keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

3kk

Tuo poikain takana oleva lampi, jonka jäällä Sieni juoksi viimeisen lenkkinsä, on jo sula. Ei enää uutta kevättä, ei yhtään kesää, ei vaelluksia, ei suuääniä. Ei sinua. Ei koskaan enää sinua.

Siitä on nyt kolme kuukautta.

Ei vaan voi käsittää asian lopullisuutta.

On hirveää samalla kaivata niin kauheasti ja toisaalta tiedostaa, että jos sinä eläisit, ei olisi Lakkia. Pentu on parasta lääkettä suruun, se kokee maailmaa niin täysillä ja sen onnellisuus on niin vilpitöntä ja valtavaa. Te olisitte niin pitäneet toisistanne, teissä on paljon samaa. Lakki todellakin on perinyt nimen lisäksi jostain jotakin sienistä.

Muistatteko?
"Silloin kun Sieni sairastui, tiesin heti, että annan mun seuraavan pennun nimeksi Lakki. Ei se päähine, eikä 'lucky', joskaan merkitys ei toki lainkaan haittaa. Lakki niinkuin se sienen yläosa. Pennusta ei vielä ollut tietoa.
Mun suurin toive on, että se perii nimen lisäksi jotain sienistä, yli genetiikan rajojen ja normaalin maallisen järjen. Että sillä on paljon omia hassuja tapoja ja että siitä kasvaa maailman parhain pieni ystävä.

Silloin kun näin että sinulla on vähän niinkuin lakki vinossa, tiesin sydämessäni heti, että olen löytänyt sinut. "


1 kommentti:

  1. P:n kuolemasta on yli 2 vuotta ja itku tulee heti, jos ajattelen sitä yhtään syvällisemmin. Äiti sanoi uudesta pennusta, että "ihan kuin oltais saatu puolet P:sta takaisin". Ehkei ihan puolia, mutta jotain samaa niissä on, vaikka rotukin on eri, eli tietänen mitä tarkoitat. H

    VastaaPoista