Kuudes aisti

Helppoa on aina jälkeen päin sanoa, mutta sanonpahan silti: tiesin ettei kaikki ole vielä loppuun käsitelty. Haluttomuus kokeilla hyppäisikö koira autoon kumpusi jostain, mitä en ehkä osannut sanoiksi pukea. Yksi mitä olin muutamaan kertaan katsonut, on se, että se saattoi kesken kävelyn tms vilkaista nopeasti sivulleen, kääntää päätä melkein reiteensä asti, ja nimenomaan ehkä alaviistoon kohti polvea tai enemmänkin jalan sisäpuolelle, mahan alle. Ei edes päivittäin, mutta enemmän kuin yhden kerran, mikä ylittää heti sattuman mahdollisuuden ja saa huolen itämään mielen perukoilla. Koska koira on näennäisen ok, en antanut itseni miettiä asiaa sen enempää, mutta kaipa se vaivasi enkä halunnut hyppyyttää sitä autoon.

Tänään siis kolmas akupunktio. Pyysin vilkaisemaan ensin oikean etujalan pattia, toivoin että se oli kohdassa mihin kolme viikkoa sitten laitettiin neula ja joku vaaraton paise siis vaan. Huomasin sen meinaan jotakuinkin sen akupunktiokerran jälkeen. Ei ollut ei, neula oli ollut paljon alempana. Pattia on seurattava. Sehän nyt hienoa taas, siltä on leikattu vasemmasta etujalasta kahdesti sama patti, ekan kerran jälkeen se siis kasvoi heti takaisin. Seuraavaksi leikellään sitten vissiin oikeaa etujalkaa...

Sen jälkeen ell halusi että koira seisoo ja hän kokeili sen mahan puolelta jotakin. Ja koira kiljahti ja sai raivarin ja oli silmin nähden kipeä. Ei ole loppuun käsitelty ei, kyseessä oli iliopsoas-lihas ja mitä ilmeisimmin se on jossain määrin revähtänyt. Siitä linkkiä aiheesta.

Neulat antoi laittaa nätimmin kun viimeeksi, selkeitä reaktioita useasta muttei tapporaivaria saanut yhdestäkään. Neulojen jälkeen sai vielä laseria. Ensi viikolle varattava hieroja ja saatava lisää laseria ko. alueelle. Akupunktio 3-4 viikon kuluttua. Koska koira voi varsin normaalisti ja tekee normaaleja toimiaan kotona ja ulkona, kipulääkkeitä ei ole syytä ottaa uudelleen käyttöön, sain kuitenkin varuiksi lisää ja jos yhtään vaikuttaa siltä, aloitettava uudestaan ensisijaisesti tulehduskipulääke, jos ei riitä, myös Gabapentiini. Tärkeintä on antaa lihakselle aikaa parantua ja välttää kaikkia sellaisia liikkeitä missä se rasittuu, joten hyppäämistä edelleen vältettävä, samoin liiallista riehaantumista ym. Äkkiliikkeet on pahimpia, ja juuri sellaiset hypyt missä ponnistus epäonnistuu kun alusta upottaakin, on liukas tms. Kotona sohvalle menosta puhuttiin, voin kyllä estääkin sen, mutta päädyttiin että katsotaan sohvan eteen kunnon matto mikä ei luista yhtään, lisäksi jos keksii jonkun "portaan" niin sellaisen voisi laittaa. Autoon hyppäämistä ei missään tapauksessa pidä vielä kokeilla, vaan matkustettava edelleen pelkääjän paikan jalkatilassa. Kysyin miksi se metsässä kuitenkin on hyppinyt ja hillunut, ja ell sanoi että joko ei vain näytä kipua tai sitten koira osaa välttää pahinta kipua - kumpikaan ei ole missään tapauksessa hyväksi joten palaamme varmaankin pitämään mudin fleksissä metsässä ja lenkkeilemme umpimetsän sijaan poluilla. Ei sitä mihinkään kauheaan ryteikköön ole muutenkaan vielä viety, mutta tosiaan tilanteet missä koira ponnistaa vaikka vain matalan esteen yli, ja vaikka suopohja antaakin enemmän periksi kuin koira luuli, on juuri niitä missä sitten sattuu. Lihaksen pitäisi kyllä toipua "itsestään" mutta aikaa se voi ottaa kauankin. Voi voi voi, ja vielä kerran oi voi. :(

Sitä ei nyt kukaan osaa edelleenkään sanoa, mikä tapahtui ensin, mikä oli syy ja mikä seuraus.

Pöne painoi 17,4kg ja Sieni 20,2kg. Laihis tuottaa vihdoin tulosta. Avainsana on ollut keitetyt ja soseutetut höttökasvikset tuomassa tilavuutta nollakaloreilla ja raaka liha.