Katselin tässä taannoin Sporttirakista kaikenlaisia juttuja ja videoita. Tämä video herätti mut taas ajattelemaan. Joo, maajoukkueen koira se siinä pinkoo menemään, ei kai siinä mitään ihmeellistä. Mutta on kuitenkin. Havahduin jälleen kerran tajuamaan sen koiran persoonan merkityksen lopputulokseen. Minun kumpikaan koira ei näytä yhtä intensiiviseltä edes juostessaan valmiille palkalle, pelkästä tyhjästä ruudusta, merkistä, luoksetulosta tms nyt ikinä puhumattakaan! :D Varmaan noille bortsuillekin on tuota vauhtia ja asennetta tehty, en tarkoita että kaikki se olisi edes T-kennelin koirassa syntymälahjana asetettuna ominaisuutena. Kaikki rodut huomioon ottaen koirissa on kuitenkin varmasti aivan valtavia eroja luontaisessa työskentelytyylissä, temperamentissa ja siinä tunteen palossa missä se eläin haluaa toimia. Jonkun saa siis aika vähällä vaivalla näyttämään tuolta ja jotain toista ei ikinä. Vaikka mitä tekisit.
Onko parempi kouluttaja se, joka on päässyt huippukoiran kanssa jossain lajissa SM- tai MM-tasolle, vai se, joka on saavuttanut täysin erilaisen, "vaikeamman" koiran kanssa sille rodulle ainutlaatuisia tuloksia? Miten sitä paremmuutta edes mitataan? Kumman pitämälle kurssille osallistuisit mieluummin, suuremmin odotuksin? Jos heidän koiransa olisivat pentuina menneetkin ristiin, olisiko kumpikaan päässyt läheskään samaan tasoon ja miten olisi paremmuusvertailun laita silloin?
Ja toisaalta, mitä väliä? :) Minä nyt vaan edelleen etsin omaa paikkaani. Muutama suuri onnistuminen, valioitumisia jne ollut tuttavapiirissä, samoin myös uusia pentuja ja uusia alkuja. Ihan näinä päivinä päättyy ilmoittautuminen Kennelliiton arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssille. Kurssi on nykyään pakko käydä ennen lajikohtaisia kursseja (toko ja rally, joista jälkimmäinen kiinnostaisi mua eniten ihan itsekkäistä syistä). Olen aivan liian kokenut ko. kurssille, kysyin lisätietoja kurssin vetäjältä ja siellä tosiaan käydään läpi erilaisia tapoja kouluttaa koira istumaan jne. Tilanne ei vaan tästä muutu joten jos noita joskus meinaa käydä, sama se on nyt hoitaa pois kuljeksimasta. Sitä paitsi "osaan jo kaiken" on suurin oman kehittymisen este, ainahan sieltä voi jotain uusia ideoita saada, ei sillä. Kaksi viikonloppua jotain perushuttua on kuitenkin aika paljon, ja sitten siinä on vielä 10 kerran harjoittelu ennen kuin saa kortin. Mä olen varmaan satoja tunteja kouluttanut mutta nyt pitäisi vielä 10 kertaa sitä tehdä, kun takautuvasti ei leimoja saa. Niin että kiinnostaako mua tarpeeksi vai antaako olla? Haluanko mä vielä kouluttaa muita, mitä se mulle antaa?
Mun mielestä tuossa erilaisuudessa se hienous ja haasteellisuus piilee. Niin koiran kuin treeniseuran ja-/metodin valinnan suhteen. Kaikki koirat toimii hyvin pääpiirteittäin samalla tavalla, eli tekee sitä mistä kokee hyötyvänsä. Ja siitä eteenpäin kaikki onkin ihan erilaista. Mä tiedän teoriassa, miten herkkää ja passivoituvaa koiraa voisi kouluttaa, mutta ei mulla mitään oikeita kokemuksia sellaisesta ole eli ei mitään näyttöä, että se tosiaan myös toimisi. Ja ne jotka kouluttaa niitä maailmaa pelkääviä rescuekoiria, omasta mielestään myös tietää miten joku viimeisen päälle käyttökoira koulutetaan, mutta taas kerran kun ei ole kokemusta eli näyttöä, niin ei voi tietää onnistuuko. Ja tälläisten täysin erityyppisten koirien kouluttajat kun neuvoo toisiaan ristiin, täytyy siinä jo todellakin tuntea itsensä ja koiransa, että osaa suodattaa sitä informaatiota ja soveltaa sitten niitä, jotka voisi myös itse arvella omalla kohdallaan toimivan.. Mulla tuli tosta videosta ensimmäisenä se mieleen, että tuollaisen koiran "itsenäisyys" perustuu varmasti aika lailla koulutuksen ja ketjutuksen varaan, sellaisella koiralla on helpompaa saavuttaa tuommoinen tila, että se täysin kyseenalaistamatta tekee montaa asiaa putkeen vain ohjaajan käskyjen mukaan vaikka ympäristö vihjaisi johonkin toiseen temppuun.. Lisäksi siihen vaaditaan sellaista herkkyyttä, jota esim. malista ja holskusta harvemmin siinä määrin löytyy, että vastaavat temput onnistuisi ihan noin sulavasti. Niillä vietti menee useammin herkkyydestä yli ja bortsuilla helposti juuri toisinpäin.
