Eilen oli Kouvolassa vähän erilaiset peltojäljet, viimeisen koiran kanssa pois tullessa, ollessamme vain noin 15-20m päässä tiestä, ohi ajanut auto karahti pientareen puolelle ja heitti siinä silmiemme edessä 1,5 volttia kerien. Se ääni mikä siitä lähti, ja ne sekunnit kun se auto vaan lensi, tussahti maahan ja otti vielä vauhtia puoli kierrosta, se näky kun takakontti aukesi ja tavaroita lensi sieltä, se oli jotain niin epätodellista etten ole ikinä todistanut mitään yhtä karmivaa. Toimittiin hyvin järkevästi, E tyrkkäsi koiran mulle, lähti itse juoksemaan auton luokse, minä aloin kaivella puhelinta ja retuutin koiraa autoille. Puhelin ei vaan ollutkaan treeniliivin taskussa mukana, vaan autossa, mutta ohi ajaneita autoja alkoi pysähdellä ja karjaisin ensimmäisille että onko teillä puhelinta, soittakaa häkeen, mun on vietävä koira pois. Survaistuani koiran autoon nappasin sieltä toppatakkini mukaan, jos tarttee peitellä loukkaantuneita ihmisiä. Palatessani ihmisiä oli jo ainakin neljä autollista siihen pysähtynyt. Jonkun olisi ehkä kannattanut tässä vaiheessa jäädä vähän ohjaamaan liikennettä, tie oli ihan kauheaa sohjoa ja siinä olisi ollut äkkiä ketjukolarin paikka, kun yhä saapuvat jäivät hidastelemaan.
Loppujen lopuksi ihmiset ryömivät katollaan olevasta autosta ikkunan kautta omin jaloin ulos. Ambulanssi ja paloauto olivat paikalla hyvin nopeasti, ehkä viidessä minuutissa, poliisilla kesti pitempään. Hätäkeskus kielsi missään tapauksessa menemästä katollaan olevaan autoon, vaikka siihen jäi virrat päälle ja kuljettaja halusi sammuttaa autonsa. Airbagit eivät olleet lauenneet ja ne voisivat pienestäkin tärähdyksestä pamahtaa, ja siellä sitä olisi sitten liiskana. Jos bensaa vuotaa niin syttymisriskikin toki oli. Häke kysyi onko auto tyhjä, eli siellä ei ole ihmisiä eikä eläimiä sisällä, mikä oli jotenkin kauhean liikuttavaa. Kaksi kyydissä ollutta olivat päällisin puolin fyysisesti ihan ok, ja osasivat selittää mitä tapahtui: vastaan tulija ajoi kovin keskellä ja olivat vähän väistäneet reunempaan itse, jolloin auto oli loskamöykyistä hypähtänyt ja siitä se sitten lähti. Noin muuten he olivat epäilemättä shokissa ja puhuivat kohtuullisen järjettömiä, rouva oli ihan hysteerinen autossa olleista kaalikääryleistä ja olisi väkisin halunnut tarkistaa niiden kunnon. Auto meni tuhannen pillun päreiksi eikä siitä ihan varmasti tule enää kalua. Muistan, että ilmalennon alkaessa ajattelin, että nyt muuten kävi huonosti, eihän jumalauta noin voi edes tapahtua kuin elokuvissa...! Se näytti ihan yhtä epätodelliselta kuin jos dinosaurukset olisivat hyökänneet tieltä. Ihmeen vähällä he sitten selvisivät.
Muut pysähtyneet lähtivät, me lupasimme jäädä odottelemaan ambulanssia. Jos jotain muutoksia tulisi, joko auton suhteen (syttyy paloon?) tai kyydissä olleiden voinnin kanssa, pitäisi soittaa uudelleen häkeen. Kysyttiin sitten tarvitaanko meitä antamaan lausuntoa tms kun nähtiin koko homma, mutta paloauton ihminen totesi että ei tässä ole mitään epäselvää ja voimme lähteä. Niin me sitten mentiin, omalla autolla ollessamme nappasin kuvan ja sitten myös meni omat jalat ihan hyytelöksi ja ahdistuminen tuli. Ajatella, että joutuu väistämään liian keskellä ajanutta vastaantulijaa, minkä jälkeen oma elämä ei ole enää ennallaan. Luojan kiitos ei sattunut pahemmin, autoja nyt saa aina uusia, mutta kyllähän tuollainen säikäyttää niin että elämä voi olla aika erilaista sen jälkeen.
Käytin vielä tekemässä yönyli-jäljennostot eri paikkaan ja mentiin sitten E:lle, koirat sai olla pihassa ja juotiin kahvit itse. Meni sellaiset kolme tuntia onnettomuudesta kun oli aika lähteä kotiin. Siitä ei ollut tulla mitään, puristin rattia niin että kädet meinasi alkaa 100km matkalla krampata, ja purin hampaita yhteen niin että koko päätä kivisti. Pelkäsin hirviä, pelkäsin mun kaistalle eksyviä vastaantulijoita ja ihan kaikkea mahdollista. :( Muutaman kerran piti pysähtyä ravistelemaan käsiä ja rentouttamaan kroppaa. Kotona nakkasin naamaan pari särkylääkettä, mies oli lämmittänyt saunan valmiiksi. Sen jälkeen aika lailla sammuin sohvalle ja heräsin kahden aikaan yöllä, käytin koirat pissalla ja kirjoitin tämän. Painajaiset ei ole vielä tulleet mutta ihan varmasti tulevat.
Kotiin päästyäni tapaus olikin jo uutisissa. Siellä luki, että heillä oli kesärenkaat. Kesärenkaat?!? Sen jälkeen ahdistus muuttui raivoksi, miten kukaan voi olla niin typerä että lähtee tuollaiseen tielle kertyneeseen lumeen, loskaan ja paskaan kesärenkailla? Siinä tyrskyissä oli aika hurjaa ajaa nastoillakin! Mietittiin jo aiemmin, että jostain syystä he taisivat ajaa aika hiljaa, jos auto olisi tullut kovempaa eikä reunalla olisi ollut penkkaa mistä se pomppasi, sehän olisi voinut tulla vauhdilla suoraan meidän päälle, pitemmälle pellolle asti. Eihän tuollaista kellekään toivo ja vilpittömästi toivon että toipuvat henkisestikin mahdollisimman ennalleen, mutta eihän nyt jumalauta kesärenkailla ajeta tuollaisessa kelissä. Siinä olisi voinut viedä hengen joltain sivulliselta ja se on aivan anteeksiantamatonta.
No, noin muuten aamupäivästä meillä oli E & A kanssa kaksi tuntia hallivarausta, sitten käytiin rauniotalossa etsimässä pari tätiä, sitten Hesessä, sen jälkeen vielä E:n kanssa kahdestaan pellolla ja lopuksi vielä tehtiin ne metsäjäljet odottamaan että ottavat ne aamulla. Sää oli plus yksi, tuulta ja vesisadetta koko päivä. Hallissa ei jotenkin oikein ollut oma fiilis ihan kympillä mukana ja suunnitelmakin oli vähän puutteellinen, niin en tiedä tuliko siinä mitään kauhean järkevää tehtyä. Pellolla Sienelle vieraan tekemä 150 askelta (vajaa 1/3 ruokaa, pari kasaa, max 20 tyhjää peräkkäin), paras veto oli poissa mutta ihan ok. Pönelle koe, jossa oma jälki teki kulman ja harha tuli kulmasta hetkeksi oman jäljen päälle. Pöne oli puolen tunnin halliosuutensa ja rauniotalon jälkeen tosi kiva, koko alkujälki meni juuri sopivassa tilassa, vauhti oli ihanteellinen eikä tarttenut pidättää. Kulmaa se ei rekisteröinyt ja olisi vaan halunnut jatkaa väärään suuntaan harhaa pitkin. Normaalistihan suoralla olevat harhat ei ole sille lainkaan vaikeita, ja uskon että se johtuu siitä, kun koira ei ole muutenkaan hyvä kulmissa. Se ajaa jälkeä "putkessa" suoraan eteenpäin ja sitten kun tulee kulma, se menee sen metrin pari yli ja tajuaa että jälki loppui. Se ei ole lainkaan herkkä hakemaan niitä kulmia, niin jos jälki jatkuu putkena eteenpäin, se ei mitään sen yli tulevia harhoja edes huomaa. Takana tulleen E:n mielestä koirassa oli selkeä ero, kun se jäljesti harhaa väärään suuntaan. Päästin sen sinne ehkä parin metrin verran ja sitten vaan sinnikkäästi pidätin kun olisi vielä jatkanut. Siinä se sitten alkoi pyöriä ja lopulta löysi oikean suunnan. Vikalla esineellä ihan luokaton ilmaisu, otti suuhun ja kääntyi mua kohti. Sen verta pultteja se tästä otti. Ekalla esineelläkin kävi muuten jotain outoa, koira ajoi siitä yli. Onneksi muistin missä se oli ja pysähdyin siihen ja pistin koiran jäljestämään uudelleen. Keskiesineen ilmaisi askeleen verran liian aikaisin, senkin korjautin kohdilleen. Sehän hienoa että näin loppukaudesta saadaan tämäkin taas hajoamaan :P ! No en tiedä ollaanko tässä enää koskaan yhdenkään koiran kanssa mihinkään kokeeseen menossa, nyt on alkanut tuntua niin turhalta tällainen jäljestystottelevaisuuden kouluttaminen, niin hällä väliä.
Pönen HTM-musiikkia ei vaan löydy, niin alan kallistua koiratanssissakin siihen että antaa olla. :( Ei ole sitten vaan minun laji, kun en onnistu keksimään edes sopivaa musiikkia. Youtuben selaaminen on aivan äärimmäisen turhauttavaa ja HTM-biisille on niin paljon kriteereitä: perustempo ei saa olla liian nopea eikä kyllä liian hidaskaan, mutta kappaleessa pitäisi olla myös selkeästi hidas ja vauhdikkaampi pätkä. Kappaleessa pitää olla myös jokunen "isku" mihin voi laittaa position vaihtoja. Mielellään ei sanoja lainkaan tai jos on, ne ei saa olla liian "hallitsevat", esim. joku rakkauslaulu koiran kanssa on vähän öööh... Pöne on kertaillut rallyn mes-luokan juttuja, ajattelin että jos ihan läpällä kävisi kuitenkin pari koetta sen kanssa katsomassa kanssa, jahka se on täysin kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti