mudi, uros
6.8.2008 - 28.8.2024
Töppöinen oli koira, joka ymmärsi paljon enemmän kuin mitä koirien pitäisi pystyä ymmärtämään. Se oli terävä ja epäsosiaalinen, arjessa kovin hankala koira, jota kukaan ei ehdoin tahdoin haluaisi, jos voisi valita. Vuosien varrella opin taitavaksi ennakoijaksi, ja luotin koiraan paljon enemmän kuin kanssaihmisiin; tiedän mitkä tilanteet aiheuttaa ongelmia ja tiedän miten koira niissä käyttäytyy. Se oli aggressiivinen niin ihmisille kuin eläimillekin. Vanhemmiten siitä kyllä tuli hyvinkin leppoisa, koska kuulon ja näön heikentyessä se ei enää nähnyt niitä ärsykkeitä mitkä aiemmin sai sen kilahtamaan.
Töppöinen oli ensimmäinen harrastuskoirani ja se joutui kokemaan hyvin erilaisia menetelmiä. Ihan loppuun saakka se oli innokas tekemään kaikkea mitä ikinä keksin ehdottaa. Lajirepertuaarimme on mennyt jotakuinkin toko ja agi - metsäjälki - rally - peltojälki - koiratanssi - uudelleen rally - nose work. Ensimmäisen rallyn valiotuloksen koira saavutti vajaa 11-vuotiaana, ja nosessa alettiin kisaamaan kevättalvella 2019, jolloin koira täytti kesällä 11. Arjen ongelmista huolimatta töppöinen oli äärimmäisen kiitollinen harrastuskaveri. Se oli hyvin sinnikäs, päämäärähakuinen, kesti virheitä ja oli aina yhtä innoissaan kaikessa mukana. Toisaalta se oli ärsyttävän itseriittoinen, "ei ole esteitä, on vain hidasteita" -tyyppi, jonka mielestä ohjaajaa ei aina tarvittu mihinkään kun muri osasi kyllä yksinkin. Salaa kuitenkin ihailen suuresti sen persoonaa, se oli sellainen todellinen pieni suuri mies.
Elämää varjosti selkäongelmat; koiralla on epävirallinen LTV4 eli siltä puuttuu viimeinen selkänikama. Selkä alkoi vaivata ekan kerran 8v-kaudellla. Loppujen lopuksi selkätilanne vanhemmiten rauhoittui, mutta koira söi loppuvuodet gabapentiiniä vähän varmuuden vuoksi. Kaihi oli myös viimeisten vuosien vitsaus ja lopulta näkö meni kokonaan, ja sen aiheuttama ahdistus ja yleinen vanhuus ja väsymys oli syy päästää hänet menemään. Hän eli 16 vuotta ja 3 viikkoa ja se on aivan helvetin pitkä aika, melkein puolet mun sen astisesta elämästä.
Koiranet
Lopetusta edeltävät tunnelmat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti