13 viikkoa

Lakki 13 viikkoa osaa istua sen aikaa paikoillaan, että apparin kanssa yhdessä saa lavastettua kuvan missä koirat ovat yhdessä. Maltti ei ole hänen vahvin puolensa, ja olen myös treenannut ihan todella todella vähän. Esim. sivulle tuloa se ei ole yhtään kertaa tehnyt yhtään millään tekniikalla (vadilla meinaan sen opettaa sitten kun on sen aika). Jotenkin sitä nyt jo tajuaa miten nopeasti pentuaika menee, katselin jotain videoita joita otin sen ekoina päivinä meillä ja se on jo todella eri näköinen kuin silloin oli. Minulla nyt on muutenkin tietoisesti sellainen ei-stressata-mitään -alku tämän koiran kanssa, ja olen ollut onnellinen sen kanssa metsässä, kun se ottaa päikkärit mun naamalla (sillä on joku perversio maata ihmisen naamalla, taisin jo aiemmin kirjoittaa että mukavaa kun on pippeli silmässä) ja kun se tulee kuulapäänä, korvat lintassa, moikkaamaan mua. Siinä on kaikki ja se riittää.

Oltiin mökillä la-to, ja vain öisin tarpeet tuli paperille, muuten kaikki 100% ulos. Kyllä se vaan on niin eri asia kun on oma piha. Pentu ei nähnyt hihnaa tai pantaa koko aikana. Metsässä se pysyy poispäin mennessä tosi lähellä, yleensä mun ja (fleksissä olevan) pönen välissä. Kotiin päin tullessa on kiireempi ja saattaa mennä pönen edellä. Siiville nousseesta linnusta se ei tajunnut mitään ja muutenkaan ei ole (vielä...) mitään tilanteita milloin se ei tulisi, kun sitä kutsuu. "Lakkkiiiiiiiiiiiiiiii!" olen sentään jaksanut huutaa joka lenkillä pari kolme kertaa. Myös noutamista / esineen nostoa on työstetty, tässä yksi video viikko sitten kotoa.

Btw mökillä onnistuu kivasti unohtamaan myös koronajutut, ja nyt kun oli vielä kaadettuja puita / pöllejä, niin päivät meni niiden kanssa ahertaessa. Mä pitkästyn normaalisti varsin nopeasti ja neljä viikkoa kesälomaa putkeen ei ole mun juttu, mutta nyt on tämä lomautus mennyt oikein hyvin ja tekemistä on riittänyt. Nyt tultiin taas välillä kaupunkiin. Maanantaina kävin mökkipaikkakunnan keskustassa pennun kanssa uudelleen leikkimässä Kajan kanssa ja remmilenkillä Sanin perässä, isot koirat teki samalla nosea. Noin muuten elettiin kuin pellossa siellä mökillä, eikä pentu nähnyt ketään tai mitään, mutta ei se vaikuta haittaavan.

Tässä jokunen muu video joita puhelimella olen kuvannut ja youtubeen itselleni talteen säilönyt (=sisältää sössötystä eikä ole mitään laadun huipentumia muutenkaan): pihapallon kanssa transsissa,  työhanskan varastaja, "ei helvetti"-pönen ilmeitä ja aamulenkki sienipölkynaukolla. Videolla myös kun ajattelin kuvata miten pentu ei ymmärrä varoa jäitä, ja sehän vielä ampaisi sinne paljon kauemmas kuin oli tarkoitus. Onneksi jäät suli pois, kamalaa jos se putoaisi tuollaiseen väliin ilman että kukaan huomaa, siellähän olisi sitten.

Se on siis erittäin kova kiipeilemään ja survoutumaan ihan minne vaan. Ei ole alusta-arkuuksia.

Yksin jääminen on tällä hetkellä siinä jamassa, että väsyneenä ja pönen kanssa jää todella hyvin. Jos jompi kumpi kriteeri ei täyty, vinkumista on vielä.

Ja sitten niitä kuvia:

keltakilpikivelle tuodaan pallo ja päästetään irti niin sehän valuu

sitten perään!

ja sama uudelleen ja uudelleen ja uudelleen

noniin otetaas kuva

pentua on palkattava koko ajan..

...tai se ehtii häipyä. Ja hei katso että ne koirat näkyy kokonaan mutta minä en!

odota vielä

voi prkl

mitä se tekee??

tämä olisi kannattanut jättää tekemättä

tuhannes kaivanto

pöne näyttää tältä kun se on tulossa tilusten tarkastuskierrokselta :)

korvamuotia, musta lörpähti

ei sitä palloa lenkille kyllä oteta

kevät meidän tiellä

pöne pitää tästä vapautuneesta kannosta

seuraavan illan yhteiskuva onnistui nopeammin

tämä on kyllä sellainen taistelukone (ei emme normaalisti retuuta pentuja tai mitään muitakaan koiria ilmassa)

zooplussan uimapallo on mudien suosikki

näin tämä jaksaa vetää sitä pitkään perässään, ihan yksin

jos et anna ni prkl