Lakki 4v

(Olisi mennyt ohi kaikessa tässä talon ostamiseen ja muuttamiseen liittyvässä hässäkässä, ellei Lakin veljen omistaja olisi alkuviikosta sivunnut asiaa omassa somessaan. Meinasi tulla huonoäiti-olo koska en koskaan unohda.)

Lakki siis tänään 4v. 🥳

Ajattelin ensin ottaa tuoreen synttärikuvan, sitten ajattelin että etsin jonkun mun vanhan lemppari-Lakki-kuvan, ja sitten muistin että on yksi juttu mistä hänet tunnetaan. 🤭

Tämä alkoi jo kauan sitten. Joskus istuttiin sohvalla ja katsottiin leffaa tms.
Mies: Lakki onnellistui
Minä: ai miten
Mies: se meni katolleen
Siitä lähtien sitä on sanottu onnellistumiseksi. 💝

Lakin syntymä ja Sienen kuolema liittyy ikuisesti yhteen, koska niillä oli vain viikon väli. Jos Sieni ei olisi niin äkisti kuollut, Lakkia ei olisi - tai olisi toki mutta jollain muulla, jonkun muun nimisenä, jossain toisessa elämässä. Tämä on ensimmäinen vuosi kun toisen syntymän ja toisen kuoleman vuosipäivä oli mennä minulta ohi kaiken talon ostoon ja muuttoon liittyvän hässäkän takia. Ensimmäinen vuosi kuin voin ajatella Lakin tuloa ilman että luulen että kuolen siihen kipuun mitä menetys aiheutti. Ensimmäinen vuosi, kun alkaa tuntua siltä, että siitä voi selvitä.

Sanoin hänelle, että talossa on sitten synttärilahjaa loppuiäksi ja mitään muuta on turhaa enää koskaan odottaa. 🛖 En usko että hän valittaa. Ja ehkä, ehkä mun pihalla kasvaa jokin kaunis omenapuu tai muu jonka alle vihdoin voin vapauttaa Sienen tuhkat ja antaa hänen lopullisesti mennä.

Talolla

 

Käytiin eilen taas talolla, sain avaimen ja katsottiin mitkä tavarat jää minulle. Töppöinen oli ensimmäisenä heistä mukana, mutta sai haistella tiluksia vain autosta, koska nyk... entisen omistajan koira oli vielä siellä.

Käsittämätöntä että se on nyt minun. 😍

Aletaan muuttaa kuun vaihteessa.

Nämä, junnutkin, on muuttuneet niin monesti jo, että se ei jännitä lainkaan. Eniten mietityttää aidattu piha, nää kun ei ole mitään aitoja nähneetkään ja veikkaan että verkkoa päin juostaan x kertaa ennen kuin opitaan muistamaan että se on siinä. Töppöinen ei varmasti näe sitä edes, se nyt ei juoksekaan mutta kävelee sitä päin sitten. Ajattelin että tallon lumeen käytävät aidan vierelle jos se auttaisi hahmottamaan tilusten rajat. Verkkoaitaan voisi myös viritellä vaikka jotain köyttä mudien naaman korkeudelle, jos se näkyisi paremmin.

Arveluttaa myös miten russeli tottuu kanoihin ja montako menee hävikkiin opetellessa. 🤦

Sisätila pienenee huomattavasti ja täytyy vähän miettiä miten pöne saa riittävästi omaa rauhaa, kun sille ei sitten ole enää oikein mitään omaa huonetta. Yläkerran portaat on niin jyrkät että sinne sitä ei voi laskea ollenkaan, se olisi muuten tosi hyvä pönelä. Noi kaksi muuta on saman neliön sisällä minun kanssa aina, niin niitä ei varmasti haittaa. Laskin just että meillä on tässä rivarissa 10 koiran petiä, jos pinnasänky lasketaan kahdeksi (yksi nukkuu alla ja toinen päällä). Ne väistämättä tulevat reilusti vähenemään, alakerta on vain 38m2 ja yläkerta parikymmentä neliötä lisää. Itselle pieni talo on unelmien täyttymys, haluaisin elää yhä minimalistisemmin ja karsia turhaa roinaa. Ajattelen jatkuvasti sitä että vaelluksella kaikki mahtuu rinkkaan ja kotona mulla on 80 neliötä ja kaksi varastoa täynnä "tarpeellista" tavaraa....

Lenkkeilyn dilemma

Olen viime aikoina enenevissä määrin miettinyt lenkkeilyä. Äkkiä luulisi että ota koirat ja mene lenkille. Todellisuudessa eihän se ole niin yksinkertaista. Tai se sisältää niin paljon enemmän kuin että no nyt ollaan lenkillä. Jokainen tietää miten ärsyttävää on juosta harppovan miehen perässä tai olla kävelyllä kaverin kanssa ja yrittää sovittaa askeleet hänen mateluunsa. Miksi voisi olettaa että remmissä olevalla koiralla olisi sen kummempaa? Lähtökohtaisesti koira ei takuulla ymmärrä että olisi tarkoitus kävellä yhdessä, ihmisen vauhtia, vetämättä narussa. Sellaisen nyt vielä kouluttaa mutta turhauma epäsopivasta vauhdista ja etenemisestä on siellä varmaan joka lenkillä.

Saati kun niitä on kolme.

Ne ei vaan mene samaan tahtiin eikä ole kiinnostuneista samoista hajuista.

Yritän remmilenkillä katsoa, että joku ei ole aina se jota vain hoputetaan, ja että kaikki joutuu myös vuorollaan odottamaan. En tiedä ymmärtääkö koirat tällaisesta "tasa-arvosta" mitään, mutta mulle tulee parempi mieli. Pääasiassa kyllä töppöinen on se jota odotellaan, se haluaa haistella hajuja pitempään kuin muut. Ehkä se ei enää haista niin hyvin? Oon myös miettinyt että onko tässä joku arvoasetelma sikäli, että useasti junnut menee ohi mutta töppöinen pysähtyy, ja sitten ne molemmat palaa sen luokse haistelemaan samaa länttiä kuin se. Ton mielestä se oli kiinnostavaa niin täytyyhän sitä mennä katsomaan? Missään muussa asetelmassa tätä ei koskaan tapahdu.

Tämäkin on ollut hyväluminen talvi ja ollaan lumikenkäilty paljon. Nyt kun oli viikon -25C pakkaset niin voisi ehkä alkaa uskaltaa jäälle. Lumessa mietin joka kerta sitä, että onhan tuo nahkiainen vähän pieni meidän harrastuksiin. Se kyllä osaa tulla mun taakse ja kävellä lumikenkien jättämällä uralla, jolloin sitä ei upota ollenkaan. Joskus myös sattuu sellainen keli että päällä on vähän lunta ja sitten sellainen välikerros, joka kantaa russelia, mutta ei mudia. Sekös Lakkia jurppii ihan helvetisti kun toinen vaan juoksee ja itse saa rypeä 😂 Välillä niin päin!

Tässä random lenkkikuvia ja videoita itselleni talteen.

Lumikengillä hetken kainalossa kannossa

Joku ihme valoilmiö

Töppöinen ei todellakaan lumikenkäile joten oon yrittänyt käyttää sitä niinä päivinä edes lyhyesti omalla

Onhan sillä vähän vähänlaisesti kinttuja:

Pöne jaksaa vielä lenkkeillä, tässä reilu 4km / tunnin kierroksen ihan viimeiset parisataa metriä menossa. Kun se ravaa, en meinaa kävellen pysyä mukana itse, ja ihan saa tosissaan laittaa tossua toisen eteen.

Sitten tuli pakkaset ja vaikka koirien pukeminen on ihan hemmetin ärsyttävää, onhan ne nyt söpöjä. Varsinkin töppöset on mun suosikit. Töppöset jalassa jää silti anturan jäljet lumeen. Mulla oli tässä viikko lomaakin ja se oli juuri se kun oli pahimmillaan -31C. Eipä paljoa tullut ulkoilusta nautittua, makasin sohvalla katsomassa netflixiä. Koirat kyllä pärjäsi kaikki noin puolen tunnin lenkit hyvin kun niillä oli tossut ja kaksi takkia /  takki ja haalari. Ne kyllä pärjäsi hyvin myös siellä sohvalla.

Hiki jo pelkästä ajatuksesta

Ihoteippi auttaa kovasti russelin tossuissa, sillä on muuten niin liukkaat kintut että tossut lentelee

nnnöööyyyyyy

No oli kivaa sittenkin

olispa kesä

Tilasin Pajulle tossupuvun, jossa tossut on siis kiinteästi haalarissa kiinni. Niitähän tekee esim sellainen kuin Ompelimo Satu Singeri, mutta ne maksaa aivan kauheasti. (Ei nyt sillä etteikö suomalainen käsityö saisi maksaa, varsinkin jos sillä elättää itsensä. Enemmän sillä että minä olen köyhä.) Löysin yhden harrastelijan joka käyttää vain kierrätysmatskuja ja joka otti työstä huikeat 30e+pk:t, melkein hävetti... Mutta puku tuli tänään ja mittari näyttääkin taas -21C niin päästään testailemaan.

koiraki näyttää onnelliselta uudessa puvussaan

Kuusela

Vuosikatsauksessa viittaamani suuri elämänmuutos tuli tänään lopullisesti toteen. Ostin talon ja he saavat oman pihan ja minä lisää eläimiä. 💕

Ajattelin koota taloasioista oman blogin, sitä voi lukea täällä.

Lakin kusivaiva

Uudenvuodenaattona, sunnuntaina, koirat sai isot kuivatut luut. Lakilla oli ollut vähän maha sekaisin, mutta arvelin silti että hyöty rakettiajan viihdykkeenä on isompi kuin riski että maha menee lisää sekaisin. Ne ahersi myös yhdet jäiset kongit, ja joskus 23 maissa oli pakko mennä ulos kun Lakki pyysi, sillä oli ihan sairas kusihätä. Myös Paju pissasi todella pitkään. Paukkeesta ei kukaan onneksi välittänyt mitään, ja kävi tuuri että takapihan metsikössä ollessamme ryske kuului vaan kauempaa taustalla. Otin luut pois ja mentiin nukkumaan.

Maanantaina annoin ne takaisin joskus iltapäivällä. Ne oli sellaiset naudan niskajänteet, jotain 35cm pitkät, ja yhdessä illassa niistä oli syöty joku ehkä 10cm. Maanantaina en enää ottanut niitä pois, syökööt loppuun. Illalla kiinnitin huomiota siihen että vesikuppi on koko ajan tyhjä, täytin sen ainakin kahdesti, ja siihen menee kuitenkin varmaan melkein pari litraa kerrallaan. Juuri ennen kuin oltiin lähdössä iltapissalle n. 22.30, Lakki kusi sisälle, ja yöllä vielä toisenkin kerran. Ei mitään tiputtelua vaan ihan hillitön lammikko. Se oli myös paskonut ribalit. Hieno aamu kun kusta ja paskaa on joka paikassa. Vesikuppi oli tyhjä sekä alakerrassa että yläkerrassa.

Ulkona käyminen on ollut pakkasten takia vähän hankalaa; en todellakaan jaksa pukea tossuja ja takkeja kaikille viiden minsan kusireissua varten, mutta sitten se kuseminen on helposti sellaista että maassa oleva takajalka jäätyy ja näyttää että kusi jää kesken kun on pakko lähteä liikkeelle. Mutta eihän mahdollisesti hieman huonosti kussut koira liity mitenkään siihen miksi se juo ihan sekona. Juominen on selkeästi se ongelma ja kuseminen vain seuraus siitä. Pissassa ei ollut verta eikä se mitenkään tikistänyt sitä, vaan sitä nimenomaan tuli ihan hirveästi, ja se oli väriltään vähän vaaleaa, ei kuitenkaan täysin kirkasta.

Olin yhteydessä eläinlääkäriin. Eihän mikään diabetes, cushing tms sairaus ala äkisti yhdessä päivässä.  Mietin sitä d-vitamiinikeissiä; d-vitamiinimyrkytyksen yksi silmällä pidettävä oire oli epänormaalin runsas juominen. Mutta siitäkin oli jo yli kaksi viikkoa ja edelleen Lakki, joka ei aina tahdo ottaa edes suunniteltuja pillereitä, vaan melko taitavasti erottelee ne ruoka-annoksestaan ellei niitä murskaa - olisiko se muka syönyt niitä d-vitamiineja jos Pajukaan ei.... lisäksi olin kysynyt silloin päivystyksessä niin ei sille sitten oikein muuta voi kuin laittaa tiputukseen, mutta koira on virkeä ja syö normaalisti niin mitä hyötyä siitäkään nyt olisi?

Pissitulehdukseen oireet taas ei oikein täsmää ja se nyt ei nuorelle urokselle ole mikään tyypillisin vaiva muutenkaan. Mietin kyllä sitäkin että onhan se lumikenkäillessä hangessa ja voisiko se tulla siitä, mutta töppösellä tulehdus on aina tuottanut maanista koiven nostoa ilman että sieltä tulee enää mitään (kirvelee?) ja myöhemmin verta. Mietin myös niitä luita, mutta ne kaikki söi niitä ja vaihtoi niitä myös keskenään useaan kertaan, niin en tiedä, jos yksi olisi jotenkin viallinen mutta että kaikki...? Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että kun se on muuten virkeä niin voin katsoa päivän pari kotona. Hän ei siis tietenkään sanonut niin vaan kysyin itse jolloin myöntyi. Juomista ei saa rajoittaa vaikka se olisi ylenmääräistä.

Otin sitten puhelun jälkeen kuitenkin ne luut pois lattialta, löysin vain kaksi, eli yksi oli syöty kokonaan. Juominen alkoi selkeästi hiipua ja noin vuorokaudessa loppui kokonaan, siis palautui normaaliksi. Tää taisikin olla tällä ratkaistu.

Jälkeen päin tajusin, että Lakki on epäilemättä saanut sellaisesta eniten purtua ja nieltyä, joten siksi sillä oli selvimmät oireet. Smaak-kohun jälkeen tuntuu siltä että niissähän voi olla ihan mitä vaan. Kai niihin kuivattuihin jotain säilöntäaineita laitetaan? Mun koirat on aina saaneet paljon puruluita ja se on normaalia että sellaisen pitkän pureskelun jälkeen janottaa. Mutta mitään tällaista litratolkulla juomista ja sisälle kusemista ei ole koskaan ikinä milloinkaan mikään luu tuottanut kellekään. En tiedä, uskallanko enää ostaa oikein mitään.

Onneksi en kuitenkaan tuhlannut paria sataa veri- ja virtsakokeisiin koska itse aiheutettu ongelma poistui vain heittämällä luut roskiin.