Pentulomat, vol 2

Tämä vanha teksti on palannut nyt monesti mieleen.

"Työkaveri sanoi ihmetelleensä miksi ihmiset ottaa ihan lomaa kun pentu tulee, eikö sen olisi hyvä tottua arkeen heti. No, katsotaanpa..
Normaali treeneistä/iltalenkiltä kotiintuloaika 20-21. Iltatoimiin menee tunti, paitsi pennun aiheuttaman härdellin takia liki tuplat. Nukkumaan siis 22-23 välillä.
Töihin lähtö 5.45, joten kello soi 4.15. Isoille 45min lenkki, pienelle 30min, itselle omiin toimiin 15min. Pentu herättää pari kertaa yön aikana, käsken sen olla hiljaa. Kolmelta sillä on kakkahätä eikä vaikene ennen ulos pääsyä, joten pikainen käynti. Valitettavasti pentu piristyi niin, että sitä ei enää nukuta. Minä hetken yritän vielä, kunnes luovutan. Johan se on kello alle tunnin päästä soimassakin, niin ei muuta kun pennun kanssa puuhastelua ja isoille vähän pidempi lenkki. 5.45 pentu on väsynyt ja käy tyytyväisenä nukkumaan. Minä lähden töihin.
14.15 olen puolikuolleena kotona ja haluaisin kaatua sohvalle. Pentu ei, se on nukkunut 8h ja on hyvin virtaa täynnä. Pentu ulos, isot ulos, touhuamista sisällä. Väsymyksen takia mitään ei saa aikaan, mutta päikkäreillekään ei ehdi. Sitten onkin jo aika alkaa pakata kaikkia autoon ja lähteä sinne treeneihin. Ai niin, ja onhan ihmisillä perhettä, muita harrastuksia, kaupassa käyntiä ym juttuja myös mitä pitäisi ehtiä ja ennen kaikkea jaksaa hoitaa.
Tässä vaiheessa työkaveri oli hiljaa. Ei pentuloma ole pennun paapomista varten, se on siksi, että viikossa ehtii aika hyvin jo koulia pennun tavoille (yöllä nukutaan...) ja ennen kaikkea saa nukkua silloin kun pentu nukkuu, aikatauluista viis! Terveisin nimimerkki mitä jos nukahdan seisaalteen töihin"

Mulla oli viikko lomaa pennun tullessa, sitten olin kaksi päivää töissä ja nyt koronan aiheuttama lomautus toi mulle ainakin kuukauden lisää "lomaa".

Oon silti miettinyt että oonkohan jo liian vanha pentuelämään.

Lakki on alusta asti ollut öisin ihan suht kiltti. Se jaksaa pidättää jonkun 5-6h ja riippuen nukkumaanmenoajasta se sitten herää yöllä kakalle, tai sitten ehdin viedä sen ulos. Kerään kaikki puruluut ja kolisevat asiat öiksi pois lattioilta, ja jotenkin se muutenkin tuntuu ymmärtävän että muut nukkuu ja natustelee pehmoleluja silleen hiljaa ja nätisti. Olen tosi herkkäuninen ja on ollut sellainen olo, että tekee mieli vahtia pentua öisinkin. Viime yönä totesin että tehköön mitä tekee ja laitoin korvatulpat, ja nukuinkin paremmin kuin pitkään aikaan.

Ongelma on enemmänkin päivät. Se on todella touhukas pentu ja se latautuu aivan liian nopeasti. Se on myös ollut vähän huono nukkumaan päikkäreitä; sitten kun se vihdoin sammuu, oon oikeasti lähettänyt miehelle toiseen huoneeseen whatsapp-viestin että nyt et sitten liikahda mihinkään, ja käskyttänyt pöneä käsimerkein jos se meinaa vaihtaa petiä tms. Pentu herää kaikkeen liikkeeseen ja se siitä sitten, se alkaa uudelleen touhuamaan vaikka olisi nukkunut vasta viisi minuuttia. Veikkaan, että meidän pitää vielä harjoitella tuota rauhoittumistakin.

Ulkopissillä oon juoksuttanut sitä todella laiskasti. En mä oikein näe siinä mitään väliä kun se joka tapauksessa juoksee, kusee, juo, juoksee, kusee, juo, niin antaa kusta paperille. Sitten kun se vähän pystyy pidättelemään ja sitä pissiä ei valu ihan solkenaan, siinä alkaa olla joku pointti ruveta ohjaamaan sitä enemmän ulos.

Yksin jäämiset on edelleen vaikeita. Tänään sain sen metsälenkin jälkeen sammumaan häkkiin, mutta kyllä se sielläkin aika pitkään ensin karjui. Sitä vituttaa suunnattomasti kaikenlainen rajoittaminen. Jos minä menen yhteen huoneeseen ja vedän oven kiinni, se on ihan fine, mutta jos kuvittelen että jätän pennun yhteen huoneeseen ja laitan oven kiinni, se raivoaa ihan hulluna. Ja on muuten sinnikäs. Tämä on rodulle aika tyypillistä ja siihen auttaa lähinnä se että antaa huutaa, mutta siedän huonosti kaikenlaisia ääniä, pelkään naapureiden hermojen puolesta ja jeesus että on vaan raivostuttavaa.

Valitettavasti on sellainen olo, että jos tässä pitäisi käydä töissä, oisin ihan hermoraunio. Oon tässä hiljaa mielessäni miettinyt onko aika kullannut muistot edellisten pentujen kanssa, vai oonko oikeasti tullut niin vanhaksi ja väsyneeksi itse...?!