Viime maanantaina oli koirahierojan kanssa puhetta siitä, miksi koirani inhoaa joitakin ihmisiä ja toisista se pitää, tai ainakin hyväksyy heidät. Pöne on nopea ja varsin ehdoton: sen näkee jo ensisilmäyksellä kumpaan kategoriaan se kenetkin laittaa. Sanoin, etten ymmärrä sen logiikkaa, sillä ei ole siis mitään ihmissilmin nähtäviä kriteereitä. Hieroja vastasi, että sen täytyy olla haju. Tokihan koira haistaa pelon, epävarmuuden, stressin jne. Puhuttiin sitten myös siitä, miten ihmiset voi kyllä keskenään "valehdella" viestittämällä eri tunteita kuin oikeasti kokee. Käytös, sanat, eleet, teot, toiset on parempia peittämään todelliset ajatuksensa kuin toiset. Koiraa ei kuitenkaan voi huijata. Tämän tietää jokainen omakohtaisesti varmaan ainakin siitä, että jos ohjaajaa jännittää kokeessa, koiralle ei onnistu esittämään että ei jännitä. Tai moni herkkä koira vaistoaa jos ihmisellä on pinna kireällä, ja luikkii karkuun jo valmiiksi: "koirani kertoi minulle että minua ärsyttää". Näiden kaikkien täytyy olla hajuja, joita ei voi valehdella.
Harmillista miten vähän nykyään on enää aktiivisia blogeja. Täsmälleen samoja ajatuksia oli kirjoittanut eräs täällä. Joitakin vuosia sitten treenijutut siirtyi facebookiin, ja keskustelu hiljeni blogeissa. Pikku hiljaa kommentointi on täysin kuollut fb:ssäkin. Kukaan ei jaksa kirjoittaa koekertomuksiin edes "onnea!", tykätään vain. Pidemmistä treeniajatuksista nyt puhumattakaan. Surullista. Älypuhelimien yleistyminen on varmasti iso syyllinen tähän. Puhelimella on köpsää kirjoittaa yhtään pidempää tekstiä. Fb:n ei kannata laittaa mitään sellaista mistä ei voi tykätä, koska kukaan ei kommentoi kuitenkaan. Kovin pitkiä juttuja ei myöskään jakseta lukea, tai ehkä ei vaan ole aikaa. Puhelinta vilkuillaan nopeasti muun elämän ohessa. Onhan se nyt tavallaan kiva, että aika käytetään oikeasti treenaamiseen eikä treeneistä kirjoittamiseen, jos se niin rajallista on. Itselläni ei ole, kirjoittaminen on sellainen henkireikä, että nappaan mieluummin vaikka yöunista sen hetken, mitä tällaiseenkaan ajatusten oksentamiseen menee. Olen nääs nopea kirjoittamaan.
Kaikki tämä keskustelun kuoleminen on mielestäni kauhean surullista. Lisäksi vielä se fb:stä kuitenkin tuleva paine. Seinä on täynnä koetuloksia, onnistuneita treenivideoita jne. Kukaan ei julkaise niitä huonoja, koska ei niistä saa palautetta eikä kannustusta, koska ihmiset ei jaksa kirjoittaa. Syntyy täysin epätodellinen illuusio siitä, että kaikki muut on täydellisiä ja itse olen vain tällainen. Mä en jaksanut enää. Poistin itseni koko facebookista joitakin viikkoja sitten. En ole kaivannut takaisin, olen oikeastaan ihanan pihalla nyt kaikesta. Sen jälkeen muistaakseni neljä tai viisi ihmistä on laittanut viestiä. Messenger ja whatsapp toimii edelleen. Arvasin etukäteen ketkä ne ihmiset on, joita sen verran kiinnostaa mun jutut tai treenata mun kanssa, että ne pitää itsekin yhteyttä. Kiitos teille, mukavaa että mulla on edes muutama oikea kaveri niiden satojen tykkäystuttujen seassa. :)
Paitsi että minä tykkään kirjoittaa, tykkään myös lukea. Olen monta päivää googlettanut milloin milläkin hakusanoilla uusia blogeja. Aluksi olin kauhean tarkka siitä, että haluan analyyttista pohdintaa kouluttamisesta. Juu ei löytynyt yhtään uusia blogeja. Sitten etsin lajeja: vepeä, koiratanssia ym. Muutaman löysin. Vain muutaman. Oikeastaan lukisin ihan mitä vaan, missä mietittäisiin jotakin koiramaailman asiaa vähän syvällisemmin ja pitemmin kuin "käytiin tänään metsässä Mopen kanssa. Illalla oli vepetreenit, Moppe oli niin pätevänä". Saa linkittää jos kellään on mitään lukemisen arvoista tiedossa.
Viikonloppuna leikittiin kesää mökillä ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna. Tämä koko kesä on ollut vähän sellaista "leikitään, että nyt on kesä". Vesi oli vielä 19-20 -asteista mutta ilma kyllä ihan siinä rajoilla, että uimapatjalla killuessa ei ollut aivan jalanlihalla kananlihalla. Suuäänien mestari on hassuin uimakaveri: sen nyt vielä ymmärtää, että laiturilla minun valmistautuessa hyppäämään uimapatjalleni, koira kiljuu vieressä ja hyppää sitten heti pommilla perään. Eilen se alkoi tehdä niin, että hyppäsi edeltä järveen, ui ympyrää ja kiljui sieltä. Voi ei Sieni <3
Jaaha, pitäiskö sitä alkaa taas vähän aktivoitua blogin osalta. Oon kyllä huomannut, että monella on kynnys kirjoittaa mitään kovin syvällistä koirien ominaisuuksistai tai treenihommista kun pelätään, että joku tuomitsee tai jää kiinni johonkin lauseeseen tai asiaan. Siitä syystä munkin blogi on suljettu. Ei kukaan enää pohdiskele koiransa ominaisuuksia ja niiden vaikutusta koulutukseen, paitsi niitä hyviä ehkä. Mikä on ehkä vähän harmi, koska suurin osa koiraharrastajista on edelleen ihan onnellisen pihalla edes siitä omasta koirastaan puhumattakaan että voisi vieraita koiria, koulutuksen ja ohjaajan vaikutusta niihin arvioida tms. Asioita, joilla on iso merkitys kun pohditaan, miten sitä omaa koiraa saisi parhaiten vietyä eteenpäin. Ja joista ohjaaja voisi kehittyä paljonkin. Mieluummin ihmiset pitää tietämättömyytensä ja sen suomat ehdottomat mielipiteet, tyyli se on sekin.
VastaaPoistaTästä tuli mieleen, että onkohan koulutuksen muuttuminen maksulliseksi ja kurssimuotoiseksi tehnyt osaltaan sen "minäminä" -asenteen. Halutaan vaan keskittyä omaan vuoroon eikä seurata toisten tekemisiä, ja silloin jää tosi paljon oppimatta juurikin erilaisista koirista.
VastaaPoistaIhan varmasti.. Nykyään on miltei "kyttäämistä" jos menet sieltä kentän laidalta lähemmäksi seuraamaan jotain tiettyä harjoitusta. Kun kaikki vaan jämähtää sinne kentän laidalle ja pitää ajatukset omana tietonaan, ei silloin ikinä pääse sitä keskustelua syntymään jossa voisi huomata että on muitakin ajatustapoja kuin se oma. Ja ne muut tyylit voisivat olla ehkä jopa parempia itselle/omalle koiralle. Ja sitten ne muut olettavat, että kaikki tietää samat asiat kuin itsekin kun eivät kerran kysy mitään. Tuohon oletukseen sorrun minäkin.
PoistaRahalla saa jonkun huomion ja keskittymisen omiin asioihin niin miksipä sitä vaivautua sen enempää ponnistelemaan..? Kun toinen vaihtoehto on miettiä porukassa ja oppia tekemällä ja näkemällä. Moni luulee saavansa valmiin ratkaisun, mutta aina se vaatii myös sen oman oivalluksen ja panoksen.
Joo, ja räikeimmilläänhän kursseilla on sellaista että tullaan vaan omaa vuoroa varten, tehdään se ja lähdetään seuraaviin kiireisiin, ei jäädä edes muodon vuoksi notkumaan paikalle muiden treenien ajaksi. Maksullisella kurssilla jokainen toki tekee miten haluaa, itseltäänhän se vain on pois. Sama näkyy yhdistyksen järjestämillä ulkopuolisten kouluttajien kursseilla: halutaan tulla koiran kanssa, siis kuunteluoppilaspaikkoja väheksytään, vaikka monesti paremmin oppisi kun ei tarttisi samalla keskittyä omaan koiraan!
VastaaPoista