Lopetus, jota ei sitten tullutkaan ihan vielä

Kirjoitin sunnuntaipäivän kulusta pitkän raportin, ja olin aamulla vielä siinä uskossa että perun maanantain lääkäriajan ja katsellaan miten tämä tästä lähtee ja mennään sitten ehkä loppuviikosta käymään. Sunnuntaina aamupissa ok, iltapäivällä pientä kipuvinkumista ja illalla se taas huusi kuin syötävä, ei ihan niin pahasti kuin la ennen Tramalia, mutta kuitenkin selvästi pahenevasti aamuun nähden. Kun koira kahdesta kipulääkkeestä huolimatta ei saa pissattua ja kovan patistamisen jälkeen sitten ontuu toista takajalkaa ja nilkuttaa kotiin aivan eri tyylillä kuin miten ulos mentiin, ei siinä oikein osannut kuin itkeä. Maanantain "ei me tarvita tätä aikaa" muuttui "koira hyvin todennäköisesti lopetetaan" -ajaksi. Olen nukkunut to-pe yön jälkeen ehkä yhteensä 10h ja viime yö ei melatoniinista huolimatta ollut lainkaan sen parempi. Aamupäivä töissä oli myös aika mielenkiintoinen, vähän ennen lähtöä työkaveri sanoi "nuo voi vaihtaa jo" ja ehkä vartin päästä menin kysymään, että sanoitko sä äsken että noi saa vaihtaa, ja silloin se olikin jo itse tehnyt sen. Ei mennyt hissi ihan ylös asti.

Aika oli 14.30, soitin puolen päivän maissa, olisiko tyhjää tilaa jos saisi tulla jo aiemmin. Ei ollut, joten käytin Sienen ulkona ja ajattelin sitten pönettää, mutta itkin vaan niin hirveästi ja koira parka meni siitä entistä enemmän hämilleen, että totesin että en voi maata sen vieressä vaan on noustava ylös. Lähdettiin aika ajoissa, pönestä on aina ollut mukavaa mennä autoon ja ajattelin että ajellaan sitten vaan hetki. Ei suostunut lainkaan pissaamaan, edes yrittämään. Laitoin sen taas etupenkin jalkatilaan, huusi kun nostin, mutta oli sitten mielissään kyytiin päästyään.

Klinikalla kävin ilmoittautumassa ilman koiraa, ja kysyin tuonko sen sisään vai haluaako ell katsoa sen liikkeitä ja pissaamisyrityksiä pihalla. Sanoi haluavansa. Koira ei taaskaan ensin suostunut edes mallaamaan koiven nostoa, mutta vaihdettiin vähän paikkaa ja siinä oli enemmän muiden koirien hajuja, mikä sai pönen yrittämään. Ekalla se vingahti ja laski jalan ennen kuin oli kovin paljoa ehtinyt nostaakaan sitä. Sitten siinä oli matala kivi, mitä vasten koira yritti uudestaan. Mataluus oli hyvä, ei yrittänytkään nostaa korkealle ja taisi onnistua ihan ääneti tai ainakin vain lievällä vinkumisella ulvahduksen sijaan. Aulassa oli useita toisia koiria ja ihmisiä ja hyvin näki miten pöllyssä se raukka oli, se vaan heilutti päätä ja katseli niitä ihmeissään, normaalisti olisi takuulla murissut.

Ilmeisesti kipulääkitys auttoi koiraa pysymään rennompana, lisäksi huone oli sama missä on ollut osteopaatilla (osteopaatti on tuttu ja koira menee hänelle mielellään), joten ei vetänyt lainkaan niin paniikkiin ja kokovartalojäykäksi kuin päivystyksessä. Sai siis ihan hyvin tunnusteltua. Takajalkojen asentotunto edelleen normaali. Ell paikallisti kipukohdan SI-niveleen, vaikka ontuu vasenta jalkaa, oikealla puolella oli tosi paljon voimakkaampi reaktio. Oli ihan nätisti siihen asti, mutta oikeasta kohdasta painaessa kävi raivolla päälle, onneksi oli koppa päässä. Vasemmalta puolelta vain ulvahdus. Tämän jälkeen koira itsekin oli normaalin kyräilyn sijaan ihmeen "anteeksipyytävä", se ravisti ja meni sitten haistelemaan lääkäriä ja olisi varmaan nuolaissut jos ei olisi ollut kopassa. Otettiin koppa pois ja myöhemmin koira kävikin vähän lipaisemassa kädestä. Hyvin saman tyylinen reaktio kun lauantaina mökillä päivystykseen lähtiessä sen ihan melkein käytyä mun päälle kun autoin sen autoon, mutta lopulta hampaiden sijaan se nuolaisikin. Ihan kuin se ymmärtäisi, että yritetään auttaa, mutta kipu on niin hirveä että jollain lailla sen on pakko se kertoa.

Ell ei missään vaiheessa edes väläyttänyt lopetusta vaihtoehtona. Epäselvää on mikä siellä nivelessä on, sehän on juuri se kohta mikä sillä aina osteopaatilla on jumissa ollut. Se kävi viimeeksi joulukuussa ja sai silloin terveen paperit ja käskyn tulla 6-12kk kuluttua uudestaan tarkistettavaksi. Eräs ei vaan ole saanut aikaiseksi kun koira on ollut niin hyvinvoiva, ja se samainen osteopaatti ei enää edes tule tänne, vaan ottaa vastaan vain Helsingissä. Lievimmillään se kaiketi voi olla ihan osteopaatin hoidettavissa. Ne muut vaihtoehdot on sitten kaikki aika ikäviä: SI-niveleen voi tulla myös nivelrikko, se voi olla luustokasvain, hermopinne, välilevyn pullistuma, mikä vaan. Ell kuitenkin sanoi, että ihan varmasti koira saadaan lääkittyä kivuttomaksi ja se on sitten minun asia päättää mitä mieltä olen loppuelämän lääkityksestä. Pari viikkoa se nyt ainakin syö jonkinlaista pillerivalikoimaa ja on olemattomalla liikutuksella. Jos lääkityksen purku ei sitten joskus onnistu, vaihtoehdot on elää lääkkeiden kanssa tai lopettaa koira. Tärkeintä on nyt kuitenkin saada se ensin oireettomaksi, jotta ongelmakohta saa edes mahdollisuuden alkaa toipua. Ell pyytää lauantaina otetut röntgenkuvat päivystysklinikalta itselleen, ja koiralle aloitettiin heti kotiin tultua kolmanneksi lääkkeeksi Gabapentiini. Kysyin mitä sitten tehdään jos sekään ei auta, niin sitten on vielä sen tilalle muita vaihtoehtoja, samoin sekä Norocarp (tulehduskipulääke) että Tramal (opiaatti, vaikuttaa keskushermostoon) voidaan vaihtaa omassa sarjassaan eri aineisiin. Näissä kuulemma oleellista on löytää kullekin yksilölle sopiva cocktail eli yhdenkin lääkkeen vaihtaminen toiseen saattaa tehdä ison muutoksen vasteeseen koiran voinnissa. Ell palaa asiaan muutaman päivän sisällä katsottuaan röntgenkuvat ja koiran saatua pari annosta Gabapentiiniä, jotta nähdään miten se vaikuttaa. Sisällä sen ei kuulemma ole välttämätöntä olla jatkuvasti häkissä, vaan jos pysyy aivan rauhallisena eikä ota yhtään äkkiaskelta ovikellolle, toisen koiran yllyttämänä, lelun kanssa jne, ja koko lattialla on luistamaton matto eikä mitään mihin voisi edes yrittää kiivetä tai hypätä, sitä voi valvotusti pitää välillä pienessä tilassa "vapaanakin". Ajattelin etten muuta mitään nyt ennen puhelinsoittoa, jotta ainoa uusi elementti on tämä kolmas lääke. Lääkkeet tuntuu väsyttävän sen verran, että se on häkissä hyvin lunkina. Parin päivän päästä tehdään sitten uusi hoitosuunnitelma, kun ollaan toivottavasti viisaampia. Siihen saakka koira epäilemättä saa katsella aikamoisia lohikäärme-elokuvia päänsä sisällä.

Jännä kohta filmissä menossa.

PS. Sieni on edelleen totaalisen kauhuissaan kotona. Jospa tämä maailmanlopun tunnelma vähän helpottaisi, niin ehkä sekin pystyy rentoutumaan. Pöne kuitenkin varmaan haisee aikamoiselle narkkarille, ja Sieni karttaa sen häkkiä kuin ruttoa.

PPS. Hyvin pöllämystynyt olo kun nyt todella olin jo haudannut koiran, ja se tulikin vielä takaisin.

***

Illalla sai pissittyä, ontui kyllä vasenta takajalkaa sen jälkeen kuten tähänkin asti, muttei sanonut yhtään mitään. Portaita nostettaessa pienesti vinkaisi otetta ottaessani. Ollaan mietitty kaikenlaisia Ikeakassiviritelmiä mihin koiran saisi kyytiin ja nostettua ilman että siihen tarttee koskea / selkä menee mutkalle, mutta hissin pitäisi olla sellainen, ettei siinä sitten varmasti satu sen enempää kuin käsin nostaessakaan. Ei ole tehnyt mieli edes kokeilla. Nämä pissille menot on hirvein hetki, itseä ahdistaa jo valmiiksi :( Nyt on taas sellainen olo että ehkä 1-2 ekaa kertaa uuden lääkkeen jälkeen menee ja sitten kipu taas palaa, kuten Tramalin aloittamisen jälkeen kävi. Puhuttiin lääkärissä siitäkin, että kyseessä on kipuherkkä koira, joka on äärimmäisen äänekäs kaikessa kommunikoinnissaan, eli kiljahduksien määrästä tai voimakkuudesta ei ehkä kauhean luotettavasti voi arvioida kuinka kovaa siihen oikeasti sattuu. Ja en mä tiedä, pari vinkaisua päivässä, ehkä siitä pitäisi ajatella että kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja olla itse murehtimatta niin kauheasti. Jos se on muuten kivuton niin hyväksyttävä muutama hetki kun vähän vihlaisee. Mutta ei se voi näinkään elää, mä en pysty viemään sitä ulos, jos ahdistaa jo valmiiksi kun alkaa olla sen aika. No nyt on yritettävä ottaa päivä kerrallaan ja toivoa parasta - mikä se sitten ikinä onkaan? Ei ole mitään kokemusta tällaisesta koiran kivusta ja vahvoista kipulääkkeistä, saati lääkeyhdistelmistä, enkä tiedä yhtään mitä pitäisi odottaa.