Tänään koitti se suuri päivä, kun päästin kanat vapaaksi. Sanotaan, että kannattaa pitää pari viikkoa siellä mihin haluaa niiden kotiutuvan että ne varmasti kotiutuu, ja sitten kun päästää ne, ne kyllä menee illaksi takaisin kotiinsa. Nämä on nyt seitsemättä viikkoa minulla, toisaalta silloin aluksi ei olisi tullut kuuloonkaan laittaa niitä kaiken maailman haukan syöteiksi kun Klaara varsinkin oli todella pieni. On ne nyt jo useamman viikon olleet kaikki sen kokoisia, että siihen ei ole voinut vedota. Ajattelin jopa että en päästä niitä ennen kuin ne kaikki munii ja on oppineet tekemään sen oikeaan paikkaan.
No, silloin lokakuussa olen toki töissä eikä ne voi täällä päiviä vapaana viettää. Kanat munii yleensä aamulla ja jos ne iltapäivällä pääsee pariksi tunniksi vapaaksi, sen ei pitäisi munimiseen vaikuttaa mitenkään.
Jotenkin vaan jos nyt ei sentään ahdistanut niin epäilytti taas tämä homma. Niin se on joka kerta uusien kanojen kanssa epäilyttänyt. 😅 Mitä jos ne pelästyy jotain ja sinkoaa hevonkuuseen. Mitä jos ne ei löydä takaisin tarhaan. Mitä jos ne ei halua tulla eikä mun kutsu toimikaan. Mitä jos ne "villiintyy" eikä olekaan vapaana ollenkaan niin kesyjä kuin mitä rajatussa tilassa ovat?
Mutta ei se sen helpompaa lokakuussa olisi. Ihan yhtä lailla jännittää. Siispä päätin että nyt on hyvä päivä aloittaa. Istuin ensin ihan ovella itse. Aika pian jätin ne omiin oloihinsa, siinä ne pöllyytti multaa (RIP uusi nurmi) tarhan edessä. Ihan samalla tavalla käyttäytyy kuin aidan sisäpuolellakin. Kävin sisällä ja teki mieli kokeilla väistääkö ne mua. Menin herkut kädessä ja ihan samalla tavalla juoksee luokse kuten tähänkin saakka. 😄
Oikeastaan tämä näytti siltä aivan niinkuin aina. 💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti