Koko viikko maanantain jälkeen on mennyt hiljaiseloa, edes kotona en ole treenannut mitään, ja varsin vähällä lenkitykselläkin ovat olleet. Tänään ajettiin akupunktion jälkeen mökille ja sitä ennen M:n kanssa treeneihin mökkipaikkakunnan kentälle. Teemana oli yllä oleva rata. Tiesin että alku on meille vaikea, koira varmaan haluaa karata putkeen heti ekalla kyltillä ja peruutus oikealla ei suju ainakaan kovin hyvin, lisäksi mietin mahtaako se muistaa liikkeestä istumista. Olin ajatellut palkata pari kertaa radalla ja tehdä käytösruutuun siirtymän, ottaa asennon ja palkata lopuksi sieltä.
Koiran otin autosta ja mietin, että aiemmin ko. kentällä se on välillä vähän ahdistunut ihmisistä ja/tai ylipäänsä, siellä joskus ammuttiinkin kun se oli vielä ongelma. Se oli nyt kuitenkin erittäin lennokas ja annoin sen hypellä kentälle. Se katseli aika paljon kylttejä, mutta palkkasin pari kertaa kontaktista ja nopeasti se oli pyytämättä sivulla haukkumassa. Siitä sitten aloitin. Sitten tapahtui jotain mistä aina olen sanonut, että niin ei ikinä tapahdu: koira vaan räiski menemään kaikkea mahdollista kuuntelematta lainkaan, esim. kakkosella se ei edes yrittänyt peruuttaa vaan pomppasi eteen ja samalla vauhdilla vasemmalle sivulle. Sama toistui useaan kertaan ja lopulta tapahtui jotain mitä ei myöskään ole aikoihin tapahtunut: mulla meni hermot aivan täysin ja koska se ei ollut reagoinut nättiin käskytykseen yhtään, vaan heitti vaan voltteja ihan hulluna, sanoin sille varsin rumasti että nyt j******a ja nappasin valjaista kiinni. Ja siitäkös se sitten pahastui ja seuraava kierros tehtiin hieman luimussa olevan koiran kanssa. Se oli jännä tilanne kaikkinensa, se oli niin korkeassa vireessä että sen tekninen osaaminen ei sille tasolle yltänyt, ja sellaista ei ole kyllä koskaan tapahtunut. Siksi en ehkä itsekään osannut toimia, olis pitänyt vaan laittaa se autoon eikä väkisin yrittää vääntää kylttejä hermostumiseen asti. Olis myös pitänyt aluksi lämpätä vähän eikä mennä suoraan radalle, mutta oletin että koiraa ehkä vähän ahdistaa, ja se oli täysin päinvastainen, niin enpähän osannut toimia lainkaan. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää!
Tauon jälkeen sitten käytiin vielä samaa rataa, palkkasin tosi paljon tekniikasta. Nyt oli muutenkin vire kohdillaan ja koira tuntui hyvältä muttei kiehunut yli. En yleensä koskaan tee samaa rataa kuin tasan kerran, mutta tämä oli kyllä kaikkinensa ihan wtf-treeni...
Huomaa, että liian vähän treenattu pitkiä ratoja, radalla on kiireen tuntu ja ahdistaa jos on monta vaikeaa tehtävää peräkkäin. Jos niitä on päättänyt tedä yksittäisinä ja palkata jokaisesta, oma fiilis on paljon varmempi. Mutta eipä karannut putkeen, ja istui nopeasti ja sujuvasti. Itsellä edelleen ongelmia jättää koiralle tarpeeksi tilaa ja ekalla hyppykierroksella se potkaisi ainakin kolmea-neljää kylttiä. Sillä on laaja kääntösäde ja esim. seisomaan nousussa se tulee aika pitkälle eteen, lisäksi oikealla seuruussa sivusuunta pitää huomioida. No on tässä vielä pari viikkoa aikaa treenata :P
Pöne sai kerran tehdä radan läpi, peruutus oikealla ei mene silläkään, lisäksi joku muu bugi tuli, mutta en uusinut enkä mitään. Sen seuruu on kyllä vaan niin hienoa, radalla on aivan erilaista olla kuin Sienelle, kun tietää, että se pysyy jalassa liimaantuneena kaikki kurvit ja kaarrokset. Sienen vahvuudet on tässäkin ihan muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti