lauantai 29. syyskuuta 2018

Uusia temppuja

Aina ennen koetta tunnelma jotenkin kiristyy ja niin kivojen yksityiskohtien sijaan tarttee alkaa enempi vähempi paniikissa hinkkaamaan kokonaisia ohjelmia. Varsinkin musiikin kanssa treenaan aivan liian vähän, koska se on niin vaikeaa. Silloinhan sitä tietenkin nimenomaan pitäisi tehdä enemmän, mutta mutta... luulen että hyötyisin tosi paljon ihan sellaisesta, että olisi tuttu lyhyt musiikki ja tekisin jotain improjuttuja musiikin tahdissa pysytellen.

Nyt kuitenkin on sieniohjelmaan, josta en vielä halua luopua, mietitty jatkoa. Yksi koiratanssiharrastaja virkkasi mulle noita sieniä, ja kahden viime kisassa käytetyn lisäksi sain kärpässienen. Kärpässieneen on keksitty mitä monimutkaisempia liikkeitä: koira tuo sen ja heristän sormea ja koira "häpeää". Tai poimin sen itse ja koira "häpeää". Maistan sitä, ja sitten koira joutuu elvyttämään. En halua että herttainen ohjelmani loppuu omaan kuolemaani, joten minun on koettava ihmeparantuminen ja sitten voidaan olla iloisia siitä. Lopuksi koira voisi viedä sen pois, vieminen tyhjään olisi aika haastava liike, ja sitten kun se lopuksi vielä jotenkin talloisi tai piilottaisi sen niin oijoi.

Uusia asioita kannattaisi kouluttaa yksi juttu kerrallaan, mutta meillä oli tänään Merjan kanssa halliaikaa ja viime päivinä piti kokeilla kaikkia, ja tehtiin niitä tänään hallillakin.

"Elvyttäminen" sotilas-maliohjelman inspiroimana tuli nopeasti, siis itse oikeanlainen hypähdys. Itse asiassa käytin siinä samaa "hypätään"-käskyä mikä on isossa loikassa kanssa. Pitää ehkä vaihtaa siihen ihan oma. Mulla oli tässä kosketusalusta, ajatuksena että sen kanssa helpompi siirtää mun päälle, mutta otin sen jossain vaiheessa pois, koska osumia tuli paljon sen ylikin. Käytän kyllä usein alustaa vain suunnilleen suunnan merkkinä eikä sen tartte just siihen osua. Pitää kokeilla onko siitä hyötyä vai ei. Tein myös erikseen sitä, että makaan ja koira nostaa tassut mun rinnalle. Tähänkin voisi olla oma käsky. Mietittiin myös sellaista, että eihän myrkkysientä syömällä suoraan pyörry, vaan ensin ehkä oksettaa, niin voisin olla kumarassa kakomassa ja koira "hakkaisi" mua selkäpuolella. Ehkä menisi samalla käskyllä? Tätä tekee nyt muutaman päivän jälkeen sanallisella vihjeellä jonkinlaisella onnistumisprosentilla.

"Hali"-temppu syntyi jossain vaiheessa ihan oheistuotteena ja se on aika ihana, taidan ottaa sen kanssa mukaan. Vaatii runsaat avut vielä.

"Häpeäminen" on näistä kaikkein vaikein. Sheippaamalla en saa mitään muuta kuin sinnikästä kumartamista ja kierimistä, ja sitten koira turhautuu kun vahvistetiheys putoaa. Pitäisi ensin sammuttaa ne, ennen kuin olettaa mitään muuta. Periaatteessa pää alas, pää kohti toista tassua, pää tassun alle jne olisi varmaan mahdollista sheipata.

Kokeilin myös sitä yleisintä tyyliä, eli teippiä nenälle. Kirkas arkiteippi ei saanut minkäänlaista reaktiota, mutta tollanen leveä oranssi ja paksumpi ihan kunnon palasena, niin että se varmasti häiritsee näkökenttääkin, tuotti kyllä huitomista. Myös hiusponnari suun ympärillä toimii. Suhtaudun tosi varauksella tällaisiin, Sieni ei ole koskaan oikein oppinut houkuttelemalla ja apu on niin suuri, että en usko että sen häivyttäminen onnistuu. Viimeisimmällä kierroksella sitä häiritse se teippi niin paljon, että se ei joka jessiin edes kunnolla reagoinut, vaan namin sijaan halusi vaan hangata nenäänsä. Ei hyvä tämä.

Seuraavaksi mietin tassun opettamista post-it-lapulle, sillä voisi sitten ohjailla jalkaa kun koira makaa pää maassa. Toisaalta voisi myös opettaa suoraan leuan lapulle ja ujuttaa lappua jalan alle?

Sitten on myös pari muuta liikettä työn alla, vähän omalaatuisemmat versiot yleensä nähtyihin verrattuna. Niistä ei tee mieli nyt kirjoittaa sen enempää, haluan pitää ne itselläni siihen saakka että on valmista :)

tiistai 25. syyskuuta 2018

Ouluun ja takaisin

Viime viikonloppuna köröteltiin Ouluun. Viisi koiraa, viisi häkkiä, kaksi naista yöpymiskamoineen, rekvisiittoineen ym mahtui ihan hyvin tavalliseen henkilöautoon, vielä olisi muutaman pussukan johonkin rakoon tunkenut. :D Startattiin Merjan luota joskus kolmen jälkeen ja iltaysiin meni, että oltiin mökillä. Löydettiin airbnb.fi -palvelun kautta edullinen mökki Lumijoelta. Tuli pieni koukkaus vielä kisapaikalle, mutta eihän parikymmentä ylimääräistä kilsaa enää noilla matkoilla paljoa meinaa. Mökki osoittautui aivan ihanaksi vanhaksi pihapiiriksi, lampaitakin on kesäisin, nyt aitaus oli jo tyhjä ja eläimet viety pois. Oltiin ymmärretty huonolla englannilla kirjoitettu kuvaus vähän väärin, ja makkarin sijaan tiluksilla olikin täysin erillinen pieni nukkuma-aitta päärakennuksen vuodesohvan lisäksi. No ei se mitään, oikeastaan parempi, niin ei tarttenut kummankaan pitää koiria häkissä. Lämmiteltiin iltamyöhällä vielä sauna.






Lauantaina oli kellot soimassa seitsemältä, ja kasin maissa startattiin kohti kisapaikkaa. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, ja valitettavasti juuri silloin alkoi kaatosade, jonka piti sadetutkan mukaan kestää iltapäivään. Onneksi paskatin koirani aamulla, pöne ei sellasessa kelissä tee kyllä mitään. Vitsailtiin jo matkalla, että olisi hienoa että tulisi näin pitkästä matkasta hylätty sen takia että koira tekee tarpeensa kehässä...






Kisat alkoi HTM:llä ja luokat meni ylimmästä alaspäin. Pöne starttasi avoimessa luokassa. Treenasin vähän lämppäalueella ja sitten koira sai maata häkissä, kun en kaatosateessa viitsinyt rampata autollakaan. Onneksi saatiin rauhallinen nurkka ja pöne oli ihan hiljaa koko n. tunnin, mitä se ehti odotella. Häkkialueelta kulku kehän ovelle meni hieman ahtaan sumpun läpi, ja mun piti ottaa pari namia käteen, että saan koiran vietyä ilman mitään välikohtauksia. Kauhukseni tajusin käveleväni kohti kehää koko helkkarin namipurkki kädessäni. Koira oli tietenkin jo nähnyt sen, ja ihan sama miten kauas sen laskisin tai yrittäisin salaa laskea, sen mielestä se olisi jätetty etäpalkka. Niin paljon kun nyt rallyssa on työstetty sitä virettä, panostettu valmistautumiseen ja mm. tehty oikein mudinrääkkäysluopumisia ennen omaa vuoroa, miten saatoin tehdä tällaisen perustavaa laatua olevan mokan?!? Teki mieli pyörtää takaisin ja olla menemättä lainkaan, kun niin tiesin mitä tästä seuraa. Harmi etten älynnyt syöttää koko purkkia siinä vielä koiralle, se olisi varmaan auttanut ainakin vähän. Joku olisi varmaan lahjoittanut mulle vähän lisää nameja, kun ne kaikki tosiaan oli siinä, että olisin saanut sitten Sienelle lämppänamit kanssa. Voi hyvä helvetti oikeasti.

Alku oli ihan hirveää sekoilua, koira tasan osaa jalkojen väliin väärinpäin -käskyn muttei nyt vaan kerinnyt kuunnella. Mulla meinasi hirttää kiinni jo siinä, treeneissä olisin ottanut siitä fyysisesti kiinni ja estänyt sitä rynnimästä, käskenyt maahan ja antanut rauhoittua hetken. En tiennyt mitä kisakehässä enää voi tehdä, joten videolla mun paniikkiratkaisu. Ihan kohtuuhyvin se nyt kuitenkin pysyi nahoissaan, en olisi yllättynyt vaikka olisi huutanut suoraa huutoa. Nyt se vinkui vaan pari kertaa, mutta musiikit oli niin kovalla ettei kuulemma kuulunut yleisöön, joten tuskin tuomareillekaan. Mutta olihan siinä aika monta omatoimista pois pullahtamista ja pyydetyt vaihdot ihan karmeaa roiskimista. Video oli fb:ssä ja paikan päälläkin tuli jo kommentteja, että voi miten ihana vireä veteraani. Voin jotenkin ymmärtää että vierasta saattaa hymyilyttää, mutta itse olen lähinnä pettynyt tietäen millainen työmäärä tämän asian kanssa on tehty. Ihan karmeeta paskaa, ei ollut omasta mielestäni kuman arvoinen suoritus. Pönelle 166p KM 2./5.. Ei sillä ole voittajaan tarvittavaa määrää positioita, joten treenatessa voidaan käydä vielä uudestaan esittämässä tämä ohjelma, paremmalla valmistautumisella.


KT: "Innokas koira, sujuva ohjelma. Temponvaihteluita hyvin."
määrä 43, laatu 41, tekninen yht 84, kumppanuus 43, koreografia 43, taiteellinen yht 85, YHT. 169

NB: "Ihanan innokas 'veteraani'. Mukava määrä positioita ja suuntia. Jonkin verran epätarkkuutta ja levottomuutta, etenkin positioiden haussa. Koreagrafiassa "odotteluhetkiä" ennen uuden musiikinkohdan alkua, näihin voisi miettiä sujuvampaa tekemistä."
määrä 41, laatu 38, tekninen yht 79, kumppanuus 42, koreografia 9, taiteellinen yht 81, YHT 160

SE: "Hyvin ohjattu nopeaa koiraa. Tiivistä seuruuta. Useampi temponvaihtelu. Hieman tokomainen seuruuasento välillä ohjaajalla :) Siihen voisi miettiä käsiliikkeitä."
määrä 42, laatu 43, tekninen yht 85, kumppanuus 43, koreografia 41, taiteellinen yht 84, YHT 169


Seuraavana oli vuorossa Sienen HTM ALO. Kuka urpo vie koiran, joka ei tykkää seuraamisesta, seuraamiskisaan?! No, minä vein :D Idea tuli hyvin lyhyellä varoitusajalla. Kisat ei tulleet täyteen, ja kun nyt sinne asti ollaan menossa, tuntui kivalta ajatukselta tukea järjestäjää maksamalla vielä yksi osallistuminen. Hetken harkitsin pönen FS AVOA kanssa, mutta neljä ohjelmaa olisi varmaan vähän liikaa itselle. Siispä annoin biisin ja Merja teki meille hyvin yksinkertaisen ohjelman, minimipituuteen 1.30.

Ohjelma meni ihan kivasti varsin loppuun saakka, kunnes piti tulla pätkä oikealla. Jalkojen välistä pujottelun jälkeen mun käsi vaan on jotenkin hassusti ja kiltein koirani luulee, että se on väliin-käsimerkki. Ja menee väliin ja siinä katoaa se meidän kolmas positio kokonaan. Pisteet mulle, että olen oppinut vähän improvisoimaan ja nytkin tajusin että ei helvetti, paitsi että yksi jää kokonaan esittämättä, lopputemput onnistuu vain oikealla ja mun on pakko saada koira pois välistä. Koska se ei osaa peruuttaa sieltä, astuin vaan sen yli. Kahden monipuolisen position pitäisi riittää ja niinhän se juuri teki :) Sienelle 163p KM 4./5.

video

KT: "Sujuva rauhallinen ohjelma. Peruutuksessa ja pyörimisessä hieman peppu jää matkasta, muuten kivan tiivistä seuruuta. Olisin voinut katsoa kauemminkin!"
määrä 40, laatu 40, tekninen yht 80, kumppanuus 41, koreografia 39, taiteellinen yht 80, YHT 160

NB: "Rauhallinen ohjelma. Muutamia epäselvyyksiä mutta pääosin kivaa seuraamista. Alun peruutus hieman vino. Hitaasta tahdista johtuen hieman lyhyen vaikutelman antava ohjelma."
määrä 41, laatu 40, tekninen yht 81, kumppanuus 42, koreografia 42, taiteellinen yht 84, YHT 165

SE: "Jäin kaipaamaan lisää! Olisin katsonut enemmän/kauemmin, nyt jäi ohjelman "kesto" lyhyeksi. Kun liikkuu hitaammin, ei ehdi näyttämään osaamista niin paljoa. Alokasluokkaan oikein mallikas ohjelma!"
määrä 40, laatu 43, tekninen yht 83, kumppanuus 42, koreografia 39, taiteellinen yht 81, YHT 164





Viimeisenä vuorossa oli freestyle, jossa Sieni osallistui ekaa kertaa voittajaluokkaan. En ole koskaan kisannut koiratanssin ylimmässä luokassa, enkä edes ajatuksella katsonut videoita. Ei siis oikein ole minkäänlaista tuntumaa miten vaikeita juttuja siellä pitäisi olla. Laskennallisesti kuulemma pitäisi olla ihan vähintään 15 temppua, mieluummin 20, niin ei haittaa jos jokin epäonnistuu. Lisäksi ne ei voi olla kaikki ohjaajan edessä tapahtuvia, vaan pitäisi olla haastavampia: itsenäisesti suoritettuja selin ohjaajaan tai kaukana ohjaajasta, ohjaajan ollessa häiriö omine liikkeineen tms. Lisäksi vaan istu-maahan-annatassu ei ole millään mittarilla teknisiä, kaivataan jotain omaperäisempää tai selkeästi vaativampaa. Tämä oli siis lähinnä nyt tällainen kokeilu, maksullinen treeni, mistä saadaan kirjallinen palaute jotta osataan kehittää ohjelmaa. Lisäksi Merja on jo kauan puhunut SM-kisoista, sinne saa osallistua millä tahansa voittajaluokan tuloksella. Eli kunhan ei paskanna kehään tai karkaa sieltä, saa jonkin tuloksen, jolloin voi ilmoittautua. Aiemmin kuulemma on riittänyt että on oikeus voittajaluokkaan (eli KUMA avosta), nyt sitä on vähän kiristetty. Harrastajamäärät on niin vähäiset, siksi ei ole tiukempaa kriteeriä. Kuulemma ihan vasta joku vuosi sitten ei ollut ollut tarpeeksi koiria, että koko SM-titteliä olisi edes jaettu, siksikin sinne kaivataan myös meitä "täytekoirakoita" jotka ei mistään titteleistä toki oikeasti kisaa.

Sieni tuli kehään paremmin kuin ekassa esityksessä. Alussa pieni herpaantuminen ja kierähdys meinasi jäädä tekemättä. Myöskään maasta kumarrusasentoon ei tee alussa eikä peruutuksen jälkeen, huomasin että mulla oli kiireen tunne ja käskytin varmaan oudosti. Sitten se vaikein asia, mitä on ihan hirveästi treenattu, eli sienen vienti koriin ja sen jälkeen koko korin tuonti, onnistui niin hienosti ja sujuvasti että kehuin aivan törkeän kovaa. Korin tuonnin jälkeen tapahtuu jotain hassua, en olisi tajunnut ellei Merja olisi sanonut ja olisi katottu videolta: koira kuvittelee että heitän sille namin ja ottaa kopin! Laitoin vasemman käden lantiolle, koska tajusin että se näyttää varmaan tyhmälle miten pidän sitä. En ikinä ole pitänyt noin ennen, ja koiran mielestä se varmaan näyttää että mulla on käsi treeniliivin taskussa. Sitten kun kehun niin ylitsevuotavan tyytyväisenä, se on varma että palkka tulee. Onneksi ei jäänyt etsimään mitään maasta! Positiivista sinänsä että ilmeisesti sillä on suuri usko että palkka voisi tulla, eikä se tiedä että ollaan kokeessa missä palkkaa ikinä ei tule? Hassuin Sieni :)

Loppu oli ohjelman heikoin lenkki, siihen ei ole keksitty mitään järkevää ja siinä missä kaikki muu on oikein tekemällä tehty, se oli vain sellainen "tässä on pakko vielä tehdä jotakin". Siinä piti olla vähän pyörimistä ja pujottelua ja ehkä pari saksalaista täykkäriä ennen väliin menoa. Nyt sekin vähä epäonnistuu koiran päädyttyä väärälle puolelle, se ei osaa pyöriä oikealla ollenkaan niin hyvin kuin vasemmalla. Yleisöstä sanottiin, että siihen korin tuontiin asti hieno ohjelma, sitten näyttää että ohjaaja unohtaa koreografian ja/tai koira kieltää. Jep jep. Ihan ensi töikseen siihen loppuun pitää nyt oikeasti miettiä jotain järkevää. Sienelle 157p 2./3. Eihän se nyt kovin kauas sertistä jäänytkään ja kahdem tuomarin taiteelliset pisteet olikin rajan yli!


KT: "Sujuva ohjelma, koira työskenteli säntillisesti. Lisää vielä vaikeutta (teknisesti vaikeampia ja voisi olla enemmänkin) ja musiikin tulkintaa niin pisteet nousevat."
määrä 38, laatu 40, tekninen yht 78, kumppanuus 41, koreografia 40, taiteellinen yht 81, YHT 159

NB: "Hauska teema. Alussa liikkeiden suuntia kannattaa miettiä, ettei liikkeet jää ohjaajan taakse piiloon. Hienot sienestystemput. Muutamia suvantovaiheita etenkin lopussa, jossa tekeminen oli vähän vaisua. Musiikki hieman tasapaksu, joka ei anna ohjelmaan "draivia".
määrä 39, laatu 39, tekninen yht 78, kumppanuus 39, koreografia 38, taiteellinen yht 77, YHT 155

SE: "Hauska teema. Tempon vaihteluita voisi lisätä. Vaikeampia (teknisesti) liikkeitä vielä lisää. Koira suoritti hyvin siltä pyydetyt liikkeet."
määrä 36, laatu 38, tekninen yht 74, kumppanuus 41, koreografia 42, taiteellinen yht 83, YHT 157

Päästiin lähtemään kisapaikalta ehkä joskus viiden maissa, ja ajettiin ensin syömään kun oli ihan kauhea nälkä. Sitten käytiin Alkossa ja kaupassa ostamassa iltapalaa, ja ilta menikin kuohuviinin kanssa paljussa tähtitaivaan alla. Ai että! Sieni tuli ihan hulluksi kun mentiin paljuun, ei viitsitty päästää sitä karvaamaan vettä, epäilemättä olisi halunnut. Sunnuntaiaamuna nukuttiin vähän pitempään ja juoksutettiin sitten koiria vielä pellolla ja otettiin lisää kuvia. Kotimatka taisi alkaa joskus yhden maissa ja kyllä mulla yli kahdeksaan taas meni, että kotona olin. Huh huh, rankka reissu, mutta aivan mahtavaa oli!






lauantai 15. syyskuuta 2018

Tanssi tyttö tanssi

ajetaan kovaa, ollaan ihan hiljaa

"miten se edistää noin rumasti... ai sehän yrittää saada verhot pois edestä"

odottava tunnelma

kyl tarvii niin kauhiast miettii kaikkee

sienen pallo oli tänään pop

pönellä on hienoja kaukana tapahtuvia freestyletemppuja

harmi, että mukana on kovin usein myös ääni

kyllä, koira joka ei tykkää seuraamisesta, menee HTM:n

sillä on hienoin peruutus

ja biisi on ihana

ja mekko

odottava

sienen pallo

sähköjänis
jos heität koiraa päähän...

...ei pidä suuttua kostosta

sieni













Laatu ei päätä huimaa mutta muistot jää sitäkin kirkkaammiksi. Kaikkihan meistä varmaan pikkutyttöinä jossain vaiheessa halusi koiran. Isompana osa toteuttaa lapsuuden haaveensa. Osalle se on "vain koira", osa harrastaa jotakin, löytää aivan oman maailman, sellaisen mistä kersana ei osannut edes unelmoida. Sielujen sympatia viedään potenssiin sata laittamalla mekko päälle ja ottamalla kengät pois. No more words.