Nosevalmennus

Silmälääkärin jälkeen siirryttiin Motivaatiolle Ellin noseyksärille. Olin ilmoittanut että haluan ensisijaisesti katsoa Pajun sekoilua, ja Lakin kanssa tehdä jotain kolmosiin tähtäävää. Oikeastaan asetin melkoiset paineet toivomalla että saa minut innostumaan kolmosluokasta kun en ole sitä yhtään. 😄

Paju aloitti ykkösluokan alueesta, jossa 3min. Se jäi vähän kiinni lattialla olevaan koiran pörröpetiin ja tuolilla olleisiin noutokapuloihin. Tällaisten imppaamisesta voi heti sanoa että ei kuulu etsintään, jatkapas. Nyt ainakin kesti sen hyvin. En paljoa ohjannut ja aika ehti loppua ennen kuin piilo löytyi, se oli lipaston nurkassa noutokapulatuolin vieressä. Minuutin olisi kuulemma voinut antaa koiran pyöriä ja sitten alkaa jo ohjata. Meiltä jäi sen nurkan lisäksi ainakin ruokapöydän alunen ja huoneen nurkka jossa oli pahvilaatikoita ym. Koira siis kävi niissäkin mutta olisi voinut huolellisemmin tarkastaa lattialistat ym.

Sitten laatikot, näillä tosi hyvää työtä, ei mitään huomautettavaa.

Lakki pääsi aloittamaan 3lk laatikoista, joita ehkä joku 30kpl, jotakin laukkuja ja kannellisia ämpäreitä. Aikaa 3min. Ei meinannut löytyä mitään, lopulta yksi löytö ja sitten unohdin sanoa valmis. Toinen jäi salkkuun, haisteltiin sitä kyllä mutta olisi pitänyt osata haistella saumaa. Lakilta puuttuu taito ämpäreiden ja kassien kanssa, se voisi itse ymmärtää haistella ne joka puolelta. Tähän lisää kokemusta.

Sitten mentiin yläkertaan, jossa kaksi erillistä aluetta. Kolmosissa piilojen määrät on tosi sekavat. Sisällä erillisiä alueita voi olla max 5, tyhjiä niistä max 1, ja piiloja per alue max 3, yhteensä max 7. Eli nyt kun oli kaksi tilaa, piiloja per huone voi olla 0-3, mutta molemmat ei voi olla tyhjiä. Aikaa saatiin muistaakseni 6min. Lakki teki hyvää työtä ja löydettiin molemmista 2, ja nyt muistin sanoa valmis ennen kuin aika oli loppumassa. Suurin osa kolmosen kisaajista käyttää kelloa, mutta Elli ei, ja mäkin luulen että en pysty koiran lisäksi seuraamaan kelloa. Pitää siis mieluummin opetella laskemaan noin 20sek jolloin 30sek jäljellä -ilmoituksen jälkeen ottaa päässään aikaa ja ilmoittaa sitten valmis. Löydettiin kaikki 🤩 Eikä se nyt mitenkään mahdottomalta tuntunut. Ehkä kolmosissa se pointti ei olekaan että piilot muuttuu överivaikeiksi, vaan haaste on että koko alue tulee annetussa ajassa kattavasti tarkastettua.

Toinen alue oli varasto alhaalla, siellä koirien kevythäkkejä, retkituoleja ym, toisella pitkällä seinällä puisia hyllyjä. Täältä löytyi kolme, mutta meni vähän ilmaisutreeniksi; Lakki ei osannut ilmaista kevythäkin reunassa ollutta piiloa kun ei mielestään saanut nenää kiinni vaikka se oli siis ihan saavutettava. Tässä siis ajanotto katkesi, mutta ne kolme oli kaikki mitä siellä oli.

Saatiin aika paljon palautetta.

Ilmaisu on tosiaan hajonnut, joskus se menee maahan ja joskus otan pelkän katseen jne. Lakin kaltainen kiltti poika luultavasti hyötyisi siitä, että kriteeri on selkeä ja koira tietää että aina tehdään sama kuvio. Mulla on muka kokeissa niin kiire että oon alkanut ottaa pelkän niiaamisen ja sitten vasta kun näen että se tarkentaa jne. Korkeilla se maahan meno tuntuu hankalalta kun matka on niin pitkä. Töppöinen otti korkeisiin itse istumisen ja sillä se pelitti. Lakille pitää nyt miettiä pitääkö sen maahan menon tai pelkän katseen ja sitten jumpata vähän erilaisilla piiloilla, ja pitää siitä kiinni myös kokeissa.

Toinen juttu oli lämppähaju. Palkkaan siinä "noniin hyvä, lähdetään sitten etsimään". Lämppä on koiran ensimmäinen kosketus hydrolaattiin koeympäristössä, ja kannattaisi hyödyntää ehdollistuma vähän paremmin... Siis kunnon palkkaa siitäkin, ei se ole yhtään vähempiarvoinen kuin etsityt piilot!

Samaan liittyen sain noottia mun välipalkasta alueella. Se "noniin hyvä, jatketaan" on aivan liian huono. Vaikka Lakilla toistaiseksi on hyvä motivaatio ja se jaksaa etsiä, vuosien kolmosissa kisaamisen jälkeen tilanne tuskin pysyy samana. Mikä virka sellaisilla piiloilla edes on, josta saa "ihan kiva"? Mitä se tuottaa koiralle? Jokaisen piilon pitäisi opettaa jotakin tai muutenhan se on turha.

Nosessa voi ihan hyvin palkaksi temputtaa koiraa tai vaikka haukuttaa, ja koska Lakki tykkää hyppiä päin, siitä voisi jalostaa jotakin. Sitten selkeä uudelleen lähetys, nyt se tosiaan vähän sotkee. Jos esim ekan löydön jälkeen oon juossut toiseen tilaan, se ei meinaa lähteä uudelleen etsimään kun on luullut että juostaan palkalle. Kolmosissa etsinnät harvoin päättyy löytöön, vaan koira etsii kun aika on loppumassa ja sanot valmis, ja sitten mennään pois ja saa palkan. Koiralle siis välipalkan (sosiaalinen) ja loppupalkan (alueelta pois ja välineellinen palkka) sanojen pitäisi olla selkeät ja ehdottomasti erit. Sisäetsinnässä voi olla se 7 piiloa ja jotta koira jaksaa tehdä sellaista palkatta, näihin asioihin kannattaa panostaa nyt. Kokeessakaan harvoin on oikeasti niin kiire, etteikö joka löydöstä ehtisi antaa sitä sosiaalista palkkaa. Siinä menee ehkä 5 sekuntia ja siihen investoiminen maksaa kyllä itsensä takaisin. Sitten joskus jos oikeasti aika on kortilla niin voi käyttää sen "hyvä jatketaan" -välipalkan.

Lakki kävi vielä palauttelevana etsimässä ykkösen laatikot, ne samat mitkä Paju oli tehnyt, se oli parin sekunnin löytö ja suorapalkka siitä.

Paju pääsi lopuksi kolmosen alueelle, valitsin sen yläkerran missä kaksi eri huonetta ja missä Lakki oli käynyt eli minä tiesin piilot. Korkean se otti hyvin ja nostaminen onnistui hienosti! Toki tiesin missä piilot on, mutta ihan tarkkoja kohtia en muistanut. Kaapissa ollut saavuttamaton tehtiin niin, että koiran haistellessa kaapin reunoja kehut että keskeyttää etsinnän, avasin kaapin oven ja sai ottaa tarkan kohdan sieltä. Pajulla ja oikeastaan Lakillakin jäi keskellä toista huonetta ollut tuoli -pöytäryhmä hieman huonolle tarkastamiselle, muuta vallan jees. Lakki voisi treenata myös saavuttamattomia koska sillä oli hieman vaikeuksia kaapin kanssa. Näinhän minä että hajulla on mutta aikaa palaa tyyliin minuutti kun se vaan yrittää lähemmäs vaikkei pääse. Koira siis saisi tehdä hieman aiemmin päätöksen että sinne ei pääse, ilmaisen tähän. Saavuttamattomia kun tekee paljon, ilmaisu alkaa kärsiä ja koira lakkaa yrittämästä tarkentaa, mutta sitten pitää taas tehdä vaikka heti perään "melkein saavuttamattomia" mihin kuitenkin pääsee kun yrittää.

Oli kivaa, ja vaikka Pajun sekoilua ei nyt saatu ollenkaan esille, siihen muutama ajatus. Kiihkeän koiran kanssa jo alueelle tulo pitäisi miettiä ja pakottaa koira keskittymään. Esim ihan vaikka pyytää temppuja tai istumisia matkalla ja niin kauan kun ei kerkiä tai pysty, ei liikuta yhtään lähemmäs. Luopumiset namikädestä voi toimia. Nyt me jouduttiin odottamaan ehkä joku 30sek lähtöviivalla kun Elli kävi muuttamassa sitä kaappipiiloa niin että oven avaamalla se oli tyrkyllä, ja se teki Pajulle tosi hyvää. Pidin sitä vaan valjaista kiinni enkä palkannut tms. Se otti siinä jo hajun ekasta piilosta ja meni sitten suoraan sinne. Jos näkee että koira ei keskity, sen voi kokeessakin pysäyttää, ottaa valjaista ja tehdä "uuden aloituksen" kesken etsinnän. Ja jos näkee että se syystä tai toisesta touhuaa omiaan, sille voi kyllä heti sanoa että tuo ei kuulu asiaan ja ohjata sen etsimään jostain läheltä. Pajulle se pitää tehdä tosi nätisti ettei se vedä poroja nokkaan, mutta nyt se ainakin pelitti oikein kivasti.

Pajun ilmaisuun voisi rakentaa hieman kestoa, nyt se oli aika hätäinen. Makuasia haluaako että koira pysyy kaikki puhumiset siihen saakka että itse vapauttaa sen vai saako se esim löytö-sanasta lopettaa. Toisaalta kun Paju koskee niin mitä pitempään se on siellä, sen suurempi riski että se kerkiää nuolaista. Sillä ei kyllä ole sitä ongelmaa ollut enkä todellakaan haluakaan.

Meillä ei ole meidän kylällä ollenkaan nosekoulutusta niin tuli mieleen, että voisi sitä ajaa tuonne toisenkin kerran. Onhan se kallista mutta koin että sain kyllä rahalle vastinettakin. Ainoa vaan että yksäriajat on arkipäivien aamupäiviä ja normaalisti oon aina töissä. Sormen saikulla ehtii kaikenlaista. 🤗

Silmäkontrolli

Eilen käytiin Jyväskylässä silmäkontrollissa ja uusimassa resepti. Kaihi on edennyt, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Koira näkee toisella silmällä vielä vähän, mikä on vaikea tajuta, koska ei siitä arjessa huomaa että se on melkein sokea. Pimeällä se kyllä menee tosi epävarmaksi ja jos se jää mun taakse haistelemaan, ja sojotan otsalampulla eteenpäin, se osaa kyllä suunnistaa valon suuntaan mutta ei näe minua ja törmää mun jalkoihin. Pieni liike auttaa ettei niin tapahdu.

Se mikä oli sitten ylläri ja järkytys, on se, että oikean linssin kiinnitykset on liki irronneet ja linssi on kallellaan iriksen takana. Jos linssi siirtyy iriksen etupuolelle etukammioon, tilanne on todella kivulias, koko silmä menee harmaaksi ja se vaatisi päivystyksellisen silmän poiston. Jos linssi siirtyy iriksen taakse lasiaisen sekaan, siellä se mahtuu olemaan aiheuttamatta ongelmia.

15v koiralle ei ruveta silmän poistoja tekemään. Ell sanoi, että kontrolli puolen vuoden päästä, eli ei ole oletettavaa että se tapahtuu heti ensi viikolla. Jäi silti sellainen olo että tartteeko sitä jäädä odottamaan koska se tapahtuu vai pitäisikö todeta että se kaipaamani viimeinen sysäys olisi nyt tässä. Toisaalta vaikka se irtoaa, on kaiketi 50/50 mahdollisuus että se siirtyy sinne taakse mikä "ei haittaa". Mutta jos ei, niin näen sieluni silmin kuinka se sitten joku lauantai-ilta tapahtuu ja kärrään helvetin kipeän koiran harmaan silmänsä kanssa lopetettavaksi. Tartteeko sitä tosiaan jäädä odottamaan? Pitäiskö ainakin käydä omalta ellältä pyytämässä joku tuju kipulääke että jos niin tapahtuu, saa koiralta lääkittyä tajun kankaalle lopetukseen pääsyä odotellessa?

Jotenkin... kornia että luulin aina että se kuolee koska selkä, ja sitten se kuolee koska silmä. En ymmärrä silmäsairauksista mitään, ei ole koskaan ollut kellään sellaisia. Tai siis kellään ennen kuin nyt. En ole edes tiennyt että silmä voi tuolla tavalla vanhuuttaan "hajota". 😔

Noin muuten koira oli heistä erittäin virkeä ikäisekseen. Siinä oli silmiin erikoistuva lääkäri kanssa katsomassa koiran silmiä.

Mudien nosemestikset

Tehtiin SM-tiimin kanssa kauan sitten vaihtarit; lupasin tulla heille vkt:ksi SM-kisoihin, jos he ottaa koppia meidän rotumestiksistä. Halusin paikaksi Hotelli Salpan, koska oon aiemmin heidän kokeissa ollut ja yöpynyt siellä ja se on koiran kanssa vallan kiva yöpaikka, ja olisi helppoa että pitkänmatkalaiset voisi yöpyä koepaikalla. Laitettiin lauantaille kakkoset ja sunnuntaille ykköset, ja lopulta lupasin itse mennä ykkösen vkt:ksi, ei mulla ole oikein motivaatiota kisata Pajun kanssa niin samapa se. Vkt ei kyllä juurikaan näe suorituksia, joten olisi ehkä kuitenkin kannattanut varata vaikka kellottajan pesti, niin olisi nähnyt ne mudit.

Tapahtumia on kivaa järjestää ja ymmärrän todella hyvin sen, että mitään ei ole ellei joku sitä tee. Ei nämä itse itseään järjestä. Toki rotumestaruusosuus ei teetä juurikaan lisää vaivaa normaaliin kokeeseen nähden, vain se on hyvä tietää, että Kennelliitto ei anna "tavallisen" yhdistyksen anoa niitä, vaan mudiyhdistys piti olla mukana. Syystä että Nose Work Saimaa ei voi asettaa jäseniään eriarvoiseen asemaan antamalla etusijaa mudeille, mutta SUMU voi. En tajunnut, mutta ei ne Kennelliiton päätökset ole ennenkään mun järkeen mahtuneet.

Lopulta koko tapahtumaan tuli huikeat yksi koira kakkosiin (Lakki) ja kaksi ykkösiin. Harmitti. Aina on jollekin liian kaukana, väärä ajankohta, liian kallis, jne jne. Kakkosluokan mudeja on tiettävästi ollut viisi, joista yksi on kuollut ja toinen doupattu töppöinen, mutta olisin kovasti toivonut että edes toinen niistä kahdesta muusta olisi päässyt paikalle. Ihan hölmöä tietää että voitto on mun ellen onnistu saamaan hylättyä, jos koira esim kusee alueelle. Mitään varsinaista mestaruuskisan tuntua ei kyllä ollut luvassa. No eipä myöskään jännittänyt yhtään. Ei ole juuri nosea treenattu, muutamana päivänä alkuviikosta mökillä tein parit etsinnät.

Koiria oli 14 ja Lakki oli etukäteen arvottu numerolle 8. Ensin oli ajoneuvot ja ulko, sitten toisella kierroksella sisä ja laatikot.

Ajoneuvoja oli 3kpl, mutta niiden järven puoleiset sivut ei kuuluneet alueeseen. Yksi piilo, 2:00. Ihan perus etsintä, eka ilmaisu oli tosin vähän hätäinen niin pyysin uuden.

Piilo merkattu vihreällä

Ulkoalue oli melko iso, yksi piilo, 3:30. Lakki heilautti ensin keinua, minkä oli tehneet vissiin ihan kaikki muutkin. Sitten se jäi aika pian jumittamaan puiseen laatikkoon ja melko kauan sai sen ovenräppänää neniä, ennen kuin ymmärsin että saavuttamaton.

Tauon jälkeen sisä, yksi piilo, 3:00. Tämä näytti etukäteen siltä että arvelin että erot tehdään täällä. Katon rajassa puhalsi ilmastointi niin että yksi "palmu" suorastaan vapisi tuulessa.

Lakki paineli melkein heti keskelle pöydän ja kahden tuolin alueelle ja yritti kaivautua sinne. Näinhän minä että siellä se piilo on, mutta koira ei ollut tyytyväinen enkä uskaltanut ilmoittaa löytöä, koska pelkäsin että tuomari kysyy "tarkenna missä" ja sitten pitäisi arvata kun koira ei ole saanut tarkkaa paikkaa valittua. Yritin vain auttaa että mene alta, mene päältä, vasemmalta jne. Ohjaaja ei saa koskea alueeseen, olis tehnyt kyllä mieli siirtää toista tuolia! No sekin oli saavuttamaton ja voisi sen kuulemma nopeammin uskoa ettei tartte minuuttia painostaa koiraa 😂

Sitten alkoi jännittää. Laatikoita oli nimittäin 50kpl, yksi piilo ja aikaa 1:30. Siis aivan hirveä kiire ja aikaa on ehkä just käydä kaikki kerran läpi, mitään toisia kierroksia oli turha suunnitella. 

Tämä oli aivan hirveän rumaa ohjaamista. Ehkä ekat 30s annoin sen etsiä itse, yritin vain katsoa että ei jää yksittäisiä laatikoita väliin. Toiset 30s hoputin ja kun tuli 30s jäljellä -ilmoitus, aloin suorastaan hysteerisesti hoputtaa sitä. Missään ei ollut mitään reaktiota joten ei ollut mahista edes arvata. Oltiin melko lailla käyty kaikki läpi mutta arvelin edelleen että se on joku mitä ei olla haisteltu, ja yritin vaan vauhdilla edetä johonkin suuntaan. Lopulta nokka osui johonkin mihin koira pysähtyi enkä tainnut edes odottaa ilmaisua kun rääkäisin löytö, ja se oli se! Sitten rääkäisin uudelleen ja ryntäsin palkkaamaan koiraa, mutta juoksin vahingossa toimistoon, ja tuomari huusi mun perään että tuu ny pois sieltä ja jos tänne toiseen suuntaan 😂

Lakille siis sen kolmas ja viimeinen kakkosluokan satanen, rotumestaruus ja menolippu kolmosiin - ekana mudina Suomessa 😱 ! Satasia tuli tänään huikeat 7kpl eli ei ne mitään vaikeita alueita olleet. Lakki oli lopputuloksissa sijalla 5.

Ollaan yötä hotellissa ja huomenna tosiaan ne ykkösen kokeet. Mulla on kaikki koirat mukana. Täällä on joku yleinen saunavuoro nyt illasta ja laitoin miehelle kotiin viestin voiko mäyräkoiran luontoon päästää, eiku nahkaisen saunaan ottaaa'aa (ärsyttävä renkutus on se, mutta mäyräkoirassa on jotain nahkiaisenomaista). Mies vastasi että EI VOI. EI. E-I T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N V-O-I.

Ihan kun se jotenkin epäilisi minua?

Me:

jokomennään

Vakavasti ottaen jos oikein muistan, pöne nousi täällä kakkosiin, ja nyt Lakki nousi kolmosiin. Mikä ihana jatkumo.

***

Alueiden kuvat lisätty! Nosessa on nykyään järjestään sellainen käytäntö että alueita ei saa itse kuvata. Sinänsä ihan reilua koska ekalla ja vikalla on tosi erilainen aika tutkia niitä kuvia autossaan ja miettiä jotain strategioita. Yleensä järjestäjä siis kuvaa ja laittaa kuvat vasta kun koe on ohi eikä niistä voi hyötyä enää kukaan.

Rally-toko AVOHYV

Tänään oli sitten omalla kylällä rallykoe, ja olin ihan viittä vaille aamulla taas perumassa, kun ei olisi kiinnostanut yhtään. Koe oli kahdessa osassa, aamulla ylemmät luokat ja iltapäivälle anottu erikseen alemmat, ja avoin luokka oli viimeisenä, klo 16.00. Jos ne jeesuksen aikaiset herätykset on kamalia niin niin on kyllä tällainen kotona notkuminenkin! Mies tuli kahdelta töistä ja sanoin sillekin että ei nappaa yhtään, kun Lakki ei kuitenkaan tee sitä mitä pitäisi tai sitten se tekee kaikkea ylimääräistä. Hän koiraharrastuksista mitään ymmärtämättömänä sanoi, että ei se koiran vika ole ja kouluta se paremmin. No, niin, voisiko sitä enää lyhyemmin tiivistää.

Tulin siihen tulokseen että vituttaa enemmän heittää 28e kankkulan kaivoon, joten kolmen maissa lähdin paikan päälle. Onneksi olin reilusti ajoissa, koska koe oli ajoissa ja meidänkin luokka aloitettiin 15min aiemmin. Mulla ei ollut koiralle mitään palkkaa mukana. Tiedän että on todella lapsellista kiukutella koiralle, mutta ollakseni rehellinen kerrottakoon tässä että eilisen tottiksen jäljiltä oli vaan huono fiilis ja ajattelin että mennään ja tehdään mitä tehdään, aikamoista paskaa saa olla ettei pisteet riittäisi tulokseen.

Lakki oli kolmanneksi viimeinen, koiria oli 17, joista yksi oli pois. Se paskanti kotona kahdesti, ja käytin sitä vielä koepaikalla rataan tutustumisen jälkeen kävelyllä, kolmas paska. Ihan siis kiinteää paskaa mutta uusi kala-riisi-nappula ei taida sopia sen paremmin kuin kala-peruna, kun sitä sontaa riittää. Se oli myös oksentanut autoon pönen lampaantaljalle hirveän läjän heinää. Nice.

Rata näytti... yksinkertaiselta ja helpolta, mutta niin nää alemmat minusta edelleen, niin monta vuotta tuli kuitenkin sitä mestaria veivattua. Tuomari seisoi 3-5 kylttien paikkeilla seinää vasten, ja harmitti että sekä seisomaan nousu (missä se saattaa hamuta mun kättä) että edessä peruuttelu (törmää, mietin tuleeko joka askeleelta kontrollia vai selviääkö jollain köntällä) oli aivan hänen silmien alla.

Parkkiksella keksin että seison eteen tuloissa näin, niin ei ehkä astu varpaille.

Katselin monta suoritusta ja mietin ennen kaikkea koirien seuraamista. Rallyssa moni nyt saattaa mennä jollain tässä-käskyllä eikä edes esitä oikeaa seuraamistaan, mutta ei se kyllä mitään loistokasta suurella osalla ollut. Siis kaunista kyllä. Mulla on varmaan vaan ihan poskettomat kriteerit. Jäin ihan miettimään, että tartteeko mun pk-tottiksessakaan yrittää hulluna lietsoa sitä koiraa johonkin, vaan voisiko vaan lähteä siitä että hyvä keskittyminen ja kaunis tekeminen riittää?

Hallissa sai olla kerrallaan max kaksi seuraavaa koiraa. Muistuttelin Lakille autolla seisomaan nousun ja sivuaskeleen, olin löytänyt jotain kuivia nappuloita autosta ja sai niitä. Mentiin hallille niin että päästiin suoraan sisään. Lakki oli yllättävän rento ja lunki, sehän ei ole montaa kertaa elämässään ollut hallissa kokeessa vieraiden ihmisten ja koirien keskellä. Mulla oli sille muutama nami ja karvalelu, tuomari kielsi vinkulelut niin kuula jäi autoon. Lakki nujusi katollaan odotellessa. Kehään laitoin sen eka maahan, sitten hihna irti, koiran kanssa 360 asteen vasempaan käännös ja siitä lähtökyltille. Olin jo unohtanut puolet kylteistä kun en rataan tutustumisessa jaksanut kauaa olla, mutta avossa vielä ehtii lukemaan niitä mennessään 😂 Lakki tuntui kevyeltä ohjata. Kehän ulkopuolella se halusi nameja ja vähän leikittiin, ja siirryttiin sitten ulos jatkamaan leikkiä, ettei häiritä viimeisiä suorittajia.

Se oli sitten ainoa 100p, joten sillä sijoitus 1. Mudit otti kaksoisvoiton, harmi kun ei tullut otettua Tedin kanssa kuvaa. Avossa oli kolmaskin mudi mikä on tosi harvinaista! Tuomari kävi vielä lopuksi kehumassa sekä minun että kakkoseksi tulleen koirakon suorituksia, että oli kuulemma vain upeaa katsottavaa.

Virkku aiheutti hetkeksi hämmennystä ja kaverilta tuli jo viesti, että mitä hittoa oon säätänyt jos oon saanut -100p,  mutta se oli bugi ohjelmassa eikä ensin ollut hyväksynyt Lakin aikaa ja siksi heitti pisteet noin. 😁

Silloin kun sitä vähiten odottaa jne. Kai se sitten kannatti mennä. Ja ehkä oikeasti miettiä sitä että tartteeko sitä haukuttaa ja hetsata vaan voisiko hakea vaan sitä keskittymistä?

Palkintokassissa oli itsestään seisova lelu (jonka Paju heti kuvan oton jälkeen pölli)