Oma seura järjesti tänään BH-kokeen. Lupasin tarvittaessa sekä kentälle että kaupunkiin nollakoiran/häiriökoiran. Osallistujia tuli tasamäärä, joten tottelevaisuuteen ei tarvittu nollakoiraa. Olin ensin ajatellut pöneä, mutta sittemmin totesin, että menenkin Sienen kanssa. Tekisin seuruut vain remmissä kävelynä ja jäävät ja luoksetulon "oikeasti". Olisi ollut äärimmäisen mielenkiintoista nähdä millä mielellä koira olisi kentälle tullut. Harmi nyt sinänsä, että päästiin vain kaupunkiin. Koirakoita oli kuusi, ja kyllä Sieni ehti ihmetellä miksi me pyöritään edestakaisin ja miksi aseman seinässä on aina eri koira, kun mennään siitä ohi. Sieni on luonnostaan hyvä nollakoira, se ei ole kiinnostunut kenestäkään eikä provosoidu missään tilanteessa. Tai saattaa sillä häntä nousta ja se osaa myös epäkohteliaasti tuijottaa jos toinen on kovin hötkyilevä ja äänekäs, mutta sekin on enemmän sellaista "mitä ihmettä sää teet?!". Lopettaa senkin yhdellä käskyllä ja ohittaa omassa reunassaan katsomatta edes toisen koiran suuntaan. Toisen tai kolmannen koiran jälkeen, kun siinä piti aina hetki odotella seuraavaa koirakkoa ja seisoin tai istuin kiveykselle, Sieni oli sitä mieltä että jotainhan tänne on tultu tekemään, ihme odottelua tällainen, ja alkoi erittäin pontevasti haukkua mulle.
Kotiin tultuamme jatkettiin toisenlaista kehän kiertämistä eli mentiin vihdoin lenkille. Juoksulenkille. Olen nuorempana harrastanut juoksua, en nyt mitenkään tosissaan tai mihinkään kisoihin ikinä tähdäten, tai edes omia ennätyksiä mitaten. Kuitenkin niin, että kolme varttia, tunnin jaksoin juosta. Olen jo vuosia miettinyt vanhan harrastuksen henkiin herättämistä. Mulla ei ole mikään hyvä kunto vaikka moni niin luulee - kävellä kyllä jaksan ja harrastan vaeltamista ym, mutta pelkkä ajatuskin juoksemisesta hengästyttää kovin. En usko että saan itseni motivoitua mihinkään liikuntajuttuun ilman koiria, joten itsestään selvää oli että valjastin itselleni veturin. Oikeastaan en halua että se vetää (koska lonkat), se saisi vaan juosta edellä tuntumalla tai niin että liina pysyy poissa mun jaloista. Ensimmäinen lenkki ei ollut kuin jonkun kuppasen kilometrin omassa puistossa edestakaisin suhaten, ja siitäkin meni osa kävellen. Rapakuntoisen pitää aloittaa kevyesti että kykenee huomenna töihinkin jne :P Lisäksi koiran ohjaamiseen menee varmasti jokunen lenkki. Hirmu kivasti se ymmärsi heti jutun juonen ja toimi juuri kuten toivottiinkin. Jos tästä tulee pysyvä harrastus, ostan oikeat välineet, nyt mennään noilla itse tuunatuilla ilmaisilla: joustona mustekalasta tehty rengas, normi grippiliina ja mieheltä pöllitty tavan solkivyö millä kädet saa vapautettua ja koiran vyötäisille kiinni. Ei hieno, mutta toimi!
 |
| Kämänen kännykkäkuva kämäsistä vermeistä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti