Ensin töppösen hieroja. Ollaan aina vähän liian aikaisin, meiltä on alle kilometri matkaa mutta kun en tiedä kauanko arvon koirani haluaa haistella mennessä, lähden turhan ajoissa. Perillä sitten saa marssia edestakas ja vetää halutonta koiraa perässään. Se tietää mihin ollaan menossa ja haluaa sinne.
Lavoissa maitohappoja ja muuten kireyttä siellä sun täällä, ei mitään isompaa vaikka edellisestä käynnistä liki 3kk. Koronan takia istuin itse kauempana ja käskytin koiraa vain etäältä, yleensä pidän siitä kiinni itse. Koppa sillä toki oli nytkin päässä, ja kerran se otti ritolat kun ei tuntunut hyvältä, mutta muuten se makasi aivan esimerkillisesti paikoillaan näinkin.
Sitten käveltiin kotiin ja pakattiin koko kööri autoon ja kohti klinikkaa. Vein ensin Lakin yksin, en halua, että se näkee pönen pelkäävän. Pentu oli varsin reipas, lääkäriä ei ihan mennyt moikkaamaan mutta kun hän otti nameja, meni epäröiden (takakenossa) syömään ne. Mulla oli pennun ruoka rasiassa mukana, raakaa lihaa. Sotki kädet mutta kyllä kelpasi. Palkkailin sitä itse tutkimusten ajan kädestä ja rokotuspiikin aikana sai vetää loput kupista. Ei edes huomannut pistosta ja ihan rennosti antoi tutkia, ainoastaan hampaat aiheutti vastustusta, mutta en kyllä ollut muistanut edes harjoitella niitä. Pöydällä olemista muistin huikeat pari kertaa ennen käyntiä! Sitten koiran vaihto ja pöne kanssa piikille. Nykyään suositellaan että rokotetaan loppuun asti, joten jos pöne elää 15-vuotiaaksi, se saa vielä yhden pistoksen. Nyt elättelen toiveita että korona häipyy ja koira pysyy terveenä ja päästäisiin vielä kokeisiinkin.
Lakki painoi 5,8kg ja töppöinen 16,4kg. Pöne on kyllä aika tuhti, ei ainakaan tartte lihoa yhtään lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti