Nosevalmennus

Silmälääkärin jälkeen siirryttiin Motivaatiolle Ellin noseyksärille. Olin ilmoittanut että haluan ensisijaisesti katsoa Pajun sekoilua, ja Lakin kanssa tehdä jotain kolmosiin tähtäävää. Oikeastaan asetin melkoiset paineet toivomalla että saa minut innostumaan kolmosluokasta kun en ole sitä yhtään. 😄

Paju aloitti ykkösluokan alueesta, jossa 3min. Se jäi vähän kiinni lattialla olevaan koiran pörröpetiin ja tuolilla olleisiin noutokapuloihin. Tällaisten imppaamisesta voi heti sanoa että ei kuulu etsintään, jatkapas. Nyt ainakin kesti sen hyvin. En paljoa ohjannut ja aika ehti loppua ennen kuin piilo löytyi, se oli lipaston nurkassa noutokapulatuolin vieressä. Minuutin olisi kuulemma voinut antaa koiran pyöriä ja sitten alkaa jo ohjata. Meiltä jäi sen nurkan lisäksi ainakin ruokapöydän alunen ja huoneen nurkka jossa oli pahvilaatikoita ym. Koira siis kävi niissäkin mutta olisi voinut huolellisemmin tarkastaa lattialistat ym.

Sitten laatikot, näillä tosi hyvää työtä, ei mitään huomautettavaa.

Lakki pääsi aloittamaan 3lk laatikoista, joita ehkä joku 30kpl, jotakin laukkuja ja kannellisia ämpäreitä. Aikaa 3min. Ei meinannut löytyä mitään, lopulta yksi löytö ja sitten unohdin sanoa valmis. Toinen jäi salkkuun, haisteltiin sitä kyllä mutta olisi pitänyt osata haistella saumaa. Lakilta puuttuu taito ämpäreiden ja kassien kanssa, se voisi itse ymmärtää haistella ne joka puolelta. Tähän lisää kokemusta.

Sitten mentiin yläkertaan, jossa kaksi erillistä aluetta. Kolmosissa piilojen määrät on tosi sekavat. Sisällä erillisiä alueita voi olla max 5, tyhjiä niistä max 1, ja piiloja per alue max 3, yhteensä max 7. Eli nyt kun oli kaksi tilaa, piiloja per huone voi olla 0-3, mutta molemmat ei voi olla tyhjiä. Aikaa saatiin muistaakseni 6min. Lakki teki hyvää työtä ja löydettiin molemmista 2, ja nyt muistin sanoa valmis ennen kuin aika oli loppumassa. Suurin osa kolmosen kisaajista käyttää kelloa, mutta Elli ei, ja mäkin luulen että en pysty koiran lisäksi seuraamaan kelloa. Pitää siis mieluummin opetella laskemaan noin 20sek jolloin 30sek jäljellä -ilmoituksen jälkeen ottaa päässään aikaa ja ilmoittaa sitten valmis. Löydettiin kaikki 🤩 Eikä se nyt mitenkään mahdottomalta tuntunut. Ehkä kolmosissa se pointti ei olekaan että piilot muuttuu överivaikeiksi, vaan haaste on että koko alue tulee annetussa ajassa kattavasti tarkastettua.

Toinen alue oli varasto alhaalla, siellä koirien kevythäkkejä, retkituoleja ym, toisella pitkällä seinällä puisia hyllyjä. Täältä löytyi kolme, mutta meni vähän ilmaisutreeniksi; Lakki ei osannut ilmaista kevythäkin reunassa ollutta piiloa kun ei mielestään saanut nenää kiinni vaikka se oli siis ihan saavutettava. Tässä siis ajanotto katkesi, mutta ne kolme oli kaikki mitä siellä oli.

Saatiin aika paljon palautetta.

Ilmaisu on tosiaan hajonnut, joskus se menee maahan ja joskus otan pelkän katseen jne. Lakin kaltainen kiltti poika luultavasti hyötyisi siitä, että kriteeri on selkeä ja koira tietää että aina tehdään sama kuvio. Mulla on muka kokeissa niin kiire että oon alkanut ottaa pelkän niiaamisen ja sitten vasta kun näen että se tarkentaa jne. Korkeilla se maahan meno tuntuu hankalalta kun matka on niin pitkä. Töppöinen otti korkeisiin itse istumisen ja sillä se pelitti. Lakille pitää nyt miettiä pitääkö sen maahan menon tai pelkän katseen ja sitten jumpata vähän erilaisilla piiloilla, ja pitää siitä kiinni myös kokeissa.

Toinen juttu oli lämppähaju. Palkkaan siinä "noniin hyvä, lähdetään sitten etsimään". Lämppä on koiran ensimmäinen kosketus hydrolaattiin koeympäristössä, ja kannattaisi hyödyntää ehdollistuma vähän paremmin... Siis kunnon palkkaa siitäkin, ei se ole yhtään vähempiarvoinen kuin etsityt piilot!

Samaan liittyen sain noottia mun välipalkasta alueella. Se "noniin hyvä, jatketaan" on aivan liian huono. Vaikka Lakilla toistaiseksi on hyvä motivaatio ja se jaksaa etsiä, vuosien kolmosissa kisaamisen jälkeen tilanne tuskin pysyy samana. Mikä virka sellaisilla piiloilla edes on, josta saa "ihan kiva"? Mitä se tuottaa koiralle? Jokaisen piilon pitäisi opettaa jotakin tai muutenhan se on turha.

Nosessa voi ihan hyvin palkaksi temputtaa koiraa tai vaikka haukuttaa, ja koska Lakki tykkää hyppiä päin, siitä voisi jalostaa jotakin. Sitten selkeä uudelleen lähetys, nyt se tosiaan vähän sotkee. Jos esim ekan löydön jälkeen oon juossut toiseen tilaan, se ei meinaa lähteä uudelleen etsimään kun on luullut että juostaan palkalle. Kolmosissa etsinnät harvoin päättyy löytöön, vaan koira etsii kun aika on loppumassa ja sanot valmis, ja sitten mennään pois ja saa palkan. Koiralle siis välipalkan (sosiaalinen) ja loppupalkan (alueelta pois ja välineellinen palkka) sanojen pitäisi olla selkeät ja ehdottomasti erit. Sisäetsinnässä voi olla se 7 piiloa ja jotta koira jaksaa tehdä sellaista palkatta, näihin asioihin kannattaa panostaa nyt. Kokeessakaan harvoin on oikeasti niin kiire, etteikö joka löydöstä ehtisi antaa sitä sosiaalista palkkaa. Siinä menee ehkä 5 sekuntia ja siihen investoiminen maksaa kyllä itsensä takaisin. Sitten joskus jos oikeasti aika on kortilla niin voi käyttää sen "hyvä jatketaan" -välipalkan.

Lakki kävi vielä palauttelevana etsimässä ykkösen laatikot, ne samat mitkä Paju oli tehnyt, se oli parin sekunnin löytö ja suorapalkka siitä.

Paju pääsi lopuksi kolmosen alueelle, valitsin sen yläkerran missä kaksi eri huonetta ja missä Lakki oli käynyt eli minä tiesin piilot. Korkean se otti hyvin ja nostaminen onnistui hienosti! Toki tiesin missä piilot on, mutta ihan tarkkoja kohtia en muistanut. Kaapissa ollut saavuttamaton tehtiin niin, että koiran haistellessa kaapin reunoja kehut että keskeyttää etsinnän, avasin kaapin oven ja sai ottaa tarkan kohdan sieltä. Pajulla ja oikeastaan Lakillakin jäi keskellä toista huonetta ollut tuoli -pöytäryhmä hieman huonolle tarkastamiselle, muuta vallan jees. Lakki voisi treenata myös saavuttamattomia koska sillä oli hieman vaikeuksia kaapin kanssa. Näinhän minä että hajulla on mutta aikaa palaa tyyliin minuutti kun se vaan yrittää lähemmäs vaikkei pääse. Koira siis saisi tehdä hieman aiemmin päätöksen että sinne ei pääse, ilmaisen tähän. Saavuttamattomia kun tekee paljon, ilmaisu alkaa kärsiä ja koira lakkaa yrittämästä tarkentaa, mutta sitten pitää taas tehdä vaikka heti perään "melkein saavuttamattomia" mihin kuitenkin pääsee kun yrittää.

Oli kivaa, ja vaikka Pajun sekoilua ei nyt saatu ollenkaan esille, siihen muutama ajatus. Kiihkeän koiran kanssa jo alueelle tulo pitäisi miettiä ja pakottaa koira keskittymään. Esim ihan vaikka pyytää temppuja tai istumisia matkalla ja niin kauan kun ei kerkiä tai pysty, ei liikuta yhtään lähemmäs. Luopumiset namikädestä voi toimia. Nyt me jouduttiin odottamaan ehkä joku 30sek lähtöviivalla kun Elli kävi muuttamassa sitä kaappipiiloa niin että oven avaamalla se oli tyrkyllä, ja se teki Pajulle tosi hyvää. Pidin sitä vaan valjaista kiinni enkä palkannut tms. Se otti siinä jo hajun ekasta piilosta ja meni sitten suoraan sinne. Jos näkee että koira ei keskity, sen voi kokeessakin pysäyttää, ottaa valjaista ja tehdä "uuden aloituksen" kesken etsinnän. Ja jos näkee että se syystä tai toisesta touhuaa omiaan, sille voi kyllä heti sanoa että tuo ei kuulu asiaan ja ohjata sen etsimään jostain läheltä. Pajulle se pitää tehdä tosi nätisti ettei se vedä poroja nokkaan, mutta nyt se ainakin pelitti oikein kivasti.

Pajun ilmaisuun voisi rakentaa hieman kestoa, nyt se oli aika hätäinen. Makuasia haluaako että koira pysyy kaikki puhumiset siihen saakka että itse vapauttaa sen vai saako se esim löytö-sanasta lopettaa. Toisaalta kun Paju koskee niin mitä pitempään se on siellä, sen suurempi riski että se kerkiää nuolaista. Sillä ei kyllä ole sitä ongelmaa ollut enkä todellakaan haluakaan.

Meillä ei ole meidän kylällä ollenkaan nosekoulutusta niin tuli mieleen, että voisi sitä ajaa tuonne toisenkin kerran. Onhan se kallista mutta koin että sain kyllä rahalle vastinettakin. Ainoa vaan että yksäriajat on arkipäivien aamupäiviä ja normaalisti oon aina töissä. Sormen saikulla ehtii kaikenlaista. 🤗