lauantai 2. toukokuuta 2020

Lakki 14 ja puoli viikkoa

Lakista on tullut hirveä. Se alkoi jo aiemmin repiä vieraiden leikkikavereidensa häntiä, ja tällä viikolla se rupesi kokeilemaan sitä kotona pöneenkin. Pöne ekoilla kerroilla antoi sille sellaista palautetta että pentu lirautti pissaa allensa, mutta eipä se estänyt sitä jatkamasta myöhemmin... muutaman toiston jälkeen pöne meni itse silmin nähden hämmentyneeksi ja tuijotti vaan suurin silmin minua tekemättä yhtään mitään. Kannustin sitä, että kyllä sä saat kieltää sitä, mutta välillä se antaa pennun edelleen roikkua aika pitkään ja vain välillä murahtaa sille heti.



Kannan Lakin vielä kerrostalon portaat alas, ylöspäin se lähti viipottamaan itse jo monta viikkoa sitten enkä usein ehdi edes ottaa sitä syliin, ellen erikseen pysäytä sitä. Oon antanut sen mennä, yritän vain pidättää sen verran että kerkiää vähän katsoa jalkoihinsa. Liian kovassa vauhdissa se helposti kolauttelee jalkojaan ja liukastelee mikä ei takuulla ole hyvä. Alaspäin mennessä lasken sen sylistä heti kun ollaan ovesta ulkona, se painaa jo niin paljon, ettei sitä ilokseen kanna nurmelle asti, kuten aiemmin olen tehnyt. Nyt se sitten käy pönen päälle täydellä murinalla välittömästi kun lasken sen sylistä. Roikkuu kaulavilloissa, hyppää päälle ja roikkuu mukana (ei siis nylkytä vaan hyppää mistä vaan suunnasta ja pitää etujalkoja pönen selässä), roikkuu valjaissa tai pönen hihnassa, tai siinä hännässä. Sitten kun saan sen irti pönestä, se roikkuu omassa hihnassaan.


Nämä koirien väliset tilanteet on sellaisia, mihin en ihan kauhean mielelläni ihan kauheasti puutu. Se on vähän sama kuin jos kaksi ihmistä riitelee keskenään äidinkielellään ja kolmas menee sinne jollain lyhyen kielikurssin osaamisellaan solkkaamaan väliin kuvitellen että hänestä on jotakin apua... siis kun jotain vaan väistämättä menee ohi, vivahteet jää oikein tulkitsematta jne. Ihminen ei koskaan ole koirien kielessä niin hyvä kuin koirat itse. Toisaalta mielestäni ihmisen tehtävä on pitää huolta siitä, että ketään ei laumassa tarpeettomasti sorreta ja laittaa rajat silkalle kiusaamiselle. Tähän saakka olen siis antanut pönen hoitaa enkä ole itse kauheasti pentua kieltänyt. Ihan nättiä kieltoa se ei edes usko ja jotenkin keskellä pihaa sitä helposti taas menee siihen, että ei kehtaa ottaa edes pannasta kiinni kun kaikki naapurit epäilemättä kyylää.

Sitä kuvittelisi, että kyllä aikuinen koira tietää itse rajansa ja koska sitä sattuu, ja ettei se anna pennun riepotella itseään liikaa. No, ei se ole niin yksinkertaista. Mulla on esim. yksi tuttu, jonka vanhemman koiran kaulassa pentu roikkui. Ensin tuli pieni naarmu, sitten tuli sylkirauhasen tulehdus, joka lopulta kehittyi paiseeksi asti. Missään vaiheessa aikuinen koira ei sanonut pennulle yhtään mitään. Viimeisimmän ell-käynnin jälkeen omistaja itse totesi, että kaulassa roikkuminen päättyy justnytheti ja alkoi kieltää pentua niin kovasti, että meni perille.


Havahduin nyt itsekin siihen, että 11-vuotias selkäsairas koira ei ole kenenkään trampoliini ja aivan sama mitä kerrostalokyylät ajattelee, minä lopetan ne otteet nyt tähän, ennen kuin mitään ehtii sattua. Häntä on selän jatke ja siitä vetäminen ei ole yhtään sallitumpaa. Onneksi käytös liittyy selkeästi eniten ulos lähtemiseen ja pihasta kun päästään, se vähenee huomattavasti. Muualla riittää pienempikin kielto mutta pihassa tarttee kyllä ottaa pennusta kiinni ja oikeasti tehdä selväksi, että ei käy tuollainen.

Jonkinlaista pientä pöhkimistä on tässä muutamana päivänä ollut. Koronan takia yksi kaveri on lainannut mulle kirjoja, kun kirjasto on kiinni, ja eräänä päivänä oli taas vaihto sovittu kentälle. Hän oli nostanut uuden kirjakassin mun auton viereen kun olin puskan takana pissattamassa pentua. Takaisin tullessa sitten saimme kuulla kassille tuhahtelua, olihan se nyt epäilyttävää. :D Lakki menee reippaasti itse tutkimaan epäilyttävätkin kohteet, joten eihän siinä tarvitse kuin nauraa ääneen ja antaa mennä.




Pentukurssilla oli yksi viikko välissä jolloin opetusta ei ollut, joten tällä viikolla oltiin kahden viikon tauon jälkeen. Hauskaa oli huomata, että pentu oli selvästi kasvattanut malttia! Se ei enää montaa kertaa mua purrut väliajoilla eikä mistään tullut verta kurssin jälkeen :D Irroittamista on tehty tosi vähän, mutta sekä kahden lelun leikki että lelu-nami-lelu etenee kyllä. Lelusta namiin vaihtaminen on kyllä sellainen syöksy äkkiä nielemään nami ja takaisin leluun, pelkää selkeästi menettävänsä sen. Lelusta luopumista on tehty muutama treeni, ja nyt pitäisi varmaan alkaa päättää mikä on lelupalkan vihje ja opettaa että leluun mennään vasta sillä.



Kurssilla tehtään tosi paljon luopumista, kun se on kuulemma suurimman osan toive. Lakki on tehnyt vain siihen asti, että kämmenellä olevan namin saa katsomalla silmiin, ja jossain treenissä se myös vahingossa alkoi tarjota peruuttamista mitä vahvistin. Muut tekee jo sellaista, että niille sanotaan "jätä" ja nami tiputetaan kädestä maahan, eikä pentu ota. Mun mielestä tämä ei ole lainkaan tärkeä asia enkä nyt taida ruveta sitä opettamaankaan. Lakin luopumisella ei siis ole mitään sanaa. Ei ole ollut pönellä eikä Sienelläkään, ja itse asiassa nyt kun oon kokeillut näitä "kämmenellä olevaa namia ei saa ottaa" -treenejä myös pönen kanssa, se jaksaa sen sata toistoa yrittää kuitenkin :D :D Sitten se välillä vilkaisee mua ja saa naminsa ja seuraavat kymmenen kertaa taas yrittää väkivalloin ottaa sen. Koulutan niin intensiivisen seuraamisen ja ylipäänsä minkään käskyn alta ei ole lupaa livetä mihinkään, ei henkisesti eikä fyysisesti, niin en oikein näe että missään treeneissäkään tekisin mitään jollain yleisellä jätä-käskyllä. Ainoa missä sitä voisi käyttää, on ulkona, esim. linnut on nyt sellainen hitti jonka jahtaamisesta olemme edelleen napit vastakkain. Toinen on kaiken paskan poimiminen suuhun. Toisaalta nyt taas... minä kiellän pentua mun kieltosanalla ja palkkaan sen kun se lopettaa. Miten se nyt ihan oikeasti eroaa siitä että opetan sille jollain namien pudottelulla jätä-sanan ja sitten käytän sitä ihan samalla tavalla? Sitä aina sanotaan, että koira ei ymmärrä ei-sanaa, mutta yhtä lailla yleinen jätä-sana on todella abstrakti. Jätä se putoava nami, jätä ihmistä vasten hyppääminen, jätä linnun perään ryntääminen. Jähmety ja odota lisää ohjeita. Ihan sama onko se vihje "jätä!" vai "äp-äp!"





Vappuna käytiin Lidlin pihassa, mies hoito ostokset ja minä palloilin pennun kanssa parkkiksen laitamilla. Pentu on nähnyt tosi vähän ihmisiä, siis kauempaa toki mutta mitään ihan lähiohituksia ei ole juurikaan tullut, meidän nurkilla on niin paljon puistoja että helppo pitää etäisyyttä. Pikkupentuna se selkeästi ei ollut kiinnostunut kenestäkään, ja muutenkin tuli sen kanssa sellainen olo, että vähemmän on enemmän ja että rakennetaan turvallisuuden tunnetta rauhassa väljemmillä vesillä. Sitä ei ole kukaan koskaan väkisin saanut lähestyä kun se on mun sylissä, eikä mielellään edes kyykistyä ja maanitella luokseen. Pari kertaa niin on käynyt vaikka olen kieltänyt, en käsitä, miten aikuisille ihmisille on niin vaikeaa uskoa ja antaa koiran täysin olla. Kyllä se on ujolle lapsellekin kiusallinen tilanne, kun isotäti martta alkaa kailottaa että tules nyt tänne halaamaan tätiä ja mitäs sinulle oikein kuuluu, kun vaan haluaisi olla huomaamaton ja tarkkailla tilannetta. Ei se lapsi eikä koirakaan siitä rikki mene, mutta kokonaisuuden kannalta mun mielestä olisi parempi että tollasia tilanteita ei tulisi. Lakki ei ole koskaan mennyt kenenkään houkuttelijan luokse, ja jos tilanne ei ole muuten ratkennut, olen itse kääntynyt poispäin tai ottanut kepin ja alkanut leikittää pentua tms ja auttanut sitä niin laukaisemaan jännittyneen tilanteen. Ei se koirakaan tyhmä ole ja kyllä se ymmärtää että siinä on nyt joku tilanne menossa, ja se aiheuttaa sille jonkinlaisen tunnetilan. Olen yrittänyt todella kovasti varjella tätä pentua siltä, että sille ei tule sellaista oloa, että sen pitää tervehtiä ketään jos se ei itse halua. Nyt Lidlin pihassa se oli todella erilainen kuin olisin ikinä uskonut, ja useampaa ihmistä olisi mennyt haistelemaan jos olisin päästänyt. Tuli todella hyvä mieli siitä, että mun strategia on ollut täysin oikea, ja onneksi olen pitänyt pääni, vaikka tuntuu että silmien pyörittelyä siitä saa aina. Ihmiset ottaa jotenkin tosi henkilökohtaisesti sen kun sanon että pentu ei ole vieraista kiinnostunut ja sitten niille tulee sellainen "kyllä se MINUA takuulla haluaa moikata, tseh tseh". Urpot...





Ruokahalu sillä on kehittynyt kovasti. Kyllä se lelu on edelleen selvä ykkönen, mutta palkkautuu oikein hyvin myös ruualla ja vetää kuppinsa tyhjäksi ahneesti. Loistava tilanne.

Ollaan viime viikko treenattu esineiden nostoa, videolla matkan lisäämistä, perille asti tuomista ja erilaisia esineitä. Pentu on tehnyt myös kerran ulkona esikoulutason esineruutua nostamalla hanskaa puolen metrin päästä mulle. <3 Kotona on tehty myös nosea kolmella purkilla, istumisen kestoa, maahan menoa, käsittelyä eli palkkaa siitä että on sekunnin paikoillaan ja antaa pitää kiinni tassusta tai kuonosta. Seuraavaksi olisi varmaan työn alla opettaa jälkikepit, toin ulkoa muutaman oksan pätkän sitä varten. Lisäksi nosessa pitää vaihtaa purkit niin päin, että seison itse lähettämässä pennun niille, ja sitten laajentaa hajua purkista johonkin huonekaluun. Laseilla se ainakin nyt haistelee niin että tuhina vaan käy.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti