Kanoja

Kanat ovat rohkaistuneet taannoisen haukkaepisodin (linkki) jälkeen uudelleen ulkoilemaan. Kuvasin heitä tänään. Tässä joku päivä alkuviikosta kävi niin, että kanalan ovi oli auki ja ulkona ollessaan kolme heistä meni sinne, siis huoltotilaan. Ajattelin että nytpäs menen ja suljen oven, jolloin saan heidät jumiin pieneen tilaan, ja siirrän heidät käsin verkon toiselle puolelle, missä kaksi kanaa odotteli. Kolme väärällä puolella olevaa olivat Koistinen, Kerttu ja joko Kyllikki tai Klaara, en muista enää. Käytöksen perusteella veikkaan Klaaraa. Pyydystämiseksihän se meni ja jokainen juurikin kiinni otettaessa rääkäisi, Koistinen parkui pisimpään. Odotin että kukin rauhoittuu kädessä ja sitten yksi kerrallaan tuuppasin heidät kanapuolelle.

No, tämän jälkeen Koistinen selkeästi piti etäisyyttä eikä aluksi tullut edes syömään kädestä. Myös Klaara pitää väliä ja jättäytyy kädeltä ruokittaessa takimmaiseksi edelleen. Siksi veikkaan, että se oli hän. Kerttu on ainoa joka ei järkyttynyt niin pahasti ja on käyttäytynyt ihan normaalisti.

Edelleen vähän sellainen olo, että mahtaako tuossa olla mitään järkeä. Kyllähän ne siitä palautuu varmasti, mutta silti onko tämä vähän sellainen plusmiinusnolla ja montako kertaa ne pitää ottaa käteen, että ne lakkaa pelästymästä sitä?

Myös luoksetulo on haukkaepisodin jäljiltä vähän kärsinyt inflaatiota ja sitä pitää vielä treenailla uudelleen.

Haluaisin alkaa kouluttaa niille jotakin. Ensin varmaan ehdollistaa naksuttimeen että voisi jotain temppuja miettiä. Lähinnä mietin sitä käsittelyä tätä varten. Miten saan yhden kanan erilleen? Missä muut on sillä aikaa kun yksi treenaa, ja missä se yksi treenaa? Miten sen saa palautettua treenivuoron jälkeen?

Kaikesta huolimatta mulla on edelleen joka päivä hyvä mieli siitä, että he ovat tulleet jäädäkseen ja saattavat elää täällä seuraavat kymmenen vuotta. 🤍

Kyllikki ja nuudeli

Klaara ja nuudeli

Kaisa

Kyllikki

Kerttu on edelleen kaikkein kaunein

Heidän kasvattajalla oli just kaksi tällaista vaaleaa kanaa vuoden vikassa myynnissä, vastustin kiusausta

Kaisan untuvapylly

Tässä on nokan pyyhkijäiset

Yks hullaantunu

Mun keijunmekko selkeästi viihtyi

Kyllikki juo ja muut miettii karkaisko aidoista

Kuistilla kääntymässä kunnes päätettiinkin suunnata muualle

Kanojen vapautus

Tänään koitti se suuri päivä, kun päästin kanat vapaaksi. Sanotaan, että kannattaa pitää pari viikkoa siellä mihin haluaa niiden kotiutuvan että ne varmasti kotiutuu, ja sitten kun päästää ne, ne kyllä menee illaksi takaisin kotiinsa. Nämä on nyt seitsemättä viikkoa minulla, toisaalta silloin aluksi ei olisi tullut kuuloonkaan laittaa niitä kaiken maailman haukan syöteiksi kun Klaara varsinkin oli todella pieni. On ne nyt jo useamman viikon olleet kaikki sen kokoisia, että siihen ei ole voinut vedota. Ajattelin jopa että en päästä niitä ennen kuin ne kaikki munii ja on oppineet tekemään sen oikeaan paikkaan.

No, silloin lokakuussa olen toki töissä eikä ne voi täällä päiviä vapaana viettää. Kanat munii yleensä aamulla ja jos ne iltapäivällä pääsee pariksi tunniksi vapaaksi, sen ei pitäisi munimiseen vaikuttaa mitenkään.

Jotenkin vaan jos nyt ei sentään ahdistanut niin epäilytti taas tämä homma. Niin se on joka kerta uusien kanojen kanssa epäilyttänyt. 😅 Mitä jos ne pelästyy jotain ja sinkoaa hevonkuuseen. Mitä jos ne ei löydä takaisin tarhaan. Mitä jos ne ei halua tulla eikä mun kutsu toimikaan. Mitä jos ne "villiintyy" eikä olekaan vapaana ollenkaan niin kesyjä kuin mitä rajatussa tilassa ovat?

Mutta ei se sen helpompaa lokakuussa olisi. Ihan yhtä lailla jännittää. Siispä päätin että nyt on hyvä päivä aloittaa. Istuin ensin ihan ovella itse. Aika pian jätin ne omiin oloihinsa, siinä ne pöllyytti multaa (RIP uusi nurmi) tarhan edessä. Ihan samalla tavalla käyttäytyy kuin aidan sisäpuolellakin. Kävin sisällä ja teki mieli kokeilla väistääkö ne mua. Menin herkut kädessä ja ihan samalla tavalla juoksee luokse kuten tähänkin saakka. 😄

Oikeastaan tämä näytti siltä aivan niinkuin aina. 💖

Kanoja

Kanat on nyt olleet reilun kuukauden. Ne on nopeasti kesyyntyneet, jopa kiusallisen päällekäyviksi. Joku päivä istuin tarhassa ja olin saada sydärin, kun selän takaa Kyllikki lehahti mun olkapäälle. Syliin ne tulee kaikki ja jos menee lähelle, ne on aivan vakuuttuneita että jotain herkkuja on tulossa, ja kärttäminen on melko painokasta. Luoksetulo niillä on hyvä, ja tänään huomasin että ne ymmärtää myös sormella kovan pinnan naputtamista niinku mun kissat; tarhan penkille oli jäänyt makaronia ja napsutuksella sain ne kutsuttua sinne, kun ne ei niitä olleet huomanneet. Tavallinen keitetty makaroni saa niihin eniten vauhtia. Viime vuoden kesäkanoihin verrattuna nämä ei vielä ole päässeet ihan kaikkien herkkujen makuun, joitakin ruokia ne on lähinnä ihmetelleet että mitä se tällainen muka on.

Pieninkin, Klaara, on jo paljon isompi kuin tullessaan, eikä näytä enää siltä, että johan sen vie kova tuulenpuuska. Olen miettinyt koska ne uskaltaa päästää pihalle vapaaksi. Kesyyntymisen ja luoksetulon perusteella varmaan voisi jo. Toisaalta jotenkin arveluttaa ja niin arvelutti joka vuosi. Mitä jos ne pelästyy jotain ja pakenee eikä tule takaisin? Mitä jos joku peto vie? Toisaalta Koistinen oli vielä viikko sitten aika nynny tulemaan edes tarhaan, se usein katseli ovella kun tytöt meni. Nehän kaikki aluksi tarhassa pysytteli tavaroiden päällä eikä halunneet mennä hiekalle. Kerran se sitten seisoi rampilla ja halusin silittää sen untuvapyllyä, mitä se kavahti ja hypähti maahan, ja sen jälkeen jotenkin rohkaistui. Olen tähän mennessä jättänyt tarhan oven huoletta auki ja mennyt sinne avaamaan kanojen luukun. Nykyään ne vaan vyöryy kanalasta niin vauhdilla ulos, että tuntuu etten ehdi itse enää pois alta ja ulos tarhasta, eli pitäisi ehkä alkaa sulkea tarhan ovi varmuuden vuoksi.

Jos odottaisi että ne alkaa munia ja oppii tekemään sen sisälle munintapesiin? Silloin eletään lokakuuta, haluaako ne sitten enää edes tarhasta ulos, kun pihalla kaikki kuolee? Jos en päästä ennen kuin ensi keväänä, onko ne sitten niin tapoihinsa juurtuneita ettei lähde enää mihinkään tarhasta?

Mun piti eilen mennä hakemaan pari kanaa lisää. Matkaa sinne oli sellainen 300km ja oli alustavasti sovittu maanantai (mulla alkoi loma). Hän tiesi miten kaukaa tulen. Sunnuntaina laitoin kaksi viestiä että käykö ma päivällä, en saanut vastausta. Illalla 22 maissa katsoin viimeisen kerran puhelinta ja totesin että no olkoon sitten, en oo kyllä aamulla lähdössä mihinkään. Aamulla 8:30 oli tullut vastaus, että sopii. Heräsin 9 maissa ja tuollaiseen matkaan tosiaan menee se melkein neljä tuntia, niin ei tässä nyt oikein enää ehdi... totesin sitten että antaa olla, alusta asti oli vähän hankala olo kanssakäymisessä. Mä oon hyvin allerginen sellaiselle että ei saa selvään kysymykseen selvää vastausta, ja en minkään asian ostajana jaksa ruinata myyjältä yhtään. Joo ihmisillä on muutakin elämää eikä kaikki ehdi aina roikkua puhelimella, mutta jos tiedät että toinen on tekemässä 600km reissun huomenna etkä ehdi tänään yhtä viestiä laittaa niin ei kyllä kannata ihmetellä että se ei sitten lähdekään ajelemaan.

Nyt en sitten tiedä mitä tekisin. Munimisen kannalta neljä kanaa riittäisi mulle oikein hyvin. Toisaalta neljä on ehkä hieman vähän yhdelle kukolle. Viime kesäinen Pannu kärsi liian innokkaasta kukosta ja silloin jäi sellainen olo, että niitä voisi olla joku 5-6 ainakin per kukko. Toisaalta jos joku on kukon suosikki niin en tiedä auttaako siinä se kuinka monta muuta kanaa on tarjolla. Kahtena aiempana vuonna on myös molempina vaan kuollut yksi kana. Tai ekana vuonna sille tuli joku sairaus ja se vaan nuupahti ja piti lopettaa, kun hoito ei auttanut. Toisena vuonna lapin reissun aikana hoitaja oli löytänyt päällisin puolin ehjän mutta kuolleen kanan tarhasta. Jos niitä meinaa kuolla tätä tahtia, neljä on aika vähän.

Kanojen yhdistämisestä mulla ei ole mitään kokemusta. Pääosin kai niiden pitäisi olla suht sosiaalisia, teharit on poikkeus mutta niistä en ole kiinnostunutkaan. Olen ymmärtänyt, ja monessa lajissahan se on juuri niin, että nuoret on nuoria ja paljon helpompia, melkein sen kun vaan heittää ne yhteen ja vähän vahtii ettei mitään vakavaa tapahdu. Nuorien lisääminen aikuisten joukkoon saati aikuisten totuttaminen toisiinsa vaatii vähän enemmän panostusta ja voi olla, että niitä pitää pari viikkoa asuttaa samassa tilassa mutta verkolla erotettuina. Jos tuo esim vuoden päästä nuoria näiden nykyisten joukkoon, luultavasti nämä kiusaa niitä alkuun, mikä sinänsä on ihan normaalia mutta helpommalla pääsisi jos tekisi yhdistämisen nyt kun ne kaikki on vielä ei-sukukypsiä.

Toisaalta alun perin toivoin että ne olisi eri ikäisiä eikä kaikki ole sitten yhtä aikaa vanhoja ja lakkaa munimasta jolloin mulla on kanala täynnä munimattomia mummoja. Tähän sopisi hyvin parin kolmen vuoden ikäerot.

Mutta nyt jos niitä on vaan neljä ja joku menee kuolemaan, niitä todellakin on liian vähän yhdelle kukolle. Mutta ei niitä nyt mitenkään varmuuden vuoksi varalle voi alkaa hankkiakaan. En myöskään halua nyt äkkiä "mitä tahansa", vaan jotain rotua mikä kiinnostaa. Tai sitten päättää pitäytyä näissä piikkiöläisissä ja vaikka ryhtyä säilyttäjäksi.

No, mennessä näkee.

Kuvasin heitä tänään kameralla ja ne makaronit oli houkuttimena että sain heidät vähän kauemmas kamerasta...

Kaisa on kaunis

Pikku-Klaara

Toivottavasti hänestä ei tule ihan Kyllikin värinen, halusin että ne erottaa helposti toisistaan

Kerttu on kaikkein kaunein ja meinasi jo harmittaa etten ottanut useampaa tällaista vaaleaa

Jännä nähdä miten Koistisen värit kehittyy

Kukon erottaa mm. pyrstösulista

Kertun villapylly 😍

Klaara

Külli

Klaara, hetken sai kyllä tuijottaa mutta hänellä vielä jäänteitä keltaisesta, mitä sillä oli pienenä enemmän

Kanoillekin tulee heltat ja harja, huomattavasti maltillisemmat vaan kuin kukolla. Silmän vasemmalla puolella oleva "möykky" on sen korva.

Kyllikin höyhenet on niiiin kauniit

Kun sä luulet että sulla on aarre...

...mut se onki vaan höyhen

Kylli

Kerttuli

Kanalassa on nipallinen juoma-astia, mutta avovesi viehättää paljon enemmän ja usein ne on odottaneet ulos juomaan pääsyä

Arveluttaa siirtää tätä talvella sisälle, se ei pysy siistinä ja kiva jos ne kaataa sen

Koistine on useaan otteeseen uinutkin siellä, se menee seisomaan tohon reunalle ja liukastuu siitä. (Kanat ei ui, eli se ei ole hyvä asia.)

Villahousut ne on kukollakin

Koistine ei kuollut vaan rapsuttaa päätään 😂

Tähän tyyliin. Tulee yhtä hölmöjä ilmeitä kuin ravistavasta koirasta.

Villapylly again

Klaara kävi vähän sukimassa Kerttua 💛

Kanatkin venyttelee 😁