Ralleissa

Tällä viikolla joku ilta oli Lappeenrannan jälkikokeen soittoaika. Seisoin pihalla, koska meillä sisällä on välillä tosi huono kenttä, mutta jätin koirat sisälle koska Hymnillä on tapana huutaa kun puhun puhelimessa, ja nypin hirvikärpäsiä päästä (kyllä, pihassa) ja odotin että kello tulee 20 jolloin alkaa ei-jäsenten soittoaika. No ekana tietenkin tuuttaa varattua ja sit kun jollain viidennellätoista yrityksellä pääsen läpi, koe oli just tullut täyteen edellisessä puhelussa ja sain ekan varasijan. Aaaaarghhhh. Jotenkin särki sielua kovasti ja tästä vittuuntuneena päätin että johonkin minä nyt kyllä menen. Ei muuta kuin Virkku uudelleen auki. Lakkihan suunnilleen osaa sekä rallyn voittajan että tokon alon liikkeet.

Osoittautui että omassa kylässä on nyt lauantaina ylempien luokkien tuplakisat, Virkussa on vihreä lippu ("tilaa on"). Äkkiä Annille viestiä että ehditäänkö treenata ennen lauantaita ja käydä uudet kyltit ja niiden suoritukset läpi. Sit kyselyä ottaako vkt vielä kokeeseen, paniikissa lukemaan kaikki Virkusta löytyvät rallyn kilpailuohjeet, säännöt jne ja etsimään listaus kylteistä. Kokeilin kaikki yksittäiset kyltit pihalla Lakin kanssa läpi, ja kyllä se periaatteessa ne yksittäisinä osaa. Lajihan muuttui ihan hirveästi tämän vuoden alussa; nykyään joka luokassa saa taputtaa reittä, kumartua ja ohjata todella paljon enemmän kuin ennen. Kyltit sen sijaan itsessään mun mielestä vaikeutui ja esim seisominen pitää olla todella vahva, se toistuu paljon enemmän kuin ennen.

Lakki jumppasi sivulla seisomista koko viime talven, kun mulla oli se halli käytössä. Lakki tai mudit ylipäätään ei todellakaan unohda mitään mitä niille on joskus opetettu, ja hyvin sujui. Perjantaina illalla käytiin hallilla treenaamassa, ohjaaja sekosi jossain vaiheessa ja putosi kartalta mutta koira teki hyvin. Oli joku vanha rata. Perjantaina sattui myös olemaan töppöisen kuoleman 2-vuotispäivä, ja myöhään illalla kotiin tullessani mietin häntä. Maksoin vuosilisenssin, koska päätin että Lakki saa luvan päästä vielä tänä syksynä johonkin jälkikokeeseen, se voisi osallistua uuteen esine-etsintäkokeeseen ja ehkä se peltokin olisi vielä villi idea, lisäksi käydä rallya koulariin saakka. Töppöisen muistoksi; niinhän me hänenkin kanssaan aina vaan mentiin ja tehtiin. Ja oikeastaan myös Jonna Kajon kanssa inspiroi mua; nekin menee ja tekee ihan niinkuin minä ja pöne. Miksi en mene ja tee Lakin kanssa? Elättelen toivoa että jos vaikka innostuisin opettamaan sille ne mestarin liikkeet. Rallyssa pääsee tällä hetkellä kokeisiin hyvin, ja paljon on nykyään näitä että on jaettu toiselle päivälle kaksi starttia ja toiselle muiden luokkien kaksi starttia sen sijaan että viikonloppuna on la yksi kisa kaikille luokille ja su toinen. Säästää bensaa kun tarttee ajaa vaan kerran. Toisaalta kaikki koirat saati ohjaajat ei ehkä jaksa kahta kisaa samana päivänä? Mä lakkasin miettimättä mudien jaksamista vasta tänä kesänä Jonnalla ollessani, kun treenattiin kellon ympäri ja kaikki koirat oli joka kerta autosta otettaessa yhtä tohkeissaan eikä ne näyttäneet väsymystä ollenkaan, ennen kuin illalla kotona sitten. Kyllä ne jaksaa, enemmän kyse on varmasti ohjaajan keskittymisestä.

No sitten ei muuta kuin lauantaina kokeeseen! MES oli ensin ja voittajan eka kisa alkoi 12.15. Toinen kisa meni samassa järjestyksessä ja voittajan toinen startti oli 16.45. Lakki oli lähtölistalla toiseksi viimeisenä. Rataantutustumisen jälkeen käytin koiraa kävelemässä ja siirsin sitten auton ihan hallin eteen, kun mestariluokkalaiset oli selkeästi poistuneet ja tilaa oli paljon.

Ekalla radalla tuo molemmat oikeaan täyskäännös oli sellainen että arvelin että tästä me otetaan kymppi:

Tuo halli on aina vähän kuin vanhaan kotiin menisi, joskus aikoinaan melkein asuin siellä ja edelleen siellä on aina paljon vanhoja tuttuja. Tuli vaihdettua kuulumisia useamman vanhan tutun kanssa.

Hain Lakin kun oli joku neljä koiraa ennen meitä. Ehkä olisi voinut vähän aiemmin, eihän se ole varmaan sitten edellisen rallykokeen (2023) ollut koiria täynnä olevassa hallissa. Oli jotenkin vähän yllättävän tufff ja vähän sellainen jähmeä. Ei se räyhää kenellekään mutta esim lämpätessä olisi tuijottanut 5m päässä olevia häkkejä missä oli koiria, ja sellaista. Vähän yritin sitä herätellä, kyllä se siis teki ja söi mutta oli vähän tahmea. Suoritushalliin saa mennä vain kaksi seuraavaa koiraa, ja sitten kun sinne pääsi, Lakki löysi lattiasta jonkun hajun mitä se vaan kuola vaahdoten lutkutti. 🙄 Yritin kieltää mutta siellä on se haudanhiljaisuus ettei vuorossa oleva häiriinny, ja yritin siirtyä mutta ei ollut kauheasti tilaa ja toisessakin kohdassa se imppasi mattoa. Vähän jännitti, eniten ehkä just tämä että tää ei nyt kovin hyvin ala.

Suoritus tuntui melko tahmealta. Koiralla oli vissiin pyllyt mielessä ja akka se vaan pyytää ihme temppuja. Rallyssa hieman tahmea on tosi paljon parempi kuin liian jousilla; se oli just sen verta kujalla ettei esim todellakaan tehnyt automaatti-istumisia mitä eniten pelkäsin. Jos se yhtään kiihtyy, se sivulla istuminen vaan on niin vahva että se puskee sieltä edelleen. Kuitenkin se sitten kerkesi tehdä tosi oudon virheen; eteen seisomaan tuleminen onnistui hienosti (kumarruin varmistelemaan, kun saa), mutta kun suoristin varteni, koira kerkesi mennä edessä maahan. Eihän sellaista temppua ole edes olemassakaan 🤣 Nykyään ei voi uusia joten kymppi sellaisesta tulee mutta ei muuta kuin eteen päin. Kolmosen se on saanut oikealla istu, yksi askel seiso -kyltiltä, ei mitään hajua miksi. Sivuaskel oikealle koiraa kohti meni ihan tuurilla, se ei ole valmis, en edes tajunnut että voittajassakin sellainen voi olla koiraa kohti. Samoin koira vasemmalla molemmat oikeaan on jäänyt treenaamatta, mutta kun saa heiluttaa kroppaa minkä kerkiää kunhan jalat pysyy paikoillaan, niin otin sen vastaan aika roimasti että se onnistui. Nykyään ei arvostella samaaikaisuuttakaan enää niinkuin ennen koko ajan, vaan nyt riittää että tehtävä alkaa samaan aikaan.

Lakille kuitenkin 87p ja ensimmäinen voittajan tulos! Välissä kävin kaupassa ja hakemassa illaksi kiinalaista ja ajoin sitten tosi ajoissa takaisin. Käytin nahkaa ja Hybbeä vähän kuseskelemassa, katselin mestariluokan suorituksia ja sitten alkoi olla meidän seuraava rataantutustuminen.

Toisella radalla huomasin että pyörähdys oikealla taitaa olla treenaamatta 😄No lämpättävä vähän ennen omaa vuoroa niin jospa se siitä. Sinänsä en tykkää että kokeeseen mennään sellaisen koiran kanssa, joka ei osaa kaikkea mitä siellä voi tulla vastaan, mutta tää nyt oli tällainen päähänpisto jonka päätarkoitus oli herättää se treenimotivaatio. Kaveri sekoili mes-radalla ja meni kehään koira väärällä puolella (-10, ei HYL, mutta ei siinä kauhean hyvät fiilikset ole aloittaa), niin asetin omaksi tavoitteeksi että muistan tehdä sen oikein. Alkoi kyllä olla sellainen olotila että tässä oli riittävästi tavoitetta. Ei ehkä sovi tuplakisat mulle...

Halliin tullessa lämpättiin vähän, ihan hyvin osasi oikealla pyörähtää, mutta toi toisena oleva "vähän niinkuin vanha saksalainen täyskäännös oikealla" ei oikein sujunut, Lakki puski monta kertaa jalkojen väliin. No antaa olla. Mentiin sitten odottelemaan ja nyt alkoi aivan maaninen maton nuoleminen, myös tässä ekassa hallissa. Jos kielsin, koira alkoi vinkua. Se oli ihan kuin töppöinen konsanaan ja mulla alkoi pinna kiristyä. Mikä vittu siellä maassa nyt on, ei se eilen ollut tällainen? Aikani kun sitä siinä kielsin ja nypin päätä ylös, se sitten kieltäytyi enää ottamasta namejakaan vastaan ja oli vaan tosi nihkeän tuntuinen. Alkoi olla meidän vuoro lähellä ja mentiin tokaan halliin, mutta se vinkui niin paljon että pelkäsin että häiritään radalla olevaa, ja toin sen takaisin lämppäpuolelle. Päätin että nyt jos se on tuollainen radallakin niin eihän tästä tule mitään ja keskeytän. Toisaalta en haluaisi antaa periksi. Joku juoksuhuuruhan sen täytyi olla ja itse olen sitä mieltä, että uroksenkin pitää pystyä tekemään vaikka maassa olisi itse jeesuksen perseen hajut. Jotenkin se oli vaan sen oloinen että se yritti sanoa että ei pysty eikä halua nyt tätä.

Edellisen poistuttua radalta (=ei häiritä enää ketään) hetsasin sitten niin paljon kuin siellä haudanhiljaisessa hallissa kehtasin. Hyppyytin sen mua päin ja sain rähisemään mulle. Mietin että mitähän se tuomari mahtaa ajatella, mutta ajatelkoon... Lakki yllättävää kyllä kasasi itsensä ihan hyvin. Ei vinkunut radalla eikä oikeastaan ollut mitenkään nihkeä. Video näyttää paljon paremmalta kuin tuntui. Mutta ei se kyllä oikein keskittynyt asiaan ja siitä nää kympit rapisi. Harhautui aivan random paikoissa oikealla seuruusta vasemmalle, heti alussa 360 käännöksessä ja sitten houkutuksessa.  Kyltillä 13 istui jälkimmäisen seisomisen, ei siksi että se vaan lipsahti enkä ehtinyt estää, vaan siksi että ei keskittynyt yhtään, päätyi käännöksessäkin liian eteen pois seuruupaikalta ja yritti ehkä korjata  peruuttamalla istumaan. Seuraavalla kyltillä 14 istui vinoon ja korjasi perusasennon, tämä tulkitaan tuplaistumiseksi mistä tulee se kymppi. Lisäksi paljon ykkösen ja kolmosen virheitä, se ainakin monessa kohtaa kerkesi tehdä kuonokosketuksen mun käteen, sitä ei kai saisi tehdä. Tästä ei siis tulosta. Toisaalta kaikki ne vaikeammat jutut onnistui ja jos se ei olisi kahdesti haahuillut väärälle puolelle, tämä olisi ollut hyväksytty tulos. No jos ja jos, mutta siis tarkoitan että osaaminen ei ollut puutteellista, vaan keskittyminen. Jos se nyt yhtään lohduttaa.

piip piip piiiii -ilmeeni

Videolla rata 1 ja rata 2.

Jos vähän treenaisi vaikka sitä rataakin ja uutta putkeen vaan! Lokakuun lopussa on tulossa tänne samanlainen tuplakisa. Lakki on niiiiin kevyt ajettava töppöiseen verrattuna, se kääntyy tosi hyvin myös oikealla ja sen normaali vire ja keskittyminen on just sopiva rallyyn, erääseen hulluun verrattuna. Talvella voisi sitten sisällä niitä mestariluokan kiemuroita opetella jos sitä vaikka ensi vuonna pääsisi.

RTK2

Oman kylän hallilla rallykokeessa, jossa tuomarimuutoksen jälkeen minulle uusi tuttavuus Mikaela Lindqvist. Rata oli helppo ja vietin rataantutustumisessa vain yhden kierroksen verran, minkä jälkeen kävin kanttiinista glögin ja sitten hain koiran. Lakki oli numerolla 43, avoimen eka oli 34, eli oli hyvä aika. Jotenkin ei taas olisi jaksanut yhtään keskittyä, mutta sitten juuri ennen omaa vuoroa alkoi jännittää. Treenasin odotellessa istu - maahan - istu - kylttiä koska en ole sellaista varmaan ikinä tehnyt. Radalla sitten heti ekalla sivuaskeltehtävällä en saanut mun jalkoja kohdilleen ja jäin hetkeksi seisomaan ja miettimään, ja Lakki lakosi maahan 😂 Uusin sen ja sitten päätin että nyt mä vaan hiihdän tän radan läpi normaalilla vauhdilla ja aivan sama. En usko että se oli kauhean hohdokasta, koiran häntä oli ehkä alhaalla, mutta eipä se ollut taas ohjaajakaan vireessä niin turha syyttää koiraa.

Lakille ei muita virheitä sen yhden -3 uusi lisäksi, joten tulos 97p. ja sillä sijoitus 1. Mudit otti jälleen kaksoisvoiton Tedin tullessa toiseksi.

Olinko hyvä? No ehkä olin?

Hän on niin super fotogeeninen!

Se olisi nyt sitten alemmat luokat läpi hiihdetty. Lakki voitti kaikki sen avoimen luokan rallyt, ekassa 94p, tokassa 100p ja vikassa 97p. Näillä näkymin en maksa ensi vuodelle lisenssiä lainkaan, jos sen yhden B-jälkikokeen haluaa käydä niin menköön kertalisenssillä. Treenataan rallyn ylempien luokkien juttuja ja nyt ihan oikeasti pitäisi se radalle meno saada jotenkin rutiiniksi. Ei se siis koskaan siltä tunnu että se jää matkasta tai mitään, mutta minusta olisi kiva että olisi tekemisen meininki eikä sellaista pikkusievää hiihtämistä. Tuomari oli kyllä kirjoittanut palautteeksi "upea seuraaminen" 😁

kuva (c) Sofia, Tedin om.

Rally-toko AVOHYV

Tänään oli sitten omalla kylällä rallykoe, ja olin ihan viittä vaille aamulla taas perumassa, kun ei olisi kiinnostanut yhtään. Koe oli kahdessa osassa, aamulla ylemmät luokat ja iltapäivälle anottu erikseen alemmat, ja avoin luokka oli viimeisenä, klo 16.00. Jos ne jeesuksen aikaiset herätykset on kamalia niin niin on kyllä tällainen kotona notkuminenkin! Mies tuli kahdelta töistä ja sanoin sillekin että ei nappaa yhtään, kun Lakki ei kuitenkaan tee sitä mitä pitäisi tai sitten se tekee kaikkea ylimääräistä. Hän koiraharrastuksista mitään ymmärtämättömänä sanoi, että ei se koiran vika ole ja kouluta se paremmin. No, niin, voisiko sitä enää lyhyemmin tiivistää.

Tulin siihen tulokseen että vituttaa enemmän heittää 28e kankkulan kaivoon, joten kolmen maissa lähdin paikan päälle. Onneksi olin reilusti ajoissa, koska koe oli ajoissa ja meidänkin luokka aloitettiin 15min aiemmin. Mulla ei ollut koiralle mitään palkkaa mukana. Tiedän että on todella lapsellista kiukutella koiralle, mutta ollakseni rehellinen kerrottakoon tässä että eilisen tottiksen jäljiltä oli vaan huono fiilis ja ajattelin että mennään ja tehdään mitä tehdään, aikamoista paskaa saa olla ettei pisteet riittäisi tulokseen.

Lakki oli kolmanneksi viimeinen, koiria oli 17, joista yksi oli pois. Se paskanti kotona kahdesti, ja käytin sitä vielä koepaikalla rataan tutustumisen jälkeen kävelyllä, kolmas paska. Ihan siis kiinteää paskaa mutta uusi kala-riisi-nappula ei taida sopia sen paremmin kuin kala-peruna, kun sitä sontaa riittää. Se oli myös oksentanut autoon pönen lampaantaljalle hirveän läjän heinää. Nice.

Rata näytti... yksinkertaiselta ja helpolta, mutta niin nää alemmat minusta edelleen, niin monta vuotta tuli kuitenkin sitä mestaria veivattua. Tuomari seisoi 3-5 kylttien paikkeilla seinää vasten, ja harmitti että sekä seisomaan nousu (missä se saattaa hamuta mun kättä) että edessä peruuttelu (törmää, mietin tuleeko joka askeleelta kontrollia vai selviääkö jollain köntällä) oli aivan hänen silmien alla.

Parkkiksella keksin että seison eteen tuloissa näin, niin ei ehkä astu varpaille.

Katselin monta suoritusta ja mietin ennen kaikkea koirien seuraamista. Rallyssa moni nyt saattaa mennä jollain tässä-käskyllä eikä edes esitä oikeaa seuraamistaan, mutta ei se kyllä mitään loistokasta suurella osalla ollut. Siis kaunista kyllä. Mulla on varmaan vaan ihan poskettomat kriteerit. Jäin ihan miettimään, että tartteeko mun pk-tottiksessakaan yrittää hulluna lietsoa sitä koiraa johonkin, vaan voisiko vaan lähteä siitä että hyvä keskittyminen ja kaunis tekeminen riittää?

Hallissa sai olla kerrallaan max kaksi seuraavaa koiraa. Muistuttelin Lakille autolla seisomaan nousun ja sivuaskeleen, olin löytänyt jotain kuivia nappuloita autosta ja sai niitä. Mentiin hallille niin että päästiin suoraan sisään. Lakki oli yllättävän rento ja lunki, sehän ei ole montaa kertaa elämässään ollut hallissa kokeessa vieraiden ihmisten ja koirien keskellä. Mulla oli sille muutama nami ja karvalelu, tuomari kielsi vinkulelut niin kuula jäi autoon. Lakki nujusi katollaan odotellessa. Kehään laitoin sen eka maahan, sitten hihna irti, koiran kanssa 360 asteen vasempaan käännös ja siitä lähtökyltille. Olin jo unohtanut puolet kylteistä kun en rataan tutustumisessa jaksanut kauaa olla, mutta avossa vielä ehtii lukemaan niitä mennessään 😂 Lakki tuntui kevyeltä ohjata. Kehän ulkopuolella se halusi nameja ja vähän leikittiin, ja siirryttiin sitten ulos jatkamaan leikkiä, ettei häiritä viimeisiä suorittajia.

Se oli sitten ainoa 100p, joten sillä sijoitus 1. Mudit otti kaksoisvoiton, harmi kun ei tullut otettua Tedin kanssa kuvaa. Avossa oli kolmaskin mudi mikä on tosi harvinaista! Tuomari kävi vielä lopuksi kehumassa sekä minun että kakkoseksi tulleen koirakon suorituksia, että oli kuulemma vain upeaa katsottavaa.

Virkku aiheutti hetkeksi hämmennystä ja kaverilta tuli jo viesti, että mitä hittoa oon säätänyt jos oon saanut -100p,  mutta se oli bugi ohjelmassa eikä ensin ollut hyväksynyt Lakin aikaa ja siksi heitti pisteet noin. 😁

Silloin kun sitä vähiten odottaa jne. Kai se sitten kannatti mennä. Ja ehkä oikeasti miettiä sitä että tartteeko sitä haukuttaa ja hetsata vaan voisiko hakea vaan sitä keskittymistä?

Palkintokassissa oli itsestään seisova lelu (jonka Paju heti kuvan oton jälkeen pölli)

Avoimen luokan korkkaus

 

Ilmoitin Lakin jälleen kerran äkkilähtönä rallykokeeseen. Selasin useiden lajien koekalentereita sunnuntaina, vajaa viikko sitten, ja huomasin että tänne mainostettiin olevan tilaa. Ilmoaika oli kyllä Virkun mukaan loppunut mutta kysyin pääseekö vielä, kun kerta tilaa  oli, ja kyllä pääsi. Tämä mun rallyssa Lakin kanssa kisaaminen tuntuu olevan tällaista ei-lainkaan-suunnitelmallista. Loppuvuodelle olisi kaksi oman kylän koetta niin jospa tähtäisi niihin. Mietin nimittäin taas matkalla että kuinka järkevää on polttaa dieseliä 120km/suunta lajissa joka edelleen on mulle vain sivulajin sivulaji... yritin jopa etsiä airbnb mökkiä samalta suunnalta, jos olisi yhdistänyt sellaisen tähän jotta ajaminen ei olisi tuntunut niin turhalta, mutta ei löytynyt. No ei sitten. Ajattelin ensin ottaa vain Lakin, mutta sitten kävi taas sääliksi töppöinen, jolla nykyään on kovin vähän menoja, ja otin senkin mukaan. Pikkusika jäi yksin kotiin, mies kyllä nukkui alakerrassa.

Koe oli puolisen tuntia myöhässä kun paikalle saavuttiin. Lakki oli lähtölistalla toiseksi viimeinen avoimen luokan kahdeksasta koirasta.

Halli oli sama missä Lakki starttasi koeuransa huhtikuussa. Nyt minulla ei ollut häkkiä mukana, ja unohdin suunnittelemani taukomatonkin kotiin. Pakkasin koekirjan ja muut kamat vasta aamulla, mikä osaltaan kertoo siitä, että ei jännittänyt yhtään. Yleensä pakkaan monta päivää aikaisemmin. 😁Onneksi autossa on kaiken maailman vällyjä ja ajattelin  että otan sille  jonkun sieltä, mutta lopulta  päädyin unohtamaan koko jutun.  Osaahan se maata "käy siihen" ilman mattojakin.

Hain koiran sisälle kun viides koira lähti radalle, eli meitä ennen oli pari. Ehkä vähän liian aikaisin kuitenkin, mutta Lakin kanssa kisaaminen on edelleen niin uutta että vaikea tietää miten parhaiten valmistautua. Ei se siis olisi tarvinnut juurikaan aikaa katsella ympärilleen. Siinä se sitten nujusi mun kanssa ja kieri katollaan, eli oli ihan rento, mutta jotenkin kuitenkin samalla sitten vähän löysä.

Lähtö tuntui taas jotenkin vaikealta, mun rutiinit hihnan kanssa pelleilyyn puuttuu ja en tiennyt mitä tekisin. Rallyssa ei yleensä muutenkaan ole tilaa että mahtuisi vaikka juoksemaan muutaman askeleen. Lakki tuntui ihan hyvältä, mutta ainakin pari kertaa se jäi seuruusta ja näytti siltä että tarjoaa jääviä, joita on viime aikoina tosi paljon treenattu. Sitten se vähän pahoitti mielensä kun sen arvaukset ei olleetkaan oikein ja kalastelin sen joka kerta mukaani. Onneksi se vastasi kehuihin taas tosi kivasti ja spiraalissa sain sen pomppimaan niin että ihme ettei tullut kontrollia siitä. Kaiken kaikkiaan jäi taas jotenkin vähän sellainen kaoottinen mielikuva koko minun suorituksestani.

Muutama tuttu tuli onnittelemaan kun vielä palkkasin koiraa, ja ihmettelin vähän että miksiköhän. Ei se mikään satanen ainakaan ollut. Palkkailin aika kauan, ja sitten vein koiran autoon ja takaisin tullessa mulkaisin tulostaulua eteisessä.  94p. Siinäkin joku onnitteli ja mulkaisin sitten uudelleen, niin jumankauta paras (eli vähiten huono) avoimen luokan tulos 😂  Tämähän oli samalla poppareiden seuranmestaruuskoe. Unohdin sanoa etukäteen että mä en halua osallistua mihinkään mestiksiin, kun olen vain ulkojäsen, enkä osallistu toimintaan mitenkään muuten kuin tunkemalla jäsenhinnalla heidän tapahtumiinsa. No en sitten kehdannut enää ruveta siinä vänkäämään, niin mikkeliläisestä Lakista tuli sitten vahingossa jyväskyläläisen Popdog ry:n rallyn avoimen luokan seuranmestari v. 2023!

Jos mahdollista, hän on ehkä vielä vähän vähemmän fotogeeninen yksilö kuin töppöinen!

Oltiin lähdössä pois, niin nosetutut tuli sanomaan, että heillä on tuolla hallin takana toisessa tilassa laatikkoetsintä jos haluan tulla mun koirien kanssa. No oli vielä vähän nameja jäljellä niin mehän mentiin. Lakki kävi ensin ja sitten töppöinenkin  pääsi. 

Paras  Lakin rallykoe ikinä t. paappa

Veikkaan että ov ja tvä on ne kohdat missä koira meinasi jäädä selän taakse ja pyydystin sen mukaani, ja toi 13 oli istu, koira eteen, takaa sivulle, istu, missä se ainakin jälleen kerran, tapansa mukaan, astui mun varpaille.

Mutta Lakille eka AVOHYV ja edelleen jatkamme lähtörutiinien luomista ja miettimistä. Rallyn ideaalivire on kyllä selkeästi matalampi kuin tottiksen, ja sinänsä en tiedä kannattaako sitä tässä lajissa edes yrittää lietsoa koska sitten olen samanlaisessa kusessa kuin töppöisen kanssa, jos meinaan ylempiin luokkiin jatkaa. Mutta ärsyttää silti etten saa niitä lähtöjä toimimaan niin jotain niille pitää tehdä. Onhan se pitkän odotuksen jälkeen tottiksessakin se liikkeelle lähtö ja siihen pitäisi saada joku konsti nostaa vire ylös.

perinteinen kotimatkan kangasniemeläinen

(c) järjestäjä

Rallymöllit

Lähialueella oli möllit tarjolla, joten ajelinpa sinne. Lakki otti ensimmäisen avo-starttinsa, ja tajusin aamulla kotona että se ei ole tehnyt yhtään avoimen luokan rataa koskaan edes treeneissä 🤣 Siis yksittäisiä tehtäviä toki mutta ei rataa. No ei se mitään, treenaamaanhan sinne oltiin menossa. Tämä meidän rally alkaa olla nyt siinä vaiheessa että tulee eteen päätös antaako sen jäädä (ollakseen joskus eläkelaji) vai panostaako siihen enemmän ja alkaa opettaa oikealla seuruuta ja ylempien luokkien juttuja. Tottis on kuitenkin mun ensisijainen mielenkiinnon kohde, mutta sitten kun koira alkaa osata ne kuviot niin siinä ei kuitenkaan ole kauheasti ylläpidettävää. Rallyssa temppuja riittäisi esim. ensi talven projektiksi. No, katsotaan.

Valitettavasti oli ihan hemmetin kuuma päivä, auto näytti 26C, eikä hallin pihassa saa varjoon. Peittelin foliolla minkä kykenin mutta kuuma siellä oli. Lisäksi vielä loppukesän kosteus joten melko nahkeaa oli.

Rata oli joku vanha koerata ja näytti ihan ok:lta. En mä oikein näistä alempien luokkien radoista osaa sanoa "helppo" tai "vaikea" kun ainahan ne on simppeleitä ylempiin verrattuna. Uusista tempuista pyörähdys ja istu-seiso-kierrä koira oli mukana, hyppy harmikseni ei. Ja toki noita avon käännöksiä, mutta ne nyt ei ole meille olleet uusia eikä siten mikään juttu.

Avoimessa luokassa oli viisi koiraa, Lakki oli numero 4. Käytin Lakkia rataan tutustumisen jälkeen pissillä ja se oli tosi nuupea. Ei suostunut syömään. Halliin hain sen kun meitä ennen oli vielä yksi koira, eli kakkonen oli lopettelemassa omaa rataansa. Odotustila oli todella kuuma, vielä kuumempi kuin ulkona, mutta itse hallin puolella oli varmaan ilmastointi koska siellä oli vähän vähemmän tukalaa. Lakki imppasi lattiaa ja jotain kalusteita; ollaan käyty täällä pari kertaa ja tehty aina odotustilassa nosea. Kesken suorituksen sai vapaasti palkata ilman pistevähennyksiä, ja varmistin että myös lelu on ok.

Olin ajatellut ottaa kunnon lähdön, palkata istu-seiso-kyltin jälkeen menemällä hetkeksi reunalle kuulan kanssa nujuamaan, ja sitten ohjaajan ympäri kierron jälkeen "palkata" pyörähtämällä kierroksen lelu kädessä ympäri ilman että koira saa lelua otettua, saalistaisi vaan.

No lähtö oli melko vaisu ja koira löysä, mutta onneksi harjoiteltu maasta aloitus pelitti ja mentiin ihan hyvässä tilassa lähtökyltille. Seisomaan nousu onnistui hyvin mutta vasta toisella käskyllä, ekalla ei tapahtunut mitään. Tässä se tökkäsi mua käteen, se kun on namikädellä opetettu niin se jää helposti. Siitä -1.

Palkkasin kuulalla, hän kyllä vippasi sen kanssa mutta ei mennyt katolleen. Istu-maahan-istu -kyltillä hän meni hienosti maahan mutta pomppasi takaisin sivulle ennen kuin kerkisin tehdä mitään. 🤣 Sehän oli ihan just se mitä pitikin tehdä ja en sitten uusinut, vaikka ehkä koulutuksellisessa mielessä olisi kannattanut. Meni tästä pasmat sekaisin ja ohjaajan ympäri kierto meni niin nopeasti että en jotenkin kerinnyt palkata. Sitten tuli askel-peruutustehtävä ja tässähän se on liian tiivis, ekalla askeleella tökkäsi mua käteen, toisella painoi jaloissa ja kolmannessa setissä astui mun vasemmalle jalalle, jonka johdosta horjahdin ja viimeinen oikean jalan askel jäi liian lyhyeksi. Siinä mä seisoin jalat harallaan ja tiesin että tää on kympin virhe, ja että oikeassa kokeessa pitäisi uusia, mutta Lakki killitti niin kirkkain silmin nätisti edessä istumassa ja tuomari ja sihteeri (tuttu) alkoi nauraa kun mietin asiaa ääneen, ja sitten totesin että antaa olla, jatketaan. 😁

Kahdeksikossa eteisessä juuri sen kohdalla tapahtui jotain ja Lakki katsoi sinne, ja hihkaisin sille melko pontevasti että seuraaminen jatkuu vielä. Mulla oli koko radan ajan sellainen olo että se on vähän takana ja saattaa jäädä, mutta se sihteerinä ollut kaveri sanoi jälkeen päin että tosi kivalta näytti ja häntä oli koko ajan pystyssä. Videota ei valitettavasti ole koska hän ei voinut sitä kuvata. Lopuksi pysähdyin perusasentoon ja olin kytkemässä koiraa, se nousi seisomaan, ja pyysin sen uudelleen sivulle istumaan. Sitten annoin sille kuulan kun oltiin poistumassa vasta kehästä. Remmin kanssa pelaamista ei ole myöskään ikinä treenattu yhtään kertaa, ja ehkä pitäisi, kun rallyssa se on niin tarkkaa miten kehään mennään ja poistutaan (kytkettynä).

Lakille siis -1 ja ohjaajalle -10, joten yhteensä tämä olisi ollut 89p rata. En kyllä tiedä miksei se saanut kontrollia siitä peruuttelusta, ehkä se sisältyi tohon miinus kymppiin? En tiedä edelleenkään rallyn sääntöjä vaikka oon kisannut niin paljon.

Kyltit istu-koira eteen-takaa sivulle istu ja istu - 90 käännös oikealle - istu on saaneet paperille maininnan "hieno!". "Hyvä takapäänkäyttö, ihana kontakti, sujuva rata". Lopuksi sain vielä suullisen palautteen, tuomari tuli siis lapun kanssa sinne kehän ulosmenolle. Lakki vei kuulan hänelle ja hän rapsutti mun koiraa kaulasta. Tästä jäi hyvä mieli, voi kun se alkaisi pikku hiljaa saada itseluottamusta vieraiden ihmisten kanssa.  Lakki ei kuitenkaan nytkään mennyt katolleen, joka osaltaan kertoo että sillä oli huono olo. Puhuttiin tuomarin kanssa siitä seisomaan noususta ja sain vielä yhden vinkin miten sitä voisi opettaa. Aika paljonhan siihen kaikkea kokeiltiin ja se ei meinannut millään lähteä, kun sivulla istuminen on niin vahva. Sinänsä nyt on aivan sama jos saadaan siitä se -1 kun se tökkää mua. Jos joskus vanhoilla päivillä on realistinen odotus valioitumiseen niin sitten sitä voisi opettaa uudelleen.

Vein matkalla anopille korillisen sieniä ja sain vaihdossa parhaat koe-eväät ikinä!

Oman vuoron jälkeen hän kääntyi selin mikä myös on selkeä "en halua tulla enää". Lakki parka 😕

Mutta hyvinhän se meni ja voisi nyt syksylle katsoa avoimen luokan kokeita. En tiedä onko mulla taas ensi vuonna koko hemmetin lisenssiä, niin nyt kun on, kisaisi ne avot pois. En varmaan viitsi maksaa vuosilisenssiä jos odotettavissa on vain ehkä Lakille yksi jälkikoe ja mahdollisesti Pajun toko. Lakin voittajaluokan rally tuskin kuitenkaan tulee kovin äkkiä koekuntoon niin jos se saa nyt loppuvuodesta RTK2, ensi vuodelle ei ole rallykisoja.

Mutta olipa kiva tapahtuma ja ennen omaa vuoroa alkoi taas jännittääkin, niin oli ihan kokeenomainen tunnelmakin. Heillä taitaa olla syksyllä tulossa toiset möllit, jos aikataulut sopii niin menen sinnekin. Kävi myös mielessä että jos opettaisi Pajulle noita temppuja niin tällaiset möllit olisi tosi kiva paikka aloitella senkin koeuraa. Loisi uskoa että palkkaa tulee kyllä. 🤗

RTK1

Lakille tänään omalta kylältä ALOHYV 99p RTK1. Oli tuplakisat, ilmoitin vain toiseen, ulos. Sisäkoe tuli hetkessä täyteen, ulos jäi reilusti vajaaksi. Jännä että kukaan haluaa mieluummin ahtaaseen halliin. Päivää ennen sääennuste lupasi kaatosadetta ja mietin että olisihan siinä hallissa puolensa, mutta halusin nyt kokeen missä ei tunnu että seinät kaatuu päälle (kts. edellinen rallykoe).

Ei jännittänyt etukäteen yhtään, eikä paikan päälläkään kuin vasta sitten kun odotin meidän vuoroa. Oli siis aikaa ajatella kaikkea:

Huomaan että ihmettelen miksi joku on maksanut koestartin jos koira näyttää siltä ettei se osaa eikä ole motivoitunut. Siis tiedostan toki että osa näistä on varmaan sellaisia "kyllä se kotona osaa" ja tilanne kehässä tulee ohjaajalle yllätyksenä, mutta tuskin kaikki. "Ei se kotonakaan osaa mutta tultiin nyt kokeilemaan". Miksi? Onko ne ohjaajat niin optimistisia että oikeasti uskoo siihen? Painostaako kasvattaja? Muu syy?

Sitten tajusin että just sellainen mäkin tulen Pajun kanssa olemaan 😆 Tai en varmasti maksa yhtään koetta ennen kuin on realistinen mahdollisuus että se _voi_ onnistua, mutta russeli ei kyllä ikinä vaan tule olemaan niin suoritusvarma elukka kuin mudi. Siksi se villi kortti on aina läsnä. Joku saattaa hyvin ajatella meistäkin että miksi toi on tänne tullut...

Höpökoirien kanssa sen jotenkin ymmärtää mutta jos sulla on joku ns. harrastusrotu ja silti se on sellaista että näyttää ettei koira osaa eikä halua tulla ohjaukseen. Mutta onhan niissäkin yksilöitä. 🤔 Eikä rotu suoraan takaa että sulla on käsissä yhtään mitään. Huomaan että mulla on aika jyrkkä ajatus. En tiedä pitäisikö hävetä.

Ihmettelin myös sitä miten paljon koirat huutaa autoissa. Tiedän toki että tässä ollaan tosi eriarvoisissa asemissa koiran luontaisten taipumusten edessä, mutta en usko että moni kauheasti treenaa sitä. Jos koira rääkyy tunnin ennen omaa vuoroa ja käy hirveillä kierroksilla, tuskin sen on helppo rauhoittua keskittymään omaan suoritukseen. Rauhassa odottaminen on tosi tärkeä taito ja sitä voi treenata.

Ja ei en arvostele ketään yksittäistä ihmistä suoraan enkä vittuile muille, korkeintaan itselleni koska huomaan että mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän tällaiset asiat alkaa ärsyttää. 🤓

Sitten ihmettelin taas myös sitä miten paljon ihmiset ottaa koiria kehän laidalle ja hermostuksissaan vähän treenaa ja antaa sen katsella ja kiskoa ja bongailla ihmisiä ja koiria ja sanoo että ei sitä eikä tätä. Ja palkkaa sitä paljon ja sitten laittaa palkat pois ja menee kehään. Onko se koira todella näin parhaimmillaan siellä kehässä?

Lakki oli numero kaksi. Käytin sen 10min kuspaskakierroksella kodin ja hallin välissä ja sitten otin sen ulos kun olin lähtenyt rataan tutustumisesta. Annoin sen katsoa että tällainen paikka, se nosti kerran koipea, sitten tein ohjaajan ympäri kierron josta nami (söi hyvin mikä kertoo ettei jännitä), yksi askel seiso josta nami, laitoin sen takaisin autoon. Kun ykkönen lähti radalle, tulin sen kanssa odottamaan, olin kyykyssä ja se nujusi mun kanssa. Muutamasta koirasta se oli kiinnostunut mutta yritin välttää etten kiellä vaan pyysin sen vaan takaisin. Lähtö oli tosi lähellä kehänauhaa ja pelotti etten riehuta sitä ulos, niin tästä tuli melko hillitty kuitenkin.

Kehässä laitoin sen hetkeksi maahan, sitten kun tuomari oli valmis pyysin sen hyppäämään mua vasten ja siitä mentiin lähtöön. Koira tuntui hyvältä.

Olin päättänyt kehua sitä molemmissa mukaan otoissa (istu-maahan ja istu-kierrä koira), mutta en sitten kuitenkaan niin kovaa että se olisi alkanut hyppiä. Tuntui siltä että sitten sujuva meno rikkoutuu. Tuntui että se kuitenkin reagoi kehuihin ja tepsutti sen jälkeen vähän pontevammin.

Itse olisin antanut meille -10 90 vasemmalle käännöksessä ylityöskentelystä ja eteentulo-peruuttelutehtävästä kontrollia, en tiedä paljonko siitä tulee mutta oli todella liiskana mun haaroissa ja astui mun kengille monessa kohtaa. 😄 Rallyssa koira ei saisi koskea ohjaajaan tällä tavalla.

Satasia tuli monta joten ei oltu lähellekään palkintoja. Pääasia että Lakki tuntui kivalta, ja toi tuomarin kommentti oli nätti. Pari ventovierastakin tuli kehumaan että näytti tosi kivalta meidän rata, siitä jäi hyvä mieli. Pitäisi muistaa itsekin enemmän kommentoida ihmisille tälleen koska parilla sanalla voi saada jonkun hymyilemään loppupäiväksi. Helposti sitä ajattelee että tietäähän se itsekin että hyvin meni, mutta ei se ole sama asia kuin kuulla se vieraalta.

Ja meidän vuorolla ei sitten satanutkaan, taisi koko alo olla ennen kuin se alkoi. Lakkia ei sade haittaa mutta minua kyllä... Vaikka kuinka yrittää ettei anna sen häiritä niin väkisin se vähän ärsyttää.

Omalla seuralla olisi kuukauden päästä kisat ja voisi mennä avoon, jos jaksan kouluttaa sille ne puuttuvat temput. Pyörähdys ja seisomaan nousu ainakin. Eikä se hyppyäkään ole rallyliikkeenä seuraamisesta koskaan tehnyt. Tiiviit käännökset varmaan menee, en ole alossakaan liioitellut niitä vaikka olisi saanut.

Alkaa niitä olla Lakillakin!

ALOHYV89

Koska ei kuulemma ole kiva pitää hulluja jännityksessä, niin tulos olikin heti otsikossa.

Ilmoitin Lakin hänen toiseen rally-tokokokeeseensa taas melko pikaisen päätöksen perusteella vain reilu viikkoa ennen koetta. Olin kyllä silmäillyt Virkkua aiemmin, mutta ei mulla ole mikään kiire saada sille mitään rallytitteliä, niin en ollut miettinyt sen enemmän aikatauluja. Sitten näin mainoksen että tuolla on vielä tilaa eikä meillä ollut tullut sille viikonlopulle mitään muutakaan tekemistä, niin miksipä ei. Sinänsä hassua koska ei mulla ollut ikinä mitään suunnitelmaa tehdä sen kanssa ylipäätään rallya. Mulle se on oikeastaan kaikkien koirien kanssa ollut aina sellainen täytelaji muiden ohessa - ja ehkä jos olisi vähän enemmän panostanut, töppöinenkin olisi kerinnyt saada sen viimeisen valiotuloksensa. Toisaalta kun se nyt on sellainen sivulajien sivulaji mulle niin eipähän siksi myöskään paljoa harmita. Täytyy sanoa että en myöskään itse arvosta esim RTK1 tai RTK2 "oikeilla" harrastuskoirilla lainkaan. RTK1 Lakilla ei tunnu miltään mutta RTK1 Pajusta olisin kyllä ylpeä. Joo tiedän että joku bortsukin voi olla yksilönä tosi haastava ja sille tällainen koulari suuri saavutus, enkä tarkoita vähätellä sitä työtä mitä sekin tietenkin kaikilta vaatii koska yksikään pentu ei osaa valmiiksi istumaahanseuraa, mutta esim jalostusta varten joku tollanen ei kyllä kerro koirasta yhtään mitään. Suoritus on niin lyhyt, koira on koko ajan hihnassa, ja ohjaaja saa kehua, kannustaa ja ohjata minkä kerkiää, lisäksi kun esim seuruuta ei arvostella niin se voi olla kauheaa haahuilua tai kontaktin sijaan koira vaan pälyilee ympäristöä ja silti voi jäädä ihan satanenkin. Siksi esim RTK1, tokon TK1 ja vaikka palveluskoirien JK1 on "arvoltaan" mulle hyvin erilaisia.

Tämä pohjustuksena sille että jäin vähän itsekin ihmettelemään että rupesin sitä rallya nyt kuitenkin. 😁 Lakki ei osaa edes avoimen juttuja mutta äkkiäkös ne olkkarissa sille opettaisi. Oikeaa puolta se teki pentuna vähän kropankäytön vuoksi mutta ei muista enää edes oikeaa perusasentoa. Kyllä sen päätavoitteet on ja tulee olemaan ihan muualla, mutta mistä sen tietää jos rally voisi olla vaikka talvilaji meille. Lakki on kuitenkin siihen huomattavasti soveltuvampi kuin töppöinen oli ja toistaiseksi uskon että se kestäisi pyörittelyä paljon rauhallisempana kuin eräs jota jatkuva käskytys ja temput kuumotti kovin.

Tänään siis ajettiin toiseen alokasluokan kokeeseemme Imatralle. Vielä löytyy lähiseudulta koepaikkoja joissa en ole itsekään koskaan käynyt! Alokasluokka oli vikana iltapäivällä ja ajamaan piti lähteä vasta vähän ennen yhtä. Kivaa ettei tartte laittaa kelloa soimaan viideltä mutta eipä siinä aamulla oikein mitään saanut aikaiseksi ja koko päivä meni tällaisen takia silti. Mieluummin melkein sitten kuitenkin olisin aamulla vuorossa niin olisi ajoissa takaisinkin.

Ei jännittänyt yhtään etukäteen enkä viikolla edes miettinyt koko asiaa. Perjantaina meillä oli treenit missä tein parin kyltin juttuja ja muistutin ne alon meille vaikeimmat temput. Hyvin muisti kaiken ja tänään ne ei edes sattuneet radalle. Vuosien mes-kisaamisen jälkeen kyllä nuo alo-radat vaan edelleen näyttää niin höpöiltä; lyhyiltä ja yksinkertaisilta. En ollut rataan tutustumisessakaan kovin pitkään ja vissiin kaikki muut jäi sinne kun mä jo lähdin.

Alokasluokassa oli (vaan) 12 koiraa ja Lakki oli niistä neljäs. Hallin, joka oli pikemminkin sellainen varastohalli kuin hallihalli, edustalla oli teline jossa piti olla radalla olevan numero, mutta joku unohti kääntää sitä ja yhtäkkiä kuulin että joku huutelee numero 36:a joka olin minä - kyltissä oli 32. Istuin ja luin kännykällä iltasanomia mutta ei muuta kuin koira autosta ja kipin kapin hallin taakse jossa sisäänmeno oli. Yllätyin sitten siitä että suunnilleen vissiin kaikki loput 7 oli siellä tupeksimassa jo kanssa, ja hallin ja kallion välissä oli melkoisen kapea käytävä mistä sinne ovelle mentiin. Miksi kukaan haluaa tulla jonoon seisomaan jos on vielä sata koiraa ennen sinua??? Jos koiraa tarttee lämpätä ja temputtaa niin kaikilla muilla hallin sivuilla oli tilaa ihan hitokseen, mutta ei, pakko pakkautua sinne. No onneksi Lakki oli yllättävän lunki ja pujoteltiin koirien läpi kohti ovea. Siinä seisoi talkoolainen ja edellinen koira oli vielä radalla, niin hetki piti odottaa. Mun jälkeen seuraavana vuorossa oleva oli tunkenut mun perässä sinne ovelle johtavalle kujalle ja tuntui että pitää katsoa taakse kun tuntui että se koira hönkii mun perseelle koko ajan. Se tuli tosi lähelle ja se koira vaan tuijotti Lakkia, joka kyllä onneksi käänsi selän sille kun pyysin ja oli ihan lunkina. Se ohjaaja oli hirveän pahantuulinen ja nyppi sitä koiraa hihnasta ja jurpatti koko ajan että ei sitä, ei tätä, nyt sivulle, et ota sitä keppiä sieltä, nyt heti tänne. Alkoi vituttaa ihan todella ja jälkeen päin harmitti etten tajunnut sanoa sille että mee muualle meuhkaamaan kun toi vie fiiliksen kaikilta muiltakin. Tai olis voinut ihan kysyä että jos jännittää noin paljon niin pitäiskö yrittää tehdä asialle jotakin koska eihän se sen koiran vika ole. Sitten alkoi vituttaa että vitutti jonkun muun tekemiset enkä vaan keskittynyt omiini. Lopulta kun päästiin halliin sisälle, ovelta oli noin metri kehään jossa lähtö oli taas noin metrin päässä, eli aivan liian vähän tilaa mun lämppärutiineille jotka on sellaisia pk-kentän mittaisia. Toimitsija muistutti että kengät piti ottaa pois ja potkaisin ne jalasta. Siitä oli kyllä aluksi puhe ja lähetti veisi ne sinne ovelle mistä poistuminen. Vein sitten Lakin vaan melkolailla nollatilassa alkuun, se taisi vielä luulla olevansa menossa noseen.

Kyllä se siitä ihan hyvin lähti ja oli varmaan oikein kivassa rallyvireessä, itse rehellisesti tykkäisin vähän korkeammasta. Olisin antanut meille toisesta eteentulosta -1 vino, ja sitten lopuksi mietin että en kyllä varmistanut istuiko se sivulle niissä molemmissa. Tulostaulu kertoi 89p ja luulin että juuri siinä oli meidän virheet, mutta lappu paljasti totuuden; -10 istu, maahan, kierrä koira -kyltiltä missä se oli ehtinyt tehdä tuplaistumisen ilman että edes huomasin sitä. -1 kontrolli on taas juoksun jälkeisestä normaali vauhti -kyltiltä, eikä hajuakaan mistä se olisi voinut tulla. Sillä kyllä on tapana välillä tuuppia mua kuonollaan joten se on paras arvaukseni.

Maalin jälkeen kehää oli vielä varmaan yli 10 metriä ja vasta sitten loppui kehänauha ja halli ja tultiin ulos missä sai palkata. Leikitin Lakkia ja poistuin siis hallista sukkasillani asfaltille, kun se kenkälähetti sitten alkoi kiljua mun perään että kengät, kengät, KENGÄT!!!!!1 Huikkasin sille vaan että joojoo otan ne kohta, ja ajattelin hiljaa mielessäni että mä kyllä palkkaan ensin koiran kunnolla ja mietin niitä kenkiä vasta sitten.

Kengät.

Kaiken kaikkiaan jäi vähän typerä olo kaikesta.

Ei enää koskaan ennalta tuntemattomaan halliin jos ei ole joltain tietoa että siellä on reilusti tilaa. Ensi kerralla tavoite myös keskittyä vain siihen omaan juttuun vaikka muut tekisi mitä, ja valmistella koira kunnolla siihen mitä ollaan menossa tekemään. Lakki on kyllä sillä tavalla hyvin helppo eläin että ei haittaa vaikkei se pääse etukäteen pällistelemään hallia, hyvin pystyi keskittymään silti. Sen voi myös tempaista suoraan autosta eikä tartte mitään lämppätemppuja, mutta se on ollutkin mun tavoite, aina. Pitäisi nyt vaan opettaa sille joku ahtaan tilan vireen nosto ja aktivoituminen koska meidän muuvit on sisäkokeisiin aivan liian tilaa vieviä. Eikä niitä ehkä pk-kokeissakaan ihan sellaisina ainakaan voi tehdä...

Satasia tuli kaksi ja useita ysillä alkavia joten ei oltu lähellekään palkintoja, mutta nuoren koiran kanssa jokainen kokemus on aina arvokas sinänsä.

"Jos ehtii tehdä tuplaistumiset pitäis saada tuplapisteetkin - ja vielä erikseen bonusta jos ohjaaja ei edes huomaa!" t. Lakki

Uh. Uhhuh. Nyt se on "oikea" koeura korkattu. Toi sininen kyllä odottaa vielä vaikka sekin on nyt ostettu... (ei, ei ole koetta oikeasti tiedossa, eikä ole paikalla olo valmiskaan vaikka joku äkkilähtömahis tulisi.)

Koulutin Lakille sirun lukua omaehtoisuuden kautta, ja se eteni tiettyyn pisteeseen. Palkkasin sen aina pois tilanteesta ja olin itse tosi innoissani, jotta tunnetila valuisi koiraan. Saatiin ventovieraiden kanssa kivoja lähestymistä ja asennon ottoja, mutta kun vieras liikutti kättä oli siinä sirunlukulaitetta tai ei, koira väisti. Pää saattoi pysyä mun kädellä tai ote irrota, mutta joka tapauksessa ainakin takaosa steppasi pois alta, myös maahan menemällä se osoitti halua liueta paikalta.

Eikä se edennyt mihinkään, vaikka sitä usean ihmisen kanssa mietittiin. Mun mielestä kaikki palaa samaan; koira ei ensisijaisesti tavoittele ulkoista palkkiota, joten palkkion mahdollisuuden poisto ei tuota mitään. Sama näkyi aiemmin nosessa, kun sillä oli kausi kun sillä ei ollut lainkaan kiire löytää saati ilmaista. Siitä oli hauskaa tehdä ja etsiä, ihan sama saiko se multa löydöistä palkkaa vai ei. Ehkä tämäkin olisi ajastaan vaan alkanut sujua, mutta koira on kolme ja mulla ei ole sen loppuelämää aikaa.

Konsultoin taas useampaa eri linjan ihmistä, ja lopulta yksi "kukkahattulinjan" vanha kaveri puki sen sanoiksi hyvin; ei positiivinenkaan koulutus ole positiivista, jos samaa pitää vuosia junnata eikä se etene. Silloin siinä täytyy olla joku konflikti mikä tuottaa koiralle negatiivisia tunteita.

Voiko koiralle vaan sanoa, että seisot siinä ja pidät mutinat mahassasi? Onko oikein pakottaa se sellaiseen oman kisaamishimon nimissä, vai pitäisikö vaan hyväksyä että tämän yksilön kanssa ei voi kisata? Onko se nyt niin paha jos se pakotetaan muutaman sekunnin ikävään tilanteeseen johon se ei haluaisi, kun se kuitenkin sen ansiosta saa tosi paljon positiivisia juttuja elämäänsä? Sain paljon viestejä puolesta ja vastaan.

Sain myös arvostamaltani vanhalta holskututulta sellaisen näkemyksen, että koiran vieminen kontrolloidusti vaikeaan tilanteeseen ja sieltä yhdessä voittajana ulos tuleminen on huikea kasvun paikka ja nimenomaan kehittää sitä suhdetta ja luottoa.

Lopulta päätin kokeilla. En niin rumasti kuin se töppöselle se tehtiin. Otettiin siihen pari sääntöä; pyydän koiran istumaan (jotta sillä on selkeämpi tehtävä eikä se voi peruuttaa tms ja silti samalla tehdä oikein, kuten käsikosketuksen kanssa oli mahdollista), pidän sitä vähän naamasta kiinni jotta mulla on varmempi olo ettei se ainakaan pure ketään, ja jos se yrittää tehdä jotain muuta kuin istua ja olla hiljaa, kiellän sitä kevyesti ja rauhallisesti "äp!", toistan istu-käskyn ja kun se on nätisti, se pääsee pois.

Mun on vaikea kieltää mun koiria, koska en koskaan tee muuta kuin sitten kun mulla menee hermot. Ei mulla ole mitään arkisia kevyitä kieltoja, vaan siihen liittyy aina hermojen menetys, äänen nouseminen ja se on sellaista karjumista tai jotain. En osaa sanoa koiralle nätisti "ei" ilman että tilanne alkaa ärsyttää mua. Ongelma se on tämäkin :D

Eka kerta uudella systeemillä jännitti mua, eniten juuri se, että osaan kieltää kylmän rauhallisesti enkä ala hermoilla itse. No, ei tarttenut. Se istui kuin tatti, silmät pyöri päässä mutta muuten ei mitään ongelmaa. Meillä on nyt ollut varmaan viidet treenit eikä koskaan ole tapahtunut mitään muuta. Istuu aloillaan ja mulkoilee. Kertaakaan ei ole tarvinnut kieltää eikä käskeä uudelleen istumaan.

Jotenkin jäi vähän tyhmä olo, että vuosia yritin kouluttaa siitä mukavaa ja oikeasti pelkäsin että tän takia en ikinä pääse kisaamaan sen kanssa (pl. nose jossa sirun saa lukea itse), ja sitten ratkaisu olikin näin helppo. Uskon että ihan vain se oma asenteen muutos, että nyt sitten istut siinä etkä muuta tee, kantoi pitkälle. Kun yritin kauheasti että saisin sen tykkäämään siitä, olin epävarma itsekin. Nyt kun oon hyväksynyt sen ettei sen tartte tykätä eikä haluta sitä, oon varmaan paljon varmempi itse.

Kun treeneissä tuli onnistumisia, tajusin että ei mulla ole enää mitään syytä vitkutella. Tottis sillä on kesken (ja nyt kun ne sääntömuutokset on tulilla, en edes aio tehdä mitään ennen kuin tuleva mahdollisesti muuttuva hyppykorkeus on selvillä) ja BH:ta varten paikkiksesta puuttuu vielä kestoa, ja sinne ei ole mitään aikomustakaan mennä kokeilemaan ennen kuin oon varma ettei se pilaa muiden suorituksia. Mutta rally. Rallysta siltä puuttuu sivulla seisomaan nousu / seisomaan jääminen yhden askeleen tehtävässä, sivuaskel ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Ohjaajan ympäri kierron opetin yhdessä illassa olkkarissa. Sivuaskelta on kanssa jumpattu ja se sujuu joten kuten, en usko että alossa siitä tulee hirveästi miinusta. Seisomisen kanssa oli paljon enemmän harmaita hiuksia; oon opettanut sille alkeita liikkeestä seisomiseen kunnon loikan kautta, mutta se ei oikein lähtenyt nyt suttaantumaan, tai yritin liian nopeasti edetä. Sitten päätin että se on yksi tehtävä ja jos se sattuu radalle, teen siinä istumisen ja otan kympin. Ei kaadu siihenkään. Tai kaatuu. Jos odottaisi kuitenkin vielä. Juupas eipäs juupas eipäs...

Selasin virkkua ja mietin että mulla ei ole ollut lisenssiä Sienen kuoleman jälkeen. Se vuosi me kisattiin loppuun töppöisen kanssa, ja sitten muutama koe kertalisenssillä. Hintakin on ylläri pylläri noussut ja on jo 45e. Taas yksi kuluerä ja mitä jos siitä ei vaan tulekaan mitään ja se ei pääse edes kehään...

Menet, kokeilet, et pääse sirun luvusta läpi, häpeät silmät päästäsi ja ajat kotiin vs et mene ollenkaan - lopputulos on kumminkin sama, sanoi se sama vanha kukkisystäväni. Eihän se nyt ketään siinä tapa kuitenkaan, niin ei ole mitään riskiä mennä kokeilemaan.

Sitten näin poppareiden kokeen pitkäperjantaina, mutta eikö se nyt ainakin ole vähän pian?! Ulkokenttäkausi olisi parempi, kun ei se ole paljoa hallissa ollut. Laitoin kuitenkin viestiä ja kysyin saako koiran häkkiin sisälle ennen omaa vuoroa ja onko kehä aidattu. Saa ja on. Sitten huomasin poppareiden fb-sivulla äitienpäiväviikonloppukokeiden mainoksen ja ajattelin että menen silloin, niin ehtii sitä seisomista treenata. Lähikoe olisi kiva, mutta ei täällä ole kuin vasta heinäkuussa, ja nyt jos en mene niin sitten on taas kauheampi kynnys. Jäin miettimään. Seuraavana aamuna huomasin että se äitienpäivähän on viime vuotinen keskustelu ja tarkistus virkkuun, niin ei sellaista koetta tosiaan olekaan. Laitoin siis viestiä perään että vieläkö ehtii pitkäperjantaina ja kun vastaus oli että joo, päätin siltä istumalta että se ei pelaa joka pelkää ja nyt tai ei koskaan.

Sitten maksoin vuosilisenssin koska kai se nyt tänä vuonna käy RTK1 ja BH ja Paju saa mennä MH:n, johon hintojen nousun myötä tarttee tästä vuodesta alkaen myös lisenssin (😡). Kolme koetta olisi kertalisenssillä halvempi, neljästä eteenpäin vuosilisenssillä. Maksoin kokeen ja jäin kauhistuneena odottamaan. Ei olekaan pitkään aikaan jännittänyt näin paljoa, välillä tulee sellaisia oloja kuin halvaantuisi kauhusta. Välillä taas on hyvä mieli ja luotto siihen että kyllä se sujuu.

Kylttejähän se ei ollut nähnyt kuin kerran (jolloin yritti tehdä niillä kohdetreeniä), pujottelumerkeistä ym puhumattakaan, mutta oli tässä vielä viisi päivää aikaa treenata. Kerran se jopa teki alokasluokan radan palkatta, ei ongelmaa. Muistin myös tehdä muutaman treenin hihnan kanssa, kun alossa ollaan kytkettynä, ja mulla oli vaikeampaa kuin koiralla. Sitten vielä kokeilin vaikka mitä kaikkea sen seisomisen kanssa ja nyt mulla on ainakin olkkarissa toimiva seisomaan jäänti! Lakki oppii tosi nopeasti kun löytää oikeat keinot.

Mulla oli suunnitelma ottaa Paju mukaan ja survoa ne halliin samaan häkkiin. Arvelin että Lakki vetää aluksi melkoiset pultit ja puhisee kaikelle, ja Paju rauhoittaisi sitä kivasti kun se on niin lunki. Meinasin myös treenata Pajun kanssa, jotta Lakki kuulee ja näkee sen.

Koe alkoi klo 10 mikä tiesi taas kerran heräämistä ja lähtöä kukonpierun aikaan. Kello soi siis viideltä, kävin 45min lenkin, join kahvia rauhassa kotona (se on pakko saada tehdä) ja pakkasin termariin loput mukaan, kuten aina. 7 jälkeen lähdin ajelemaan, kävin tankkaamassa, pysähdyin matkalla ABC:lle ja olin koepaikalla klo 9 kuten olin suunnitellut. Paitsi että mulla oli niin paha olo matkalla etten pystynyt juomaan mun kahvia, ja silti pari kertaa hölläsin kaasua että onko pysähdyttävä oksentamaan tien poskeen. En ole koskaan jännittänyt yhtään minkään koiran mitään koetta niin paljon, että tuntuu että maha kääntyy ympäri. Toivottavasti en koskaan enää jännitäkään. Tuli ihan mieleen viime kesän leikkauksen jälkeiset päivät kun paha olo velloi ja oksu lensi vähän väliä.

Vein koirat siinä heti sisään, oli vielä hiljaista ja vähän väkeä paikalla. Lakki ei missään vaiheessa juuri tuhissut saati räyhännyt kellekään, mutta kyllä siitä näki että oli outo tilanne. Paljon se vaan katseli koiria ja ihmisiä. Tässä siitä näkee että se on pahimman korona-ajan pentu, se ei ole montaa kertaa hallissa ollut. Annoin niiden olla häkissä ja hermoilin itse muualla. Esim. ramppasin wc:ssä ja yritin rauhoittaa mahaa juomalla vissyä, mutta jokaisen suullisen jälkeen tuntui aina että nyt tulee kaaressa ylös ja ulos, niin lopetin senkin. Yritin käydä ulkona ja kuunnella musiikkia, yritin hengittää syvään ja pakottaa fyysisesti oireet helpottamaan, mutta se oli aivan kauheaa. Siis ihan sairasta miksi kukaan harrastaa tällaista. Jossain välissä kävin jonottamassa ilmoittautumispisteelle.

ei auttanut...

Mittaukseen tuli kutsu melko heti. Otin Lakin häkistä ja se oli ihan jees, ja siru (sen luki joku toimitsija) meni kuten treeneissä; sanoin että odota että laitan sen istumaan. Hän vastasi että okei, koira kävi nuuhkaisemassa lukijaa,  koira istuu, otan kuonosta kiinni, näytän että siru on tuolla lapojen välissä, koira mulkoilee mutta on hiljaa paikallaan. Siru löytyi heti. Palkkasin sen pallolla ja se otti sen ja könysi mun syliin kun menin kyykkyyn. Sitten tuomari jo tuli mitta kädessä, ja kerkesin sanoa että tää on 52cm ja että saanko palkata sitä nameilla tässä samalla. Saat, hän vastasi, ja otin pallon pois ja kaivoin nameja kun hän jo sörkki tikulla. Lakki painui ihan mua vasten kun olin edelleen kyykyssä, ja sanoin siinä sille että ei tästä tälleen tuu mitään vaan sun pitää seistä ja että menes nyt siitä, mutta tuomari vastasi että tää riittää hänelle, yli 50 on. No ei kyllä varmasti ollut nähnyt sitä mitasta  koska se elukka oli niin vinossa, mutta sama se minulle. Jos oisin sanonut että se on 49cm niin se olisi sitten varmaan nähnyt sen ja laittanut meidät alempaan säkäluokkaan :D Aivan sama mulle, ja koska se ei aksaa niin tässä taisi olla sen elämän eka ja vika mittaus niin ei jäädä murehtimaan sitä miten se onnistui tai ei onnistunut. Jäi vähän hölmö olo kaikkinensa että tätä pelkäsin niin kauheasti ja kuvittelin että me ei ikinä päästä kisaamaan ollenkaan.

Palautin Lakin häkkiin ja otin välillä Pajun tekemään jotakin. Seuraneitiä jurppi ihan hirveästi ja se piippaili häkissä. Hän olisi tehnyt enemmänkin ja se oli kyllä ihan lentoon lähdössä kun niin siistii kun niin paljon porukkaa. Se voisi lahjoittaa Lakille ihan ripauksen tuota asennetta.

Yritin sanoa itselleni että nyt se on ohi ja me päästään radalle, älä jännitä enää. Kaikki on plussaa tästä eteenpäin. No ei auttanut, nyt aloin jännittää miten se Lakki selviää radasta. Uuden koiran kaikki ekat kerrat on aina jännittäviä, kun ei voi olla varma mistään eikä luottaa siihen että koira hoitaa tonttinsa. Vielä kun tiesin että sitä ahdistaa se ympäristö. Pystyykö se keskittymään tekemiseen, pitääkö pälyillä yleisöä, entä jos jossain räyhää koira (välillä oli ihan kunnon rähinät)? Entä jos en saa sitä hetsattua käyntiin lainkaan? Entä jos se ahdistuu kesken kaiken?

nosekuula goes rally

Lakki oli numero 13 ja otin sen vasta kun edellinen lähti radalle. Järki miten paljon jotkut treenaa ennen omaa vuoroa... Kehän sisäänmenon vieressä oli sellainen lähtökarsina mihin piti mennä. Kokeilin siinä häkin luona että kyllä se pystyy tulemaan sivulle. Enemmän se oli ehkä sen oloinen että siitä oli outoa että siellä kaikkien keskellä tehtäisiin tottelevaisuusjuttuja, ei siis  varsinaisesti ahdistunut saati haluton tekemään, vaan enemmän vaan hämillään. Mentiin siitä sitten lähtökarsinaan ja oisin saalistuttanut karvalelulla, mutta muistin että siinä on vinku, enkä kehdannut häiritä radalla olevaa, niin saalistutin vaan kahvapuolella vähän. Oli ahdasta enkä saanut Lakkia ihan normi liekkeihin. Sitten kun edellinen tuli pois radalta, vein koiran kehään ja laitoin maahan ja jäin odottamaan että tuomari ja toimihenkilöt kääntyy mua kohti. Se kävi tosi nopeasti ja kutsuin sitten vaan "Lakki!" kuten aina. Yleensä se tulee mua vasten ja haukkuu, nyt se kyllä pomppi mutta ei tullut ääntäkään. Ihan kuitenkin rennolta tuntui, ja siinä hyppiessä hihna meni useita kertoja tassun väliin ja piti aina selvittää se. Sitten otin sen pari metriä ennen seuraamaan ja siirryttiin lähtöön ja se oli menoa se.

video kertoo ehkä kaiken

Yllätyskuvaaja siis iski, yksi tuttu oli paikalla tsemppaamassa kaveriaan ja kuvasi näemmä minutkin. Eka kyltti tuntui siltä että siinä vähän haettiin yhteistyötä, mutta siitä se lähti. Spiraalissa muistin alkaa  hengittää ja ihan jopa hymyillä ja loppu menikin suorastaan kivassa flow'ssa. Koira tuntui tutulta ja ohjaus oli kevyttä ja helppoa. Oltais tehty vielä toinenkin kierros siihen heti perään. Vire pysyi ihan samanlaisena alusta loppuun ja oon katsonut ton videon kohta sata kertaa, kun toi heiluva häntä ja pienet pomput ja kaikki on vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihania. Halusin ehjän ja meidän näköisen suorituksen ja sain täydellisesti kaiken sen. 💙💙💙 Vaikka sitä jännitti se odotustila niin miten ihanaa että tekemiseen se pystyy heittäytymään 100%. Jotain oon osannut rakentaa sille oikein. Lakki on myös eka mun koirista joka reagoi mun jännitykseen yrittämällä kovemmin. Sieni ahdistui ja töppöinen nuorena ahdistui, ja sittemmin totesi että jaaha ämmä pois pelistä, nyt voi tehdä mitä haluaa, eli lakkasi kuuntelemasta ja otti ohjat omiin käsiinsä. Lakki vaan yrittää kovemmin olla hyvä lakki, eli esim. seuruussa se liiskautuu ja pompottaa ja käännöksissä ylityöskentelee ym. Sitä kyllä tuolla näkyi, ja se miinus ykkönen tuli juurikin ihan vasemmalle käännöksestä missä se ylityöskenteli ollen mun takana asti. Tunsin kun se osui mun kinttuun... :D Olis sille voinut antaa myös pari kontrollia ja vino se oli parissa kohtaa mun näkökulmasta katsottuna, mutta se mitä tuomari ei näe, sitä ei tapahdu.

kyllähän nää vuosien mes-kisaamisen jälkeen tuntuu niin lyhyiltä ja helpoilta

No Lakille siis ALOHYV 99p, sij. 3. ja heti ekana palkinnoille. 😭😭😭💙💙💙

Seuraavaksi jäädään varmaan odottamaan ulkokenttäkautta ja nyt kun se kisakirjan varmennus on ohi, ei varmaan sitten tartte jännittääkään enää yhtään. Hyvä helvetti sentään. Kotimatkalla olin niin kierroksilla että join kyllä sen hieman jäähtyneen kahvin termosmukistani mutta kaikki eväät jäi koskematta. Ajoin suoraan kiinalaiseen ja palkitsin itseni hapanimeläkanalla. Lakki ei tuloshampurilaisia harrasta kun sen mielestä hyvä pihvi on vaan pilattu kaikella oudolla. Iltapäivällä piti ottaa päikkärit mutta oon edelleen niin kierroksilla että ei tule mitään, mutta Lakki ja Pajukin on kyllä tosi väsyneitä ja he on jalat kohti kattoa.

Niiiiiin parhain hattu 💝