sunnuntai 29. elokuuta 2021

Mätsärissä

Paju kävi oman seuran mätsärissä ja yllätti täysin nappaamalla pienten pentujen PUN1 eli voitti luokkansa! Opetin sen pari päivää sitten seisomaan namista luopumalla ja siinä on nyt kestoa pari kolme sekuntia joten palkata saa koko ajan, pöydällä oloa en ollut muistanut ajatella lainkaan ja se seisominenkin on just sellaisessa asennossa mikä sattuu tulemaan, mitään asetteluita ei oo mietitty :p Oli tosi kuuma ja pentu sopivan väsynyt niin se ei jaksanut hyppiä ja liikkumiset meni paljon odotuksia paremmin. Sitten sitä piti melkein pari tuntia odottaa loppukehiä, hienosti hän vielä tsemppasi vaikka revin sen umpiunesta autosta, ja minusta se liikkui tosi nätisti ja jaksoi seistäkin mutta lennettiin ekojen joukossa ulos silti. Tulipahan treenattua koko rahan edestä.

Tyytyväisin oon sen käytökseen, se on niin reipas ja lunki eikä mene mihinkään ympäristön rähinöihin mukaan <3

Kehäkuvat otti kasvattaja.












lauantai 28. elokuuta 2021

Kuvapläjäys

Taattua kännykkälaatua.

Treenikentällä oli myös sieni.

tämä on mun truu pk-koira

mäkkärin autokaista

mäki oon tääl

syksy, hyi

kv pääsee pönen petiin

jos ottaa pennun, sitä pitää ulkoiluttaa


aamukuuden sateisen metsälenkin jälkeen äkkiä keittiöön

hillevi


nuku, mä valvon sun unta


paluu hakuun 2kk tauon jälkeen

pieni koira nukkuu missä se haluaa ja iso siellä mitä jäljelle jää

nugetilla

nosessa

bois

aavistus karkeampia karvoja näkyvissä

ruoki mua

sienessä


maanantai 16. elokuuta 2021

Nosekokeissa

Oman seuran kokeet ja ekaa kertaa ikinä osallistuin ilman että olin osallistunut lainkaan järjestelyihin. Siis menin vaan koiran kanssa paikalle. Outoa.

Lauantaina 1lk. Aamukuudelta metsässä kaikkien kanssa, sateli ja töppöstä ei paljoa kiinnostanut. Hän jäi sitten kotiin ja nuoriso lähti. Lakki oli aamuryhmässä numerolla 8. Sirun tarkastusta harjoittelin taas tutun ihmisen kanssa, kovin oli ahdistavaa. Ei ehkä kannata ihan suoraan autosta sitä koiraa ottaa...

Koe alkoi ulkoalueella, jonka jälkeen ajoneuvot. Satoi, välillä vähän, välillä paljon. Ulkoalue oli grillikota terasseineen, aikaa 3min. Terassilla ei ollut paljoa mitään missä haju olisi kaatosateessa voinut olla, ja koirakin halusi jumittaa sisällä kodassa. Mitään ei vaan löytynyt ja jälkeen päin on helppo videolta nähdä, että olin aivan liian lyhyellä liinalla ja ajoin koiran sisälle, lisäksi se ehkä kerran sai hajun mutta jätti sen koska olin edessä. Haju oli siis kotaan sisään mennessä tolpassa vasemmalla, korkealla. Lakki haisteli sitä kohtaa kyllä sisältä mutta eipä auttanut kun se oli ulkopuolella. Sadesää vei hajut tosi hyvin ja nenän piti osua lähelle, iltapäivällä tämä oli paljon helpompi ja haju levisi paremmin sieltä. No kikkelis kokkelis, nollalla on kiva jatkaa. Ajoneuvoja oli kaksi jotain päältä ajettavaa ruohonleikkuria tms ja vein tuttuun tapaan ohjaamalla, aikaa oli tässä 1min 40 sek. Meinasi alkaa kuumottaa jo mutta hajukohta jäi sattumalta ohjaamani kasin viimeiselle sivulle, ja sinne kyllä heti hajuun tarttuminen, maahan lätsähdys, mutta tarkennus jatkui vielä ja koira siirtyi vähän. Maltoin odottaa ennen löydön ilmoittamista. Aika 0.46.

Seuraavalle kierrokselle Lakki tuli itsevarmemmin, ekalla se oli vähän vaisu. Laatikot oli vanhassa tallissa ja kyllä se aika paljon seiniäkin haisteli, aikaa oli 2min. En oikein muistanut enää mitkä ollaan katsottu, ja onneksi laitoin sen jollekin lootalle uudelleen, koska tuomarikin sanoi että ekalla kerralla se ei kyllä mitenkään ollut reagoinut siihen. Lakin aika 0.47. Sisätila oli tallin joku huone missä oli vanha nojatuoli, pyykkikone, lavuaari ym roinaa, varsin pieni, aikaa 2min. Koira veti heti pesukoneelle ja pyörähti huoneen ympäri päätyen lavuaarille pesukoneen viereen, ja sinne ylös ilmaisu, aika 0.28. Sisätilat oli hämärät ja ahtaat ja epäilin että sitä saattaa jännittää ne kovasti, mutta ei lainkaan.

Lakille siis 75p (ja -1p ulkoalueella random tuolin nuolaisusta!) ja koska satasia tuli vain kaksi, mekin oltiin lopulta sijalla 5.










Paju oli ihan sikareipas ja hankki sata uutta ihmis- ja koiraystävää, ja väliajat nukkui kiltisti kissanboksissaan. Otin sitä tarkoituksella sateella ulos, en haluaisi, että se oppii nyrpistelemään, sellaista on rodussa paljon. Vähän sitä ällöttää mutta oon yrittänyt aina keksiä kaikkea kivaa niin kyllä se huono sää sitten heti unohtuu.

Sunnuntaina oli pönen vuoro. Ajattelin ensin etten jaksa enää, mutta koe ei tullut läheskään täyteen ja mulle tarjottiin nollakoiran pestiä, mutta sanoin että jos ajan koepaikalle 50km niin mieluummin sitten kisaan enkä vain nollaile. Siispä jälki-ilmoitin pönen kuitenkin. Aamulla satoi vielä enemmän kuin eilen enkä edes yrittänyt viedä ketään metsään. Koe alkoi vasta ilmolla 12.30, mutta vetelehdin sängyssä. Lakki jäi kotiin ja pentu sai lähteä taas mukaan. Pöne suoritti numerolla 12 (/14).

Ensin tehtiin pelkät ajoneuvot, joissa kaksi hajua ja aikaa 3min. Nämä on meidän bravuuri mutta niin vaan jäi toinen löytymättä. Se olisi ollut peräkärryn vetoaisan nupissa varsin syvällä ja hajun sai vain jos pää kävi sen alla. Minä en ole edes tiennyt että ajoneuvoihin voi tehdä saavuttamattomia :D Pöne jäi jumittamaan toisen auton renkaan luokse ja katsottiin se myös toiselta puolelta koska oli kova tuuli, mutta ei. Siinä oli moni muukin kuulemma jumittanut, mutta ei sitä yleensä sellaiset ole hämänneet. No, ei maksalaatikkoa pönelle, ekasta sai irtonamin välipalkkana.

Seuraavaksi pelkkä ulkoalue, grillikota, aikaa 2min 45sek ja yksi piilo. Ollaan Mervin kanssa treenattu täällä joskus vuosi sitten kun Lakki oli pentu ja tiedettiin että vaikea on. Eipä me löydetty sieltä mitään. Pöne kyllä etsi aika kivasti ja hyppäsi kodassa kiertävällä penkkirivistölle, mutta ei kurotellut sieltä ylöspäin, mitä olisi pitänyt tehdä hajun saadakseen. Minä en sitä oikein enää halua nostattaa jos se ei itse nouse takajaloilleen. Ei maksalaatikkoa tälläkään kertaa pönelle. Nose on sellainen laji missä painotetaan että koiran tulee aina tulla voittajana ulos, ja musta tuntui että tuomari paheksui kun en palkannut koiraa mitenkään. Pöne ei ole koskaan ollut sellainen koira jota kannattaa kauheasti palkata pelkästä etsimisestä, kun se on aina ollut sen mielestä vähän liian kivaa jo ilmankin. Sinänsä nyt tässä vaiheessa elämää aivan se ja sama, mutta näin toimin. Pentu pääsi väliajalla lämppähajulle ja söi pönen maksalaatikon siellä, eikä olisi tullut pois millään.

Vikalle kierrokselle jäi ensin sisäalue (keittiötiloja, 4min, kaksi hajua) ja laatikot (melko paljon isossa salissa, seassa joitakin reppuja/laukkuja, kaksi hajua, 2min). Keittiön ekasta huoneesta se otti heti lähdön läheltä muistaakseni vaunun renkaasta ekan, ja sitten ryntäsi takahuoneeseen. Siellä sitä pyörittiin ja käytiin välillä ulkona ja taas mentiin takas, kunnes se ilmaisi lavuaarin alta. Varmistin vielä että ootko nyt ihan tosissasi ja se sanoi että kyllä olen, joten ilmoitin löydön. Aikaa meni vähän yli 3min mutta kerrankin joku onnistui!

Maksalaatikon syömisen jälkeen laatikoille. Lähtö oli vasemmassa nurkassa, ja näin että heti alussa se jätti yhden tai kaksi katsomatta kun lähti aika kovaa. Ilmaisi takaisin alkuun palattuamme toisesta reunasta yhden, ja sitten mentiin oikeaan takanurkkaan. Mulla alkoi olla sellainen olo että äkkiä nyt, koira piti pari kertaa komentaa seiniltä takaisin laatikoille ja sitten se ilmaisi takaa. En edes mitenkään älynnyt epäillä joten ilmoitin tyytyväisenä että löytö, ja tuomari vastaa että väärin! Wooot! Siellä ei ollut edes mitään häiriöhajuja sisällä eikä sitä ollut ilmaissut kukaan muu, joten mikä ihmeen aivopieru sille nyt tuli... se ei ole mikään ohjaajaherkkä koira siinä mielessä, että vaikka ajattelin että äkkiä nyt on löydettävä jotakin, niin ei se kyllä sellaisen takia mitään valeita tee. En käsitä. Eniten jäi sellainen olo että se on vaan liian vanha ja ehkä se vain unohti mitä me oikein ollaan tekemässä.

Pönelle huikeat 53p ja -2 väärästä ilmaisusta. Pönen kakkosen surkein koe :D Sillä lailla.

Lakin jälkeen mua ärsytti oma liinan käyttöni, joten töppösen päivänä päätin että annan sille 3m liinaa niin että pidän todella sieltä päästä kiinni ja pysyn poissa edestä. Muualla paitsi autoilla en, siellä ohjaan ja normi hihna riittää, en vaihda sinne liinaa lainkaan. Onnistuin aika hyvin. Olen siis ihan kehityskelpoinen ohjaaja. Kaikkinensa jäi nyt vähän sellainen olo, että 1,5v Lakki ei ole sellainen lahjakkuus kuin 10v pöne oli lajin aloittaessaan. Pöne oli sellainen tähdenlento mutta nyt se alkaa olla ohi, ja kaikki sen koiran saavutukset ja ykkösissä kahmimat toistuvat voitot oli kyllä ihan sen koiran omaa ansiota, minä en ole mikään hyvä ohjaaja. Nyt jos haluaisi menestyä ja jatkaa palkintojen kahmimista Lakin kanssa, ihan helkkaristi pitäisi treenata ja tehdä töitä sen eteen. Jaa'a.

Sunnuntaina ei tullut yhtään satasia ja kaikkia vitutti, mutta päätettiin lopuksi pitää parkkiksella vielä pentutreffit ja sen jälkeen ketään ei enää vituttanut. Paju treffasi spanielin, seisojan ja aikuisen seisojan sekä Inkun. Hän oli jälleen ihan sikareipas.











maanantai 2. elokuuta 2021

Sydänvikainen pallipuoli vääräsääri

Paju kävi viime viikolla toisilla rokotuksilla. Hän painoi 4,1kg ja oli oikein reipas. Täällä kylässä on kunnallisen (jonne ei saa aikoja eikä aina soittoaikana pääse edes puhelimella läpi) lisäksi kaksi klinikkaa, ja vika voi hyvin olla minussakin mutta ne molemmat on ihan perseestä. Toisessa on ihan ihme tyyppejä lääkäreinä ja heillä on jäänyt joku asiakaspalvelun ja sosiaalisen kanssakäymisen kurssi suorittamatta, toisessa taas on ihan kauhea kiire ja se tuottaa yhtä tympeän ja hätäisen kohtaamisen vaikka ihmiset sinänsä onkin pääosin mukavia. Jälkimmäiseen ei myöskään todellakaan saa aikoja päivän tai parin varoituksella, joten missään akuutissa silmätulehduksessa tms siitä ei ole mitään iloa.

Paju sai ekan rokotuksen minulle uudella lääkärillä ja hän oli yllättävän mukava, joten varasin uuden ajankin hänelle. Se olikin sitten siirretty toiselle minulle uudelle persoonalle, ja hyvin äkkiä selvisi että on takuulla eka ja vika kerta. Melko erikoinen tyyppi ja jäi kyllä niin paskan maku suuhun kuin vain voi jäädä.

No mutta asiaan; hän kuuli koirassa "hakkaavan, konemaisen sivuäänen" joka viittaa sellaiseen sydänvikaan kuin PDA. Ja joka on ilmeisesti paljon vakavampi kuin tavallinen sivuääni (joita pennuilla saattaa olla ilmeisen paljonkin ja ne tulee ja menee kunnes sydän kehittyy). Minä en tiedä sydänjutuista yhtään mitään, enkä olisi välittänyt tällä lailla tutustuakaan. Ainoa mitä jäi käteen oli hänen suositus varata uusi aika kuukauden päähän ja seurata kerran kuussa puolen vuoden ikään asti. Kysyttyäni miksi vakava sivuääni ei ole kuulunut aiemmin pentutarkissa eikä ekalla rokotuksella, hän tuhahti että ei vaan ole kuunneltu tarpeeksi tarkasti. En tiennyt/muistanut että hän oli sama joka oli tehnyt noille pentutarkin, se selvisi vasta poistuttuani ja oltuani yhteydessä kasvattajaan. Olisin painostanut vähän enemmän että kummalla kerralla hän mielestään on oikeassa ja syyttikö hän juuri itseään aiemmasta huolimattomuudesta.....

Pallin osalta ihmetyttää myös onko pentutarkki tehty sinne päin; pentutarkissa se (muka?) oli ja sitten siitä ei ole enää mitään havaintoa. Luovutusikäisenä pallit oli niin pienet että kasvattajakaan ei niitä itse tuntenut, minä en edes yrittänyt. Nyt se ei ole edes nivuskanavassa vaan täysin teillänsä. On totta että ne voi kyllä käyttäytyä niin, ja ell ei välttämättä ole tehnyt mitään virhettä vaan se oikeasti silloin oli tunnettavissa kuten papereihin on kirjoitettu. Ei nyt kuitenkaan ole mitenkään luottamusta herättävää toimintaa tällainen. Jos Pajulla on sydänvika niin kaihan koko pentue jää automaattisesti jalostuksesta, joten ihan sama mikä pentu se viallinen on. Mutta jos sydän on ok ja pallit ei niin mahtaa harmittaa kasvattajaa jos eläinlääkärin virheen takia valitsi väärän uroksen sijoitukseen... inhimillisestä kärsimyksestä nyt sitten puhumattakaan; en ikinä olisi ostanut pallipuolta sydänvikaista pentua jos asiat olisi ollut silloin tiedossa. Pallilla on mitään tee mutta piilokivesleikkaus on kallis, ja sydämiäkin Helsingissä leikellään mutta sellaiset suuret, epävarmat ja kalliit leikkaukset heti pennulle on kyllä mun maailmassa aika lailla sarjassamme not gonna happen. Ilman leikkausta PDA-koirien elinajanodote on joitakin vuosia.

Tämän rinnalla ne vänkyrät etujalat on aika pieni murhe, mutta katsoessani Pajun veljen luotisuorien kinttujen kuvia fb:ssa mietin vaan taas että mikä tuuri mulla oikein on kun kerään ne rikkinäiset koirat. No, Pajun valitsi kasvattaja kun en osannut itse päättää.

Miten paskaa pitää elämän olla että tollanen maailman hassuin nahkakuula ei vaan voi olla terve...



***

Nyt pitäisi päättää kiikuttaako sen sydänultraan välittömästi vai odottaako että se on sen eräissä lähteissä suositellun 6-8kk. Vaikka se olisi se PDA, se ainakin teoriassa voisi vielä mennä itsestäänkin kiinni.