Säätämisen sijaan jos kouluttaisi sitä koiraa!

Kulunut viikko piti käyttää hyödyksi tulevia rotumestiksiä ajatellen, mutta enpä ole juurikaan saanut mitään järkevää aikaiseksi. Keskiviikkona oltiin keskenämme hallilla, torstaina lyhyet treenit valokuvausta varten ja tänään taas toisella hallilla pienellä porukalla. Olen tehnyt eteen seisomaan - puolenvaihto edestä - vasen/oikea täyskäännös - erottelua, hyppyjä ja putkea ja eritoten haltuun tuloa, merkkiä, peruutusta oikealla ja poispäin, käytösruutua seisten. Vähän sitä, tätä ja tuota ja usein juuri niin, että kierros merkkiä, koira tauolle, namien täydennys ja merkin vaihto hyppyyn ja sitten jatketaan siitä. Ihme, että mikään ei oikein edisty.

Eteen seisomaan tulo onnistuu paremmin vasemmalta aloittaen, heittäisin että ehkä 80-90% varmuudella. Jos ei, silloin koira ei tee mitään sanallisella vihjeellä. Oikealta aloittaen se saattaa joko lähteä peruuttaen kiertämään mun takaa (yliylittää viereen-käskyäkin niin), kiertää etukautta aivan oikein mutta istua eteen ja/tai kiertää keskeltä vasemmalle sivulle asti, tai hakea parempaa paikkaa kuvitellen että sanoin viereen (oikean seuruukäsky). Koska mulla ei tarkoituksella ole tässä mitään käsimerkkejä eikä muita apuja, en pysty tekemään mitään jos koira ei toimi sanallisella vihjeellä. Tässä on kuitenkin liike ja ratatreeniäkin ollut jo mukana, eli liikkeestä (seuruusta) onnistuu kyllä jos on onnistuakseen muutenkaan. Alkeisopetus tehtiin paikallaan.

Peruutus (oikealla) on toinen iso kokonaisuus, mitä on jumpattu vähän niin, näin ja noin. Välillä tehty vain yhtä askelta, välillä useampaa, välillä jätetty huonot palkatta, välillä korjattu palkan suunnalla, välillä takajalkatargetin kanssa ja välillä ilman. Peruutus poispäin on sekin ihan oma juttunsa, se sujuu aika kivasti alustan kanssa, mutta ilman alustaa sanallinen vihje ei aiheuta useinkaan minkäänlaista reaktiota.

Nyt olisi aika palata perusteisiin eli kaivaa esille koulutuksen rakenne -lista. Se löytyy esimerkiksi tästä postauksesta. Kuten voimme todeta, olen hypännyt täysin sen vastenmielisen ärsykekontrolli-kohdan yli ja tehnyt kuitenkin jo yleistämistä, häiriöitä jne. Sen takia nämä ei etene. Homma on aivan liian sekavaa eikä kukaan osaa sanoa mikä se todellinen osaaminen on, ja millä tavalla pitäisi edetä jotta olisimme nousujohdanteisessa kehitykessä!

Peruutuksessa, alustan kanssa kummassakin (poispäin ja oikealla), ongelma on se, että koira ei pysy odota-käskyllä seisomassa vaan tarjoaa liian aktiivisesti peruuttamista. Ihan selvää, että tällöin mun sanallinen vihje peruuttamiselle ei ole sille merkityksellinen, kun se steppaa ja karkailee koko ajan. Alusta on vihje itsessään. Siksi ilman alustaa ei tule mitään reaktiota. Tässä eka askel on nyt kerrata odota-käsky ja palkata siitä että eläin ei tee yhtään mitään muuta kuin seiso paikoillaan vaikka alusta on tyrkyllä. Sehän nyt ei tokikaan ole mikään ihme, että kohde vetää koiraa puoleensa, oudompaa olisi jos niin ei olisi. Koira ei siis tee mitään "väärin" vaan kohteelle menoa nimenomaan on vahvistettu paljon, ja sillä pitää olla suuri halu mennä sinne, muutenhan siitä ei ole mitään hyötyä. Kun seisominen on kunnossa, sitten aletaan tehdä yhden pienen askeleen matkalla seiso-peruuta -vihje-erottelua. Tässä vaiheessa uskon että kun se toimii, koko homma nytkähtää ison harppauksen eteenpäin. Tehdään jatkopläänit sitten. Luultavasti poispäin peruutukseen vähän muutakin erottelua (istu, maahan, jne) ja sitten kun se todella kuuntelee, alusta on aika häivyttää.

Oikean puolen peruutuksessa pitää muistaa aina ensin tehdä takapään aktivointia tekemällä oikeaan käännöksiä koira oikealla. Sitten tehdään tasa-askelilla askel kerrallaan. Jos suoritus on ok, naks ja palkka, jos ei, uusi yritys. Ei ahnehdita matkan kanssa ennen kuin yksi askel on sellainen kuin haluan.

Eteen seisomaan tulossa haluaisin koiralle tarkemman käsityksen mihin se se on tulossa. En ole tehnyt sitä lainkaan muualta kuin koira vasemmalla tai oikealla sivuilla aloittaen. Taidan ottaa alustan tähänkin parille kerralle avuksi, ja aloittaa niin että koira on vinossa jossain muualla kuin suoraan edessä tai vieressäni. Tässä on itse asiassa sama ongelma kuin peruutuksessa, koira ei tahdo pysyä seisomassa paikallaan niin kauaa että saisin itseni aseteltua haluamaani kulmaan. Kerrattava se myös. Se on ihan hemmetin ärsyttävää ja nopeasti aina meinaa tulla se "seiso nyt perkele että saadaan treenattua tätä varsinaista asiaa", ja sen jälkeenhän kellään ei ole enää hyvä mieli. Koira ei ilkeyttään steppaa, vaan sen mielestä on jostain syystä kannattavampaa lähteä jo pyörimään kuin odottaa paikoillaan, ja oikea ratkaisu on vahvistaa seisomisen arvoa.

Jahka suoruus on eri paikoista aloittaen mallillaan, haluaisin opettaa koiran pitämään paikkansa vaikka minä liikun. Helpoin on varmaan liikkua itse taaksepäin, tässä isoin riski että tarjoaa eteen istumista koska liike on sieltä tuttu. Kun seisominen löytyy, se taas vahvistaa koiran ymmärrystä mikä se käskyn sisältö on. Sivuttain liikkuminen olisi kanssa tosi hyödyllistä, jos osaa pitää paikkansa siinä, sijainti on varmaan aika vahva.

Sitten vaan sitä erottelua. Ensin kahdella erilaisella käskyllä (kohti-istu, kohti-maahan) ja kun ne sujuu, vähän vaikeammilla (kohti-tänne, kohti-vaihda, kohti-takaa eli eteen istumaan, puolenvaihto edestä ja oikea/vasen tk). Erottelutreenejä varten tarvitaan sekuntikello ja kirjanpito, eli aikaa minuutti ja onnistumisprosentti lasketaan ja edetään 80% säännön mukaan. Erotteluihin myös häiriötä, tässä ikivanha video eteen-sivulle-erottelusta namihäiriössä (taivas, että hää on nykyään taitava, ei sitä aina edes muistakaan että tuollainenkin vaihe on tehty! Nyt sitä pitää itsestään selvyytenä mutta ehkäpä kaikella työllä on osuutensa siinä, että Sieni on taitava erottelemaan.)

kieppi!

Tänään hallilla oli rata, joka alkoi suoralla sarjahypyllä (2 estettä), sen jälkeen suora putki ja putken päässä houkutus niin, että lelu näkyi putken läpi. Käskyttämällä "hyppysivu :)" ei mitään ongelmaa, houkutusta se ei varmaan edes nähnyt. Tällaiset tehtävät on itselleni hankalia, kun joudun kovasti keskittymään siihen, että ääni pysyy tasaisena ja ystävällisenä. Käskyttäisin luonnostaan "hyppySIVU!!!11(prkl)" :D Sienelle tuollainen painostava sivu on sitten taas suurta myrkkyä. Sienen kanssa kaikki esteille karkaamiset on muutenkin aika vaikea asia, jos sille yhtään sanoo että oho tai että sun piti olla sivulla, se pahastuu tosi kovasti. Jos sen jättää palkatta ja ottaa uudestaan, siinäkään ei voi olla yhtään ärsyyntynyt "nyt sitten kuuntelet" itse. Parasta jos pystyy nauramaan ääneen ja joskus olen miettinyt sitäkin, pitäisikö sillä olla kaksi eri palkkaa, karkaamisesta joku nappulan murunen ja tottelemisesta oikea palkka. Palkan pointti olisi lähinnä se, että silloin mun olisi helpompaa itse ajatella "vahvistan tuhmuutta" tms. Jos se teki vain väärin ja jää palkatta ja otetaan uudestaan, se "sä teit virheen" heijastuu niin helposti omaan mieleen. Toisaalta nyt kun käskytän samaan hengenvetoon hyppyluvan kanssa ohjeet palata seuraamaan, mitään ongelmia ei ole ollut, vauhti on jo lähtiessä maltillinen ja homma onnistuu kuten pitää.

läpi!

Pöne pääsi kanssa tekemään pari kierrosta ihan vain siksi, että meillä on tiedossa rauhallisempi ilta kun sekin on saanut vähän tehdä pelkän katsomisen sijaan :p . Aluksi se vain juoksi pallonsa kanssa, hakkasi itseään sillä ja murisi kuin hullu. En edes yrittänyt mitään muuta kuin seurauttelin sitä kylttien välissä ja palkkailin pallolla. Sai se sitten käydä sitä rataa vähän läpi ja tehtiin myös tanssijuttuja, sekä temppuja että eri seuraamisia. Silloin kun se käy noin kovilla kierroksilla, korvat on lähinnä koristeena ja temppujakin tuli pyytämättä vaikka miten hirveästi. Sanoin, että tän takia mä en enää kisaa sen kanssa, se voisi mennä kehään yksin ja pitää oman shownsa ilman minua. Nykyään ei oikeastaan edes niinkään ärsytä, osaan vaan hymyillä sille ja ajatella että voi ei pöne, miten voi noin pienessä koirassa olla noin paljon. Jos se nyt vasta tulisi mulle pienenä pentuna, osaisin toimia sen kanssa varmaan tosi paljon fiksummin, ja miten paljon me sitten oltaisiinkaan voitu saavuttaa.. nyt ei ole enää muita tavoitteita kuin olla onnellisia, ja hää oli. <3