Rally-toko AVOHYV

Tänään oli sitten omalla kylällä rallykoe, ja olin ihan viittä vaille aamulla taas perumassa, kun ei olisi kiinnostanut yhtään. Koe oli kahdessa osassa, aamulla ylemmät luokat ja iltapäivälle anottu erikseen alemmat, ja avoin luokka oli viimeisenä, klo 16.00. Jos ne jeesuksen aikaiset herätykset on kamalia niin niin on kyllä tällainen kotona notkuminenkin! Mies tuli kahdelta töistä ja sanoin sillekin että ei nappaa yhtään, kun Lakki ei kuitenkaan tee sitä mitä pitäisi tai sitten se tekee kaikkea ylimääräistä. Hän koiraharrastuksista mitään ymmärtämättömänä sanoi, että ei se koiran vika ole ja kouluta se paremmin. No, niin, voisiko sitä enää lyhyemmin tiivistää.

Tulin siihen tulokseen että vituttaa enemmän heittää 28e kankkulan kaivoon, joten kolmen maissa lähdin paikan päälle. Onneksi olin reilusti ajoissa, koska koe oli ajoissa ja meidänkin luokka aloitettiin 15min aiemmin. Mulla ei ollut koiralle mitään palkkaa mukana. Tiedän että on todella lapsellista kiukutella koiralle, mutta ollakseni rehellinen kerrottakoon tässä että eilisen tottiksen jäljiltä oli vaan huono fiilis ja ajattelin että mennään ja tehdään mitä tehdään, aikamoista paskaa saa olla ettei pisteet riittäisi tulokseen.

Lakki oli kolmanneksi viimeinen, koiria oli 17, joista yksi oli pois. Se paskanti kotona kahdesti, ja käytin sitä vielä koepaikalla rataan tutustumisen jälkeen kävelyllä, kolmas paska. Ihan siis kiinteää paskaa mutta uusi kala-riisi-nappula ei taida sopia sen paremmin kuin kala-peruna, kun sitä sontaa riittää. Se oli myös oksentanut autoon pönen lampaantaljalle hirveän läjän heinää. Nice.

Rata näytti... yksinkertaiselta ja helpolta, mutta niin nää alemmat minusta edelleen, niin monta vuotta tuli kuitenkin sitä mestaria veivattua. Tuomari seisoi 3-5 kylttien paikkeilla seinää vasten, ja harmitti että sekä seisomaan nousu (missä se saattaa hamuta mun kättä) että edessä peruuttelu (törmää, mietin tuleeko joka askeleelta kontrollia vai selviääkö jollain köntällä) oli aivan hänen silmien alla.

Parkkiksella keksin että seison eteen tuloissa näin, niin ei ehkä astu varpaille.

Katselin monta suoritusta ja mietin ennen kaikkea koirien seuraamista. Rallyssa moni nyt saattaa mennä jollain tässä-käskyllä eikä edes esitä oikeaa seuraamistaan, mutta ei se kyllä mitään loistokasta suurella osalla ollut. Siis kaunista kyllä. Mulla on varmaan vaan ihan poskettomat kriteerit. Jäin ihan miettimään, että tartteeko mun pk-tottiksessakaan yrittää hulluna lietsoa sitä koiraa johonkin, vaan voisiko vaan lähteä siitä että hyvä keskittyminen ja kaunis tekeminen riittää?

Hallissa sai olla kerrallaan max kaksi seuraavaa koiraa. Muistuttelin Lakille autolla seisomaan nousun ja sivuaskeleen, olin löytänyt jotain kuivia nappuloita autosta ja sai niitä. Mentiin hallille niin että päästiin suoraan sisään. Lakki oli yllättävän rento ja lunki, sehän ei ole montaa kertaa elämässään ollut hallissa kokeessa vieraiden ihmisten ja koirien keskellä. Mulla oli sille muutama nami ja karvalelu, tuomari kielsi vinkulelut niin kuula jäi autoon. Lakki nujusi katollaan odotellessa. Kehään laitoin sen eka maahan, sitten hihna irti, koiran kanssa 360 asteen vasempaan käännös ja siitä lähtökyltille. Olin jo unohtanut puolet kylteistä kun en rataan tutustumisessa jaksanut kauaa olla, mutta avossa vielä ehtii lukemaan niitä mennessään 😂 Lakki tuntui kevyeltä ohjata. Kehän ulkopuolella se halusi nameja ja vähän leikittiin, ja siirryttiin sitten ulos jatkamaan leikkiä, ettei häiritä viimeisiä suorittajia.

Se oli sitten ainoa 100p, joten sillä sijoitus 1. Mudit otti kaksoisvoiton, harmi kun ei tullut otettua Tedin kanssa kuvaa. Avossa oli kolmaskin mudi mikä on tosi harvinaista! Tuomari kävi vielä lopuksi kehumassa sekä minun että kakkoseksi tulleen koirakon suorituksia, että oli kuulemma vain upeaa katsottavaa.

Virkku aiheutti hetkeksi hämmennystä ja kaverilta tuli jo viesti, että mitä hittoa oon säätänyt jos oon saanut -100p,  mutta se oli bugi ohjelmassa eikä ensin ollut hyväksynyt Lakin aikaa ja siksi heitti pisteet noin. 😁

Silloin kun sitä vähiten odottaa jne. Kai se sitten kannatti mennä. Ja ehkä oikeasti miettiä sitä että tartteeko sitä haukuttaa ja hetsata vaan voisiko hakea vaan sitä keskittymistä?

Palkintokassissa oli itsestään seisova lelu (jonka Paju heti kuvan oton jälkeen pölli)