lauantai 25. helmikuuta 2017

Ne hullut

Töppösen kanssa oli maanantaina pk-kentällä pitkästä aikaa sellaiset treenit, että se lähinnä roikkui mun hihassa. Kiva oli siinä tehdä koiratanssin temppua, jossa itse olen kyykyssä ja koira kiertää mun ja esineen ympäri, kun se ei oikein ottanut ohjausta vastaan vaan lähinnä tosiaan rääkyi ja näpsi menemään, ja mun naamahan se siinä sitten olisi tyrkyllä... totesin hyvin nopeasti, että ihan turha tässä nyt on tapella, annoin sille pallon ja seisoin katsomassa kun se tappoi sitä 30m päässä hangessa riehuen. En tiedä, voiko sunnuntain rallykoulutus vaikuttaa näin voimakkaasti. Pöne oli siellä mukana, ja joutui odottamaan koko päivän autossa. Käytin sitä pari kertaa pissalla väleissä ja aina se kusi hyvin hyvin nopeasti ja alkoi sitten vinkua ja kiskoa kohti hallia (jossa se ei ole koskaan käynyt, mutta tiesihän se, että siellä on treenit ja että Sieni vietiin sisään...). Mitään muuta erikoista en keksi ja se ei tosiaan aikoihin ole ollut noin hirveän raivokas treeneissä. Nuorempana tuollaista oli joskus enemmän.

Ulkopuolisen mielestä se ehkä näyttää hauskalta ja juuri siltä, että siinä ei koirasta intoa enää puutu. "Vau". Ohjaajana siinä tilanteessa vaan ei naurata yhtään. Tai kyllä mä sitten hymähdin ääneen, että pöne sä olet hullu, kun katsoin sitä pallon kanssa hillumista. Koirasta lähti hirveä murinakin kun se kävi niin kuumana ja purki raivoaan ja kyllähän se nyt vaan näyttää hassulta. Joskus nuorempana yritin enemmän tapella sen kanssa ja laittaa sen ruotuun, mutta koiratanssi varsinkin on laji johon en missään nimessä tahdo tuollaista virettä. Mikä pakko niitä temppuja on väkisin siis vääntää, en näe sitä millään lailla luovuttamisena että nousin ja annoin sille sen pallon vaan. Enemmän hallaa tekisin sillä konfliktilla, että yrittäisin saada sen käyttäytymään siivosti ja haluamani temput onnistumaan, tai jos olisin antanut sen kiertämisen ohessa purra vähän kaikkea :) Tämän kerran jälkeen kaikkina muina päivinä koira on taas ollut normaali ja paremmassa vireessä, eikä mitään ongelmaa ole ollut.

Mutta takaisin siihen mistä oikeastaan halusin kirjoittaa. Sitä raivoa katsellessani mietin, että mulla on jo yksi tällainen koira, ja niin hupaisalta kuin se näyttääkin, ei se ole oikeasti mitenkään kadehdittavaa tai kivaa. Miksi ihmeessä haluaisin holskun kokoisen raivopään? Miksi Sienen pitäisi käyttäytyä noin? Mitä hienoa siinä on, että treeni pitää keskeyttää, koska elukka käy liian kuumana tehdäkseen edes mitään osaamaansa, uuden oppimisesta nyt puhumattakaan? Onko sillä oikeasti itsekään kauhean onnellinen olo kun se on kuin riivattu? Sen jälkeen tyytyväisyys ja rauha oli varmasti oikein mukava tunne, mutta kokonaisuutta ajatellen suuret tunteet on aina jollain tapaa rankkoja ja kuluttavia.

Ehkä kyse onkin omassa päässäni ainakin jonkinlaisesta tasapainosta ja lopputuloksesta. Jos koira on kiihkeä ja vilkas ja ohjaaja on saanut sen hienosti pakettiin ja heidän katsominen tuottaa "vau"-elämyksen, se on jotenkin arvokkaampi saavutus kuin vähemmillä ominaisuuksilla varustetun koiran hieno, tasapainoinen suoritus? Koska vähemmän räjähtelevä koira on "helpompaa" saada tekemään hieno kokonaisuus? Kaverilla on kohta 4kk ikäinen käyttölabbis ja sen pentutreenejä seuratessa olen taas avannut silmäni monelle jutulle. Pentu on tosi vilkas ja tekevä ja sen sijaan että sille olisi imutettu seuraamista, perusasentoa, eteen tuloa tms sille on opetettu kohteita, luopumista, jätä-käskyä, irroittamista, tuomista, lähellä pysymistä, paikallaoloa häiriön alaisena jne. Se oli ollut kotonaan vain muutaman viikon kun tehtiin sille treeni, jossa se ohjaajan maahan-vihjeestä läjähti maahan. Asento oli toko- tai pk-ihmisen mielestä kauhea, jalat levisi miten sattuu ja pentu makasi lonkallaan ja milloin mitenkin kiemurassa. Pointtina oli kuitenkin tekniikan sijaan häiriö, ja minä sitten heittelin leluja pennun ohitse ja se pysyi maassa ja katseli vain! Palkkaa tuli toki tosi tiuhaan, mutta silti pentu oli aivan uskomattoman taitava luopumaan ja aktiivisesti hillitsemään itsensä. Hassua, miten paljon yleisesti hinkataan tekniikkaa ja nillitetään jostain asennosta ja toisaalta hetsataan ja hetsataan, ja sitten joskus vuoden iässä vasta havaitaan että nyt onkin ongelma kun se vinkuu ja on sinkoamaisillaan vähän kaiken perään eikä todellakaan ymmärrä itsehillinnästä mitään. Tietenkin koiria on tosi erilaisia, samoin lajeja ja tavoitteita, mutta minä uskon yhä vahvemmin että pentuna kannattaa panostaa niihin neljään perusasiaan: kohteet, luopuminen, lähellä pysyminen, rauhoittuminen. Kun ne on kunnossa, tekniikkahan on vain tekniikkaa! Perusasento tällä esimerkkini pennulle opetettiin käsittääkseni muutamalla treenillä laatikkomenetelmän avulla ja nyt se läjähtää sanallisella vihjeellä sivulle. Paikka on toki vielä elävä ja koipeliinipennun on fyysisesti mahdotonta hallita jalkojaan, mutta asento on myöhemmin nopea hioa priimaksi. Kestoa, häiriötä ym voi hyvin tehdä jo nyt vaikka se nyt kenottaakin siinä välillä vähän hassusti. Näin saa alusta asti massaa niihin taitoihin, joita pitää tärkeimpinä. Olin ihastuksesta mykkä kun näin miten niin pieni pentu osaisi niin monta asiaa pelkästä sanallisesta vihjeestä. Ei houkuttelua, ei käsiapuja, ei mitään mistä eroon pääseminen on äärimmäisen raivostuttavaa. Tämä kaikki liittyy asiaan siten, että itse arvostan nykyään eniten koiria joilla on esim. huolellinen sanallinen vihje-erottelu. Näyttävä sinkoilu jossa koira kyllä tekee paljon mutta enemmän mitä sattuu kuin mitä pyydettiin (sehän kuulostaa ihan pöneltä!) ei enää herätä läheskään niin suurta ihailua kuin ennen.




Koiratanssin osalta opetin pönelle pari uutta temppua. Toinen on takaapäin mun käsien muodostaman renkaan läpi hyppääminen ja toinen on meidän esineen ympäri kiertäminen kun pidän siitä kiinni ja olen kyykyssä itse. Nämä sujuu nyt jo aika hyvin. Työn alla on vielä minun kiertäminen. Rallyn saksalaisen tk:nhan se osaa ja sillä käskyllä + käsiavuilla kiertää kyllä, mutta mielentila on taas aivan väärä. Käskyä toistamalla koira luulee, että ei ollut tarpeeksi nopea tms ekalla ja luulee että korjautan koko ajan. Koska se ei ymmärrä missä on vika, vire sen kun kasvaa ja ääni alkaa. Plus että käsiohjaus on sellainen asia mitä tämän koiran kanssa haluan välttää viimeiseen asti, jos sen ottaa siihen mukaan, siitä ei päästä ikinä eroonkaan. Tarvitsen nimenomaan käytöksen, jossa itse voin pyöriä ja pitää käsiä miten haluan ja koira kiertää silti minua.

Aloitin opetuksen olemalla itse kyykyssä. Seisomalla sain vaan jumitusta kolmessa vahvassa positiossa (vasen, etu, oikea) eikä sheippaaminen tahi kosketuskeppi toiminut yhtään. Kyykyssä sain aika hyvin palkan suunnalla pelaamalla sheipattua useita kierroksia. Nyt pitäisi vielä päästä itse ylös. Ja opettaa sama vastapäivään ja tehdä vihje-erottelua.

Sienelle pitäisi kanssa opettaa ainakin yksi "täytetemppu", joka tulee niihin väleihin, missä varsinaisten juttujen välissä pitää tehdä jotain. Itseni ympäri pyörimistä kokeilin kanssa, mutta Sienellä on syliin tulo ja kumartaminen niin vahvoja, että se taas jumitti aika pahasti niissä. Sain vinkin, että palkatessa kääntyä itse takaisin uutta toistoa varten, ja tätä pitää ehkä kuitenkin kokeilla Sienelle. Luulen, että sen kanssa on helpompaa, että seison heti alusta asti.

Kommentoin tässä juuri kaverille, että mulla on tänä vuonna tarkoitus mennä Sienen kanssa kuuden eri lajin kokeeseen. Pönen kanssa kolmen. Suurin osa on toki lajeja, joista on jo paljon kokemusta, ei suinkaan olla aloitettu täysin alkeista. Esim. vepessähän Sieni olisi koevalmis heti kun saataisiin koepaikka. Mutta on siinä ihan jumalattomasti silti, ja ei ihme, kun välillä tuntuu, että mikään ei oikein etene. Jos päättäisi muutaman jutun mihin panostaa eikä tekisi kaikkea ristiin rastiin. Toisaalta on kivaa voida treenata juuri niitä liikkeitä, jotka on sillä hetkellä pop, oli laji mikä tahansa :) Koira ei tokikaan ymmärrä että ruutu ja kumarrus ei ole saman lajin temppuja joten mitäpä tuosta. Kuusi lajia sai kuitenkin mut yhtäkkiä näkemään Sienenkin taas aikamoisena koirana. Kyllä silläkin on tuloksia ja osaamista ihan mielettömästi. :)


perjantai 24. helmikuuta 2017

NLP 3

-mentaalivalmennus on todettu oleelliseksi osaksi menestystä, vrt. urheilijoillakin nykyään erikseen mentaalipuolen ja fyysisen puolen valmentajat

-ei voi tulla hyväksi, ellei harjoittele

-"jännittääkö?" huono asenteellinen kysymys, parempi olisi "miltä tuntuu?". Sama esimerkki kuin edellisen kerran lapselle sanottu "älä juokse" vrt. "kävele rauhallisesti". Kilpailujännitys itsessäänkin huono sana, parempi olisi kisarentous, kisakeskittyminen, kilpailuun valmistautuminen tms.

-palautteen anto perinteisesti "se, tämä ja tuo meni ihan hyvin, mutta...". Tuo "mutta" kumoaa kaiken sen hyvän ja mieleen jää vain sen jälkeen tulleet asiat. Vältä siis tätä.

-voimavarat = mistä asioista saa hyvää mieltä, missä on hyvä, vahvuus. luonteen piirre tms.
-yleensä mietitään enemmän heikkouksia...
-jos vaikeaa tunnistaa itsessä mitään, ulkoista itseäsi vähän eli mieti mitä muut sanoisivat sinusta, esim. paras ystävä tai äiti
-identiteetti muodostuu monista asioista, voi olla sekä äiti, mummo, tytär, nainen, työminä jne. ja nämä keskenään hyvinkin erilaisia
-tunteet aiheuttaa helposti ongelmia, esim. töissä jaksaa olla kannustava ja asiallinen, kotona lapselle ei, koska roolit ja omat tunteet täysin erilaiset
-voimavarat ja vahvuudet voi myös muuttua!

-kilpailu voi olla yksittäinen kerta, mutta se on aina osa isompaa prosessia. Miksi olet siellä? Mikä merkitys koko asialla on sinulle? Mitä kaikkea olet jo saavuttanut? Yritä ajatella enemmän kokonaisuutta. Matkaan kuuluu ylä- ja alamäkiä, älä takerru liikaa yksittäisiin epäonnistumisiin.

-itselleen saisi antaa keskimäärin huomattavasti useamminkin positiivista palautetta ja juhlia onnistumisia, pieniäkin

-kurssilla tehtiin harjoitus, jossa piti valita jokin tilanne johon halusi neuvoja, tukea tai ratkaisun (kilpailutilanteeseen liittyvä asia). Lapuille oli kirjoitettu kuusi eri "hahmoa" ja ne laitettiin lattialle ympyrään. Vuorotellen mentiin kunkin kohdalle tämän hahmon luokse (liikkuminen auttaa tämän kaltaisissa harjoituksissa, ihmiset heittäytyy paremmin kun ne ei vaan istu perseellään), kuvailtiin parille ensin millainen se oli ja sitten mitä se antaisi neuvoksi. Lopuksi mietittiin, mikä jäi vahvimmaksi mieleen. Yksi näistä hahmoista aiheutti kauhean negatiivisia tuntemuksia minulle ja ainakin yhdelle muulle osallistujalle, se oli aika jännä ilmiö, mutta tällöin se kannattaa jättää vaan välistä. Tällaista menetelmää voi käyttää muutenkin, jos tuntuu, että jokin asia omassa elämässä on kauhean vaikea ratkaista.

Maailman kaunein.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Rallykoulutuksessa

Krista Karhun rallykoulutus oli sunnuntaina. Mentiin perjantai-illaksi mökille hieman alkeellisiin oloihin: lämmitin vain nukkuma-aitan ja saunan ja itse päämökki sai olla kylmänä. Tällöin ruuanlaittokin tapahtui "ulkona" ja oli hivenen haastavaa. Perjantai meni pihahommissa avantoa tehden ja vesiä sekä puita kantaen. La käytiin liki kolmen tunnin lenkki, joka sisälsi aluksi umpihangessa rämpimistä (lunta olikin enemmän kuin uskoin ja se oli aikamoista uimista paikoin, onneksi pönen selkä näyttää kestäneen sen hyvin), sitten pätkän remmissä tiellä ja takaisin tultiin jäätä pitkin. Kivaa, kun talvella sa erilaisia reittejä jäitä hyödyntäen. La ilta meni kanssa pihapuuhissa. Lisäksi mulla oli aivan liikaa lihaa koirille mukana, ja päätin että syökööt, en ala niitä edestakaisin kuskaamaan. Siispä ne veti lauantaina varmaan kilon koiraan etsien kalkkunanroippeet pihalta, siinäpä sitä puuhaa riitti. Kaiken tämän jälkeen olisin normaalisti ehdottomasti pitänyt Sienellä sunnuntaina täysin vapaapäivän, väsynyt ja ylensyönyt Sieni ei ole se koira jonka kanssa kannattaa treenata. Hetken kyllä harkitsin että olisin vaihtanut koiraa, pöne taas olisi varmaan ollut mukavan hyvin väsytetty ja seesteinen. En tiedä, miksi sitten päädyin kuitenkin Sieneen.

Päivä alkoi lyhyellä teorialla ja sitten tehtiin mes-rata. Jokainen koirakko suoritti sen ensin kerran suht kokeenomaisesti, sai palkata ja uusia ym mutta ei ollut tarkoitus jäädä veivaamaan jos jokin ei onnistu. Sitten saatiin lopuksi yhteisesti palautteet ja jokaisella oli vielä n. 10min omaa treeniaikaa käytettävänä johonkin radalla tulleeseen, tai vapaasti valittuun, aiheeseen. Radalla oli paljon tehtäviä, joita Sieni ei osaa lainkaan, mm. peruutus poispäin, tulppaani koira oikealla ja puolenvaihto edessä vasemmalta oikealle. Lisäksi siellä oli merkki (ei ole tehty radan osana), ja sen jälkeen heti peruutusseuraaminen (tarkoituksella, juuri seuraamaan juosseen koiran on haastavaa koota itsensä näin tekniseen tehtävään). En normaalisti ikinä laittaisi radalle vielä noin vaikeita juttuja, tai ylipäänsä mitään mitä koira ei ihan 110% varmasti osaa. Ei ollut yhtään treenifiilis itselläkään, ja päätin rataantutustumisessa, että teen sitten noissa vaikessa kohdissa jotain muuta. Mitä, jäi täsmälleen päättämättä. Sieni on koira, jonka kanssa tällainen epävarmuus ei koskaan tuota mitään hyvää, ja koiran väsymyksenkin huomioon ottaen ei todellakaan tehty parastamme. Salakuvattu video näyttää kuitenkin paljon vähemmän paskalta kuin miltä se tuntui tehdessä!


Ei se nyt ihan pystyyn kuollut lehmä ollutkaan. Itse olin.


Palautetta Sienen radasta:
-oikealla seuruussa menen liian läheltä kylttejä, jätä koiralle enemmän tilaa
-istu-90 käännös oikeaan-istu (koira oikealla) koira ylitarjoaa takaosan käyttöä (oma huomio: sillä ei ole oikean puolen perusasentoa, on vain kääntyminen ja seuraaminen. Ehkäpä pitäisi, nyt alkoi radalla ärsyttää jankuttaa istu-käskyä, ja aina se päätyi vähän kauas tai vinoon...)
-askel vasemmalle koira oikealla: alussa koira jäi, lopussa korjaa hyvin (oma huomio: jos se olisi keskittynyt paremmin, se olisi kyllä osannut sen..)
-merkkiä ei bongannut mun suuresta käsiavusta huolimatta, oli onnellinen vahinko että lähti sinne. Aika vauhdilla se irtosi mutta oli ehkä menossa merkin takana olleille kylteille tai niiden takana seinustalla olleille agiesteille... reagoi kuitenkin tosi hyvin odota-pysäytykseen joten merkillä se oli juuri kuten pitää :D (Oma huomio: merkiltä kutsussa tuli kiire, tätä ei ole koskaan treenattu. Luultavasti virkeämpänä tulee kovempaa.). Itse asiassa uudemman kerran videota katsottuani mun käsimerkkihän näyttää hyvinkin eteenmenon virittelyiltä ja koira lähtee hienosti eteen :D !
-puolenvaihto jalkojen välissä, jossa olisi siis ollut se puolenvaihto edessä, ja jonka päätin ex tempore tehdä noin: koira pysähtyy, mikä on -10. Se menee kyllä ihan mun piikkiin, olisin valmistellut sen paremmin siihen jos olisin tiennyt etukäteen että teen sellaisen...
-saksalaiset täyskäännökset sujuviksi oikealla, nyt koira alkoi ensin tehdä jotain kukkaiskäännöksiä
-270 vasempaan koira vasemmalla - käänny hitaammin

Omalla vuorolla halusin katsoa ikuisuusaihetta, eli takaosan käyttöä. Radalla ollut 270 vasempaan (koira vasemmalla) olisi tuottanut meille -10, koska lähdin liian nopeasti kääntymään eikä koira ehtinyt mukaan, rintamasuuntavirhe siis. Havaittiin, että koira tekee sen paremmin "paljaalteen", kyltin lähellä tai jotain muuta esinettä (kokeiltiin putkella) kohti seuratessa koira ottaa häiriötä siitä. Luulen, että juontaa juurensa niistä kerroista, kun olen ajanut sen päin jotain estettä :/ Mun pitää myös muistaa kääntyä hitaasti ja polkea enemmän paikallaan. Takaosaa se kuitenkin osaa käyttää ihan hyvin. Toinen aihe oli sivulla seisomaan nousu, sanoin että roiskii niitä välillä tosi rumasti päätyen kovin kauas eteen ja/tai vinoon. No ei nyt tietenkään, vire oli niin matala että mitään pomppimista ei nähty. Niihin ohje jättää huonot palkatta ja ottaa uudestaan, tarvittaessa väliin joku helppo temppu, ettei itseluottamus kärsi.

Sitten taas yleisiä kommentteja:

-peruutusmatka ei saa olla koskaan vakio, jotta koira ei opi ennakoimaan. Kristan koira peruuttaa poispäin ohjaajasta usein vähintään puoli hallin mittaa. Ajatus siis on, että peruutetaan hyvällä vauhdilla niin kauan kunnes ohjaaja ilmoittaa, että riittää. Koira ei saa kysellä, että joko riittää. Samoin seuraamisessa ratatreenissäkin voidaan peruuttaa kokeessa olevan 3 askeleen sijaan 1-20 askelta (katso, että mitään ei ole tiellä, ettei koira törmää).

-seisominen oli monella valuva sekä liikkeestä pysähtymisessä että merkillä -> välillä paluu perusteisiin ja vahvistetaan asennon napakkuutta ja myös kestoa

-liikkeestä seiso, kierrä koira -kyltillä koiran pysähdyttyä ohjaajan kannattaa ottaa yksi askel eteenpäin ennen kuin alkaa kiertää koiraa, niin ei häiritse koiran paikalla pysymistä


"nouse"


-merkin bongaaminen todella tärkeää, opeta sille oma vihje, millä koira ei vielä lähde mihinkään. Tässä hurjasti hyötyä myös toimivasta "jätä"-vihjeestä: jos lukitsee väärän kohteen, jätä-käskyllä saa koiran unohtamaan sen. Tällä radalla merkki oli vasemmalla etuviistossa ja suoraan edessä parin kyltin päässä oli pujottelun toisenlaiset merkit. Koeradalla tällaiset häiriöt ei ole mitään vahinkoja, vaan tuomarin tahallaan suunnittelemia osaamisen testejä.

-merkillä jos ohjaaja asettuu vinoon kyltille tullessa (kohti merkkiä), vain -1 OV. Jos tarpeen koiran suuntaamisen kannalta, kannattaa tehdä.

-jos koira merkille mennessä lähtee väärään suuntaan, sen saa pysäyttää ja ohjata siitä uudelleen. Saa ohjata myös lennosta pysäyttämättä. Jos koira on melkein merkillä, sen saa myös peruututtaa sinne. Tai jos koira merkille mennessä pyörähtää itsensä ympäri, se ei ole iso virhe (jos pyörähtää heti perusasennossa, se on oma tehtävänsä, tässä väärä, eli -10). Nämä osin tulkintakysymyksiä, esim. yksi pysäytys ja uusi ohjaus jolla koira heti löytää merkille, ei välttämättä tuota virhettä, mutta jos täytyy pysäyttää useasti ja meno on silti aikamoista haahuilua ja enemmän tuurilla kuin taidolla lopulta koira löytää merkin, siitä saattaa tulla TVÄ-virheitä. Syystä, että tehtävän suoritus ei ole silloin sujuva. Kannattaa siis lähteä siitä, että kouluttaa sen koiran niin hyvin, että se löytää suoraan sen merkin :)

-merkiltä kutsuttaessa ensin kutsu, sen jälkeen saa hidastaa kulkuaan niin että koira ehtii tulla. Jos hidastus tulee kutsun kanssa yhtä aikaa, se on virhe (-3 OV)

-merkiltä seuraamiseen tullessa ei saa törmätä tms ja koiran pitää olla heti valmis seuraavaan tehtävään, tätä testataan usein laittamalla esim. juurikin peruutus tähän. Jos koira kiihtyi juoksemisesta tai jää yhtään kuplimaan sen sijaan että oikeasti keskittyy heti siihen seuraamiseen, seuraava kyltti menee hyvin luultavasti pieleen.

-ratatreeniä pitäisi tehdä riittävästi. Krista palkkaa radalla pääosin seuruusta, tempuissa on niin paljon massaa, että ne on usein kivoja jo itsessään. Rally on 90% pelkkää seuraamista, siksi sitä pitää muistaa myös vahvistaa. Krista hyvin paljon myös palkkaa radalla (tyyliin 3 kertaa 20 kyltin radalla), koska haluaa omilla koirillaan säilyvän "lapsenusko siihen, että karkkia tulee ihan kohta". Täysin palkattomia hän tekee vain kokeissa ja pari kertaa vuodessa.

-eteen seisomaan ja istumaan tuloon ehdottomasti eri käskyt, koiran pitää tietää jo sivulta lähtiessä kumpaa se on tekemässä

-maahanmenot istumisen kautta rallyssa -10 virhe: opeta leuka maahan -käsky, niin ei voi muuta kuin mennä etupää edellä

-jos pujottelut tai spiraalit on koirasta tylsiä, alkaa haahuilla tai haistella -> palkkaa enemmän niistä. Minun pitäisi taas tehdä kuuri näitä Sienelle.

-rally on laji, jossa saa ja jopa pitää kehua koiraa. Ei kuitenkaan pidä olla mikään automaatti ja lässyttää pelkästä lässyttämisen ilosta. Esim. lähdössä ennen kun koira on ehtinyt edes nousta seuraamaan, tulee jo "hyvä, hienosti!". Se syö lähinnä ohjaajan uskottavuutta... kehut siis vain ansaitusti! Lisäksi koiran on huomattavasti helpompaa erottaa käskyt puheen joukosta, jos höpötys ei ole jatkuvaa.

-kiihkeälle koiralle ennen jokaista namin antoa luopuminen. Normaalisti jos esim. koira tulee sivulle, "jes" ja annetaan nami suuhun -> kehutaan sivulle tulosta, otetaan nami avoimeen kouraan ja viedään se koiran naaman vierelle, vasta luopumalla saa luvalla ottaa sen

-ääntelyyn hyvä vinkki käsikosketus. Jos koira tulee äänen kanssa, käsi pois tarjolta. Vasta kun tulee hiljaa, käsi pysyy, saa koskea ja palkan.

-seuraamisen peruutus: jos jää vajaaksi tai koira aukeaa, kaarra poispäin koirasta, jotta joutuu ylityöskentelemään

-peruuta aina riittävän pitkään, välipalkkaa ja jatka taas

-takaosan aktivoimiseksi peruutusta -> 270/360 käännös koiraa kohti -> peruutusta

-uusiminen hitaan tai juoksun aikana: muista lähestyä uusittaessa oikeassa vauhdissa!

-uusiminen: jos edellinen kyltti houkutus, mennään ulostulolle viimeisen merkin viereen. Jos pujottelu, mennään myös ulostulolle viimeisen merkin viereen.

-ylipitkät 40 kyltin radat, tai neliön muotoiset päättymättömät radat missä ei ole maalia lainkaan: haetaan sitä hetkeä, kun koiralle tulee pieni "voi juma, eiks tää lopu koskaan...?" - epäuskon hetki, odotetaan että tsemppaa kuitenkin ja palkataan se siitä

-ratarutiinia oppii vain treenaamalla rataa. Minun on nyt ryhdistäydyttävä.

-pyörähdys: ohjaajan hidastaminen on virhe. Jos tarvii, voi hidastaa vähän jo edellisellä kyltillä, varsinkin jos pysäyttävä kyltti. Eli lähtee vaan lähestymään pyörähdyskylttiä hieman hitaammin. Toisaalta koiran jälkeen jääminen ei ole virhe, kunhan koira ehtii ottaa pyörähdyksen jälkeen ohjaajan kiinni ennen seuraavaa tehtävää. Jos hidas pyörähtämään, aloita tehtävä ajoissa. Sääntöjen mukaan riittää, että tehtävä on käynnissä suoritusalueella. Jos aloittaa sen vasta siinä, se tulee valmiiksi vasta kyltin jälkeen ja ollaan jo lähellä seuraavaa tehtävää - jolloin voi tulla kiire siinä. Hyvä ajoitus etsittävä omalle koiralle.

-saksalainen täyskäännös, eteentulo, puolenvaihto edessä - hyvin samanlaisia käsimerkkejä, usein mes-radalla peräkkäin, jotta nähdään koiran taito erotella

-merkin lähellä voi olla myös esim. hyppy, putki ja houkutus - se erottelu...

-kyltit voi olla radalla tahallaan tai koepaikasta johtuen vähän "vinossa", harjoittele siis linjaamista

-muista mennä kunnolla maalin ohi ennen hillumista. Myös maalikyltiltä voi saada esim. -10 TVÄ jos lähtee juoksemaan liian aikaisin!

-jos koira törmää ohjaajaan, -1
-jos ohjaaja törmää koiraan, tai esim. astuu tassulle, -10 (tämän voi uusia). Tahallisuus saattaa johtaa myös suoraan hylkyyn, esim. seisomaan nousussa nähty jalalla tuuppimista.

-haisteluun taipuvaiset koirat: jokaiseen haistelun yritykseenkin pyritään puuttumaan ennen kuin koira ehtii laittaa pään alas, viimeistään sitten mennään ja nostetaan kädellä pää ylös (ei revitä hihnalla tms, vaan aina nätisti omalla kädellä). Tämän jälkeen pyydetään joku helppo tehtävä ja vasta sitten saa karkkia. Se, että ohjaaja nostaa koiran pään ja palkkaa siitä, ei oikein johda mihinkään... jotain tarttee siis itsekin tehdä oikein ensin :)

-ja sitten vielä se paras ajatus: toistoja on aina käytettävissä vain rajallinen määrä. Yksilöissä on erittäin suuria eroja ja oman koiran jaksaminen on syytä tiedostaa tarkasti. Aina pitäisi miettiä mitä treenataan ja montako kertaa ja ennen kaikkea mitä varten jotain asiaa toistetaan. Esim. Krista oli illalla tehnyt tokon kiertohässäkkää kaksi toistoa liikaa. Koiran suurin into ja riemu oli jo laantunut ja vaikka se nyt nakin eteen toki teki vielä, Krista oli äärimmäisen pahoillaan, että ne kaksi viimeistä toistoa tuli vielä tehtyä. Niistä ei ollut mitään hyötyä. Varsinkin liikkeissä joissa haetaan äärimmäistä vauhtia, voimaa ja näyttävyyttä, kannattaa aina tiedostaa se, vieläkö seuraava toisto tulee olemaan sellainen mitä haetaan (eli koiran mielentila on se ihanaa parasta täysiii, vai junnataanko vaan toistoja toistojen ilosta, jolloin tullaan ehdollistaneeksi väsyneempää mielentilaa mukaan ko. liikkeeseen). Samasta syystä treenit pitäisi aina suunnitella ja miettiä mitä haluaa koiran kyseisestä harjoituksesta muistavan. Sellainen random "tehdään nyt jotain vaan" opettaa koiralle hyvin luultavasti jotain mitä ei välttämättä olisi haluttukaan, jos olisi tultu ajatelleeksi.

torstai 16. helmikuuta 2017

Sienen operantin tokokurssin jatko alkoi maanantaina. Aloitettiin ruudulla. Ei sujunut ei, mulla oli ollut hirveä päivä jo muutenkin, päätä särki niin että silmissä vilisi ja masensi se tyhmä, hajonnut ruutu. Sain noottia "voisitko edes yrittää esittää, että tämä on sinusta kiva harjoitus"... ei olisi kannattanut mennä ollenkaan jos ei jaksa edes yrittää, koira parka ei tietenkään myöskään ollut parhaimmillaan. Sisuunnuin tästä nyt kuitenkin ja päätin pikakelata ruudun alkuvaiheet. Eilen tein n. 2-4m päästä lähestyssivun vaihtoa, 5 toistoa per kierros, kolme kierrosta. Ilme ja asenne oli aivan eri. Lisäksi apparin kanssa tunnari (reipas meno kapuloille, palkka oman nostosta, lähti laukalla tuomaan!) ja voittajaluokan ohjattu (samoin tämä hyvä, öh, pitäisikö sanoa että valmis...? Toki häiriöiden kanssa ei ole tehty ja loppuasento puuttuu tästäkin).




Tänään olin vuokrannut hallin tunniksi itselle, aikomuksena laittaa koiratanssiohjelmia vähän kasaan. Olen kuunnellut musiikkeja aamuisin yksin töissä ollessani kuulokkeilla pari tuntia per aamu, ja osaan biisit aika hyvin jo ulkoa. Silti oli ihan hirveän vaikeaa aikatauluttaa liikkeitä, ohjata koiraa ja kuunnella missä musiikki menee. En ymmärrä, miksi koiratanssilla on maine pikkutyttöjen höpöhöpönä. Minä olen harrastanut sen sataa eri lajia ja tehnyt koetuloksiakin ihan riittävästi, mutta ikinä mikään ei ole ollut lähellekään niin vaikeaa kuin tämä! Tämän päivän treeneistä ei jäänyt jälkipolville mitään kerrottavaa. En ole pitkään aikaan menettänyt hermojani noin pahasti kuin tänään. Positiivista on kyllä se, että Sieni ei ollut millänsäkään vaikka mun piti pitää oikeasti rauhoittumistaukoja kun itseä alkoi kiristää niin pahasti pönen kanssa. Pitää nyt ihan tosissaan vielä pohtia, onko tämä kuitenkaan pönen laji... ainakin eri liikkeet tarttee vielä tosi paljon vahvistusta yksittäisinä temppuina, ja mun pitää suunnitella ohjelma ja jokainen askel tosi tarkasti ilman koiraa. Ajoituksen harjoittelu on vaan vaikeaa yksin, mutta koiran kanssakaan sitä ei oikein voi tehdä, tai ainakin homma pitäisi pilkkoa tosi paljon pienempiin osiin. Nyt yritin aivan liian suurta pätkää kerralla, ja sitten kun en ole varma mitä teen ja missä vaiheessa olen menossa ja miten paljon jää välejä joihin pitää tunkea jotain, tulee kiireen tuntu ja koira alkaa välittömästi äännellä ja tekee mitä sattuu kuuntelematta enää senkään vertaa kuin aluksi. Sienen kanssa meni paljon paremmin, vaikka senkin ilme oli välillä aika hupaisa kun tokotaustaa vasten nämä temput on niin, no, outoja. Sille varmaan saisi nopeammin ohjelman kasaan, mutta tän piti olla nimenomaan pönen eläkelaji... no ans kattoo kuin meidän käy. Ainakin ne on tunnin hallivuoron jälkeen ihanan poikki nyt molemmat, rankkaa tuo uusien juttujen ajattelu!


Kuvia otti tammikuun Kouvolan viikonlopulta Aino Vakkilainen. Niitä on niin paljon toinen toistaan hienompia että riittää kuvitukseksi pitkäksi aikaa, kun maltan olla lätkäisemättä kaikkia kerrallaan :)

maanantai 13. helmikuuta 2017

Treenejä

Lauantaina oltiin holskuporukalla Kuopiosta vuokratussa hallissa. Viime hetken sairastumisen takia yksi paikka jäi vapaaksi, ja koska mulla olisi pöne mukana joka tapauksessa, lupasin ostaa sen ajan sille, niin pois jääneen ei tartteisi maksaa tyhjästä. Sienelle suunnittelin alkuun rally-tokon kokeenomaisen aloituksen, joka kyllä meni pieleen sikäli että ohjeistin vain kutsumaan meidät kehään, ei pitämään lähtökyltillä "tervetuloa, onko valmista -> saa aloittaa" -höpinöitä. Sain varsin reilun jännityksenkin aikaan. Sieni oli kuitenkin varsin jees, ehkä hieman käsijarru päällä, ja ylläripalkkasin sen purkilla heti ekalle kyltille tullessamme. Olin laittanut radalle joitakin valitsemiani tehtäviä ja tehtiin loppuaika sitten niitä, palkkailin tosi paljon.

Toiselle kierrokselle yritin miettiä jotain kivaa, ja päädyin merkin ja muiden kohteiden erotteluun. Sieni on erottelussa hyvä ja siksi ajattelin, että tämä olisi sen mielestä myös kivaa. Hallilla oli hyppy ja putki, joten otin ne. Oli ajatus tehdä ensin pari toistoa pelkkää merkkiä, sitten merkki-istu-erottelua ja lopuksi kohteiden erottelua. Koko homma lähti menemään persiilleen heti alusta, kun koira ei olisi halunnut tehdä mitään muuta kuin juosta sinne putkeen. "Merkki" ei ole vielä riittävän vahva vihje (aiemmin on ollut käytössä "kierrä", mutta vaihdoin rallyyn eri sanan, syystä että kiertää voi myös kaikkea muuta ja rallyn erottelutreenissä haluan että se erottaa merkin ja kylttitelineet). Koiran mentyä toistuvasti putkeen aloin kutsua sen pois "Sieni!!" ennen kuin se ehtii väärään paikkaan, ja siinä sitten ääni nousi ja koiralla alkoi mennä korvat luimuun. Onneksi tajusin sentään lopettaa ja laittaa koiran hetkeksi pois. Tein sitten vielä vähän istu-maahan-seiso-erottelua, missä se teki vähän käsijarru päällä mutta saatiin kuitenkin onnistunut kierros.

Pöne oli toisen koiran vuorolla sille parina ilmottautumisessa, palkkasin tosi paljon mutta siivosti oli. Omalla vuorollaan se teki ekalla kierroksella liikkuroidun seuruun vain koska oli liikkuri ja koska pönen kanssa seuraaminen <3 , rallyn puolenvaihtokäännöksiä ja koira oikealla takaosan käyttöä. Toisella kierroksella otin koiratanssijuttuja, pujottelua, kiertoa, ja kukkatemppua. Pöne edusti muriaaneja oikein pontevasti. Väliajat se oli siivosti, itse asiassa se oli alussakin hiirenhiljaa häkissä ja piti taas kurkata onko se kuallut. En tiedä voiko tämäkin olla kastroinnin vaikutuksia vai rauhoittiko ikä sitä, mutta aiemminhan sitä on ollut inhottavaa ottaa häkkiin mihinkään, kun se murisee sieltä kaikille ja kaikelle, ellei sitä palkkaile koko ajan. Nyt siitä ei päässyt pihahdustakaan.

Lopussa jäi vielä yli puoli tuntia aikaa "kaikki saa tehdä mitä tahtoo". Pöne kävi vähän juoksunartun kanssa samaan aikaan kentällä, ei mitään ongelmaa. Sienen kanssa tein vähän kaikkea, ja onneksi tämä vika setti meni tosi hyvin, koira oli onnellinen :) Tehtiin ainakin paikalla seisomista apparin naksutellessa tosi tiuhaan, tanssitemppuja, peruuttamista, seuraamisen liikkeelle lähtöjä ja kaukokäskyjen i-m-i lyhyellä matkalla suuressa häiriössä.

Paikalla oli neljä pitkäkarvaa, kaksi lyhyttä ja yksi karkkari. Pitkiksissä oli erittäin suuri hajonta, tosin kaksi niistä olikin lk-risteytyksestä (siskokset), sitten Sieni ja yksi ns. perinteinen pitkis joka ei oikein motivoitunut kenttähommista. Huomaan, että koen edelleen välillä ahdistusta sen "tämä nyt on vaan tällainen" -asian kanssa. En tiedä, mitä merkitystä karvan pituudella edes on minkään kanssa, mutta niitä kahta käyttölyhytkarvan tapaan käyttäytyvää pitkistä katsoessani yritin taas muistuttaa itseäni, että ei se ole millään lailla ollut mun päätös, että mun koirassa on kaikkea paljon vähemmän. Mun on ollut vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä, että jotkut ominaisuudet vaan on mitä on eikä niiden "taso" ole millään lailla minusta kiinni. Monelle se on varmaan itsestään selvää, mutta mä olen tosi pitkään uskonut, että jos tarpeeksi haluaa, voin tehdä koirasta millaisen vaan. Myös toisen koirani kohdalla, esim. terävyys on ominaisuus jota inhoan ja joka on ihan suht hallinnassa, mutta välillä purskahtaa esiin. Silloin helposti turhaudun itse ja pitää muistuttaa itseäni, että pöne nyt vaan on sellainen koira enkä mä voi olettaa että saisin sen kitkettyä koirasta. Vaikka miten haluaisin. Ihan yhtä lailla Sienessä on tietty määrä taistelutahtoa, "voimaa" ja temperamenttia ja olen varmasti saanut sen ominaisuudet tosi hyvin valjastettua käyttöön. Enempää ei ole, enkä pysty sitä siihen taikomaan. Ihan suotta vertaa muihin ja kokee jotain alemmuutta. Koiran käytös on toki aina sen ominaisuuksien ja ohjaajan taitojen summa, mutta silti sillä mitä se ilmentää on varmasti rajansa. Jos mä nyt opettaisin sen riepottelemaan lelua samalla tavalla kuin ne toiset kaksi pitkistä teki, se tekisi sitä ihan opetettuna temppuna, ei siksi, että sillä syntyjään olisi niin jumalaton taisteluhalu. Mitä iloa siitä sitten taas olisi..?

Sunnuntaina oli tanssitreenit M:n kanssa. Pönen ohjelmaa katsottiin läpi, käytiin ensin yksittäiset temput ja sitten mietittiin kokonaisuutta. Mun on nyt pakko vuokrata jotain hallia täältä, että saan treenattua kokonaisuutta, kukkatemppukin kun alkaa sujua. Ajoitukset ja muut on selvitettävä kokeilemalla, tosi vaikea sitä on muuten tietää, kuinka monta askelta pujottelua ja peruuttamista ja mitäkin pitää tehdä. Sienen kanssa näytin sen osaamat temput, joita olen sille miettinyt. Siltä puuttuu vielä musiikkikin, ja se pitäisi nyt ekana löytää, jotta kokonaisuutta voi alkaa kasaamaan. Mietittiin kuitenkin alustavasti vähän missä järkässä temput laitetaan. Lopuksi Sieni sitten kieriskeli selällään ja oli niiiin onnellinen, että voi hyvänen aika toista <3 Miksi mä en aina saa sille sellaista fiilistä? Nyt yritän visusti painaa kallooni, että jos itse olen suunnitellut liian vaikean treenin ja homma alkaa mennä pieleen, keskeytän sen välittömästi ja keskityn vain siihen, että saan koiran tuohon mielentilaan. Vaikka siinä menisi koko "oon maksanut tästä kymmenminuuttisesta ja ajanut 160km tänne, pakko treenata jotain oikeaa!!" -aika. Siitä ei ole mitään hyötyä, että yrittää jotenkin ajaa sen tuollaisten tilanteiden läpi tai jää itse jumiin siihen, että tää on nyt just pakko saada onnistumaan edes kerran. Ei ole.

torstai 9. helmikuuta 2017

NLP 2

NLP-kurssin ekalla kerralla kotiläksyksi tuli pari kirjallista tehtävää. Toinen niistä oli analysoida jotakin omaa (koe)videota. Minulla on treeni- ja koevideoita vaikka miten paljon, jonkin verran myös julkisesti esillä. En ole koskaan tähän mennessä kuitenkaan tajunnut katsoa niitä niin kuin nyt tehtävänannossa käskettiin. Koiran tekemisten sijaan arvioitiinkin vain ohjaajan tekemisiä. Video oli tarkoitus katsoa neljä kertaa läpi, osa ilman ääniä, kiinnittäen joka kerta huomiota eri asioihin. Minä valitsin ihan onnistuneen koesuorituksen videon, mutta en silti pystynyt katsomaan sitä kuin noin puolitoista kertaa. Häpeä omista tekemisistäni alkoi velloa niin vahvana.

Tehtävät käytiin sanallisesti läpi, ja sanoin vuorollani, että olen pitkään syyttänyt koiraa. Miksei se ole sitä, tätä tai tota. Vuosien varrella oma asenteeni on toki hieman muuttunut paremmaksi, mutta vasta nyt todella näin jotakin: koirassani on jo kaikki. Meissä on jo kaikki. Millainen törppö minä olen tuossakin videolla, ja silti koira on äärimmäisen vastaanottavainen hyville hetkille.

Jatkossa seuraavat x koevideota keskityn vain omaan toimintaani ja arvioin suorituksen hyvyyden sen perusteella.

Tämä kerta käsiteltiin pääasiassa aistijärjestelmiä (VAK=visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen). Ajattelin jo ensin, että kyllä mä nämä tiedän ja blaa blaa, mutta sitten se tuli: aistijärjestelmät on myös koiralla. Hämmennyksen ja epäuskon hälvennyttyä pidin tätä nerokkaana ja täysin uutena lähestymistapana. En tiedä onko asiaa tutkittu tai voiko sitä edes jotenkin todistaa, mutta oli kauhean virkistävää miettiä jotain joka vaihteeksi ei ottanut lainkaan kantaa terävyyteen, temperamenttiin, laumaviettiin tai siihen ärsyttävimpään sanaan, vietikkyyteen!

Tehtiin testi mikä itsellä on vahvin järjestelmä, ja sitten mietittiin mikä omalla koiralla voisi olla. Tehtiin myös pariharjoitus eri järjestelmien havainnoista kuvitteellisessa kilpailutilanteessa. Ideaalitilanne olisi, että ohjaajalla ja koiralla olisi sama kanava vahvin, jolloin heidän on helpoin löytää yhteinen väylä kommunikoinnille.

Kurssi on jo nyt osoittautunut äärimmäisen hyödylliseksi ja vielä toiset kaksi kertaa jäljellä :) !

lauantai 4. helmikuuta 2017

Elämä ilman sinua

...en heräisi aamulla 4.45, jotta ehdin käydä kolmen vartin lenkillä nauttien yön hiljaisuudesta. Ehtisin siis nukkua 45min pitempään.

...en harrastaisi muutenkaan jokapäiväistä lenkillä käymistä, en kaduilla, enkä metsässä. En hyvällä enkä huonolla säällä. Liikuntaa harrastaisin ehkä jonkun sisälajin muodossa muutaman kerran viikossa.

...kotona olisi paljon siistimpää


...rahaa jäisi säästöön enemmän. Tai tuskinpa se mihinkään kuitenkaan jäisi, vaan katoaisi johonkin muualle. Katsotaanpa tammikuun menot:
  • lihaa pari kassillista 15,94e
  • nappulaa -30% alesta 15kg 34,14e
  • kahden koiran hieronta 65e
  • NLP-kurssi 100e
  • hallivuokra 10e
  • mudipipo 13,85e
  • kastrointi 184e
  • rallypanta 9e
  • rallykoe 25e
  • Tiiran luento 25e
  • bensat ainakin Mli-Jkl-Mli sekä Mli-Kouvola-Mli ehkä tankillinen (60e)
  • =621,93e

Katsotaanpas samalla vauhdilla myös joulukuun tilitapahtumat:
  • lohiöljy 19,90e
  • rallykoe 25e
  • lihaa ja kuivia purtavia 26,63e
  • virbac allerderm ampullit kuivalle iholle 30e
  • osteopaatti 85e
  • bensat ainakin Mli-Jkl-Mli ja Mli-Kouvola-Mli ehkä tankillinen (60e)
  • hallivuokra 8e + 6e + tokokurssin vika kerta (75/5=15e)
  • =355,53e

Ja marraskuu:

  • tokokurssin 2/5 kertaa osuu marraskuulle (75/5x2=30e)
  • toisen kurssin 4/16 kertaa osuu marraskuulle (160/16x4=40e)
  • Tardak-piikki 57e
  • rallykoulutus 2 koiraa 70e
  • kanakurssi 300e + mökki, matkakulut ym 150e
  • seuran pikkujoulujen omavastuuosuus 15e
  • leluja Tug-E-Nuff Dog Gear 45,07e
  • (auto 5000e..)
  • = (5)787,07e

Lisäksi voidaan laskea marketista muiden ostojen yhteydessä ostetut piimät, namit ym vaikkapa 5e/viikko eli 20e/kk, ja bensaa metsälenkeille, treeneihin ym ainakin tankillinen kuussa (60e). Nämä on lisätty joka kuukauteen. Nappulat ja lisät kestää tosi pitkään, joten niitä ei tokikaan joka kuukausi tule ostettua, toisaalta esim. tammikuun kuluja vääristää erittäin kertaluontoinen tapahtuma (kastrointi).

Piti alun perin laskea vain tammikuu, mutta mielestäni kastrointi vääristi tilastoa. Otin sitten myös joulukuun, ja sen jälkeen teki mieli ottaa vielä marraskuu, jotta saan todellisempaa kuvaa. Joulukuun summakin tuntuu äkkiseltään ihan hirveän suurelta. Unohdin, että marraskuun kanakurssi nosti sen kuukauden kulut aivan poskettomaksi! Ei tarvii ottaa edes huomioon uutta autoa. En tiedä kuuluuko se nyt ihan välttämättä tähän, vaikka hyvin todennäköisesti ilman koiria minulla ei olisi autoakaan. Töihin on huikeat 900m ja muuten liikkuisin julkisilla, nykyään kun noita Onnibusseja ja muita on varsin näppäriä ja edullisia.

Keskimäärin näillä kolmella kuukaudella, ilman autoa, saan summaksi 588,18e/kk. Vuodessa se tekee reilut 7000e. Nyt on se hiljainen hetki. Kyllähän sillä rahalla ihan kohtuullisen ulkomaanmatkan tekisi. o_O !!! 

...elämä olisi kuitenkin tosi, tosi paljon köyhempää. Ei olisi kaikkia niitä harrastuksia ja sosiaalisia verkostoja, ei yhteisiä lenkkejä, treenejä ja matkoja. Ei huikeita onnistumisia ja itsensä voittamisen kokemuksia. Ennen kaikkea ei olisi ketään, kuka tulee kotona ovella vastaan, ja sekoaa jälleennäkemisen riemusta, vaikka olin hei sentään vain päivän töissä. Ei se ole harrastus, se on elämäntapa. Eikä sille voi laskea hintaa. Elämä ilman teitä olisi tosi paljon köyhempää.

Hyvää Suomen luonnon päivää. :)

perjantai 3. helmikuuta 2017

NLP - mentaalivalmennus kilpailujännitykseen

Osallistun neljän kerran NLP-kurssille. Olen aiemmin käynyt verkkovalmennukset.fi - nettikurssin samasta aiheesta, ja vaikka en ehkä silloin paneutunut asiaan kovin intensiivisesti, mielenkiinto aihetta kohtaan heräsi. Ensimmäinen kerta oli viime viikolla. Jännitti aika lailla jo pelkkä kurssille meno, en tiennyt etukäteen yhtään paljonko siellä on väkeä ja mitä kurssilla tehdään. No, siitähän sitä tietää, että tarpeeseen tulee...?

Kurssilla sovittiin, että siellä käsitellyt asiat ovat luottamuksellisia, ja että kenenkään sanomisia ei muualla repostella. Varmistin kuitenkin, että yleisellä tasolla blogiin kirjoittaminen on ok, joten tässäpä nyt sitten aika ympäripyöreitä muistiinpanoja ehkä lähinnä itselleni muistin virkistykseksi. NLP ei muutenkaan ole aihe, jota voi opetella ulkoa tankkaamalla.

Aloitettiin kirjoittamalla paperille lyhyesti ranskalaisilla viivoilla ajatuksia, mitä ensimmäisenä tulee mieleen otsikolla "millainen itse olet laulajana". Minä kirjoitin epämusikaalinen, siksi huono ja epävarma. Olisin kirjoittanut "täysin surkea" tms, mutta arvelin että tässä on joku jippo, niin kaunistelin vähän :D Sen jälkeen vaihdettiin vieruskaverin kanssa papereita, ja piti katsoa silmiin ja käyttää kaverin nimeä lukiessaan hänelle ääneen hänen itse itsestään kirjoittamansa jutut. "Laura, olet laulajana epämusikaalinen, huono ja epävarma". Se kuulosti tosi törpöltä, ja todettiin, että kukaan ei koskaan sanoisi toiselle niin ilkeästi, kuin mitä kaikki kirjoittivat itse itsestään. Ihminen arvostelee itseään aivan eri tavalla kuin muita, ja on tosi paljon armottomampi ja raadollisempi. Miksi?

Sitä saa, mitä tilaa. Jos menee koekehään "en osaa, ei tästä tuu mitään" -mielellä, petaa itselleen epäonnistumisen. Sanat ovat vain 7-10 % viestinnästä, yli 90% on sanatonta -> koira aistii sen kaiken.

Uskomukset eivät välttämättä ole totta. Paljon esimerkkejä esim. alakoulusta, jossa opettajan tokaisema "olet surkea hiihtämään/piirtämään/tms" painaa mukana aikuiseksi asti, kunnes joskus ehkä antaa itselleen mahdollisuuden ja toteaa, että eihän se ollut lainkaan edes totta.

Pelolla on hyvä tarkoitus, ns. "rakettibensa". Pelko kertoo siitä, että taustalla on unelma tai haave.

Kilpailu alkaa 2-5 sekuntia ennen varsinaista alkua. Ne fiilikset, jotka silloin ovat vallalla, määräävät suorituksen kulun. Aivan ensiarvoisen tärkeää keskittyä tähän ja esim. antaa koiralle lähdössä reipas seuraamiskäsky (minkä ihan itse järkeilin ja tein viime kokeessa, jee hyvä minä!) jonkun kauhistuneen pihinän sijaan.

Löydettävä oikea tapa kommunikoida oman eläimen kanssa (vrt. jokaisella eri tapa kommunikoida työkaverin ja puolison kanssa).

Mieti, missä olet hyvä (esim. agility), ja yritä ammentaa sieltä työkaluja (esim. sosiaalisten tilanteiden jännittämiseen).

Joskus ns. "tyhjäpäätekniikka" voi toimia loistavasti. Ei siis odoteta mitään, otetaan vaan asiat vastaan niin kuin ne tulevat. Esim. lastensuojelun kotikäynti niin, ettei ole lukenut sadan sivun mittaista kansiota etukäteen, vaan menee vaan, keskittyy fiiliksiin ja esittäytymisen jälkeen kysyy asiakkaalta "kertoisitko omin sanoin, miksi minä olen täällä". Vrt. jos etukäteen lukenut kaiken ja lokeroinut jo mielessään asiakkaan tiettyyn lokeroon.

Lapselle sanottu "älä juokse" on huono ohje. Pitäisi sanoa "kävele rauhallisesti". Aivot ovat huonot tunnistamaan negaatiota, nuorena aivan erityisesti. Minulle tutumpi on esimerkki banaaneista. Jos sanotaan, että älä ajettele banaania, kaikki miettii että no appelsiini, omena, mikä vaan kunhan ei vaan tule se keltainen käyrä banaani mieleen, ei banaania... eli ne ajattelee sitä koko ajan kun yrittää estää sitä tulemasta tajuntaan. Sen sijaan "ajattele omenaa" on käsky, jota on helppo noudattaa ja piirtää mieleen kiiltävä, kirkas, mehukas omena. Eikä vilahda mitään keltaista.

"Meissä on jo kaikki". Opittava vain käyttämään.

"Anna itsellesi lupa syttyä".

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Millainen opettaja haluat olla?

Naksuttelin Sienelle taas kumartamista. Viikonloppuna Kouvolassa mietin mun pitkää listaa katsellessani, että jos mullakin olisi vain yksi aihe koko viikonlopulle, edityisin varmaan tosi paljon nopeammin. Samalla mietittiin, kannattaako puolenvaihtoa edestä tehdä alussa molemmin puolin yhtä aikaa vai opettaa ensin yhteen suuntaan. Päädyttiin siihen tulokseen, että yksi uusi asia kerrallaan ja luultavasti oppiminen on tehokkaampaa, kun opettaa ensin toisen valmiiksi ja sitten vasta aloittaa toisen. Vaikka se on ihmisen mielestä "sama liike", koirat on uskoakseni huonoja ymmärtämään tuollaisia peilikuvia.

No, meinasin nyt iltapuhteina tehdä vaihteeksi sanallisen vihjeen liittämistä kumartamiseen. Sieni tarjoaa sitä nopeasti, kun olen kyykyssä olkkarin matolla. Pari kierrosta meni hyvin, sitten hain lisää nameja jääkaapista. Koira varmaan luuli, että nyt tehdään jotain muuta, ja se jäi hetkeksi vain miettimään ja odottamaan sanonko jotain. Yritin auttaa, mutta kumartamisen vihje tuotti maahan menon (vihje ei siis ole vielä liittynyt oikeaan käytökseen), ja siitä se nousi nopeasti ylös kun en tehnyt mitään. Sitten se taas muutaman sekunnin mietti, silmäsi ympäristöä mutta ei nähnyt koriin kerättäviä esineitä eikä mitään kohdetta (asioita, joita on samassa paikassa viime aikoina tehty). Sitten se hitaasti mutta varmasti alkoi tarjota oikealle sivulle pyörähdystä kuten korokkeen päällä tuossa matolla on paljon tehty :) Siinä hän sitten oli oikeaan jalkaani hienosti peruuttaneena ja katsoi mua silmiin, ja olipas surkeaa sanoa että kuule pieni ystävä, ei se ollut tämäkään!

Tämä on nyt se hetki, jota monesti kannattaisi enemmän ajatella. Koira on aktiivinen ja yrittää ymmärtää minua, mutta ei onnistu. Vaikka se on just tehnyt alle kaksi settiä onnistuneita toistoja, mistä on saanut palkan, joten "pitäisihän sen jo tietää mitä haluan". Mikä mä olen määrittelemään mitä sen pitäisi ymmärtää ja osata? Miten vika voisi millään tavoin olla koiran? Jos oppilas ei ymmärrä, opettaja ei ole osannut selittää tarpeeksi hyvin. Tietenkin kyse voi olla myös kyllästymisestä tms, mutta silloin koira ehkä ennemminkin tekee jotain muuta, tyyliin lähtee pois tai ei tee enää mitään. Mitä minä siis teen? Miksi toruisin sitä, yrittäisin käskeä kovempaa, tai ohjaisin fyysisesti, kun kyse on siitä että se ei tiedä mitä haluan? Tässä on niin helppo turhautua itse ja ajatella, että typerä koira, yritä nyt vähän enemmän, justhan äsken teit tätä samaa. Sen sijaan pitäisi miettiä, millainen opettaja minä haluan olla. Minä haluan olla reilu, positiivinen, kannustava, ystävällinen. Ei pidä suuttua yrittämisestä, vaikka se menisi pieleen. Toisaalta ei myöskään ole hyväksi olla epäreilun lepsu ja alkaa palkkaamaan säälistä jostain muusta. Mä nauroin koiralle, jolloin se hyppäsi ilmaan (ne ninjaloikat ei oikein ole turvallisia olkkarissa...), ja sitten otin vähän niinkuin uuden aloituksen kokonaan. Ohjasin koiran siis vaan mun eteen, kuten teen kumartamistreenin alussa. Sieltä niitä pelkkiä kumartamisia taas lähti liukuhihnalla tulemaan. :)

Syy miksi mä en juurikaan enää kouluta, on se, että koen Sienen takia tämän koiran ja ohjaajan välisen suhteen aivan ensiarvoisen oleellisena asiana. Mitä järkeä on opettaa mitään liikkeitä, jos yhteistyö ei ole kunnossa ja koira ei todella halua yrittää ymmärtää ohjaajaa? Tai jos koira yrittääkin, niin mikä minä olen sanomaan, miten juuri sinä saat kerrottua juuri sinun koiralle, mitä haluat sen tekevän? Juuri tämän takia joku pelkkä namin perässä imutus on niin vastenmielinen ajatuskin, että minä en sellaisia treenejä missään lajissa aio vetää enää koskaan :) Tuo suhde on vaan ihan hirveän henkilökohtaista ja mä en osaa, enkä halua yrittää, neuvoa toisille, kuinka niiden pitäisi kommunikoida koiriensa kanssa. Mä koen Sienen kanssa varmaan jotain epänormaalin tiivistä henkistä yhteyttä. Mun on tosi helppoa opettaa sille uusia asioita, se on niin hirveän motivoitunut, keskittynyt ja "auki". Mutta miten muut saa omien koiriensa kanssa samanlaisen suhteen, siihen mulla ei ole avaimia. Mulla ei itsellänikään ole läheskään samanlaista suhdetta pönen kanssa... Pönen vahvuus on olla välittämättä ohjaajasta, oli se sitten paniikissa kokeessa tai rauhassa opettamassa sille jotain. Kaikista saavutuksistaan huolimatta se ei ole mikään helppo koira opettaa uusia asioita. Sieni on. Sieni on huikein opettaja mitä koskaan olen voinut saada.


Pöne, pönempi, pönein

Vuosikokouksessa tuli taas vähän kiertopalkintoja! Vuoden FH-koira sekä luokkanousu FH 1 -> 2 ja rallytoko 3 -> 4 Pöne Pönönen, ja aivan uusi pokaali Vuoden Rally-tokokoira sekä rally-tokon luokkanousu 2 -> 3 Sieni!


Suuret on saappaat, mitkä mudilta aikoinaan sitten jää! Luulen, että yksikään tuleva koirani ei koskaan lähellekään vedä vertoja töppösen saavutuksille. Kyse ei nyt ole koirien paremmuudesta, pöne on kaukana täydellisestä ja voin varmasti saada vielä "paremman" koiran, vaan enemmänkin siitä, että lajivalikoima on kaventunut. Pöne osui minun nuoruuteen sopivaan saumaan, jolloin aikaa ja energiaa riitti loputtomasti. Välillä olen miettinyt, pitäisikö jo lopettaa, jottei lista veny ihan mahdottomaksi ja jotain jäisi tulevillekin koirille, vai olisiko toisaalta hauskempaa kerätä tälle niin överisaavutukset ettei todellakaan koskaan enää tartteisi yrittää päästä lähellekään. :D

Pöne kävi joulukuun puolivälissä osteopaatilla ja tällä viikolla hierojalla, ja sen todettiin kummallakin olevan elämänsä kunnossa. Hetken ihan harkitsin, kun tänä vuonna on taas meidän vuoro järjestää pk-piirinmestikset, että siinäpä olisi komea paikka tehdä comeback, mutta eipä sitä selkää taida oikeasti uskaltaa riskeerata... Pöne käyttövalioitui samoissa geimeissä kolme vuotta sitten, se oli sen ainoa oman kentän koe. Mutta onhan meillä vielä koiratanssi, rally ja peltojälki!

FI TVA & KVA JK3 FH1 RTK3 BH AD agi3

Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen Vuoden FH-koira 2016
Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen Parhaiten Arvokisoissa Menestynyt 2014
Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen Vuoden Palveluskoira 2014
Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen Vuoden Jälkikoira 2014
Suomen Käyttövalio 2014
Suur-Savon Kennelpiirin Piirinmestari 2014 (PAJÄ)
Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen Vuoden Jälkikoira 2013
Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen Vuoden Palveluskoira (parhaat yhteispisteet luokasta riippumatta) 2012
Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen Vuoden Jälkikoira 2012
Suur-Savon Kennelpiirin Piirinmestari 2013 (PAJÄ)
Suur-Savon Kennelpiirin Piirinmestari 2012 (PAJÄ)
Suomen Mudiyhdistys-SUMU ry Vuoden Palveluskoira 2013
Suomen Tottelevaisuusvalio 2012
Suomen Mudiyhdistys-SUMU ry Vuoden Palveluskoira 2012
Suomen Mudiyhdistys-SUMU ry Rotumestari 2012 (PAJÄ)
Suomen Mudiyhdistys-SUMU ry Rotumestari 2012 (agility)
Suomen Mudiyhdistys-SUMU ry Vuoden Tokokoira 2012
Suomen Mudiyhdistys-SUMU ry Vuoden Tokokoira 2011
Suomen Mudiyhdistys-SUMU ry Vuoden Tokokoira 2010