Väkisin vääntäminen, edelleen myrkkyä

Oli jo viime viikolla sovittu kaverin kanssa treenit kentälle, että saisin videokuvattua Sienen tanssiesityksen. Kokeessa mulla ei ollut edes mukana koko kameraa, koska lupasi kaatosadetta. Juuri meidän vuorolla ei pahasti satanut, ja esityksen olisi ihan hyvin voinut kuvata, jos olisi ollut laitteet mukana. Oli tarkoitus nyt sitten jälkeen päin kuvata se. Viime viikolla kävi vaan sellainen kämmi, että samalla puhelimella ei voi soittaa musiikkia ja kuvata videota joten se siitä.. tänään varustauduin siis erikseen kameralla ja erikseen puhelimella.

Kentällä oli toisessa päässä jalkapallotreenit. Meillä on kyllä toinen puolikas ihan virallisesti käytössämme, mutta pelaajat eivät sitä aina tiedä ja saattavat tulla meidän puolellekin. Tuuli niin kovaa että musiikki ei meinannut kuulua. Nämä molemmat vaikeutti mun keskittymistä. Aloitin sitten vain suoraan lämmittelemättä koiraa juuri lainkaan, saati miettimättä tarkalleen mihin suuntaan teen minkäkin liikkeen. Kumartamiset oli täysin unholassa taas ja koira paiskoi vain maahan menoja. En halua videolle maahan menoja. Kokeessa olin päättänyt, että kukaan ei tiedä mitä sen kuuluu tehdä ja hymyilen vaan teki mitä tahansa, ja siellä se tekikin ihan oikein kaiken. Nyt siinä se sitten alkoi otsasuoni tykyttää ja sen tietää, että siitä ei mitään hyvää seuraa. Tämä on pakko saada nyt onnistumaan koska en tiedä koska mulla seuraavaksi taas on kuvaaja käytössäni. No ei saatu, ja olisi kannattanut lopettaa jo aiemmin. Koira siis aluksi vielä oli kovin reipas ja roiski menemään kunnolla kuuntelematta, mutta sitten kun mua alkoi tosissani ärsyttää, koira ahdistui siitä.

Pöne teki välissä sivulla seisomista, ja siinäkään ei nyt mitään järin hienoa nähty. Koira oli jotenkin kovin juntturassa ja seisomiskäskyllä saattoi vaan istua ja toljottaa tyhmänä niin kuin ei olisi koskaan kuullutkaan moisesta...

Lopuksi vielä kaverin jo lähdettyä otin Sienen. Onneksi se ei nykyään enää sillä tavalla muistele pahalla, että jos eka kierros menee munille, toinen saattaa hyvin vielä onnistua. Joskus vuosia sitten sinä päivänä oli täysin turha tehdä enää yhtään mitään. Saatiin siis ihan hyvät onnistumiset ja molemmille jäi hyvä mieli. Se kumarrus on jännä juttu, se näennäisesti osaa sen, mutta välillä tulee vaan niitä maahan menoja. En tiedä voiko se kuitenkin käydä sen lonkkiin tms. Koira ei ole edes maahan mennessään mitenkään epävarma "en tajuu, olikohan se tämä", vaan homma menee tyypillisesti näin:

minä: kumarra
koira: menee maahan
minä: kumarra!
koira: tiivistää asentoaan maassa
minä: eiku kumarra, toi ei oo se
koira: HAUHAU onhan nyt keksiä tänne!

Jatkamme siis harjoituksia ja videota saa edelleen odottaa. En kyllä tiedä mitä kukaan enää tekee alokasluokan videolla, sitä esitystä ei tulla koskaan esittämään sellaisenaan missään. Ehkä kuvaankin suosiolla sitten vasta avoimen luokan esityksen, kunhan saan sen a) mietittyä ja b) treenattua. Olisi kyllä kauhean kiva jos olisi aina videota ihan tavan treeneistä, varsinkin tällaisessa lajissa missä taiteellinen osuus on niin pienistä kiinni. Yksin se kuvaaminen vaan on kovin säätöä.