Mudien nosemestikset

Tehtiin SM-tiimin kanssa kauan sitten vaihtarit; lupasin tulla heille vkt:ksi SM-kisoihin, jos he ottaa koppia meidän rotumestiksistä. Halusin paikaksi Hotelli Salpan, koska oon aiemmin heidän kokeissa ollut ja yöpynyt siellä ja se on koiran kanssa vallan kiva yöpaikka, ja olisi helppoa että pitkänmatkalaiset voisi yöpyä koepaikalla. Laitettiin lauantaille kakkoset ja sunnuntaille ykköset, ja lopulta lupasin itse mennä ykkösen vkt:ksi, ei mulla ole oikein motivaatiota kisata Pajun kanssa niin samapa se. Vkt ei kyllä juurikaan näe suorituksia, joten olisi ehkä kuitenkin kannattanut varata vaikka kellottajan pesti, niin olisi nähnyt ne mudit.

Tapahtumia on kivaa järjestää ja ymmärrän todella hyvin sen, että mitään ei ole ellei joku sitä tee. Ei nämä itse itseään järjestä. Toki rotumestaruusosuus ei teetä juurikaan lisää vaivaa normaaliin kokeeseen nähden, vain se on hyvä tietää, että Kennelliitto ei anna "tavallisen" yhdistyksen anoa niitä, vaan mudiyhdistys piti olla mukana. Syystä että Nose Work Saimaa ei voi asettaa jäseniään eriarvoiseen asemaan antamalla etusijaa mudeille, mutta SUMU voi. En tajunnut, mutta ei ne Kennelliiton päätökset ole ennenkään mun järkeen mahtuneet.

Lopulta koko tapahtumaan tuli huikeat yksi koira kakkosiin (Lakki) ja kaksi ykkösiin. Harmitti. Aina on jollekin liian kaukana, väärä ajankohta, liian kallis, jne jne. Kakkosluokan mudeja on tiettävästi ollut viisi, joista yksi on kuollut ja toinen doupattu töppöinen, mutta olisin kovasti toivonut että edes toinen niistä kahdesta muusta olisi päässyt paikalle. Ihan hölmöä tietää että voitto on mun ellen onnistu saamaan hylättyä, jos koira esim kusee alueelle. Mitään varsinaista mestaruuskisan tuntua ei kyllä ollut luvassa. No eipä myöskään jännittänyt yhtään. Ei ole juuri nosea treenattu, muutamana päivänä alkuviikosta mökillä tein parit etsinnät.

Koiria oli 14 ja Lakki oli etukäteen arvottu numerolle 8. Ensin oli ajoneuvot ja ulko, sitten toisella kierroksella sisä ja laatikot.

Ajoneuvoja oli 3kpl, mutta niiden järven puoleiset sivut ei kuuluneet alueeseen. Yksi piilo, 2:00. Ihan perus etsintä, eka ilmaisu oli tosin vähän hätäinen niin pyysin uuden.

Piilo merkattu vihreällä

Ulkoalue oli melko iso, yksi piilo, 3:30. Lakki heilautti ensin keinua, minkä oli tehneet vissiin ihan kaikki muutkin. Sitten se jäi aika pian jumittamaan puiseen laatikkoon ja melko kauan sai sen ovenräppänää neniä, ennen kuin ymmärsin että saavuttamaton.

Tauon jälkeen sisä, yksi piilo, 3:00. Tämä näytti etukäteen siltä että arvelin että erot tehdään täällä. Katon rajassa puhalsi ilmastointi niin että yksi "palmu" suorastaan vapisi tuulessa.

Lakki paineli melkein heti keskelle pöydän ja kahden tuolin alueelle ja yritti kaivautua sinne. Näinhän minä että siellä se piilo on, mutta koira ei ollut tyytyväinen enkä uskaltanut ilmoittaa löytöä, koska pelkäsin että tuomari kysyy "tarkenna missä" ja sitten pitäisi arvata kun koira ei ole saanut tarkkaa paikkaa valittua. Yritin vain auttaa että mene alta, mene päältä, vasemmalta jne. Ohjaaja ei saa koskea alueeseen, olis tehnyt kyllä mieli siirtää toista tuolia! No sekin oli saavuttamaton ja voisi sen kuulemma nopeammin uskoa ettei tartte minuuttia painostaa koiraa 😂

Sitten alkoi jännittää. Laatikoita oli nimittäin 50kpl, yksi piilo ja aikaa 1:30. Siis aivan hirveä kiire ja aikaa on ehkä just käydä kaikki kerran läpi, mitään toisia kierroksia oli turha suunnitella. 

Tämä oli aivan hirveän rumaa ohjaamista. Ehkä ekat 30s annoin sen etsiä itse, yritin vain katsoa että ei jää yksittäisiä laatikoita väliin. Toiset 30s hoputin ja kun tuli 30s jäljellä -ilmoitus, aloin suorastaan hysteerisesti hoputtaa sitä. Missään ei ollut mitään reaktiota joten ei ollut mahista edes arvata. Oltiin melko lailla käyty kaikki läpi mutta arvelin edelleen että se on joku mitä ei olla haisteltu, ja yritin vaan vauhdilla edetä johonkin suuntaan. Lopulta nokka osui johonkin mihin koira pysähtyi enkä tainnut edes odottaa ilmaisua kun rääkäisin löytö, ja se oli se! Sitten rääkäisin uudelleen ja ryntäsin palkkaamaan koiraa, mutta juoksin vahingossa toimistoon, ja tuomari huusi mun perään että tuu ny pois sieltä ja jos tänne toiseen suuntaan 😂

Lakille siis sen kolmas ja viimeinen kakkosluokan satanen, rotumestaruus ja menolippu kolmosiin - ekana mudina Suomessa 😱 ! Satasia tuli tänään huikeat 7kpl eli ei ne mitään vaikeita alueita olleet. Lakki oli lopputuloksissa sijalla 5.

Ollaan yötä hotellissa ja huomenna tosiaan ne ykkösen kokeet. Mulla on kaikki koirat mukana. Täällä on joku yleinen saunavuoro nyt illasta ja laitoin miehelle kotiin viestin voiko mäyräkoiran luontoon päästää, eiku nahkaisen saunaan ottaaa'aa (ärsyttävä renkutus on se, mutta mäyräkoirassa on jotain nahkiaisenomaista). Mies vastasi että EI VOI. EI. E-I T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N V-O-I.

Ihan kun se jotenkin epäilisi minua?

Me:

jokomennään

Vakavasti ottaen jos oikein muistan, pöne nousi täällä kakkosiin, ja nyt Lakki nousi kolmosiin. Mikä ihana jatkumo.

***

Alueiden kuvat lisätty! Nosessa on nykyään järjestään sellainen käytäntö että alueita ei saa itse kuvata. Sinänsä ihan reilua koska ekalla ja vikalla on tosi erilainen aika tutkia niitä kuvia autossaan ja miettiä jotain strategioita. Yleensä järjestäjä siis kuvaa ja laittaa kuvat vasta kun koe on ohi eikä niistä voi hyötyä enää kukaan.

Rally-toko AVOHYV

Tänään oli sitten omalla kylällä rallykoe, ja olin ihan viittä vaille aamulla taas perumassa, kun ei olisi kiinnostanut yhtään. Koe oli kahdessa osassa, aamulla ylemmät luokat ja iltapäivälle anottu erikseen alemmat, ja avoin luokka oli viimeisenä, klo 16.00. Jos ne jeesuksen aikaiset herätykset on kamalia niin niin on kyllä tällainen kotona notkuminenkin! Mies tuli kahdelta töistä ja sanoin sillekin että ei nappaa yhtään, kun Lakki ei kuitenkaan tee sitä mitä pitäisi tai sitten se tekee kaikkea ylimääräistä. Hän koiraharrastuksista mitään ymmärtämättömänä sanoi, että ei se koiran vika ole ja kouluta se paremmin. No, niin, voisiko sitä enää lyhyemmin tiivistää.

Tulin siihen tulokseen että vituttaa enemmän heittää 28e kankkulan kaivoon, joten kolmen maissa lähdin paikan päälle. Onneksi olin reilusti ajoissa, koska koe oli ajoissa ja meidänkin luokka aloitettiin 15min aiemmin. Mulla ei ollut koiralle mitään palkkaa mukana. Tiedän että on todella lapsellista kiukutella koiralle, mutta ollakseni rehellinen kerrottakoon tässä että eilisen tottiksen jäljiltä oli vaan huono fiilis ja ajattelin että mennään ja tehdään mitä tehdään, aikamoista paskaa saa olla ettei pisteet riittäisi tulokseen.

Lakki oli kolmanneksi viimeinen, koiria oli 17, joista yksi oli pois. Se paskanti kotona kahdesti, ja käytin sitä vielä koepaikalla rataan tutustumisen jälkeen kävelyllä, kolmas paska. Ihan siis kiinteää paskaa mutta uusi kala-riisi-nappula ei taida sopia sen paremmin kuin kala-peruna, kun sitä sontaa riittää. Se oli myös oksentanut autoon pönen lampaantaljalle hirveän läjän heinää. Nice.

Rata näytti... yksinkertaiselta ja helpolta, mutta niin nää alemmat minusta edelleen, niin monta vuotta tuli kuitenkin sitä mestaria veivattua. Tuomari seisoi 3-5 kylttien paikkeilla seinää vasten, ja harmitti että sekä seisomaan nousu (missä se saattaa hamuta mun kättä) että edessä peruuttelu (törmää, mietin tuleeko joka askeleelta kontrollia vai selviääkö jollain köntällä) oli aivan hänen silmien alla.

Parkkiksella keksin että seison eteen tuloissa näin, niin ei ehkä astu varpaille.

Katselin monta suoritusta ja mietin ennen kaikkea koirien seuraamista. Rallyssa moni nyt saattaa mennä jollain tässä-käskyllä eikä edes esitä oikeaa seuraamistaan, mutta ei se kyllä mitään loistokasta suurella osalla ollut. Siis kaunista kyllä. Mulla on varmaan vaan ihan poskettomat kriteerit. Jäin ihan miettimään, että tartteeko mun pk-tottiksessakaan yrittää hulluna lietsoa sitä koiraa johonkin, vaan voisiko vaan lähteä siitä että hyvä keskittyminen ja kaunis tekeminen riittää?

Hallissa sai olla kerrallaan max kaksi seuraavaa koiraa. Muistuttelin Lakille autolla seisomaan nousun ja sivuaskeleen, olin löytänyt jotain kuivia nappuloita autosta ja sai niitä. Mentiin hallille niin että päästiin suoraan sisään. Lakki oli yllättävän rento ja lunki, sehän ei ole montaa kertaa elämässään ollut hallissa kokeessa vieraiden ihmisten ja koirien keskellä. Mulla oli sille muutama nami ja karvalelu, tuomari kielsi vinkulelut niin kuula jäi autoon. Lakki nujusi katollaan odotellessa. Kehään laitoin sen eka maahan, sitten hihna irti, koiran kanssa 360 asteen vasempaan käännös ja siitä lähtökyltille. Olin jo unohtanut puolet kylteistä kun en rataan tutustumisessa jaksanut kauaa olla, mutta avossa vielä ehtii lukemaan niitä mennessään 😂 Lakki tuntui kevyeltä ohjata. Kehän ulkopuolella se halusi nameja ja vähän leikittiin, ja siirryttiin sitten ulos jatkamaan leikkiä, ettei häiritä viimeisiä suorittajia.

Se oli sitten ainoa 100p, joten sillä sijoitus 1. Mudit otti kaksoisvoiton, harmi kun ei tullut otettua Tedin kanssa kuvaa. Avossa oli kolmaskin mudi mikä on tosi harvinaista! Tuomari kävi vielä lopuksi kehumassa sekä minun että kakkoseksi tulleen koirakon suorituksia, että oli kuulemma vain upeaa katsottavaa.

Virkku aiheutti hetkeksi hämmennystä ja kaverilta tuli jo viesti, että mitä hittoa oon säätänyt jos oon saanut -100p,  mutta se oli bugi ohjelmassa eikä ensin ollut hyväksynyt Lakin aikaa ja siksi heitti pisteet noin. 😁

Silloin kun sitä vähiten odottaa jne. Kai se sitten kannatti mennä. Ja ehkä oikeasti miettiä sitä että tartteeko sitä haukuttaa ja hetsata vaan voisiko hakea vaan sitä keskittymistä?

Palkintokassissa oli itsestään seisova lelu (jonka Paju heti kuvan oton jälkeen pölli)

Möllitottis ja -esineet

Tänään sitten napattiin Ruu kyytiin ja ajeltiin porukalla Kangasniemelle, jossa oli mölliBH/1lk tottis (ei mahista ampua) ja esineruutu tarjolla. Yöllä oli ollut -7 ja mulla on vielä kesärenkaat alla, mutta tutkin melko tarkkaan että ei oo satanut mitään ja tiet on täysin kuivia, niin uskalsin lähteä. Nahka otettiin mukaan ja pöne jäi kotiin.

Koiria oli ilmoittautunut yhteensä vähän yli 10, mutta osa teki vain tottiksen ja osa vain esineruudun. Tottiksessa oli mun laskujen mukaan kuusi BH:n ja kaksi ykkösluokan tottiksen valinnutta. Puolet lähti ensin maastoon ja puolet jäi kentälle, meidät arvottiin kentälle. Lakki oli numero 4 ja sen parina oli BH:n tekevä koira. Suorituksen aikana sai tarvittaessa avustaa koiraa esim. lyhyemmillä matkoilla, tehdä paikkiksen liinassa ja kehua ja kannustaa enemmän kuin oikeassa kokeessa. Palkasta oli ohje että kahdesti voi palkata ilman pistemenetyksiä, mutta vain ruualla, ei lelulla, ettei paikkiskoiralle tule kohtuuton häiriö. Se oli vähän kökköä, kun meidän koko tottis on lelulla tehty enkä oikein usko että se tuottaa mitään lisää, jos annan sille välissä lihapullan tai kaksi. Lopulta sitten tuli niin paljon säätöä että katosi kaikki suunnitelmat päästä. Olin ajatellut että hetsaan ja haukutan sitten vaan enemmän kuin oikeassa kokeessa voisi, ja käytän sen palkkaamisen vähän niinkuin siihen.

Sirun lukija oli jäänyt matkasta joten sitä ei tehty. Muistan kyllä että vielä keväällä ajattelin että meidän koeura ei ala ikinä koska sirun luku ei onnistu, ja nyt mulla on sellainen olo että ihan sama, ei haittaa meitä. Siis että tiedän että se sujuu eikä haittaa että jäi treenimahis välistä. Olisin sen voinut lukea vaikka kännykällä sohimalla, tajuttiin vasta jälkeen päin.

Ilmo ihan ok, mutta jotenkin vaan taas tuntui että haukkuu ja leikkii kivasti kentän laidalla mutta ehtii tyhjentyä siinä. Lakki eka paikalla oloon. Kenttä oli vähän ahdas ja luoksetuloa tekevä koira olisi lähempänä kuin omalla kentällä, ja hetken mietin pitäiskö laittaa liinaan, mutta en laittanut. Seisoin aikalailla koematkalla, mutta pääosin kylki kohti koiraa että näin sen, valmiina menemään lähemmäs ja vaikka hakemaan sen pois jos sitä ahdistaisi. Se oli kuitenkin vallan levollinen ja laski jopa pään välillä maahan, mikä kertoo Lakilla siitä että ei oo hätää. Kehuin hiljaa kaukaa pari kertaa. Sivulle nousi skarpisti, tämä erinomainen.

Villitsin sitä vähän siinä ja se tuntui ihan hyvältä. Pari meni paikalla oloon ja me alkuun, ja juuri kun oltiin lähdössä, parin koira nousi. Tuomari huikkasi hänelle että haluatko mennä treenimielessä komentamaan sen takaisin maahan ja minä ja Lakki jäätiin odottamaan. Hän sitten karjaisi paikaltaan että "ei!" ja käveli koiransa luokse laittamaan sen uudelleen alas. Minä tajusin vapauttaa Lakin ja haukutin sitä siinä uutta lähtölupaa odotellessa, mutta sen mielestä tämä ei taas ollut lainkaan kivaa ja mielentila lässähti. Nyt jälkeen päin olisi pitänyt vaikka käydä nurkan takana leikkimässä tms tai haukuttaa ihan oikeasti kunnolla, mutta eipä sitä sitten taas siinä oikein tajunnut ja sitten tuntui että nyt pitää aloittaa. Seuruu oli kauheaa hiihtämistä ja pari kertaa kysyin "missä sä oot?!" kun tuntui että jätättää. Tästä kuitenkin ehkä hyvä tai tyydyttävä. Tuomarikin kommentoi että koira näytti siltä että se odottaa jotain pahaa tapahtuvaksi.

Istumisen seuruu samanlaista kamalaa, varmistin oikean asennon oton melko isolla käsiavulla ja vilkaisulla että istuu. Taisi olla EH tai H.

Maahan samanlainen, luokse tuli minusta kivaa vauhtia, korrekti eteen ja kerrankin tosi hyvä sivulle tulo, tämäkin ehkä EH. Tässä kun palattiin kentän alkuun, koira näytti oikein kivalta ja hyppi mua vasten, kunnes yhtäkkiä häntä laski. Pitää vielä zoomailla mitä siinä oikein tapahtui.

Tasamaanouto vähän hidas laukka menoon, paluu ravilla, jäi seisomaan eteen painaen kapulan mun jalkoja vasten ja tartti kaksi tai kolme käskyä että istui. Tämä puutteellinen. En nyt toki oikeasti olisi jäänyt jankuttamaan, mutta treenaamaanhan tänne tultiin. Sivulle tulo oli kuitenkin taas hieno, mikä oli kivaa, koska ongelmana on ollut joko ennakointi tai sitten vajaaksi jääminen.

Hyppynoudossa mulla oli oma kapula (olisko jotain 300g) että se todennäköisemmin onnistuisi. No näin heti ettei ole aikomustakaan hypätä, ekalla ampaisi taas esteen ohi hevonkuuseen ja läjähti maahan sinne, ihan kuin olisi tehnyt eteenmenoa. Sitten me uusittiin se aika monta kertaa ja joka kerta se yritti mennä ohi, ja kielsin. Lopulta tuomari sanoi että lasketaan este, ja he laittoi sen johonkin ihan 50cm. Olisinpa tiennyt että sitä voi laskea, niin oisin voinut heti aluksi pyytää vaikka 70-80cm ja tämä olisi varmaan onnistunut!! Nyt Lakki sitten oli sitä mieltä että ei vissiin saa mennä ollenkaan ja hyppy-käskyllä vain nyki mun sivulla. Lopulta todella suuret avut jotta saatiin nouto tehtyä, vapautin sen paluuhypyssä ettei tule mitään säätöä luovutukseen ja se tumahti sitten kapuloineen mun vatsalle. Puutteellinen tietenkin.

A:lla kopautin mennessä kädelläni estettä, jotta edes tämä onnistuisi. Heti kun kuului rapinaa eli tiesin että kiipeää eikä ole kiertämässä, aloin vuolaasti kehua, tehtiin kuitenkin loppuun eteen- ja sivulle tuloineen jotka oikein jees. Apujen takia taisi olla EH tai H. En tiedä, olisiko kiertänyt muuten.

Esteet oli eri näköiset kuin omalla kentällä

Eteenmenossa lähti vaisusti huonoa laukkaa vähän vinoon ja läjähti itse maahan vähän ennen kuin tuomari antoi luvan käskeä. Puutteellinen taisi olla tämä. Tämä ei ollut lainkaan tyypillinen suoritus, mutta tämä oli hiekkakenttä missä oli ruohotuppoja, ja me treenataan aina nurmella, liekö vaikuttanut.

Edelleen jäi sellainen olo että seuruut ja jäävät hiihdetään suht varmasti läpi vaikka mielentila olisi huono, mutta sekoilu alkaa sitten sen jälkeen ja se ei vaan osaa tarpeeksi hyvin. Esteet on kalliita nollata ja noudoissa menee aina turhia pisteitä milloin mihinkin ihme säätöön. Palkkasin koiran nyt pallolla ja nujuttiin sen kanssa hetki arvostelua odotellessa. Lakille 73p eli se olisi ollut hikiseen hyväksytty suoritus oikeassa kokeessa, tosin vaikea sanoa mikä oli mun apujen merkitys.

Siirryttiin maastoon ja sen kummemmin koiraa valmistelematta päästiin suoraan ruutuun. Vähän hidasta, siis sellaista normi työskentelylaukkaa mikä näyttää hitaalle kun oon tottunut kaahaamiseen. Kävi kuitenkin ulkona alueelta sen takana, ja tuomari sanoi mulle siitä mutta en ehtinyt kutsua kun koira palasi itse. Esineet melko nopeasti käteen. Esineruudun arvosteli ei-virallinen tuomari ja hän sanoi että ottaa pisteen pois molemmista luovutuksista, koska koira törmää ohjaajaan. Keskusteltiin sitten siitä ja onhan se vähän tulkinnanvarainen juttu; koeohje sanoo jotain että tulee luovuttaa korrektisti ja se jää jokaisen päätettäväksi onko ohjaajaa vasten hyppääminen korrektia vai ei. Sanoin että oon tiedostanut tämän alusta asti ja aion jatkossakin antaa sen tehdä niin, koska se on siitä niin hauskaa. Sanoin myös että kävin virallisessa kokeessa missä ei mennyt pisteitä, ja hän sitten soitti siitä kentälle jääneelle viralliselle tuomarille joka oli samaa mieltä että olisi ottanut pisteet pois. Ei olis tarvinnut varmistaa 😀 Ihan siis hyvässä hengessä keskusteltiin ja aivan sama mulle. 28p siis Lakille.

Kuvassa Niilo etulinjalla

Done

Palattiin kentälle, missä suoritettiin palkintojen jako. Kokeessa palkittiin paras tottis, paras esineruutu ja parhaat yhteispisteet. Se oli kyllä vähän outoa, että varsinaista tottista ja BH:ta ei käsitelty erikseen, koska BH:ssa maksimipisteet on 60p ja tottiksessa 100p, niin onhan ne nyt ihan eri viivalla. Yksikään BH ei olisi mennyt oikeassa kokeessa läpi, mutta yllätys oli silti melkoinen kun Lakki voitti parhaan tottiksen. Tässä tapauksessa se todellakin oli kyllä "vähiten huono" 😂 Lakki sitten meni ja voitti myös parhaat yhteispisteet!

Silleesti.

Joo en tiedä... kotiin ajaessa oli sellainen olo, että vittu mitä paskaa ja ehkä tää vaan on tässä, kun ei osata. Toisten koirat on kolmevuotiaana usean lajin valioita, ja me saadaan hikiseen jostain möllitottiksesta tulos. Toisaalta muistutin itseäni, että töppöinen oli ehkä joskus kuusivuotiaana parhaimmillaan - Lakki on vielä nuori ja kesken ja se tulee saamaan itsevarmuutta lisää.

Lisäksi jäi taas sellainen olo, että treenaan väärin. Siis se mitä teen omalla kentällä lelu kädessä ei mitenkään korreloi sen kanssa, että menen ventovieraaseen paikkaan vieraiden keskelle ilman aikomustakaan palkata. En oikein tiedä mitä mun pitäisi muuttaa.

Oon myös sitä mieltä, että koiran ei pitäisi olla niin herkkä että se paineistuu kun toinen ohjaaja kentän toisessa päässä sanoo omalle koiralleen "ei!". Sienen kanssahan tästä tuskailtiin kanssa aikoinaan paljon. Toisaalta kun se koira on mikä on, ja sillä mitä mieltä minä siitä olen, ei muuta asiaa miksikään, niin helpompaa on vain hyväksyä se ja yrittää opetella elämään sen kanssa. Me tarvittaisiin muutenkin paljon enemmän yhteistä kuplaa; jos koira olisi satasella mun kanssa, eihän sen pitäisi edes rekisteröidä että joku muu toruu koiraansa?

Ensi vuonna tulee se B-tottismahdollisuus, mutta olisko tarjolla vaikka Ö-tottista niille jotka ei vaan osaa...

Tässä liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon alku, tällaista pikkusievää kipittelyä oli kaikki seuruut:

Sinänsä aika lakinomainen tämäkin temppu, varmaan joku viides yritys ja hän sitten pysähtyy silmäilemään estettä sen viereen; "juuei tätä en aio":

Esineruudun lähetys:

No, en tiedä. Ja eihän sitä nyt tartte tietääkään. Sen kun treenailee ja katsoo mitä tulee. Useampi meidät tunteva on kommentoinut että onhan Lakki kehittynyt tällä kaudella ihan hirveästi. Ja olihan tässä kyllä 26 pistettä enemmän kuin viime kokeessa, että tällä kaavalla ensi kerralla tulisi sitten 99p 😎 Se hyötyisi siitä että pääsisi vieraille kentille treenaamaan ja yleistämään niitä esteitä, ja jotain nyt pitäisi noihin alkuihin ja odotuksiin keksiä. Ja jos se hyppy nyt vaan ei ota sujuakseen niin hittoako senkään kanssa sitten tappelee - B-tottiksessa sitä kun ei olisi lainkaan. Mulla on sellainen fiilis että B on niille jotka ei syystä tai toisesta pysty A:han, mutta sittenhän me ollaan just sitä kastia ja voidaan luovuttaa ja siirtyä sinne.

Olipas kiva että järjestivät, voi kun näitä olisi paljon enemmän!

(c) järjestäjä

Lokakuuta

Tänä vuonna syksyllä oli pitkään lämmin ja sitten kerrasta ei enää ollut. Edelleen meinaan lähteä pelkässä hupparissa metsään, vaikka asteita on enää se pari. Maasto- ja tottiskausi on kuitenkin edelleen rullannut täysillä. Viikon päästä meillä on nosen rotumestikset, mutta en ole treenannut yhtään nosea. SM-kisojen jälkeen olisi ollut oman seuran kokeetkin (1. ja 2.lk), mutta mulla meni ilmo vähän ohi kun se oli SM-kisaa edeltävällä viikolla jolloin oli ajatukset täysin muualla, ja ei kyllä haittaakaan. Jotenkin ei oo yhtään nosettanut, vaan maastot viehättää eniten.

Käsi leikattiin 10.10. Tikit ja suojasiteet on kaksi viikkoa, ja sinä aikana kättä pitäisi yrittää käyttää kivun sallimissa rajoissa mahdollisimman normaalisti pois lukien painavien asioiden nostamiset ja äkilliset nykäisyt. Saikkua tuli neljä viikkoa (mun työ sisältää paljon painavien asioiden nostelua) ja viikot 2-4 pitäisi siis itse sitten alkaa pikku hiljaa nostaa painavampia ja palata kaikin puolin normaaliin. Haava ei ole pitkä, mutta syvä kyllä, ja se on parantunut oikein hyvin mun silmääni. Hedelmien kuoriminen on mahdotonta, sellainen liike sattuu ihan hirveästi, samoin kun yksi päivä treenasin kotona ja nahka meinasi hypätä mun naamalle ja estin sitä kädellä ehtimättä ajatella ja se tumahti leikkaushaavaan - se se sattui! Ekat kolme päivää kädessä oli lääkärin laittama tuppo ja sitä pitä varjella kastumasta. Mikään mun takki ei edes mennyt sen yli, onneksi yksi miehen sadetakki kävi. Käytin siis koiria lähinnä yksi kerrallaan takapihan metsässä kusella. Sittemmin paketti piti avata ja siteen voi vaihtaa jos se kastuu, niin sillä tavalla ei oo tarttenut enää varoa. Metsässä oon käynyt, mutta remmilenkille en uskalla kaikkien kanssa mennä; jos jotain yllättävää sattuisi, tarraisin takuulla väärällä kädellä remmeihin ennen kuin ehtisin ajatella.

Jonkun on oltava narun toisessa päässä, ettei pöne mene hukkaan 💔

Oon myös treenannut koiria, milloin kentällä, metsässä ja kotona. Ekan viikon jälkeen alkoi silti olla jo hirveän tylsää. Ei jaksa koko ajan lukea tai katsoa Netflixiäkään. Mä en oikein tajua ihmisiä jotka on silleen että jes nyt sait vähän niinku neljä viikkoa ilmaista lomaa. Mulla käy aika pitkäksi. Oon kyllä lohduttautunut sillä että luojan kiitos ei ole jalka paketissa, koska sitten varmaan tulisin oikeasti hulluksi!

Lakki on tehnyt jälkiä niin, että jälki menee polun tai tien yli ja koira nostaa sen vapaasti. Tämä on toiminut tosi hyvin ja koiran valitsema suunta on ollut järjestään oikea. En vieläkään tiedä mitä sille sen jäljen nostolle pitäisi tehdä, mutta ainakaan ei ole huono idea vältellä koko tilannetta ja pelata onnistumisia tällä tavalla. Luulen vähän, että se ei tule koskaan enää kuntoon. Jännä olisi tietää mitä tapahtui, kun ekan kauden se nosti muistaakseni yli 90% oikein ja sitten talvitauon jälkeen se taito oli vaan tiessään.

"Et sitten ui enää" - enpä!

Tottiksessa on jatkettu kokeen jälkeen pääasiassa siellä ilmenneiden puutteiden parissa. Paikalla olo hajosi ja koira oli siellä omallakin kentällä ahdistunut ja levoton ja kerran kun ammuttiin, ampaisi mun luokse. Kurjaa, että se niin "pienestä", mutta en jaksa märehtiä. Kävi miten kävi. Ollaan tehty ihan helppoja niin että oon aivan koiran edessä ja palkkaan paljon. Nopeasti siihen alkoi palata parempi mielentila, joskin ihan viime treeneissä kaveri kielsi omaa koiraansa ihan kiltisti "äp!" kun Lakki oli paikkiksessa, ja se riitti siihen että se alkoi nuoleskella huulia siellä. Paikalla olohan on aina ollut Lakille vaikea liike, siihen oli tosi hankalaa saada kestoa ilman että se turhautui ja vinkui. Sitten se oli jossain vaiheessa turhan nukuksissa siellä ja nyt se taas tuntuu siltä että se on sen mielestä inhottavaa ja epäilyttävää.

Ampuminen seuruussa sen sijaan pompituttaa edelleen niin kuin ennen koettakin.

Esteitä on jatkettu omalla kentällä, ja palasin hyppytekniikkakouluttajan neuvosta hyvin kevyeeseen esineeseen suussa, kun tuntui että metrinen menohyppy menee mutta kapulan kanssa pudottaa pressun ihan aina. Se 650g on kuitenkin aika paljon. Tällä viikolla tehtiin perussarjaa kilon kapulalla, ja vaikka sekin on vain 350g lisää niin olipas yllättävän vaikeaa. Oon myös ketjuttanut kaikki noudot/esteet yhteen ilman välipalkkaa, ja huomasin että se ei oikein kestä se ketju. Alkaa tulla kaikkea sekoilua, nousee toisessa heitossa eli hyppynoudossa, irroituksen jälkeen joko ennakoi sivulle tuloa tai jos ei niin sitten käskyllä jää vajaaksi jne jne. Eli osat ei vaan ole tarpeeksi vahvoja, joten jatketaan eri palastenkin vahvistelua.

Oon myös ketjuttanut istu-maahan-luokse. Lakki on sellainen koira että luulen että se hyötyy siitä että se tietää mitä tulee seuraavaksi. Toki sillä on myös taipumus ennakoida, mutta sitä pitää treenata sitten erikseen.

Ekaa kertaa tän vuoden aikana oon ajatellut, että ehkä se ensi vuonna tuleva B-tottis ei olekaan niin huono ajatus. Siellä ei ole hyppyä eikä ampumista. 1-luokassa taisi olla lähinnä seuraamista ja se on hyvin BH:n kaltainen suoritus. Se tuntuu tavallaan luovuttamiselta, niille jotka ei pysty syystä tai toisesta sitä "oikeaa" tottista tekemään. Mutta oon tullut vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi enkä mä jaksa laittaa puolta elämää siihen että saan koiran hyppäämään metrisen esteen kapulan kanssa. Pääasia mulle kuitenkin on ne maastot, ja ne on B-tottiksella ihan samat. Katsotaan.

Lauantaina meillä on möllitottis ja -esineruutu 50km päässä meille täysin uudella kentällä vieraiden koirakoiden keskellä, mikä loistava tilaisuus! Harmi että näitä on ihan tosi vähän tarjolla. Ampumista ei kyllä ole tarjolla, paikkiksen saa tehdä liinassa ja kaaviossa saa kuulemma kahdesti palkata ilman pistemenetyksiä. Teen lopullisen suunnitelman varmaan paikan päällä kysyttyäni mun parilta onko hänelle ok jos palkkaan lelulla. Tai sitten käytän ne palkkaukset siihen että haukutan koiraa. Mitään lihapullaa sille ainakaan on ihan turhaa siellä työntää kun koko tottis on vähän niinku lelulla tehty ja se lihapulla ei tuota siihen lisää mitään mitä haluaisin. Esteillä aion tehdä niin että jos koira yrittää kiertää, kutsun sen takaisin ja laitan sen uudelleen, antakoon nollan, mutta en halua että se oppii että kokeessa on ok juoksennella minne sattuu. Paikkiksessa en tartte liinaa koska kenenkään luokse karkaaminen ei kyllä ole meidän listalla, mutta aion hyödyntää mahiksen ja jäädä lähemmäs koiraa, tavoitteena mahdollisimman rento fiilis.

Tää on niin out of control (lue: kuuro) että se on nykyään aina liinassa jos läsnä on muita

Muutamat rallytreenitkin meillä on ollut ihan jopa kylttien kanssa. Suoraan autosta radalle otettaessa se oli kuin pystyyn kuollut lehmä, ja vaikka se sinänsä ei ole huono vire rallyyn, mun sielua kyllä särkee niin että hyi ei jatkoon. Hetsasin sitten vähän patukalla niin sen jälkeen hyppy oli sellainen "oho hyppäsin puoliväliin kenttää" ja yritti jossain vaiheessa karata eteenmenoon jne. Toisissa treeneissä haukutin sitä vähän nameilla niin sillä tuli ehkä aika sopiva vire. Meillä on rallykoekin tulossa, sunnuntaina, ja nyt olisi taas tarkoitus yrittää panostaa siihen lähtöön ja saada se sopivaan vireeseen. Harmi kun rallyssa ei saa valmistella koiraa kehän ulkopuolella ja mennä koira irti kehään ja suoraan lähtöön. Se hihnan irroitus on aina sellaista säätöä (eh, auttais ehkä jos treenais sitä ikinä?) ja nyt varsinkin kun tää toinen käsi on vähän pois pelistä.

Mudien lenkki

Nahkan oma lenkki

Käytiin mökilläkin, mutta oli vähän tyhmää kun tikkien kanssa ei saa saunoa. Mentävä varmaan ensi viikolla uudelleen, niin pääsee sitten. Koirien ulkoilutus on kyllä helppoa kun ei naruja tartte juuri taskista esille kaivaa.

Mikähän helvetti tätä taas vaivaa kun noi yhdet tekstit meni noin pieneksi, kuvateksteiksi?!?

PAJÄ1

Lakki korkkasi pk-koeuransa. Sanoisin, että yksi sydän meille jo siksi. Oli meinaan melkoista vatulointia. Luonnetestin jälkeen mua alkoi ahdistaa se ampuminen, mutta sen treenit (seuruussa) eteni kivasti. Paikkiksessa sitä ehdittiin tehdä vain kerran ja silloin koira kaula pitkällä kuikuili tuleeko lelu, mutta arvelin silti että se voi olla sen mielestä vähän hyi kokeessa. Liikkeestä istuminen tuntui treeneissä ihan hyvältä, mutta ainahan sitä voisi enemmän vahvistaa. Metrinen menee menohyppynä mutta kapulan kanssa pudottaa monesti pressun. Tehtiin myös eri näköisiä esteitä heittämällä sen päälle eri värisiä lakanoita ym. A on ollut omalla kentällä hyvin varma ja mieluinen. Eteenmeno sujuu vieraissakin paikoissa ihmeen hyvin treenimääriin nähden, ja maahan-käskyä on paristi kokeiltu. Vähän hidas mutta se on niin kiltti että menee. Paikkista voisi edelleen tehdä enemmän Lakin historian tuntien, mutta oli se ihan levollinen kaverin noutojenkin ajan.

Siispä sitten vain kokeilemaan. Sain paikan Leppävirran kokeeseen ja sitä voi sinänsä pitää jo juhlan arvoisena, että sai mahiksen. Jännitti kyllä niin saatanasti että mietin taas moneen kertaan mihin oikein olen menossa. Mutta en ollut perumassa. Halusin mennä kokeilemaan.

Kokeessa piti olla 3 alokasluokan ja 3 avoimen luokan koiraa, mutta ilmeisesti yksi alokas oli perunut. Toinen ohjaaja veti itselleen ykkösen niin mulle jäi kakkonen.

Sirun luvussa jättäydyin taas viimeiseksi. Lakki tuli reippaasti, mutta miestuomari alkoi sörkkiä lukijalla ennen kuin ehdin tehdä mitään ja Lakki pyörähti pois alta. Annoin sille sitten napakan istu-käskyn ja se istui, ja se piippasikin jo ennen kuin kerkesin muuta tehdä. Kehusta Lakki hyppäsi mua päin ja oli vallan jees.

Koe alkoi jäljillä, ensin avot ja meidän piti odottaa hautausmaan parkkiksella että meidätkin haettiin. Lopulta oltiin perillä, hiekkatie nousi mäkeä ylös harjulle. Maasto oli todella avaraa, sammalpohjaista ja hyvin kosteaa.

Lakki oli viimeinen lähtijä. Meidän jana oli rinteessä; vasemmalla kukkula, oikealle laski, ja se myös nousi loppua kohti maltillisesti. Lakki lähti vähän jäykästi ja viisi metriä edettyään poukkasi vasemmalle koko liinan mitan. Se ei vetänyt mihinkään vaan pikemminkin jäi sinne ihmettelemään. Luulen että se sai jo hajun jäljestä. Kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen janalla, jolloin eteni normaalia vauhtia loppuun saakka ja nosti jäljen oikealle. No väärä suunta tietenkin joten ei muuta kuin kääntö ja matkaan. Kehuin sitä pari kertaa "hieno jälki" kun noustiin rinteeseen. En pidättänyt liinasta vaan marssin koiran vauhtia. Virhe... ihan kuin se nyt olisi siitä pahastunut.

Eka kulma tuli tosi pian, sitten eka keppi. Mulla oli varattu lauantaimakkaraa rasiaan koska tajusin edeltävällä viikolla että kuulalla palkkaaminen vie hirveästi aikaa. Lakki oli vähän hämillään, itse vilkaisin olan yli seisooko tuomari vielä katsomassa. Sitten tuli toinen keppi ja kulma ja toinen kulma ja tajusin että hitto me mennään suoraan kohti autoja ja meillä on vasta kaksi keppiä 😮 no niitä nousi vielä kaksi mutta se viimeinen oli viimeinen, eli mulla oli vain neljä. Jälki tuntui ihan helvetin lyhyeltä ja veikkasin että Lakki oli oikaissut jostain suoralta toiselle ja meillä oli jäänyt pätkä jäljestämättä ja kepit olisi siellä. Katsoin kelloa ja meillä oli mennyt neljä minuuttia (jäljestysaika on 20min 🤣) niin päätin että palataan etsimään puuttuvaa jälkeä. Lakki veti ihan sekona metsässä, laskin liinan käsistäni ja se vaan laukkoi jossain 50m päässä melkein koko ajan. Tässä kuva, lilalla vahvistettu on se mitä jäljestettiin ja loput punaiset juostiin 😆

No ei löytynyt ei, ja mentiin sitten viemään ne mitä oli, ennen kuin aika loppuisi ja tulisi nolla. Pisteytys muuttui tässä joskus ja piti ihan googlettaa säännöt. Nykyään jana max 30p, vika keppi 40p ja muut viisi 20p. Lakille janalta tyydyttävä 21p ja kepeistä siis 100p, eli yhteensä 121p. Maastojen alaraja on 150p koulariin eli esineruudusta pitäisi saada pistettä vajaa täydet että olisi tuloksessa kiinni.

Vastoin kaikkia luuloja mua olisi hysteerisesti naurattanut. Stressasin ja märehdin IHAN kaikkea muuta mutta koskaan yhtään kertaa ei käynyt mielessäkään että tulos jäisi kepeistä kiinni. 😁 Selvisi että eka keppi jäi rinteeseen heti janan jälkeen ja meidän "eka" oli oikeasti toka, mutta siitä yhdestä ei hajuakaan. Luultavasti Lakki ei kuitenkaan oikonutkaan mitään vaan vauhtia oli vaan niin paljon ettei se kerinnyt huomata keppejä. Ei olis kannattanut antaa sen laukkoa siellä, miksi en pidättänyt enemmän?!? Se tuntui myös ihan kauhean lyhyeltä ja väittäisin ettei se voinut olla 500m, mutta ehkä se vaan tuntui. Ei me keritty oikein edes jäljestää kun se jo loppui. 😆

No, esineruutu on Lakin vahvuus, mutta sehän palauttaa esineet niin että hyppää etujalat mun mahalle. Oon antanut sen tehdä niin koska se on siitä hauskaa. Säännöt ei sinänsä ota kantaa luovutukseen eli noutotyylistä eteen istumista ei tartte esittää, mutta sen pitää olla korrekti ja koiran tulee antaa esine halukkaasti ja niin ettei se putoa eikä siitä tule taistelua ohjaajan kanssa tms. Oon tiedostanut, että meidän tyylistä voi mennä jokunen piste. Nyt aloin miettiä että kiva saada 28p, jos se ottaa molemmista luovutuksissa pisteen, ja jäädä pisteen päähän hyväksytyistä maastoista. No ei auta...

Siirryttiin autoilla koulutuskentän luokse. Esineruutuun mentiin numerojärkässä eli ykkönen ensin ja sitten me. Sinne noustiin kanssa hiekkatietä rinteeseen ja sitten pientä polkua vasemmalle, josta tupsahdettiin ruudun oikeaan etukulmaan. Mulle oli edellinen poistuessaan sanonut että mene vaan, mutta tuomari oli vielä juttelemassa toimihenkilön kanssa, niin pysähdyin 5m päähän. Sitten hän otti mut vastaan ja selitti alueen rajoja, kun oikeaa sivulinjaa tuli toimihenkilö (varmaan vienyt edellisen löytämät esineet takaisin) ja Lakki alkoi huutaa ihan hullua mörköhaukku-ulinaa hänelle. 😆 En jaksanut edes kauheasti yrittää hyssytellä koiraa, ja heti kun sain luvan siirryin loivaa rinnettä alaspäin, noin ruudun etulinjan keskelle, ja lähetin sen siitä. Se ampaisi vasempaan viistoon ja hyvin pian, ei varmaan ehtinyt edes takakulmaan asti, tulikin jo esineen kanssa takaisin. Töppöisen aikana esineitä oli kolme ja niitä haettiin luokasta riippuen 1, 2 tai 3. Nykyään niitä on 4 ja niitä haetaan vastaavasti 2, 3 tai 4. Lakki toi esineen mun mahalle ja parkaisin että sehän on pieni töppöinen! Koska en ollut ehtinyt siirtyä mihinkään, lähetin Lakin uudelleen samasta kohdasta, nyt kohti oikeaa takakulmaa. Se hyppäsi kivelle ja jotain pyörähti siinä, ja sanoin että mene vaan, niin sinne paineli. Nyt siirryin itse takaisin alkuun päin ja en siellä kauaa ehtinyt ihmetellä, kun sieltä se taas tuli esineen kanssa. Oli menossa sinne keskelle missä olin ollut, joten huikkasin sille "hyvä!" heti kun näin sen, jotta se huomasi että oon siirtynyt. Koiraa saa lyhyesti kehua juuri sen otettua esineen, ja mietin kyllä että kehuinko nyt liian myöhään ja tässä meni ne pisteet, mutta enhän mä voinut nähdä aiemmin että sillä oli esine. Kaikkein huikeinta että sekin oli pieni töppöinen 🥺 Toinen oli vauvan villasukka ja toinen tossu.

Tuomari antoi piinallisen seikkaperäisen arvostelun, mutta tykkäsi koiran määrätietoisesta työskentelystä ja kaikki oli hienoa, niin esineistä täydet 30p ja edelleen tuloksessa hikiseen kiinni!

Palattiin kentälle ja odoteltiin että avo-koirat sai ruudun kanssa tehtyä. Ei mua oikeastaan jännittänyt enää mitenkään pahasti. Olin ehtinyt jossain väleissä myös nauttia siitä että pitkästä, pitkästä aikaa oon pk-kokeessa koiran kanssa. Oli ilo nähdä, että koira toimi aivan kuten treeneissäkin.

Sitten se tottis... kenttä oli tosi vaikean muotoinen, kahdella sivulla oli tie ja pitkän sivun keskellä esteiden puolella oli huoltorakennus ja vessa. Arvasin että rakennukset vetää puoleensa eteenmenossa.

Meidän pari oli erittäin äänekäs saksanpaimenkoira ja näin jo autoilla että Lakkia ahdistaa. Se kyllä haukkui mulle mutta oli vähän korvat luimussa ja sulkeutuneen tuntuinen. Ilmoon kuitenkin ihan ok. Lakki meni ekana paikalla oloon. Ekan ampumisen jälkeen alkoi tapahtua; sakemanni karkasi seuruusta rähisten kohti ampujaa, sitten karjui sen ohjaaja ja sen jälkeen tunsin tumps mun selässä kun ahdistunut Lakki ryntäsi mun luokse. Sakemanni saatiin palautettua seuruuseen, sille ammuttiin kolme. Lakki oli ihan sitä mieltä että mennään pois täältä. 😔 Tuomari ei sanonut mulle mitään mutta kytkin koiran ja laitoin sen käy siihen -maahan. Sain toistaa sen sille parin suorituksen aikana varmaan kymmenen kertaa, kun se aina nousi ja oli lintassa. Juttelin sille ja kehuin sitä kun se oli rauhassa maassa, ja parin tehtyä eteenmenon ja vuoronvaihdon ollessa käsillä hetsasin sitä vähän laittoman kovasti. Se kuitenkin vastasi kivasti ja kiljahteli mulle siinä, eikä ollut enää sen oloinen että häipyy paikalta hetkellä millä hyvänsä.

Seuruu oli korkeintaan sievää, häntä oli melko varmasti alhaalla mutta sipsutti koko kaavion eikä meinannut jäädä kyydistä, ampumisiin ei reagoinut mitenkään. Ehkä hyvä.

Liikkeestä istumisen lakosi maahan, näytti että luimussa, ahdisti vielä. Puutteellinen, mutta väärä asento ei vie jääviä nollalle, vaan niistä saa kyllä vielä jotain pisteitä. Jos koira ei tee mitään asentoa, tulee nolla. Kenttä oli täynnä lätäköitä ja yritin välttää pahimmat, etten nyt ihan suoraan lammikkoon käske koiraa.

Liikkeestä maahan ja luoksetulo ehkä vapautti sitä kun sai juosta, ja minusta se oli vallan kiva, tuomarista kuitenkin jälleen vain hyvä, saisi olla vielä nopeampi, tarkempi ja tiiviimpi ja suorempi sivulla. Ei ollut mikään pistelinko hän. 😶 Alkuun päin kentän päädystä palatessamme koira oli paljon rennompi ja vastasi kehuihin ja heilutteli mulle häntää jo.

Tasamaanouto minusta kanssa tosi kiva, tuomarille hyvä tai ehkä tämä oli ainoa EH. Mehän ollaan vielä tuloksessa kiinni, eihän se paikkis taida olla kuin kymmenen pisteen liike, ajattelin. Seuraavana telinevoikkaa mistä hän pitää!

Sitten alkoi taas tapahtua... hyppy-käskystä koira sinkosi hypyn ja kapulatelineen välistä hevonkuuseen 😆 Luulin että se ei vaan aio hypätä vaan kiertää ja hakee kapulan, mutta se ampaisi aivan selkeästi keskelle eteen kohti eteenmenon paikkaa. Ja siis ei mitenkään luimussa paennut vaan ihan häntä tötteröllä humputti menemään. Kutsuin sitä ennen kuin se ehti kovin lähelle paikalla makaavaa koiraa, ja sitten se ehkä muisti että ainiin se muija taisi sanoa "tuo" eikä "eteen"... Se alkoi etsiä kapulaa, mutta ei nähnyt sitä mun heittämää nurmen seasta, ja paineli sitten kapulatelineelle missä oli avoimen luokan kilon kapula ja rupesi ottamaan sitä siitä. 😆😆😆😆😆 Tässä vaiheessa mä totesin että no niin tää taitaakin olla jo nollilla ja yleisö repesi ja tuomariakin nauratti vaikka se yritti piilottaa sen kansionsa taakse. Pyysin koiran pois ennen kuin se sai sen kapulan sieltä revittyä. Puutteellinen, nolla. Mutta tavallaanhan tämä oli kuitenkin hirveän söpöä ja oikea tyypillinen muduus; mudin soveltava älykkyys on juuri tällaista. 🤍

Ehkä joskus olisi syytä treenata sitä kapulatelinettä, ettei sieltä saa itse ottaa mitään 🤣 Harmi kun ei ole videota, koska olisi kiva katsoa nyt uusin silmin ja miettiä mitä tapahtui. Miten kellään voi tulla mieleen lähteä eteenmenoon kun se hyppyeste (btw tismalleen sama keltainen kuin meidän omalla kentällä) on siinä niinku suoraan edessä tyrkyllä?! Lakki on niin kiltti poika eikä sille ole lainkaan tyypillistä keksiä mitään "eiks tää olis parempi näin" - sovelluksia, ja se kyllä tekee parhaansa. Muistaakseni otin sitä vähän pannasta kiinni ennen hyppyä, teen niin hyppytekniikkasarjalla aina, ja sanoin että mennään hyppäämään, mutta ehkä se sotki sen eteenmenon virittelyyn (pään silitys)? Tai sitten se jännitys vaan alkoi nyt purkautua ja sen oli pakko käydä päästelemässä vähän höyryjä.

No sitten A-este, joka nykyään tehdään vain yhteen suuntaan kutsuna ilman noutoja. Helpot 15 pistettä. Tästä se tykkää. Kas vain ei rupea kuulumaan kynsien rapinaa esteellä vaan sieltä juoksee iloisesti ohi! Vain yksi koira kaikista suoritti esteen ja kaikki muut ohitti sen. Olihan se ihan tumma, varmaan uusi musta pinta, ja joku siinä täytyi olla vaikeaa. Puutteellinen, nolla, eli sinne meni kyllä se tulos sitten 😄

Eteen lähetys meni just niinkuin arvelin, sinne juoksi kohti rakennuksia, käskystä ripeä maahan ja hyvin sivulle. Ehkä hyvä tämäkin, saisi olla suorempi, ylläri.

Arvostelua odotellessa Lakki ihan melkein kieri katollaan eli oli kyllä jo rento. Sakemanni sitä häiritsi ja sitä piti tuijottaa ja tuhahdella. Mua ei oikeastaan edes harmittanut. Tottakai jokainen menee kokeeseen saadakseen tuloksen sieltä, mutta tänään ei ylletty siihen saakka. Olin niin onnellinen siitä miten hienosti se tsemppasi hankalasta alusta huolimatta. Miten hyvin se vapautui pelkistä kehuista kesken palkattoman suorituksen. Miten hyvin seuraaminen kesti ampumisen. Harmi ettei ole videota, koska mua kiinnostaisi myös se lähtikö se paikkiksesta heti laukauksesta, koiran rähinästä vai vasta sen ohjaajan karjumisesta. Tai ehkä niiden kaikkien summana? Se on herkkä koira ja pahastuu kyllä siitä jos joku muu komentaa toista koiraa. Lisäksi kaikki kentällä olijat varmaan pelästyi sitä tilannetta melkoisesti, miksei myös Lakki. Todella odottamaton tapahtuma.

Tottis huikeat 47p tällä esityksellä eli se siitä 😁Mutta ainakin tuli nyt selkeä lista asioista joita treenata! Huomasin ylipäätään että itsestä on outoa ja epämukavaa mennä kentälle niin että taskussa ei ole mitään palkkaa mukana. Tuntuu oudolta haukuttaa koiraa "vain minulle". Palkkaan hirveästi ja teen tosi helppoja treenejä. Liikkeestä istuminen kyhättiin melko nopeasti kasaan, mutta nyt esim olisi vallan hyvä hetki treenata erottelua. Esteiden nimiä ja eteenmenon käskyä voisi erotella toisistaan. Koiraa pitäisi vähän enemmän haastaa ja saada se pysymään hereillä. Kokonaisuuksia ja aidosti palkattomia (ei palkkaa taskussa, mutta voisihan esim appari heittää sen johonkin väliin) pitäisi tehdä enemmän, ettei ne tuntuisi itsestä niin kummallisilta. Loppujen lopuksi se, miten kovaa koira palauttaa kapulaa kun sulla on lelu kädessä ja hihkut pianpianpian on melkoisen kaukana siitä miten kovaa koira palauttaa kapulaa kun alla on pitkä palkaton ja tunnetila on mikä on. Tottakai noissa ensin mainituissa hetkissä asennetaan sitä vauhtia koiraan, mutta se mitä se antaa ulos sitten tositilanteessa, on monen asian summa.

Kokeen päätyttyä käytiin vielä tekemässä se kummallinen A, juostiin eteen pallolle sinne missä suora suunta olisi ollut ja tehtiin lyhyt paikalla makuu mistä vapautus pallolle. Hän oli oikein rento ja iloinen. Ei muuta kuin lisää treeniä ja kohti uusia pettymyksiä 😁