VastaaPoistaMutta sehän siinä on myös hirveän vaikeaa, yrittää löytää se "oman tasoinen" treeniseura, kouluttaja ja ylipäänsä ne omalle koiralle sopivat menetelmät mitä itse osaa ja haluaa käyttää. Kärjistetysti jos mä treenaan SM-bortsujen kanssa, tukehdun vain alemmuuden tunteeseen ja multa ja mun koiralta puuttuu kaikki mitä pitäisi olla. Sitten jos treenaan jossain muussa porukassa, esim. ne muutamat peruspitkikset mitä olen tokotreeneissä joskus vuosien varrea nähnyt, niin mun koira on ihan huikea ja voin olla (valheellisen) ylpeä siitä. Mutta mikä näistä on totuus? Hitto että olen ylipäänsä kyllästynyt vertaamaan koiria keskenään ja miettimään niitä paremmuuksia, mutta vaikea mitään arvostelulajia on harrastaa ilmankaan että arvostelee omaa koiraansa sekä lajin sääntöihin että muihin harrastajiin verrattuna.
VastaaPoistaJa sit vielä se dilemma, että tällasessa tuppukylässä harrastavassa seurassa tehdään niin kuin siellä tehdään ja jos et syystä tai toisesta sovi sinne, olet yksin. Ei ole mistä valita.
Hauskaa sinänsä, mitä ajattelet että se mali tai holsku tuossa olisi tehnyt? Lukinnut jonkun kohteen ja jumittanut vain siinä vaikka ohjaaja pyytää muuta?
Sitä mietin, että on varmasti monin verroin vaikeampaa sille malille tai holskulle tuollaista videon settiä opettaa. Ne kun tuppaa tekemään hyvin paljon enemmän "minä tiedän, ole sinä hiljaa"-ratkaisuja, oli ne sitten mitä hyvänsä. Ei varmasti mitenkään mahdotonta ole, mutta väitän, että on keskimäärin hyvin paljon helpompaa saada bortsu vaihtamaan kohdetta kesken täyden vauhdin, kuin mali tai holsku. Siinä syy, miksi bortsut jyrää joissain lajeissa ja malit toisissa, ne on vaan niin erilaisia.
PoistaVertailua täytyy tehdä, arvostelulajeina ehdottomasti, mutta myös muidenkin erojen tekemiseen. Mutta sitten kun sen "oman paikkansa" on selvittänyt oman ja koiran ominaisuuksien suhteen, niin eihän se miksikään muutu, ihan sama mihin vertaa (jotain kehitystä tai taantumista koulutustasossa tietty juu, muttei se muuta perusasioita). Siksi en koe siitä niin suurta ahdistusta kuin aikaisemmin. Jos taas vertailee enemmänkin koulutustasoa pelkästä teknisestä näkökulmasta, niin se nyt on aivan loputon suo ja siinä niitä kurssin vaihteluita kokee jatkuvasti. Nyt taas kun on nuori koira, niin huomaan vertailevani taas enemmän sen kohdalla, mutta ei se johda oikein mihinkään hedelmälliseen. Luulen, että vertailupaineesta pääsee parhaiten hyväksymällä faktat, mutta jos ei tiedä tai jostain syystä voi hyväksyä, se jää ikuisesti kummittelemaan. Ja ehkä kilpailuhenkisillä sitä painetta on siitä huolimatta keskimäärin enemmän, jos siis kilpailee mielessään muidenkin kuin itsensä kanssa.
Eihän tuossakaan vaihdeta kohdetta kesken vauhdin, vaan alusta asti lähdetään tekemään sitä mitä sanotaan eikä sitä mitä sattuisi huvittamaan? Mä mietin enemmänkin sitä mikä mahtaa olla koiran persoonan ohella sen valitun koulutustyylin merkitys. Ihan jo omia koiria miettiessäni voi helposti todeta, että mudi on huono tällaisissa, mutta en usko että se niinkään liittyy sen ominaisuuksiin, sille ei vaan ole ikinä opetettu tällaista kuuntelua. Silloin kun se oli nuori, en todellakaan edes osannut mitään muuta kuin treenata tosi kaavamaisesti kokonaisia liikkeitä. Se on tosi fiksoitunut siihen, että jos se näkee merkin, sinne mennään, vaikka sanoisin mitä. Oikeastaan sille nimenomaan on junnattu kaikki liikkeet niin selviksi, että kun tehdään sitä merkkiä, silloin ei todellakaan missään nimessä tehdä mitään muuta. Tämä kaavoihin kangistuminen näkyi tosi hyvin kun vuosi sitten yritin opettaa sille koiratanssia varten liikettä, missä se tuo esinettä mua kohti ja pyörähtää se suussaan itsensä ympäri ja jatkaa sitten mua kohti. Sen oli hirveän, siis aivan hirveän vaikeaa ymmärtää että esine suussa voidaan tehdä jotain muuta kuin tuoda se äkkiä mun eteen luovutusasentoon. Koirasta paistoi epäusko että nyt on ohjaaja seonnut mutta ei se mitään, onneksi hää ite tietää mitä tässä pitää tehdä...
VastaaPoistaLuulen, että ihmisissä on isoja eroja ja toisille on paljon helpompaa tietää mitä itse haluaa. Toiset haluaa omassa lajissaan huipulle ja valitsee koiran joka mahdollistaa sen. Toiset haluaa ensisijaisesti harrastaa jotakin rotua ja pennun tultua harrastavat sitä mikä alkaa sujua ja kisaavat niin pitkälle kuin pääsevät. Ja sitten on minä joka vissiin ennen kaikkea haluaa todistaa jotakin ja tehdä mahdottomasta mahdollista :)
Joo, tuossa ei vaihdeta kohdetta. Mutta jos lähtiessään koira haluaisikin ensisijaisesti mennä kapulalle (koska se on sen lemppari) ja sitten tulee käsky ruutuun, niin luulen että bortsun kanssa tämmöisen erheet on aika nopeasti käsitelty. Joku kapulasta tykkäävä mali/holsku voi mennä jopa perille saakka, ihan sama mitä ohjaaja tekee.. Ihan varmasti siis koulutettavissa, mutta veikkaisin että myös ihan yhtä varmasti tuollaisilta osin haastavampaa! Kun ei ole yhtä taipuisa, ei ole. Ei sellaista mahdotonta ole tai taivuttaa, todellakaan, mutta täysin eri asia kun sellainen koira joka taipuu pelkästä katseesta tai ajatuksesta.
PoistaToki siihen vaikuttaa muukin kuin herkkyys, esim. oma-aloitteisuus/itsenäisyys. Jos ei ole sitä oma-aloitteisuutta muuta kuin se mitä on opetettu, niin harvemmin sellainen alkaa soveltamaan toista kuin mitä on ohjeistettu jne.
VastaaPoistaMä ajattelen juuri päinvastoin tuosta koulutuksen vaikutuksesta. Ei sillä niitä ominaisuuksia saa peitettyä koskaan täysin ja vaikka olisit tismalleen samalla lailla kouluttanut molemmat koirasi, olisi Sieni edelleen se helpommin ohjattava ja taipuisampi, kuuliaisempi, koska se on syntynyt sellaiseksi. Mudille saisi varmasti samat erottelut tehtyä ja opetettua, mutta koulutuksessa eteen tulevat haasteet olisi olleet aivan toista luokkaa kuin Sienen kanssa. Ja mistä sitä tosiaan tietää, vaikka moinen koulutustapa ei sopisi lainkaan Töppöselle, vaan sen myötä siitä olisi tullut vaan kahta hankalampi ja hallintaongelmat olisi moninkertaistuneet? Niinkuin ei Sientä pystynyt kouluttamaan "perinteisesti", niin uskon että monille koirille PELKKÄ pos. vahvistaminen ja palkan poisto ei ole hyvä eikä riittävä koulutusmuoto.
Mä jäin silti miettimään sitä, että jos ottaisi sen malin ja pitäisi huolen että se pennusta saakka kasvaa "tossun alla" ja että ohjaaja hallitsee kaikkia valintoja, eikö siitä kasvaisi koira joka tekee mitä sanotaan? Tosin kyllä mä tunnistan ton että siellä pinnan alla on kuitenkin ihan eri määrä potentiaalia kokeilla entä jos kuitenkin teen näin vaikka aina on tehty noin. En tiedä, ja ainahan tämä on vaan tällaista jossittelua koska yhtä koiraa et voi kasvattaa kuin yhden kerran yhdellä tyylillä.
VastaaPoistaNiinhän suurin osa niistä maleistakin on kasvatettu/yritetty kasvattaa, että ohjaaja päättää resursseista ja koiran valinnoista, silti lopputulos ei ole ikinä sama kuin pehmeämmän koiran kanssa. Ne vain tekee enemmän asioita, kuin ne, jotka tekee sen mitä "uskaltaa/kehtaa". Ja onhan niitä malejakin yhtä kuuliaisia kuin bortsut, mut bortsut vaan on herkempiä kaikenlaisille vihjeille. Malin jos haluaa yhtä herkäksi ohjaajalle, niin saa siinä "herkistellä". Vaikka onhan malejakin nykyään jo pehmeydeltään enemmän bortsuun verrattavia, mutta se ei ole varmaan tarkoitus eikä edusta keskiarvoa.
Poista