Pajun sydänultra

Paju kävi ennen joulua lääkärissä. Jatkosta ei vissiin ole tullut kirjoiteltuakaan. Se lääkittiin silloin tosiaan Advocatella keuhkomadon varalta, mutta lääke ei vaikuttanut mitenkään mihinkään. Mietin asiaa itse. Sillähän on ihan pienestä pitäen ollut närästysoireita, joista ei oikein tiedä onko ne vai eikö ole. Se esim syö melko paljon heinää ja joskus keppejäkin, mutta sillä nyt on koko ajan joku projekti menossa muutenkin, niin vaikea sanoa. Se on enemmän sellaista että ohimennessä naukkailen vähän tuosta ja suullinen tuolta, kuin mitään pakonomaista ahtamista. Se söi jossain vaiheessa nuorena Nutriman digestion -nappulaa, ja muistaakseni se sopi hyvin mutta ei ne oireet kokonaan jääneet. Sitten sisältö muuttui, hinta nousi ja sekin jäi. Mutta ei se nuole mitään, ei maiskuta, ei ole oudoissa asennoissa tms.

Joka tapauksessa palasin miettimään että ehkä sitä närästää ja yskä johtuu siitä. Nappula vaihtui keväällä rasvaiseen Smurreen, mikä on päällisin puolin sopinut kaikille. Töppöinen söi viimeiset vuodet liha-kaurapuuroa kun sen maha ei oikein sietänyt enää muuta, ja aloitin kaurapuurolla ja kypsällä lihalla Pajullekin. Yskiminen loppui nopeasti. Olin tyytyväinen.

Se ehti olla kuukauden pari oireeton, kunnes alkoi Hymnin juoksut ja Paju meni hoitoon. Ohje oli antaa kaurapuuroa aamuin illoin lusikallinen, se tykkää siitä ja ottaa sen sellaisena. Epäilemättä se söi siellä vaikka sun mitä muutakin. Kotiin tullessa se yski taas, ja noin viikossa yskä yltyi selvästi. Sillä oli myös huono ruokahalu minkä laitan loppujuoksujen piikkiin. Lakki joka oli koko juoksun kotona, selkeästi ymmärsi että nyt ne meni jo, eikä ollut enää yhtään kiinnostunut, mutta Paju elätteli vielä toivoa. Se oli erittäin kiinnostunut nartun takapäästä ja flirttaili sille joitakin päiviä.

Sitten kun se siitä tokeni, lihapuuro maistui mutta yskä jatkui silti. Stressi itsessään toki voi pahentaa närästystä. Sillä piti olla tässä just hammaslääkäri, mutta peruin sen. Yskiminenhän on myös ihan klassinen sydämen vajaatoiminnan oire ja mua alkoi ahdistaa, että mitä jos se on kuitenkin sydänperäistä. Sillähän on se sivuääni. Sivuääni ja vajaatoiminta ei kyllä välttämättä mitenkään liity toisiinsa, ja ei sillä oikein muita oireita ole.

Väsymystä? No se saattaa edelleen joskus lenkillä pyllähtää istumaan odottamaan meitä. En tiedä onko tämä oire vai tapa. Sillähän kun myös kaikkia outoja tapoja on. Se myös läähättää paljon, on aina läähättänyt, mutta jos juoksee koko tunnin lenkin isojen perässä ja edestakaisin kohti minua, niin olen pitänyt sitä vain väistämättömänä seurauksena. Sehän ei oikeasti mitään kävelyaskelia ota ja on ihan hirveä säätämään. Kutsun sitä pirioravaksi. Kuvasin ihan videon lääkäriä varten, tämä on puolivälissä lenkkiä:

Että joo jos tämä on väsynyt russeli niin en kyllä halua edes tietää millainen se terve sitten olisi.

Yskä ei liity vuorokauden aikaan, ruokailuun, liikuntaan, lepoon tai oikeastaan mihinkään. Saattaa yskiä sohvalla ja saattaa yskiä lenkillä. Ennen ja jälkeen ruoan. Yskii päivällä ja yskii yöllä. Se ei ole mikään hirvittävä yskänpuuska vaan tyypillisesti köhähdys tai pari. Vähän sellainen niinkuin se olisi vetänyt vettä väärään kurkkuun, tai niin kuin se muuten selvittelisi kurkkuaan tai alkaisi kakoa.

Pentuna se ultrattiin Muuramessa, mutta sama ihminen ei näemmä enää ota vastaan. Se maksoi silloin 200e. Löysin nyt lähimmän Kouvolasta, hinta alkaen 360e. "Pikku" hinnan nousu. Lahden evidensia tarjosi alk. 400e mutta evidensia on sellainen etten edes kuse sinne päin ellei ole aivan pakko. Kouvolaan siis kävi tieni. Se on itse asiassa sama klinikka kuin missä Lakin hammasoperaatio tehtiin. Eri lääkäri toki.

Jo varattuani ajan yksi tuttu sanoi, että käytti koiraa sydänultrassa meidän kylällä ja se maksoi 265e talvella. Mitä ihmettä?!? Lääkäriä ei löydy Kennelliiton sydänlääkärilistalta ja klinikan sivuilla lukee että eivät tee virallista ultraa. Kysyin vähän miten se tapahtui niin jollain "kapulalla" oli ultrannut. Pajuun kyllä silloin laitettiin ihan ne lätkät kiinni. Tämä oli saanut myös mukaansa jotain käyriä. Pajun lapussa on hirveä lista jotakin lukuja mistä en ymmärrä mitään. Jäi nyt epäilys mikä ero näillä toimenpiteillä oli ja olisiko tämä riittänyt. Toisaalta sinne oli eka vapaa aika heinäkuun alkuun niin se siitä joka tapauksessa, en voi odottaa. Olisi vaellusta ja kaikkea tulossa. Jos koiralla ei ole sitä sydänvikaa siis ja sen uskaltaa ottaa mukaan.

***

Äiti toi koiran mulle töihin ja sitten ajettiin tukka putkella. Plussaa että aikoja oli vielä neljältä olemassa niin ei tarvinnut taas ottaa jotain lomaa tätä varten. Paikan päällä koira oli aivan hirveillä kierroksilla, luuli varmaan olevansa menossa noseen. Painoi 9,1kg (!!) mutta sillä oli paksu Nahka-panta mikä tekee varmaan parisataa grammaa. Se ei ole koskaan painanut noin paljon. Se ei kyllä myöskään ole yhtään lihonut vaan täyttä lihasta.

Jotenkin se oli aika levoton ja läähätti hirveästi.

Edellisellä kerralla koira pantiin kyljelleen, mutta nyt se seisoi. Toimenpide oli paljon nopeampi. Jäin miettimään, että jollain kapulalla se nytkin husi, joten ehkä tämä oli sama mitä meidän kylästä olisi saanut...?

"Vastaanotolla Paju on virkeä. Auskultaatiossa sydämessä systolinen sivuääni astetta 1/6. Rytmi tasainen. Syke 104/min. Hengitysäänet normaalit. Limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat. Pinnalliset imusolmukkeet tunnustellen normaalit.

Ultraäänitutkimuksessa todetaan yleiskuvaltaan siisti sydän. Ei sydämen laajentumaa tai seinämäpaksuuntumaa todettavissa. Ei väliseinäreikiä todettavissa. Sydämen supistuvuus normaalin rajoissa. Aortan ja keuhkovaltimon virtausnopeudet normaalin rajoissa. Vasemmassa eteis-kammioläpässä lievä prolaps sekä asteeltaan merkityksetön vuotovirtaus. Oikea eteis-kammioläppä silmämääräisesti siisti eikä vuotovirtauksia todeta.

Ei selkeää sydänsairautta osoitettavissa tällä tutkimuksella. Alkavaa läppärappeumaa vasemmassa eteis-kammioläpässä ei voida täysin poissulkea. Suosittelen sydänäänten kuuntelua vuosittain. Mikäli sivuääni voimistuu, on ultraäänitutkimus syytä uusia."

Mysteeriksi siis jäi edelleen. Sydänperäistä se ei ainakaan varmasti nyt ole, mikä on tavallaan helpotus, se lienee kuitenkin vakavin vaihtoehto. Toisaalta se olisi ollut lääkittävissä. Ell ehdotti kokeilemaan ensin kuurin Histec-allergialääkkeellä jos se on siitepölystä. Joulukuussa alkanut vaiva.....? Sitten hän korjasi että jos sillä on nielu ärtynyt jostain syystä ja siitepöly voi nyt pahentaa asiaa. Jos ei muutosta, palaisi närästykseen, siihen oli tullut joku uudehko valmiste mitä suositteli kuurina kokeilemaan seuraavaksi. Ei yhtä aikaa, että tietää mikä auttoi. Histeciä oli kotona, mutta muistan että taannoisen märäkäisepisodin jälkeen selvittelin sitä, kun tunturissa sitä koiriin hätätilanteessa tuikkasin ilman tietoa saako sitä edes antaa niille. Siitä oltiin aika eri mieltä toimiiko se koirilla ollenkaan ja jos niin annostuksen pitäisi joidenkin mielestä olla suhteessa paljon suurempi kuin ihmisille.

Jos olisi rajattomasti rahaa ja resursseja, veisin sen nielun tähystykseen, mutta kun ei ole, niin kokeillaan nyt taas poissulkea asioita. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa myös kokeilla tiukkaa ruokavaliota. Se on nyt syönyt kypsää kaurapuuroa ja joko sikaa, sikanautaa tai kalkkunaa kypsänä, lisäksi vähän rasvaisia Smurren nappuloita. Ottaa vaikka kalapohjaisen nappulan missä ei ole kauraa, koska voihan se olla ihan mikä vaan mikä sitä närästää. Eilen se nuoli illalla nukkumaan käytämme pitkään omia etutassujaan, mitä se ei todellakaan yleensä tee. Töppöisellä se oli tyypillisin närästysoire.

Kuvituskuvana yksi nahgelssiini muuten vaan

Sydänultra

Olipahan melkoinen keissi... toisilla rokotuksilla silloinen ell kuuli "hakkaavan, konemaisen sivuäänen joka viittaa PDA:n". Pentutarkissa tai ekoilla rokotuksilla mitään ei kuulunut, eikä pennulla ole ollut kasvattajan luona tai meillä mitään sydänvikaan viittaavia oireita. PDA:n voi leikata yliopistollisella Helsingissä, ja koirat toipuu siitä hyvin jos selviävät leikkauksesta (aortta saattaa revetä ja sitten se on menoa) tai leikkaamattomana elinajan ennuste on keskimäärin 1-2v. Google ei löydä kauheasti sairaskertomuksia, luulen että tästä ei vaan puhuta koska tapaukset voi kaikessa hiljaisuudessa unohtaa... yleensä se siis todetaan jo ennen luovutusikää joten pentu voidaan operoida ja jättää kotiin, tai sitten sairas pentu vain katoaa eikä sitä koskaan edes rekisteröidä. Toivottavasti olen väärässä.

Pennun rokotuksilla tutkinut ja sivuäänen kuullut ell kehoitti tulemaan uudelleen kerran kuussa kuunneltavaksi. Hänen toimintansa ei missään vaiheessa ollut mitenkään luottamusta herättävää, ja selvää oli heti alusta asti, että sen sijaan että ramppaan siellä ja maksan varmaan sen 70e/kerta, maksan mieluummin kerralla jonnekin toisaalle mistä saan faktaa enkä vain sitä mitä sattuu kuulumaan. Sydänultraa ei täällä kylässä ole, ja vaihtoehtoina oli Lahti tai Jyväskylä (Muurame). Päädyin jälkimmäiseen. Keissi maksoi 200e ja voin todella lämpimästi suositella, lääkäri oli todella mukava ja aivan suunnattoman pätevä ja ystävällinen.

Lähtökohtaisesti suhtaudun erittäin nihkeästi siihen, että jalostetaan koiria, joille pitää tehdä tonnin erikoiskirurgiaa että ne jää henkiin. Sairasta, todella sairasta, enkä halua olla osallisena sellaisessa. Sydänultran varattuani ultraava ell käski miettiä valmiiksi suhtautumista leikkaukseen, koska jos pumpussa on jo pahoja vikoja, leikkaus pitäisi tehdä aika pian, tai siitä ei ole hyötyä jos tuhoa on jo tullut. Ei leikata, ei helvetissä aleta leikkaamaan. Päivät pitkät pidin sitä sylissä ja haistelin sen päälakea ja mietin että miten voisin olla niin kylmäpäinen että laittaisin päälle päin oireettoman nahkiaisen vaan piikille, ja pitäisikö se lopettaa sitten heti vai odottaa että sydän uupuu ja oireet iskee. Loppu kai tulee näillä sitten aika nopeasti eikä siihen pure lääkkeet; PDA on virheellinen verisuoniyhteys sydämessä ja veri kiertää väärin mikä kuormittaa sydäntä kovasti. Ei se onneksi kuitenkaan siihen ultrapöydälle ole kuolemassa, sanoi kasvattaja, mietitään sitten sen jälkeen mitä tehdään.

Sivuääni sieltä kyllä kuuluu, mutta ultraaja sanoi heti stetoskoopit päässään että ei kyllä kuulemansa äänen perusteella ekana epäilisi kuitenkaan PDA:ta. Sitten pantiin koira kyljelleen, kaiken maailman klipsit siihen kiinni, minä pidin etupäätä ja hoitaja takapäätä. Hetken se vastusteli ja yritti ylös ja sen jälkeen oli niin kiltti että sitä kilvan kehuivat. Mä en voi enää ikinä mennä ultraan ilman että silmille palaa kuvat imusolmukesyövästä, joten oikeastaan en olisi halunnut edes katsoa vaikka lääkäri tosi tarkkaan selitti ja näytti kaiken mitä näytöllä viuhui. Sydänultra on vähän eri kaliiberin kone kuin se tavallinen Näkyi eri väreillä eri suuntaiset virtaukset, kone piirsi sen sata eri käyrää siitä mitä pumpussa oli meneillään, laski veren virtausnopeuksia ja kaikkein hauskinta oli kun kuultiin kaiuttimesta sen sydämen sykkivän. Melko kuumottavaa oli kun siirryttiin kammioista ja läpistä sinne missä ne PDA-muutokset olisi jos on; aorttaan ja keuhkovaltimoon. Mutta ei ollut. Lääkäri sanoi että hän kyllä löytää syyn sivuäänelle ja niin kauan tässä pengotaan, mutta lopputulos oli että pumppu on niin priimaa kuin olla voi. Harmiton ja sydämen rakenteesta tai toiminnasta täysin riippumaton sivuääni, seurataan kun muuten asiaa lääkäriin, jos ääni muuttuu niin uusi ultra mutta toistaiseksi täyttä käyttöä vaan ja hyvää syksyä. Näitä kuulemma joskus on jotka jää mysteeriksi mistä ne johtuu kun mitään vikaa ei ole nähtävissä. He olisivat halunneet kaapata Pajun ja sekä ell että hoitaja kilvan syöttivät sille nameja lopuksi, eikä meinattu päästä lähtemään kun "mä haluan antaa vielä yhden kun se on niin IHANA!".

Voi nahkiainen. <3

Jos olisi energiaa, tekisi mieli palata papereiden kanssa klinikalle, mutta ei kai se lääkäri mitään varsinaista virhettä tehnyt. Pentutarkissa hän kyllä ainoana on tuntenut tai "tuntenut" sen pallin ja sen jälkeen siitä ei ole mitään havaintoa kellään, ja sydän on pentutarkissa ok ja toisella rokotuksella hän kuulee kuoleman sairauden, joten herää epäilys että pentutarkkia ei ole kovin huolellisesti tehty. Varsinkin kun tällä rokotuskäynnillä hän oli todella kauhean sählä ja hätäinen enkä osannut muuta kuin kulmakarvat koholla monttu auki seistä toljottamassa kaikkea mitä tapahtui. Pahaa mieltä hän ainakin melkoisesti sai aikaiseksi lausumalla ääneen noita PDA-epäilyitään.

Paistaa se aurinko joskus sinne syvälle risukasaankin, perkele.