perjantai 24. toukokuuta 2024

Pajun hammas- ja pallilääkäri

Nahkamiehen hammas- ja pallilääkäri oli vihdoin tänään. Siirsin asiaa, koska en osannut päättää poistaako vaan väärässä paikassa oleva kives vai molemmat. Sinänsä sillä ei ollut kiire, vaikka väärässä paikassa oleva kives muodostaa kasvainriskin ja sitä suositellaan siksi poistettavaksi, kolmevuotias koira tuskin vielä on riskiryhmässä ja sen ehtii tehdä sitten joskus. Lopulta hammaskiveä alkoi olla niin paljon, että isompien ongelmien välttämiseksi suu olisi hoidettava nyt, ja ilman muuta samalla nukutuksella se pallikin sitten. Päädyin poistamaan vain laskeutumattoman kiveksen ja normaali sai jäädä paikoilleen. Syystä että en haluaisi mitään kastraation yleensä aiheuttamia muutoksia tapahtuvan Pajulle.

Olin ajatellut ottaa koiran autoon ja heittää sen kesken työpäivän sinne, mutta ylläri pylläri oli +27C ja se suunnitelma kusi siinä. Onneksi porukat oli mökillä ja suostuivat tulemaan nahkan autonkuljettajaksi. Leikkaus oli mennyt hyvin ja sydämen sivuäänestä huolimatta kaikki oli mennyt anestesiassa normaalisti. Hampaissa ei ollut mitään muuta vikaa ja nyt on niin kirkas valkea hymy että! Nyt olisi sitten paikka tormistautua hampaiden harjaamisen suhteen, ettei tilanne olisi kolmen vuoden kuluttua sama, mutta itseni tuntien muistan pari viikkoa ja sitten se vaan jää.



Hän ei ollut lainkaan tyytyväinen ja kiljui suoraa huutoa



Sitten muistin että hän on ulkoeläin ja pihalla rauhoittui heti 🤍





Mikä sillä on miksi nahka rikki



Koko ilta on ollut enempi vähempi levoton, mutta niinhän se opiaatin jälkeinen elämä aina. Muistan kun itse sain sitä räjähtäneen umpparin leikkauksen takia, se todella laittaa pään sekaisin ja maailman pyörimään, eikä kuitenkaan vienyt kipuja täysin. Se oli niin kamalaa että sanoin että en halua sitä enää ja oon mieluummin vain kipeä kuin kipeä ja kännissä.

Ekalla pissayrityksellä ei tullut mitään, toisella hän hieman pissi, ihmeen vähän kyllä. Tarjosin sille silloin vettä, ei juonut, mutta jauhelihalla maustettu liemi kyllä kelpasi ja olisi varmaan mennyt enemmänkin. Se kuitenkin edelleen myös välillä vinkuu ja on levoton joten mömmöt ei ole haihtuneet ja totesin että syödään sitten aamulla. Myöhemmin käytiin vielä toisella pissalla, ei se mikään pitkä ollut nytkään, mutta ainakin pissi kulkee ja kaikki ok. Aamulla on varmasti jo parempi olo.

Saa nähdä kellä lähtee järki eka, kun se pitäisi nyt 10-12vrk pitää jatkuvasti kytkettynä ja riehumatta, uimatta jne. Ja ensi viikolle lupaa melkein +30. Nice.

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Sieni

Sinä olisit täyttänyt tänään kolmetoista.

Aletaan olla lukemissa että ehkä et olisi silti, vaikka syöpä ei olisikaan vienyt sinua silloin. Teille hollanninsienille se olisi jo melkoisen korkea ikä.

Sieni. 💔🍄





lauantai 18. toukokuuta 2024

KEK3

Kyllä, minun ensimmäinen kolmosluokan nosekoe koskaan! Yhden KEK3:n olen ollut katsomassa joskus vuosia sitten nähden siitä parin koiran ulko- ja ajoneuvoetsinnät, ja nyt sitten melko kylmiltään päätin mennä kokeilemaan, kun NWS:n kokeeseen etusijalta pääsin. Eihän se kolmonen koiralle niin räikeän erilainen olisi, toki esim. sisäetsinnässä piiloja voi olla max 7 ja vasta viimeisen jälkeen saa palkata, eli verrattuna kakkosluokan max kahteen piiloon turnauskestävyyttä tarvitaan huomattavasti enemmän. Enemmän se kuitenkin minun tämänhetkisen näkemykseni mukaan muuttuu ohjaajan peliksi. Ohjaajan tulee muistaa säännöt ja montako piiloa missäkin voi edes olla. Ohjaajan tulee huolehtia että ajankäyttö on järkevää ja että alueet tulee katettua. Ohjaajan tulee huolehtia "valmis"-ilmoitus ajallaan eli puolen minuutin laskeminen päässä olisi erittäin suotavaa, tai suurin osa taitaa käyttää kelloa mutta mulla ei ole sellaista enkä usko että mun aivot riittäisi. En myöskään usko että yleensä löytö on viimeisestä 10 sekunnista kiinni eli sinänsä ihan sama jääkö aikaa sekunti vai kymmenen.

Meillä oli ollut oikeasti nosetaukoa sellainen 5kk, mutta niin vaan Lakki jatkoi ihan kuin ei mitään, kun kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen aloin vähän treenata kotona. Kaikki koetta edeltävät treenit meni kyllä enempi vähempi pieleen; milloin oli ajoneuvoista siirrännäinen pudonnut ja hävinnyt tuulessa niin että missään autossa ei ollut mitään, milloin sokkoalueilla pelaaminen meni siihen että yksi piilo olikin tosi vaikea ja koira työsti koko 5min ajan sitä, ja halusin että se saa sen ratkottua ja palkkasin sitten sinnikkään työn. No, tankkasin vielä aamulla kotona ja varmistelin kanssakisaajilta koepaikalla montako piiloa mistäkin voi löytää. Tavoite oli, että olis kiva jos löydettäisiin jostain jotakin, löytöpisteitä olisi enemmän kuin virheitä ja että ohjaaja ei ainakaan löytäisi enempää kuin säännöt sallii 

Tuli sitten äkkiä nämä lämpimät kelit ja arvelin ongelmia. Lakilla on poikkeuksellisen huono kuumansietokyky enkä oikein ole keksinyt miten sitä voisi yrittää parantaa. Toki nämä nyt tuli niin äkkiä ja jos koirille menee pari viikkoa sopeutua, lienee ymmärrettävää, mutta ei sitä lämpöä kuitenkaan ollut kuin 22-23 astetta. Se ei ollut autossa yhtään innoissaan ja lämppähajutkin oli tosi blaah. Meillä oli ensin ulkoalue, kaksi aluetta, jolloin piiloja voi olla yhteensä max 4, toinen voi olla tyhjä, max kolme per alue. No Lakki ei oikein lähtenyt mihinkään ja oli todella nuupea. Jouduin tosi kovasti patistelemaan sitä että menepäs nyt etsimään, ja se etsi aina metrin ja pyörähti takaisin mua kohti. Kerkesin siinä jo miettiä että pitäiskö keskeyttää ja voiko edes keskeyttää yhden alueen ja saako silti tehdä ne muut. Sitten se meni haistelemaan jotain nyrkin kokoista kiveä ja lätsähti maahan siihen, jolloin minä ilmoitin löydön, mutta eihän se tietenkään ollut. Lakki yritti enemmänkin ilmaista mulle että huono olo ei pysty ei kykene. Ulkoalueella olisi ollut kaksi piiloa ja ihan ykkösluokan tasoisia helppoja olivat, ei mitään kikkailua.

No heti perään ajoneuvot ja niille sain sitä vähän tsempattua, plus että tein tosi ohjatusti ja "etsittiin yhdessä". Ajoneuvoja oli viisi henkilöautoa ympyrämuodostelmassa, ja piiloja voi olla 1-5kpl, yhdessä ajoneuvossa max yksi piilo. Aika pian löytyi yksi lämmityskaapelin pistokkeesta, kysyin kyllä ensin että oletko varma. Lakki meni tosi kivasti nenä ajoneuvojen pintaa pitkin, ei montaa rikkoa tullut. Tuntui että aikaa oli vielä tosi paljon jäljellä, niin lähdettiin tekemään toista kierrosta, vaikka ensin olin ajatellut että se on kertarundi ja sitten siinä. En tietenkään edes muistanut mikä auto se oli mistä se eka löytyi, joten varmistin aina että onko saman näköistä töpseliä niin ei turhaan sellaista autoa etsittäisi No ei sieltä enää mitään noussut jolloin ilmoitin mun ensimmäisen "valmis!" nosekokeessa ikinä.  Yksi haju meiltä jäi jonkin auton puskuriin, en tiedä miksei se osunut nokkaan. Tuuli melko kovaa ja ainakin kahdessa autossa Lakki haisteli etuosaa ja palasi jopa takaisin päin, ehkä se oli joku sellainen kohta. Kolmosissa on vaan mahdoton tietää onko enää mitään löydettävää eli kannattaako jäädä hinkkaamaan jotain mihin koira vähän reagoi.

Sitten oli tauko, kastelin koiran kunnolla, valitettavasti etukäteen jäädyttämäni viilennystakki oli niin hyvin viilentynyt, eli jäässä, ettei sitä saanut edes puettua. Koirakko ennen meitä keskeytti ja ei siihen kauhean pitkää taukoa tullut kun piti lähteä sisälle. Koepaikka oli käytöstä poistettu koulu ja onneksi siellä sisällä ei ollut vielä ihan helvetin kuuma. Varmaan tulee, tuskin siellä mitään ilmastointia pidetään päällä. Sisäetsinnässä oli kolme aluetta, ja sisällä voi olla yhteensä max 7 piiloa, max kolme per tila, yksi tila voi olla tyhjä. Olisi saanut tehdä vapaana, mutta vikasta huoneesta oli lyhyt matka laatikoille ja sanottiin että jos koira karkaa sinne, molemmat osiot menee suoraan nollille, niin en sitten uskaltanut. Kyllä se karjaisusta varmasti kääntyy, mutta en halunnut ottaa riskiä että joudun koetilanteessa karjaisemaan sille.

Lakki oli onneksi paljon parempi ja tuntui aika omalta itseltään. Ei tarttenut patistella vaan se meni normaalisti liinan päässä edellä. Olin päättänyt että annan sen ensin tehdä mitä se haluaa ja sitten käydään jääneet kohdat huone kerrallaan läpi. Se suorastaan juoksi ensin tokaan huoneeseen, jossa selkeä saavuttamaton korkea jota se hetken siinä mallasi, mutta taktikoin ja olen helvetin ylpeä että kykenin ajattelemaan eli en heti ilmoittanut sitä, koska jos se olisi ollut liian epätarkka eikä tuomari olisi hyväksynyt sitä, niin meidän etsintä olisi keskeytynyt siihen. Jatkettiin vikaan huoneeseen josta nousi yksi piilo, en kyllä enää yhtään muista että mistä. Sitten palattiin takaisin, jolloin otti 2-3 huoneen rajalta kopiokoneesta tjsp yhden piilon, sen sai selkeästi paremmin tästä suunnasta tullessa. Sitten siirryttiin mun aloitteesta ekaan huoneeseen ja sieltä nopeasti yksi löytö, toiselta seinältä 1-2 huoneen rajalta toinen. Nämä kaikki hajut tuli hyvin kun nokka vaan kävi lähellä eli sinänsä ihan simppeleitä olivat. Sitten palattiin keskimmäiseen huoneeseen ottamaan se korkea ja kun Lakki sitä hienosti työsti ja tuomarikin vahvisti oikein, huikkasin kiitos meille riittää eli valmis ja juoksin palkkaamaan koiraa. Se ei ole varmaan edes treeneissä koskaan tehnyt viittä palkatta ja nyt oli niin hyvä hetki palkata, niin päätin sijoittaa siihen, vaikka tiesin että ainakin ekassa ja vikassa huoneessa olisi ollut vielä kohtia mitä ei ole edes katsottu. Vikaan jäikin yksi haju just sille seinälle missä ei käyty ollenkaan. Tässä oli tosi kivaa että löydettiin paljon ja pääsin itsekin vähän "pelaamaan"!

Lakki söi jäisiä lihapullia ja halailtiin hyvä tovi ennen kuin toimihenkilöt tuli päästämään meidät laatikoille. Nekin sai tehdä vapaana ja se oli suljettu huone, niin päätin että tämä on irtoamistreeni. Lakillehan se irtoaminen on (nosessa, ei sillä mitään tällaista maastolajeissa ole nimimerkillä "ihan normaalia juosta esineruudussa sadassa metrissä vaikka ruutu on 50x50m"...?!?) vähän vaikeaa ja se tosi mielellään jää odottamaan ohjausta, ja kun se alku oli mennyt ihan koiraa perässä vetäen niin ajattelin että nyt saat tehdä itse. Jäin itse lähtöön ja koira kävi niin hienosti laatikoita järjestyksessä läpi, että kehaisin sitä useamman kerran sen mennessä. Heti takarivistä löytö, aika pian takarivistä toinenkin löytö, molemmat oli samanvärisiä ämpäreitä. Sitten mulla alkoi olla senssit sekaisin mitkä ollaan katsottu ja mitä ei. Siellä oli laukkuja, ämpäreitä ja pahvilaatikoita. Koko vasen reuna oli laukkuja ja ne se oli aluksi jo käynyt läpi, mutta ohjasin katsomaan uudelleen, kun laukut on aina olleet meillä vaikeita kun rutiini haistella saumoja puuttuu täysin. No ei sieltä mitään ja 30s jäljellä kerkesi tulla, niin odotin että koira etsii hyvin jolloin huikkasin valmis. Ja se oli! Eli täältä me saatiin 25p että joku osio edes meni niinku putkeen!!

Lakille yhteensä 54p 7vp, löydettiin kuitenkin 8/12 piiloa eli kaikki tavoitteet täyttyi kirkkaasti Se ulkoalue oli vaikea eikä kukaan tainnut löytää sieltä kaikkea, siihen paistoi suoraan aurinko ja moni muukin sanoi että koira ei oikein jaksanut edes yrittää. Mutta nyt ne on kolmoset korkattu, en tyrinyt itse mitään ja jäätiin henkiin! Btw Lakki on eka kolmosluokan nosemudi Suomessa.

En ole enää ihan varma, mutta voi olla, että kysyin sisällä ja laatikoilla joka piilolla "näytä missä" eli pyysin uudelleenkohdentamaan. Jäi vähän siitä ulkoalueesta epäluottamuslause päälle. Siihen palaa turhaa aikaa ja se on mun mielestä tosi epäkohteliasta koiralle. Siis jos et voi luottaa koiran ilmaisuun niin teidän paikka ei ole kokeessa. Olen syyllistynyt tähän samaan ennenkin ja tämä on jostain syystä mun heikko kohta, siihen pitäisi puuttua.

Kotiin tullessa hän vei kuulan uimaan.


"anteeks ku oli niin hiki ettei kyennyt" 🤍

keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Nnnnahkamies 3v

Nahka sai porukoilta synttärilahjaksi oman aurinkotuolin. 😄😄😄😄😄







Nahka on varmasti meistä kaikista onnellisin omasta talosta ja pihasta, ja siinä on hänelle niinko synttäriä joka päivälle. Se saattaa vaan tuntikausia viihtyä yksin pihalla, monesti vain istuu ja katselee maisemia. Nyt on sitte mukavampi istuskella. 🤣🩵





Nahkiainen on kyllä sellainen hyvän mielen koira ettei tosikaan. Paljon onnea pikkuiselle vilpertille!


"Harva asia maailmassa on yhtä lämmin ja pehmeä kuin nahkiaisenmutka" 💖


perjantai 5. huhtikuuta 2024

Kuin kissat ja koirat, osa 3

Tämä olkoon tämän tarinan viimeinen osa. Kissa on nyt ollut meillä vajaa 2kk. Edellinen osa jäi siihen vaiheeseen, että eläimet oli, kissan aloitteesta, valvotusti samassa tilassa ja palkkasin niitä paljon väistämisestä. Pikku hiljaa en sitten enää erotellut niitä öisin ja lopulta enää yksinoloihinkaan. Jos kaikki meni jatkuvasti hyvin valvottuna, niin vaikea uskoa, että ne yhtäkkiä työpäivän aikana päättäisi tappaa toisensa. Etukäteen tuntui, että mistä sitä tietää koska uskaltaa edetä, mutta nyt voisin sanoa että kyllä sen sitten vaan tietää. Varsinkin jos yrität pitää kissan eri puolella aitaa ja se vaan toistuvasti punkee sieltä pois, niin usko kissaa. 😃

Jonkun aikaa oli aluksi ihan sellaista tunnustelua kuinka toimitaan, ja eläimet paljon katsoi toisiaan, että jos mä kävelen tästä tai teen näin, niin mitä sä teet. Ei siis ihan rentoa olemista, vaan pientä kyttäämistä ja korostunutta tarkkailua. Joitakin tilanteitakin oli, mä kyllä yritin aina estää kissaa menemästä pönen kupille, mutta en ihan joka kerta onnistunut ja kerran se otti osumaa niin että sille tuli pieni hampaan jälki otsaan. Se onneksi parantui hyvin, eikä kissa alkanut pelätä koiraa, mutta ehkä vihdoin oppi että sinne toisen kupille nyt vaan ei voi mennä. Edelleen se kyllä menee hirveän lähelle katsomaan mutta ei enää yritä punkea syömään. Ruokailutilanteet on muutenkin vähän kuumottavia ja vaikka aluksi yritin opettaa, että kissa saa aina vikana (saavat ikäjärkässä muutenkin, en usko että se on välttämättä mikään laumahierarkia, se nyt vaan on jäänyt tavaksi), niin helpommalla pääsee, kun antaa sille ensin ja saa sen pois siitä härväämästä. Aiemmin sillä oli vähän sellaista resurssiaggrea ja se mielellään mätki koiria tassulla turpaan kun laitoin ruokia kuin varmistaakseen että kaikki on hänelle, mutta se jäi onneksi nopeasti pois. En ole mikään kissaguru mutta oon kouluttanut sitä kuten koiran kanssa tekisin; huonosta käytöksestä nostin sen aidan taakse pois tilanteesta. Lisäksi se ehkä ihan vaan tajusi että täällä kaikki saa ruokaa eikä se lopu kesken. Nykyään se puskee ihan hulluna ja yleensä myös kaatuilee mun jalkoihin kun laitan heidän ruokia. 😂

Kissaa ei voi leikittää onkilelulla jos koirat on sisällä. Kaksi nuorimmaista menee siitä aivan tiloihin, siis enemmän siitä lelusta kuin leikkivästä kissasta. Kissaa myös selkeästi arveluttaa jos esim pöne liikkuu, se helposti keskeyttää leikin ja jää katsomaan tuleeko se tänne. Luulen että sille on ehkä joskus tapahtunut jotain kun se on uppoutunut saalistamaan.

Ensimmäinen nuolaisu nahkiaisen korvaan:



Noin viikkoa myöhemmin nahkiainen ajatteli kanssa nuolaista kissaa, mutta tassusta tulee. "Vaikeita noi kissat" t. nahka




Talvi alusta saakka iski silmänsä Pajuun ja tuntui että se ajatteli ihan kuin että mitäs me pienet. Se siis selkeästi valitsi Pajun ja alkoi ekana hieroa tuttavuutta sen kanssa. Ehkä vähän yllättäen kissa on kuitenkin ollut se, joka on halunnut edetä paljon nopeammin kuin koirat. Ensimmäiset yritykset leikkiä, ensimmäiset nuolemiset, ensimmäiset viereen nukkumaan menemiset, kaikki on olleet kissan aloitteita Pajulle. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että perseet vastakkain voidaan sohvalla nukkua, mutta varsinaisesti mitään kasautumista ei ole nähty. Lakilla oli pitkään "hui en kai vaan koske kissaan" -kauhu ja se siirtyi aina jos kissa tuli edes metrin päähän sohvalle nukkumaan. Nyt ehkä hänenkin kanssa karvojen kärjet voi just osua toisiinsa.

 Tässä katti tapailee leikkiä mutta nahka ei ymmärrä, hienosti poistuu paikalta:


Kissan leikkejä koirat ei vielä ymmärrä ollenkaan. Kissa tarjoaa leikkiä köllimällä selällään ja kevyesti heilauttamalla tassulla kun koira menee ohi. Kissa aluksi pelkäsi koirien keskenäistä leikkiä ja häipyi visusti paikalta, mutta nyt sitä ei mitkään ärinät hetkauta ja se katsoo hyvinkin läheltä. Oon yllättänyt kissan itsekin leikkimästä koirien pehmoleluilla, mutta ei ne koskaan samaan aikaan ole samoilla leluilla meinanneetkaan leikkiä. Ehkä nuo tuollaiset leikit ei oikein kohtaa. Kissa haluaisi vaania ja saalistaa ja mun koirat taas sisällä leikkii pehmoilla vetoleikkejä.

Tässä nahka ehtii hieman nuolla kissaa kunnes tulee taas tassusta että nyt riittää. Lakki on sitä mieltä että kyllä on vaikeita noi kissat huh onneksi mun perse on sinne päin:


Loppujen lopuksi minusta tutustuttaminen eteni paljon nopeammin ja helpommin kuin mitä olin kuvitellut. Tällä kokemuksella lähtisin tähän koska tahansa uudestaan. Toisaalta uskon että suuri merkitys oli sillä että alku tehtiin rauhassa aitojen takaa kaikkien turvallisuudentunteesta huolehtien. Jos koira pääsee kerrankin jahtaamaan kissaa, ja kissa pakenee ja pelkää, mennään pitkälle pakkaselle. Sen takia huolehtisin tavalla tai toisella että niin ei kertaakaan tapahdu. Esim. koiran voisi pitää kytkettynä. Pöne mullakin oli ekoja kertoja kissan kanssa samalla puolella aitaa niin, että pöne oli pannasta kiinni remmissä joka oli mun jalan alla. Koska se ei kuule enää kunnolla ja epäilin että jos tulee joku tilanne, koira ei ole mun kontrollissa. Koskaan ei mitään tapahtunut ja parin toiston jälkeen luovuin tästä.

Uskon myös että koirien hyvä hallinta ja jo olemassa olevat "käy siihen" (maahan), "odota" (älä liiku) ja "pois" -käskyt auttoi kovasti, koska ainakin toista osapuolta pystyi ohjaamaan sanallisesti kun elukat oli ekoja kertoja samalla puolella aitaa. Ja tottakai se, että kissa oli kuitenkin koiriin tottunut ja lähtäkohtaisesti hyvin reipas ja sosiaalinen. Joka tapauksessa asiassa pitää tietenkin elää ja edetä sen hitaamman osapuolen mukaan, sitä ei pidä ruveta hoputtamaan vaikka toinen olisi paljon valmiimpi.

Sitten vielä random kuvia:


hirvee tilanne kun kissa vei nahkiaisen sängyn!



jos sattuu makaamaan kissan pään päällä ni sitte sattuu? kissa vaan tyytyväinen kun kerrankin pääsi jonkun iholle :D


voi jo onnellistua vaikka katti on melkein iholla <3

mikä kissan pallo? en oo nähny

he pienet

Jännä nähdä, löytääkö he joskus yhteisiä leikkejä, pinoutuuko ne samaan sänkyyn tai nuoleeko ne toisiaan ihan antaumuksella. Mulle kuitenkin ehdottomasti riittää tämä nykyinen tilanne, että kaikki on rentoja eikä kukaan kiusaa tai toisaalta pelkää ketään. On ollut tosi antoisaa katsoa kun eri lajin eläimet tutustuu toisiinsa.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Rokotuksilla

Lakin rokotukset oli menossa vanhaksi, ja vein Pajun samalla, jotta saa ne samaan rytmiin. Sillähän olisi ollut vielä vuosi aikaa.

Paju otettiin ensin ja hän oli hyvin reipas. Kastraatio ja hammaskivenpoisto kevään aikana, mulla olisi lomaa heinäkuu, mutta pitää koettaa järjestää jotenkin. Hänellä leikkauspäivät on aina perjantaita. Mätäkuu ei ehkä ole kivoin aika leikata kun pakko ei ole, muutenkin kurjaa ainakin loman alussa, jos joutuisi vaan olemaan saikulla ja muut retkeilee ja ui. No katsotaan. Paju painoi 8,2kg.

Lakkikin oli tosi reipas, vaikka sitä vähän jännitti ja se hieman mulkoili. Tykkään käyttää tätä yhden naisen klinikkaa koska eläin otetaan huomioon ja nytkin pelattiin Lakin kanssa niin, että sen ei tarvinnut kertaakaan murista. Lopuksi kun sai poistua pöydältä, hän olisi vielä jäänyt sinne. Lakki painoi 17,7kg.

Talvi nostettiin boksissa pöydälle, koska kissat tykkää katsella korkealta, tai ainakin se lisää turvallisuudentunnetta. Hyvin pian hän alkoi koukkia boksin raosta koirille syöttämiäni nameja ja sai osansa. Lopuksi hän kävi vaa'alla, ell otti hänet boksista syliin ja kantoi sinne. Lakki oli kauhean huolissaan mihin meidän kissaa viedään 😄 Talvi painoi 4,1kg!!! Mä oon luullut että pari kiloa, miten paljon voi tuntuma valehdella 😂 No ainakaan se matolääke mikä oli 2,5-5kg ei ollut liian tujua hänelle. Koirien hihnakäytös on maalle muuttamisen jälkeen rapistunut entisestään, ja siinä kun mua vedettiin klinikalle ja toisella kädellä retuutin kissan boksia, mietin kyllä että kuka hullu halusi vapaaehtoisesti roudata kissankin mukaan. Jäi kuitenkin sellainen olo että hänellä oli hyvä käynti ja se on aina kuin rahaa laittaisi pankkiin, niitä ikäviä kun väistämättä joskus myös tulee. Talville 1v rokotukset kun hän on täyttänyt vuoden 1.6. ja samalla voisi vielä tutkia ettei hän kanna mitään tautia kun on ulkomaalainen rescue. Ainakin e.coli voi kuulemma tarttua ihmiseen, kysyin että onko mulla nyt se kun on se mua raapinut... pitää kaivaa ne kissan paperit vielä esille kun ainakin giardia ja sellaiset oli kyllä tutkittu.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Vuoden nenä



Lakki voitti viime vuoden vuoden nosekoira -tittelin sekä Suomen Mudiyhdistyksen että Juvan Kennelkerhon osalta. Kuvassa jälkimmäisen palkinnot.

Minun koirat on nyt olleet yli 3kk treenaamatta mitään, ja mun mielestä niistä kyllä näkee sen. Ne on vähän levottomia ja vaikka liikuntaa on paljon niin jotenkin tuntuu ettei ne koskaan kunnolla väsy ja ole syvästi tyytyväisiä. Tai ehkä vaan kuvittelen. Ei nyt siis mitään isoa eroa kuitenkaan ja joku joka näkisi ne nyt ekaa kertaa ei takuulla huomaisi mitään. Mulla on vähän huono omatunto ja nyt ei voi enää syyttää muuttokiireitäkään, mutta ei vaan jotenkin saa aikaiseksi. Kotona ei viitsi ja mihinkään ei jaksa ajaa. Sisällä on liian vähän tilaa ja liikaa häiriötekijöitä (lue: toisia eläimiä), ulkona on liikaa lunta ja liukasta. No luotan edelleen siihen että jahka joskus nuo lumet häviää niin maastokausi herättää minutkin henkiin. Noset, tottikset ja rallyt tuntuu kaikki siltä että ei nyt vaan nappaa yhtään, minkään koiran kanssa. Onhan minulla ennenkin ollut tällaisia kausia ja on pidetty taukoa kaikista lajeista (joskin yleensä kyllä eri aikaan), mutta tämä tuntuu silti jotenkin erilaiselta. Oon paljon miettinyt kuinka paljon harrastuskäyttöön otettu ja paljoon tottunut koira nyt sitten kärsii kun sillä ei enää niitä harrastuksia ole. Mun mielestä vastaus on että kyllä ne siitä vähän kärsii. Ihmisen jakamaton huomio ja mahdollisuus loistaa ja saada paljon palkkaa on vaan iso juttu.

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Helmikuu

Helmikuu ollaan nyt nautittu omasta pihasta ja tuvasta. Yllättävän vähän ehkä kuitenkin koirat on pihalla olleet. Nahka jaksaa kyllä touhuta omiaan ja möyriä hangessa etsimässä sinne unohtuneita nappuloita, mutta Lakki tulee melko pian ovelle jonottamaan. Pääasiassa ovat olleet ulkoruokinnassa eli viskaan nappulat pihalle etsittäväksi, saavat kyllä myös osan kupista, kun epäilen että jako ei mene ulkona ihan tasan.

Suunnattoman ihanaa on kuitenkin se, että kun sut herätetään yöllä että tarttis päästä ulos, ei tarvitse kuin kömpiä avaamaan ovi ja odottaa itse sisällä. Varsinkin kun oli -30. Jaksan edelleen joka kerta olla kiitollinen siitä että voin itse jäädä sisälle odottelemaan ja avata vain ovea.


Tässä on lämmitetty liikaa ja russeli on kuumissaan 😂

Papalle virittelin korkeamman pedin ja seinää vasten lisäeristettä



Herättämisistä puheen ollen pöne on ruvennut herättämään mut joka aamu siinä viiden maissa. Viime viikolla oli aamuvuoroviikko ja kello soimassa 5.40, ja ärsytti ihan hirveästi menettää joka aamu puolen tunnin unet. En oikein ymmärrä mikä sillä nyt on, eihän joka aamu voi maha olla sekaisinkaan. Ne on kyllä käyneet ulkona yleensä vikan kerran joskus 19 maissa jo. Kissan ja porttien kanssa säätäminen on niin rasittavaa että en ole jaksanut enää myöhemmin tehdä sitä, vaikka oon valvonut 20-21 asti. Oon kyllä ollut usein jo sängyssä lukemassa siihen aikaan. Nyt kun vaikuttaa että sille on hyvää vauhtia tulossa tapa tuosta, pitää päästää ne iltapissalle myöhemmin ja toivoa että se riittää. Ei nyt viitsisi olla reagoimattakaan, sitten joutuu mattopyykille. Jännää että se nyt osaa taas herättää, edellisessä rivarissa missä koira nukkui ylhäällä ja ihmiset alhaalla, se ei osannut tulla sinne, vaikka alakerran pation kautta pääosin kuljettiin uloskin ja se olisi siksi ollut luonnollinen suunta. On käynyt myös mielessä että pissaako se varmasti vai meneekö se vain haahuiluksi.

Noin muuten elämä on rullannut omalla painollaan. Muuttaminen on rankkaa ja heti kun läväytti vielä ne megapakkaset, putket jäätyi, lattiakaivo jäätyi, lämmityksen kanssa on ollut hakemista jne jne, niin tuntuu että itse on jotenkin kovin kierroksilla. Mitään ei jaksa tehdä mutta ei oikein saa nukuttuakaan. Lämmittäminen on sillä tavalla hidasta, että monesti olen todennut etten jaksa enää valvoa, ja olen vetänyt hiilet uunista hellan puolelle ja jättänyt sinne tulen (ja pellin auki), kun menen nukkumaan. Herään kuitenkin sata kertaa yöllä niin käyn sitten aina katsomassa joko se on sammunut ja voi laittaa pellin kiinni.



Ilmees kun kissa nujuaa selkänojalla ja pelottaa että se tulee niskaan

Odotan niin kovasti sitä että he kasautuu!


Tämä oli nyt ensimmäinen viikonloppu muuton jälkeen, kun ohjelmassa ei ole ollut mitään. Lauantaina käytiin ekaa kertaa kunnon lumikenkäilyllä, aika raskasta oli, kun nollakeli oli. Mulla on ihan huikeat  lenkkireitit ja niin odotan että lumet sulaa ja kaikki maastokartoissa näkyvät polut on oikeasti käytössä! Metsä on paljolti sellaista ihanaa avaraa, jälkikautta odotellessa. Lauantaina lähdin myös pönen kanssa erikseen remmilenkille. Pönestä näkee, että se kaipaa kaupungin hajuja, tuolla pelloilla lenkkeillessä se saattaa pissiä kerran ja se on sitten siinä, ei ole mitään mihin merkkailla. Harmi vaan että oli ihan sairaan liukasta ja käännyttiin pian takaisin. Pitäisi ihan asiakseen viedä hänet lähimpään kylään haistelemaan ja kuseskelemaan. Sunnuntaina useamman plussakelipäivän jälkeen hanki oli niin upottavaa, että ei tullut lumikenkäilystä enää mitään, ja lyhennettiin lenkkiä reilusti. Tavallaan olisi kiva, jos nuo lumet nyt häviäisi, ja niinhän ne tekee kun koko ensi viikollekin lupaa plussaa. Toisaalta mä kyllä jaksaisin vielä lumikenkäillä, ja hankikantoaika on ihanaa, että ei nyt ehkä ihan kaikkea tarttisi vielä hävittää. Tuollainen sohjo on kyllä kurjaa.




Tää kissan mukana tullut peti on vähä pieni...?!

Ihan käsittämättömästi lääniä eikä missään ketään

Muutama ihminen on käynyt pihassa, ja kyllä nämä (nuoriso) sen verran haukkuu että sisälle kuulee, että nyt on jotakin. Sitten kun tuun itse pihalle, Pajua lakkaa kiinnostamasta ja Lakki menee portille hyppimään rapsutuksia saadakseen. 😶 Jotenkin todella outoa, pönehän oli nuorena sellainen, että sitä ei hiljentänyt vastaavassa tilanteessa edes itse jeesus ja se oli tukehtua raivoonsa. Kuvittelen, että vahtiminen pikku hiljaa kiihtyy, ja esim kesällä tuossa tiellähän saattaa vaikka joku pyöräillä tai kävellä tms. Kesällä siihen kyllä kasvaa pusikkoa niin että suoraa näköyhteyttä meidän pihasta tielle ei ehkä ole. Mun mielestä olisi kiva, että koirat haukkuu just sen verran, että kuulen sisälle että joku saapuu, ja ei se haittaa että maine kiirii että siellä on koiria, yksi sellainen hyeenan näköinenkin - pysyy rosvot poissa 😁. Mutta mitään turhan louskutusta en jaksa yhtään ja jos joku esim kävelee tuota tietä, niin se on kyllä mun mielestä täysin turhaa häntä haukkua, pihaan tuleminen riittää laukaisuksi. Täytyy keväällä varautua namipussin kanssa ja opettaa niille miten toimitaan. Ihmeen luonnostaan se tulee ainakin nyt, että kun itse tulen ulos, ne hiljenee siihen, se olisi kiva taito pysyä yllä. Itse asiassa näistä kahdesta Paju on se joka kovemmin haukkuu ja Lakki lähinnä säestää taustalla. Paju nyt on vahtikoirana muuten ihan vitsi, se korkeintaan hukuttaa varkaat suuteloimalla heidät hengiltä.

Yhtään mitään ei olla harrastettu ikuisuuteen, varmaan se joulukuun puolivälissä ollut rally-tokokoe oli viimeinen kerta. Olen irtisanonut jäsenyyteni moneen seuraan, siksi että kaikki aika ja raha menee varmasti talon parissa ainakin nyt ekana vuonna. Joidenkin seurojen jäsenyyden olen kyllä jo maksanutkin ja muutaman aion vielä maksaa. Ihme kyllä, mutta itselläni ei ole ollut yhtään ikävä minkään lajin treenejä tai kokeita. En tiedä, onko koirilla.

Tällä viikolla on kyllä näkynyt, että kissan tulo on aiheuttanut koirille stressiä. Lakki ja nahka on leikkineen kovin rajusti ja useaan kertaan saa karjaista että nyt riittää, kun se meinaa yltyä tappeluksi. Varsinkin lenkille lähtö on sellainen tilanne, että kierrokset käy kovin korkealla. Sisällä on myös askarreltu joka päivä jotakin, perjantaina kurjinta oli että mun sängyssä (!) oli luettu kirjaa ja vissiin oltu tykkäämättä loppuratkaisusta koska sivut oli silputtu. Sängyllä oli yksi kompostikehikko muistuttamassa jotta "ei". Kotona ei ole koskaan saanut mennä sänkyyn, mökillä on, ja vaikka tuo on sama sänky kuin kotona, tupa on selkeästi heistä mökkimäinen ja sinne sänkyyn on pontevasti pyritty. Yksinolojen ajan siinä on ollut kolme kompostikehikkoa sen päällä, mutta nyt viime viikon oli vain yksi, kun loput on kissa-aitana. Lakki pelkää niitä niin että ei varmasti olisi mennyt sen yhdenkään viereen, joten kirjan lukijan on täytynyt olla nahka. Sillä on ennenkin ollut tapana tehdä vähän tuollaisia pieniä tihutöitä. Joku päivä se oli silpunnut lattialle jääneen kissa-askarteluputken ja kerran oli vedetty pöydältä tavaroita lattialle; pönen korkeammasta pedistä ylsi kurottelemalla pöydälle. Olis nyt pöne maannut siinä esteenä ettei tuollaisia hölmöjä temppuja päästä tekemään. Luulen, että heille voisi tehdä hyvää kunnon treenit pitkästä aikaa, mutta ei nytkään jaksettu muuta kuin lenkkeillä. Jospa kevään tulo inspiroisi minuakin ja jaksaisi jotain alkaa puuhastella. Ei ole kyllä yhtään sellainen olo että työpäivän jälkeen tekisi mieli ajaa yhtään mihinkään treeneihin, mutta onhan mulla tässä kotona tätä lääniä. Treeneissä koirille parasta on se, että kyllähän ne väistämättä tuottaa rutkasti mielihyvän tunteita ja tyydytystä ja sellainen olisi juuri paikallaan kun kissastressiä on ollut (ja sitä ennen muuttostressiä, ja ja ja). En ole pitkään aikaan edes katsonut minkään lajin koekalentereita ja tuntuu hassulta, että joskus mulla oli melkein joka viikonloppu joku koe. Herää ehkä kysymys täyttikö maaninen koiraharrastus jotain tyhjiötä mun elämässä. Vai olenko nyt vaan niin väsynyt kaikesta etten siksi enää jaksa ajatellakaan sitä?

torstai 22. helmikuuta 2024

Kuin kissat ja koirat, osa 2

Talvi (se katti) on nyt ollut meillä kuusi päivää, ja vaikka on tuntunut että enhän minä "tee mitään", niin paljon asioita tapahtuu silti. Toisaalta on tämä aitojen kanssa eläminen ja tuntikausien aivopesu ollut melko työlästä. Yöt ja työpäivät he olivat erillään, mutta heti kotiin tultuani vietin käytännössä koko illat niin, että palkkailin eläimiä molemmille puolille aitaa. Nopeasti päästiin siihen, että välissä oli vain yksi aita, ei mitään tyhjää tilaa. Nopeasti myös päästiin siihen, että eläimet söi ihan rentoina vaikka välimatkaa oli vain metri. Aluksi syötin niitä koko ajan pelkästä toisen nähtävänä olemisesta, mutta parissa päivässä muutin peliä enemmän niin, että palkkaa tuli erityisesti rentoudesta, painon siirtämisestä poispäin ja katseen kääntämisestä pois kun ensin on katsottu. Kissaa myös kehräämisestä. Paju tuntui että se "suorittaa kaunista katsomista" mutta on oikeasti melko vietereillä, mutta se nyt on sille tyypillistä kun se menee ruuasta niin tiloihin. Onneksi Talvikin on tosi ahne ja sitä on ollut helppo palkata ihan millä vaan.




