tiistai 28. huhtikuuta 2020

Lakin ensimmäinen telttayö

Minulla oli syksyllä aivan järjettömän ikävä Pöyrisjärven vaellusta. Siis se tuntui niin viiltävältä kivulta, etten muista ennen sitä koskaan kaivanneeni mitään tai ketään niin kovasti. Se oli jotenkin aika järjetöntä, eihän mikään estäisi palaamasta samaan paikkaan joskus uudelleen, ja muutenkin ei kai ihmisten ole normaalia sillä tavalla ikävöidä mitään maisemaa. Tosin maiseman lisäksi ikävä koskee aina sitä itse vaelluksella olemista, se on vaan niin... täydellinen, kokonainen kokemus.

Nyt jälkeen päin on helppoa sanoa, että ehkä kohtalo tiesi, että se jää meidän viimeiseksi yhteiseksi reissuksi. Siinä missä minä surin pöneä ja mietin usein reissun päälläkin, että voi olla, että tämä on viimeinen kerta, kohtalo vain järjestelikin asiat vähän toisin.

Nyt on helppo myös sanoa, että onneksi en silloin tiennyt, että paluuta ei enää ole. Että se todellakin jäi meidän viimeiseksi reissuksi.

Voi kultaisin, kultaisin Sieni.

Syöte 2015

Kilpisjärvi 2018
Evo 2019
Pöyrisjärvi 2019







Ylläs-Pallas 2014
****
Tämä kuva on mökiltä nyt viikko sitten.



Viimeinen jäälautta lähdössä auringonlaskuun.

Puhuttiin siinä joku ilta Sienestä, ja mies sanoi, että hän uskoo sen olevan hengessä mukana meidän touhuissa. Oikeasti se oli eläessään mukana aina kaikessa.

Aamulla se lautta oli poissa.

En voinut olla ajattelematta, että ehkä se oli Sieni ekat päivät katsomassa meitä, ja sitten sen piti lähteä.

****

Minun piti olla su-ma-yö teltassa Heinolassa, mutta koska asiat lähti menemään pieleen jo aamusta, ja koska olin oikeasti kylmissäni lopetellessamme heseruokamme abc:n pihassa, päätin ettei ole yhtään energiaa lähteä etsimään parkkipaikkaa ja jalkautua ventovieraaseen metsään ja sitten se pentukin pitäisi väsyttää eikä voi vaan kaatua suoraan telttaan. Ajoin siis suoraan kotiin. Jätin kamat autoon ja menin heti ma-ti-yöksi kotikulmille, paikkaan jossa olen kerran yöpynyt pönen ja Sienenkin kanssa. Laitoin teltan kuitenkin vähän eri kohtaan. Autolta kävelee sinne vain 15-20min, joten pistin teltan pystyyn ja kävin vielä kävelemässä erikseen jonkun pienen kierroksen, että sain pentua juoksutettua. Normaalistihan vaelluksella koirat on päivän ulkoilusta niin poikki, että niitä ei paljoa tartte patistaa nukkumaan, mutta mikään 20min kävely ei kyllä ole sellainen että olisin uskonut että nyt pentuni haluaa nukkua. Haluan että teltassa opitaan rauhoittumaan ja paljon parempi on edesauttaa sitä kaikin keinoin, sen sijaan että väkisin vain yrittää runnoa tahtonsa läpi. Siispä hyvän mittainen kävely alle. Pentu kävi teltassa ennen kuin sain sitä edes pystyyn, mutta tuli kyllä samalla vauhdilla sieltä uloskin. Vähän se oli ehkä ihmeissään tai jopa kevyesti epäileväinen, tuntui siltä että se ei halua että lukitsen sitä telttaan. Pöne oli tietty kanssa heti teltassa ja ehti murahtaa sieltä, että painu helvettiin. Sitten kun oikeasti rupesin vetäytymään sinne itse, ja sanoin Lakille että joo kyllä me ollaan menossa tuonne ja nyt pitäisi ruveta nukkumaan, se oli vain että aijaa okei, tuli sisälle, kävi osoitettuun paikkaan, söi vielä iltanappuloiden päälle possunkorvasuikaleen (ähky auttaa myös nukkumaan!) ja kävi nukkumaan.

En ottanut korvatulppia siksi, että herään sitten yöllä varmasti heti jos pentu alkaa levottomaksi ja haluaa ulos. Vahinko makuupussilla ei olisi kauhean kiva. Illalla se ehti pari kertaa pöhkiä jollekin linnun tms äänelle, ja vähän mietin että näinköhän mä herään yöllä siihen että se saa jonkun hullunkohtauksen. Pöne, niin ärhäkkä kuin onkin vahtimaan, ei onneksi lähde tollasiin sekoiluihin lainkaan mukaan. Pöne murisee vain syystä, ja oravat ja sellaiset ei ylitä uutiskynnystä lainkaan (tosin sitten kun se murisee, sitten tuppaa metsässä pelottamaan itseäkin...). Kahdeksan maissa vetäydyttiin siis telttaan, minä makasin vielä pari tuntia kuuntelemassa lintujen ääniä, se on vaan niin rentouttavaa ja kevät on paras aikaa olla teltassa juuri siksi. :) Koska teltassa ei ole sallittua säätää eikä härvätä, koirat rupesi silloin jo yöunille. Joskus kymmenen maissa nukahdin itse. Puolen yön aikaan heräsin ja päätin käyttää pentua pissalla. No ei pissinyt ei, olisi alkanut käpyleikin, niin äkkiä sisään ettei se liikaa virkisty. Viiden maissa heräsin uudelleen, pentu oli edelleen ihan umpiunessa. Koska se öisin kotona tekee vielä asiansa paperille, päätin että nyt sillä kyllä täytyy olla jo hätä, ja könysin uudelleen ulos. Tässä vaiheessa oli myös vähän kylmä itsellä, niin hilluin kuin hullu että sain veren kiertämään. Pissat se ainakin teki, ja sitten jatkettiin vielä pari tuntia unia. Silloinkin minä olin se joka heräsi, pentu olisi nukkunut edelleen. Kotonahan se alkaa aamuisin aina touhuamaan omiaan, tuntuu tajuavan että muut nukkuu joten ei koskaan kolistele tai kovasti riehu, mussuttaa vaan lelua tms. Pelkäsin, että aamulla se alkaa sitten mussuttaa reikää mun kolmensadan euron rinkkaan tai makuupussiin, mutta ehei. :) Ensimmäinen telttayö siis ylitti kaikki odotukset!

Ainoa ongelma tuli leiriä purkaessa. Pentu söi teltasta ulos heitetyt aamunappulansa sillä aikaa kun itse vasta makailin makuupussissa ja mietin nousemista. Sitten kun oikeasti aloin purkaa leiriä, lahjukset oli käytetty ja sillä oli virtaa niin saakelisti, että sitäpä ei paljoa olisi näkynyt. Koska minusta on ikävää jankuttaa eli olla jatkuvasti kutsumassa takaisin (se kyllä tuli aina), pistin sen lopulta pönen fleksiin kiinni. En siis missään tapauksessa halua että se oppii että leiripaikalla saa haahuilla kovin kauas.


"mä tiiän mikä juttu tää on, toi ei"

hyvin vähän saatiin ilta-aurinkoa

kyllä sinne ollaan menossa

eräs on aina ekana ja mieluiten mun pussissa

sisällekö..?

Sitten vielä kännyräpsyjä:


jatkoin lakin takkia :D oon kyllä vuosisadan ompelija

tein myös jalkalenkit

iltapöne

iltalakki

fleecetakin lisäksi sillä oli koirien makuupussi ja mun fleecetakki

tarkeni hyvin, pentu oli aina tosi lämmin vaikka vällyt olisi rakoilleet

sitten on aamu <3



pöne oli ihan kylmä selästä

mitäs tekisi ekana

yöllä oli pakkasta, tämä koirien vesikupista

aamiaisella

kuin myös

sitten yritetään pakata

vain toinen osaa odottaa nätisti

hyvästi leiri!

Pönessä on kyllä oikeasti joku vika. Sillä ei veri kierrä kunnolla ja se palelee ihan eri tavalla kuin Sieni tai Lakki. Ei olisi haitannut vaikka sillä olisi ollut fleecetossut mukana, ne oikeastaan oli tarkoitus ottaa mutta unohdin. Mun takki ei pysynyt sen päällä, se tuli sieltä aina pois, joten en tiedä oliko sillä kuitenkaan kylmän tunne vaikka sen selkä takkien alta, ja kintut, oli omaan käteen ihan viileät.

Kotiin tullessa Lakki kävi klinikalla vaa'alla: 6,65kg. Kotimittaus antoi 36cm. Pentu ei siis ole kasvanut viime viikosta kuin puoli senttiä ja muutamia satoja grammoja. Se on todella jalkava tällä hetkellä, selkeästi hän kasvattaa nyt vartta, ei lakkia. :D

2 kommenttia:

  1. Aamulla makuupussissa sitten joku puuttuu kainalosta. Voi Sieni-kulta.

    VastaaPoista