Kissa alkoi olla päivien myötä yhä vaikeampi saada pysymään aidoissa. Lakki pelkää noita kehikoita ja kissa kun rymisytteli niitä, Lakki usein poistui paikalta. Aina kun koirat oli poissa, päästin kissan koko taloon, jotta hajut sekoittuu ja paikat tulee sillekin tutuksi. Kerran myös vaihdoin koko illaksi niin, että siirsin kissan leirin makkariin, piti vaan viedä sille vessakin sinne kun en tiedä yhtään kuinka usein kissat käy vessassa ja pelkäsin sänkyni puolesta (hän on kyllä alusta asti tehnyt kaiken just sinne minne pitää).




Vielä eilen tuntui, että kynnys ottaa aidat joskus pois on valtavan korkea. En vaan edes tiedä pitäisikö pelätä että koira rävistää kissalta nirrin veke, vai että kissa raapii koiralta silmät päästä? Tänään se sitten vain tapahtui, jätin talon kissalle kun käytin koirat lenkillä, ja sitten koiria sisään ottaessa nostin hänet ensin uunin päälle. Hänpä ei siellä kauaa viihtynyt vaan pomppasi alas kaikkien koirien keskelle, ja ajattelin että no katsotaan.




Pönellä ja Talvilla oli jo kerran aidan läpi tilanne. Pöne kun ei näe enää paljoa mitään, niin se vaan mielellään tuijottaa, mikä taitaa olla myös kissojen maailmassa epäkohteliasta. Väliä heillä oli ehkä metri. Talvi sähisi pönelle, mitä pöne ei kuullut tai ymmärtänyt, ja sitten kissa huitaisi tassulla ilmaa, jonka pöne kyllä rekisteröi ja haukahti/rähähti takaisin, jolloin katti kyllä otti jalat allensa. Tällainen samanlainen toistui tänään ilman aitaa. Jotenkin tuntuu, että Talvi ihan tahallaan kokeilee kuinka minkäkin koiran kanssa voi käyttäytyä. Lakki ja Nakki on jo tassun alla ja niitä jos vaan pistävästi tuijottaa, ne väistää. Pöne ei väistä, ja lopulta taas koira rähähti ja katti häipyi. Olen nyt tässä koko illan antanut heidän olla muuten vapaasti, mutta palkkaan edelleen paljon pois kääntymisiä ja istun pönen sängyn vieressä. Talvia kiinnostaa pöne kaikkein eniten ja se yrittää toistuvasti tunkea sen sänkyyn, vaikka me kaikki yritetään sanoa, että huono idea. Aion antaa pönen itse komentaa kissaa sen verran, että se oppii, että sen luokse nyt vaan ei ole kellään mitään asiaa. Vahdin vaan vähän vieressä että rähähdys riittää. Pöne on kyllä 15,5-vuotiaaksi koiraksi ihan helvetin nopea edelleen, mutta kai tuollainen kissa on vielä nopeampi. Arveluttaa silti edelleen se että en tiedä kumman puolesta pitäisi pelätä.

Mutta aika hyvältä vaikuttaa! Edelleen he saavat kyllä olla yöt ja yksinolot eri tiloissa. Talvi on luonnostaan ymmärtänyt tosi hyvin, että kun valot sammutetaan niin sitten nukutaan. Mun yöt on pyhiä ja meillä oppii koirat, ja saa luvan oppia kissatkin, välittömästi sen, että öisin täällä on sitten aivan hiljaista tai muuten tulee ruumiita.

lauantai 17. helmikuuta 2024

Kuin kissat ja koirat

Meille tuli eilen kissa. Ihmeen moni tuttu yllättyi kun oon kuulemma niin koiraihminen eikä koskaan olleet kuvitelleet että ottaisin kissan. No, olen kyllä haaveillut kissastakin about aina, mutta kolmen syyn takia sellaista ei ole vielä koskaan ollut. Ensinnäkin koirat on helppo ottaa mukaan reissuille, enkä ole halunnut sitoa itseäni kotiin hoitajaa vaativan lemmikin takia. Jyrsijöitä on kyllä ollut mutta ne pärjää viikonlopun yksin. Nyt kun tänne talon pihaan on tarkoitus ottaa niitä kanojakin, niin sitten niitä ei-mukaan-otettavia on jo niin paljon että hoitaja on hankittava. En siis kyllä reissaa mitenkään paljoa, mutta tämä on kuitenkin asia joka tulee huomioida jokaisen lemmikin kanssa. Toisekseen vuokra-asunnot on toisten omaisuutta ja jos meinaa kovin laajoja kiipeilyjuttuja laittaa seinille, lienee korrektia kysyä lupaa, toiset vuokranantajathan ei oikein haluaisi että edes tauluille porataan reikiä. Omiin seiniin voi porata ihan miten haluaa. Kolmanneksi en myöskään jaksaisi tapella isännöitsijän, naapurin tai kenenkään kanssa siitä millaisen ulkotarhan voin rakentaa parvekkeelle/pihalle; omaan pihaan voi laittaa just sellaisen kuin haluaa sattuu tulemaan. Nämä kaksi muuta on ehkä kuitenkin sovittavissa olevia asioita, mutta tuo ensimmäinen on se mikä minua eniten on pidellyt.

Kissan valinta on esitelty taloblogissa joten ei siitä tässä enempää, koirien blogiin ajattelin kirjoittaa eläinten tutustuttamisesta. Kyllä minua hieman mietityttää miten asia etenee. Selvää on myös se, että en pidä kotonani eläimiä jotka stressaa toisiaan tai tappaa toisensa välittömästi jos portti unohtuu joskus auki, eli jos ne eivät opi tulemaan toimeen niin viimeiseksi tulleen on lähdettävä. Olen tämän myös sanonut kissaa ottaessani. Tämä riski nyt lienee ainakin teoreettisena joka kerta kun ottaa uuden koiranpennunkin, mutta koirat tuntuu paljon helpommilta hallita. En tarkoita että koiriakaan voi pakottaa tutustumaan ja tulemaan tovereiksi; tutustuminenhan nimenomaan edellyttää että kaikilla on turvallinen olo ja ne oppivat luottamaan toisiinsa, ja sitä et voi käskeä tapahtumaan. Mutta mulla on ollut koiria vajaa parikymmentä vuotta ja niitä osaan lukea. Kissoista en tiedä vielä paljoa mitään. Vietin kyllä vielä kotona asuessani paljon aikaa löytöeläintalolla vapaaehtoisena ja olin yleensä kissojen karanteeniosastolla, eli siellä mihin ne ekana tulivat ja olivat kaikkein arimpia. Olin silloin melkoinen velho kissojen kanssa ja opin toimimaan niin etten juuri saanut osumaa. Veikkaan, että tatsi on vähän unohtunut tässä ajassa.


kuva (c) kotihoitokoti


Koirat oli hoidossa kun hain kissan Helsingistä, ja kotimatkalla nappasin koiratkin autoon. Kotiin tullessamme kannoin kissan boksissaan kylppäriin, mihin olin sisustanut hänelle huoneen. Kävin siellä illan mittaan  muutaman kerran vessa-asioilla ja hän tuli joka kerta kiehnäämään jalkoihini ja oli hyvin reipas. Koirat pidin näkösuojan takana usean metrin päässä, kylppärin oven ohi kyllä mennään ulos, mutta siinä ei hengailtu vaan siirryttiin vain, ja siinä oli pahvilaatikko edessä ettei eläimet nähneet toisiaan. Koirat ei oikein olleet kiinnostuneita ollenkaan. Ajattelin, että ollaan pari päivää ensin niin, että eläimet haistaa toisensa, ja katsotaan sitten miten edetään. Ihmisen mielestä siinä "ei tapahdu mitään" mutta eläimet kyllä tietää että heitä on täällä muitakin, ne tottuu toistensa läsnäoloon ilman että mitään pahaa pääsee tapahtumaan. Jos ne vaan heittäisi suoraan yhteen niin on erittäin todennäköistä että joku pelkää jotakuka ja toinen jahtaa toista, ja ensivaikutelmasta on aina myöhemmin hankalampaa päästä vaikka ne saattaisi silti oppia tulemaan toimeen. Mutta ei välttämättä. Sen takia uskon, että parasta edetä rauhassa ja yrittää estää ikäviä tapahtumia koskaan tapahtumasta, ja palkita eläimiä toivotusta käytöksestä.

Seuraavana aamuna päästin kissan tutustumaan taloon kun koirat oli teljetty ulos (nuoriso) tai makkariin (pöne, he pönet eivät ulkoile vesisateella). Eteiseen se tuli reippaasti, mutta tuvan puolelle ei uskaltanut, vaikka kovasti kiinnosti. Istuin sen kanssa eteisessä sitten ehkä 15min ja sitten palautin hänet kylppäriin. Arvelin, että hän on niin reipas, että mun kompostikehikot ei saata häntä kauaa pidellä, ja aika nopeasti se oppi koukkimaan tassulla niin että ne tosiaan irtoaa vaikka ne oli naulalla karmeissa kiinni. Mun koirat pelkää kehikoita ja pysyy taatusti niissä, mutta kissapa ei näytä pelkäävän. Kerran sitten tuli tilanne että kissa karkasi kylppäristä eteiseen, ja eteisen ja tuvan välillä on vielä koiraportti jonka päällä on mun pyyhe. Koirat meni sinne katsomaan mikä eteisessä rapistelee ja kissa sähähti ja paineli takaisin kylppäriin. En tiedä onko tällaisetkin huonoja kokemuksia joita pitäisi välttää, toisaalta minusta kissa sai kokemuksen että kun se sähähtää ja poistuu, kukaan ei tule sen perään vaan se saa olla rauhassa niinkuin halusi? Ja sen taas pitäisi lisätä luottamusta siihen että sinua kuunnellaan.

Päivällä vaihdoin alusia niin, että kissalla ollut kylppärin matto (se nukkui vissiin koko yön sen päällä) tuli koirien puolelle ja kissa sai koira-alustan. Kukaan muu kuin töppöinen ei oikein ollut kiinnostunut, mutta se sitten imppasi kissan hajuista mattoa kaikkien muidenkin edestä. Ehkä sen dementoituneet aivot tuotti sille jotain flashbackeja menneisyydestä? Mun kavereilla oli kissoja ja kyläiltiin heillä paljon kun pöne oli nuori.




Tehtiin myös muutama treeni niin, että kissa oli eteisessä ja sen puolella oli koiraportti, ja välissä oli parin metrin tyhjä loossi jossa itse seisoin, ja mun toisella puolella kompostikehikko ja koirat sen takana. Heittelin kummallekin puolelle nameja ja eläimet näki toisensa, otin siis näkösuojan siksi aikaa pois. Tämä meni hyvin. Kissakin on onneksi tosi ahne. Tein myös erikseen niin että mulla oli ensin pelkkä Paju joka pysytteli paikoillaan, ja sitten toisella kertaa pelkkä Lakki joka makasi käskyn alla ja söi nameja ja kissa seurasi kauempaa ja sai kanssa muutamia heiteltyjä nameja, tämäkin meni hyvin.


lopetettuani altistuksen peitin taas näkymät mutta hän huijaa ja haluaisi edelleen katsella koiria pyyhkeen alta

Hän on nyt sitä mieltä että ei todellakaan aio pysytellä enää kylppärissä, ja pudottaa ne aidat toistuvasti. Hän ei ole vielä ainakaan vaikuttanut mitenkään kovalta hyppimään eikä kiipeilemään, joten en usko, että se ihan spontaanisti heti ainakaan hyppää koiraportin pyyhkeen päälle. Hirveästi sitä selvästi kiinnostaa, mutta onneksi se on kuitenkin vähän varovainen koirien suhteen, pelkäsin nimittäin jo että jos se marssii suoraan puskemaan niitä yhtä tuttavallisesti kuin minuakin, mun koirat on kyllä kauhuissaan että mikä hitto tuo on ja siitä seuraa tilanteita. Sunnuntain oon vielä kotona mutta maanantaina töihin mennessä pitää sulkea se vessaan ihan oven taakse, ja teljetä se niin että valvomatta täällä ei ainakaan synny mitään kohtaamisia. En nyt muuten oikein juuri nyt osaa hahmottaa mitä seuraavaksi kannattaa tehdä, varmaan siis katsellaan toisiamme portin läpi vielä useita kertoja ja yhdistetään siihen syöminen (ihan klassinen ehdollistuminen, näkee toisen ja siitä seuraa mukavia asioita), ja järjestän kissalle erikseen mahdollisuuksia tutustua taloon niin että koirat ei ole täällä. Mulla on useampi projekti tuossa, putkia ja hyllylevyjä joista pitää rakentaa hänelle kiipeilyreittejä seinille, että pääsee sitten ylös pois koirien ulottuvilta. Niittipyssyn ostin ja naulojakin on mutta puuttuu kynsien pitävä materiaali, päästävä siis mattokaupoille ja jotain sisalköyttä voisi myös kokeilla. Mulla on myös katsottuna kivan näköinen kiipeilypuu ja paitsi että se maksaa aika paljon ja pitäisi ehkä säästää kun rahaa on nyt mennyt niin hirveästi kaikkeen, ne on myös loppu kaikkialta mutta tilasin saatavuusilmoituksen ja katsotaan sitten kun niitä on taas tarjolla.

Elämme jänniä aikoja, toivottavasti kaikki menee hyvin!

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Töppöinen 15,5v

Töppöisellä oli eilen 15,5v välisynttärit; tässä iässä niitäkin aletaan juhlia. Joskus kauan kauan sitten, kun hän oli nuori, lupasin että joskus vielä sinulla on omat tilukset vahdittavana. Ehdin kuin ehdinkin 💖 Hän on kyllä jo melko höpsö eikä ainakaan vahdi mitään, mutta oma piha on oma piha joka tapauksessa!




sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Lakki 4v

(Olisi mennyt ohi kaikessa tässä talon ostamiseen ja muuttamiseen liittyvässä hässäkässä, ellei Lakin veljen omistaja olisi alkuviikosta sivunnut asiaa omassa somessaan. Meinasi tulla huonoäiti-olo koska en koskaan unohda.)



Lakki siis tänään 4v. 🥳

Ajattelin ensin ottaa tuoreen synttärikuvan, sitten ajattelin että etsin jonkun mun vanhan lemppari-Lakki-kuvan, ja sitten muistin että on yksi juttu mistä hänet tunnetaan. 🤭

Tämä alkoi jo kauan sitten. Joskus istuttiin sohvalla ja katsottiin leffaa tms.
Mies: Lakki onnellistui
Minä: ai miten
Mies: se meni katolleen
Siitä lähtien sitä on sanottu onnellistumiseksi. 💝

Lakin syntymä ja Sienen kuolema liittyy ikuisesti yhteen, koska niillä oli vain viikon väli. Jos Sieni ei olisi niin äkisti kuollut, Lakkia ei olisi - tai olisi toki mutta jollain muulla, jonkun muun nimisenä, jossain toisessa elämässä. Tämä on ensimmäinen vuosi kun toisen syntymän ja toisen kuoleman vuosipäivä oli mennä minulta ohi kaiken talon ostoon ja muuttoon liittyvän hässäkän takia. Ensimmäinen vuosi kuin voin ajatella Lakin tuloa ilman että luulen että kuolen siihen kipuun mitä menetys aiheutti. Ensimmäinen vuosi, kun alkaa tuntua siltä, että siitä voi selvitä.

Sanoin hänelle, että talossa on sitten synttärilahjaa loppuiäksi ja mitään muuta on turhaa enää koskaan odottaa. 🛖 En usko että hän valittaa. Ja ehkä, ehkä mun pihalla kasvaa jokin kaunis omenapuu tai muu jonka alle vihdoin voin vapauttaa Sienen tuhkat ja antaa hänen lopullisesti mennä.

maanantai 15. tammikuuta 2024

Talolla

 


Käytiin eilen taas talolla, sain avaimen ja katsottiin mitkä tavarat jää minulle. Töppöinen oli ensimmäisenä heistä mukana, mutta sai haistella tiluksia vain autosta, koska nyk... entisen omistajan koira oli vielä siellä.

Käsittämätöntä että se on nyt minun. 😍

Aletaan muuttaa kuun vaihteessa.

Nämä, junnutkin, on muuttuneet niin monesti jo, että se ei jännitä lainkaan. Eniten mietityttää aidattu piha, nää kun ei ole mitään aitoja nähneetkään ja veikkaan että verkkoa päin juostaan x kertaa ennen kuin opitaan muistamaan että se on siinä. Töppöinen ei varmasti näe sitä edes, se nyt ei juoksekaan mutta kävelee sitä päin sitten. Ajattelin että tallon lumeen käytävät aidan vierelle jos se auttaisi hahmottamaan tilusten rajat. Verkkoaitaan voisi myös viritellä vaikka jotain köyttä mudien naaman korkeudelle, jos se näkyisi paremmin.

Arveluttaa myös miten russeli tottuu kanoihin ja montako menee hävikkiin opetellessa. 🤦

Sisätila pienenee huomattavasti ja täytyy vähän miettiä miten pöne saa riittävästi omaa rauhaa, kun sille ei sitten ole enää oikein mitään omaa huonetta. Yläkerran portaat on niin jyrkät että sinne sitä ei voi laskea ollenkaan, se olisi muuten tosi hyvä pönelä. Noi kaksi muuta on saman neliön sisällä minun kanssa aina, niin niitä ei varmasti haittaa. Laskin just että meillä on tässä rivarissa 10 koiran petiä, jos pinnasänky lasketaan kahdeksi (yksi nukkuu alla ja toinen päällä). Ne väistämättä tulevat reilusti vähenemään, alakerta on vain 38m2 ja yläkerta parikymmentä neliötä lisää. Itselle pieni talo on unelmien täyttymys, haluaisin elää yhä minimalistisemmin ja karsia turhaa roinaa. Ajattelen jatkuvasti sitä että vaelluksella kaikki mahtuu rinkkaan ja kotona mulla on 80 neliötä ja kaksi varastoa täynnä "tarpeellista" tavaraa....

perjantai 12. tammikuuta 2024

Lenkkeilyn dilemma

Olen viime aikoina enenevissä määrin miettinyt lenkkeilyä. Äkkiä luulisi että ota koirat ja mene lenkille. Todellisuudessa eihän se ole niin yksinkertaista. Tai se sisältää niin paljon enemmän kuin että no nyt ollaan lenkillä. Jokainen tietää miten ärsyttävää on juosta harppovan miehen perässä tai olla kävelyllä kaverin kanssa ja yrittää sovittaa askeleet hänen mateluunsa. Miksi voisi olettaa että remmissä olevalla koiralla olisi sen kummempaa? Lähtökohtaisesti koira ei takuulla ymmärrä että olisi tarkoitus kävellä yhdessä, ihmisen vauhtia, vetämättä narussa. Sellaisen nyt vielä kouluttaa mutta turhauma epäsopivasta vauhdista ja etenemisestä on siellä varmaan joka lenkillä.

Saati kun niitä on kolme.

Ne ei vaan mene samaan tahtiin eikä ole kiinnostuneista samoista hajuista.

Yritän remmilenkillä katsoa, että joku ei ole aina se jota vain hoputetaan, ja että kaikki joutuu myös vuorollaan odottamaan. En tiedä ymmärtääkö koirat tällaisesta "tasa-arvosta" mitään, mutta mulle tulee parempi mieli. Pääasiassa kyllä töppöinen on se jota odotellaan, se haluaa haistella hajuja pitempään kuin muut. Ehkä se ei enää haista niin hyvin? Oon myös miettinyt että onko tässä joku arvoasetelma sikäli, että useasti junnut menee ohi mutta töppöinen pysähtyy, ja sitten ne molemmat palaa sen luokse haistelemaan samaa länttiä kuin se. Ton mielestä se oli kiinnostavaa niin täytyyhän sitä mennä katsomaan? Missään muussa asetelmassa tätä ei koskaan tapahdu.

Tämäkin on ollut hyväluminen talvi ja ollaan lumikenkäilty paljon. Nyt kun oli viikon -25C pakkaset niin voisi ehkä alkaa uskaltaa jäälle. Lumessa mietin joka kerta sitä, että onhan tuo nahkiainen vähän pieni meidän harrastuksiin. Se kyllä osaa tulla mun taakse ja kävellä lumikenkien jättämällä uralla, jolloin sitä ei upota ollenkaan. Joskus myös sattuu sellainen keli että päällä on vähän lunta ja sitten sellainen välikerros, joka kantaa russelia, mutta ei mudia. Sekös Lakkia jurppii ihan helvetisti kun toinen vaan juoksee ja itse saa rypeä 😂 Välillä niin päin!

Tässä random lenkkikuvia ja videoita itselleni talteen.

Lumikengillä hetken kainalossa kannossa

Joku ihme valoilmiö

Töppöinen ei todellakaan lumikenkäile joten oon yrittänyt käyttää sitä niinä päivinä edes lyhyesti omalla

Onhan sillä vähän vähänlaisesti kinttuja:



Pöne jaksaa vielä lenkkeillä, tässä reilu 4km / tunnin kierroksen ihan viimeiset parisataa metriä menossa. Kun se ravaa, en meinaa kävellen pysyä mukana itse, ja ihan saa tosissaan laittaa tossua toisen eteen.



Sitten tuli pakkaset ja vaikka koirien pukeminen on ihan hemmetin ärsyttävää, onhan ne nyt söpöjä. Varsinkin töppöset on mun suosikit. Töppöset jalassa jää silti anturan jäljet lumeen. Mulla oli tässä viikko lomaakin ja se oli juuri se kun oli pahimmillaan -31C. Eipä paljoa tullut ulkoilusta nautittua, makasin sohvalla katsomassa netflixiä. Koirat kyllä pärjäsi kaikki noin puolen tunnin lenkit hyvin kun niillä oli tossut ja kaksi takkia /  takki ja haalari. Ne kyllä pärjäsi hyvin myös siellä sohvalla.







Hiki jo pelkästä ajatuksesta

Ihoteippi auttaa kovasti russelin tossuissa, sillä on muuten niin liukkaat kintut että tossut lentelee

nnnöööyyyyyy

No oli kivaa sittenkin


olispa kesä

Tilasin Pajulle tossupuvun, jossa tossut on siis kiinteästi haalarissa kiinni. Niitähän tekee esim sellainen kuin Ompelimo Satu Singeri, mutta ne maksaa aivan kauheasti. (Ei nyt sillä etteikö suomalainen käsityö saisi maksaa, varsinkin jos sillä elättää itsensä. Enemmän sillä että minä olen köyhä.) Löysin yhden harrastelijan joka käyttää vain kierrätysmatskuja ja joka otti työstä huikeat 30e+pk:t, melkein hävetti... Mutta puku tuli tänään ja mittari näyttääkin taas -21C niin päästään testailemaan.


koiraki näyttää onnelliselta uudessa puvussaan