sunnuntai 23. huhtikuuta 2023

Peekoota

Eilen oli Palveluskoiraliiton kevätkokous, missä mahdollisista sääntömuutoksista äänestettiin. Kokous kesti liki työpäivän verran eli on siellä käsitelty asia poikineen. Yksityishenkilöt eivät ole SPKL:n jäseniä, sillä on vain yhdistysjäseniä, joten kokouksessakin oli edustajia vain eri yhdistyksistä, eikä yksityishenkilönä päässyt kärpäseksi kattoon.

Pk-puolella on jo pitkään hiipunut harrastajamäärät. Toisaalta moni kuka vielä on, toivoo lisää turvallisuutta ja eri rotujen tasapäistämistä. Kaikissa muissa lajeissa turvallisuus on ihan ykkösenä ja sääntöjä on muutettu monessa kohtaa. Tokossa tuli ihan vasta merkin kiertoon useampi kartio jotta koira ei voi tehdä niin tiukkaa kiertoa ja kuormitus olisi vähäisempää. Nosessa mietitään kaikki välillä jopa vähän hullun tarkasti. Pk-puolella metri on metri ja pikkutytöt menköön muualle jos se pelottaa.

Kokoukseen oli tehty useita aloitteita; lähinnä muutoksia esteisiin, usealta eri yhdistykseltä (hypyt 100/80cm ja yksi missä kolme säkäluokkaa rodun, ei yksilön mukaan, ja mudeille olisi jäänyt vain 60cm). Lisäksi kokouksessa oli ainakin aloite juoksunarttujen osallistumisen sallimiseksi.

Kävi juuri kuten pelkäsin ja "vanhat jäärät" saivat koottua rivinsä niin että nippa nappa hävittiin. Ensimmäinen äänestys oli nimittäin se pystytäänkö kansainvälisissä säännöissä jolloin Suomi ei voi muuttaa omiaan mitenkään. Se voitti. Kuitenkin on olemassa joku B-tottis mistä en ole itse aiemmin koskaan kuullutkaan. Lopputuloksena juurikin nyt sitten jako A- ja B-tottikseen. A-tottis pysyy täsmälleen samana kuin tähänkin saakka. B:stä kuva alla. Siinä ei myöskään ammuta, tosin jos samassa kokeessa myös A:n tekijöitä, kuuleehan ne koirat ne paukut autoon, lämppälenkille tms. Arvokisat on A:ssa ja B:stä ei voi vaihtaa A:han niin että luokka säilyisi, mutta toisin päin voi.




Yön yli nukuttuani en kyllä osaa olla kuin pettynyt. Toivottiin lisää turvallisuutta ja vastauksena poistettiin hyppynouto kokonaan. 1-luokkahan on käytännössä pelkkää seuraamista, ihan kuin tekisit BH:n kahdesti. 🙄 En hetkeäkään usko että tämä lisää hyvää yhteishenkeä tai toisten rotujen arvostusta, vaan truu koirat tekee sen A:n ja he voivat ylenkatsoa niitä jotka tekee B:n. Tämä on hyvä ehkä korkeintaan vanhoille koirille joita ei viitsi enää laittaa esteille; töppöisen kanssa oisin voinut jatkaa vielä kisaamista kun selkä meni ja esteet oli pois laskuista.

Nyt sitten pitäisi päättää laitanko kaikki panokset siihen metriseen (tartten siihen jonkun kouluttajan apua koska oma osaamisen ei riitä, ja täällä ei ole sellaisia ihan lähellä, eli tietää reilusti ajamista ja rahan menoa) ja yritän saada sen kuntoon, ja otan riskin joka kerta kokeessa että jotakin sattuu. Opettaisiko kiertämään paluun? Tai jos tekisi vain tuota B:tä jolla kaiketi voisi valioitua myös, B-luokan valioksi. Valioituminen menee Kennelliiton kautta ja se on vielä epäselvää. Vai toteaisiko vain että ehkä tää oli tässä ja mun pk-ura loppui. Onneksi on lajeja mistä valita, ja myös rotuja, koska selvää on että pk-lajeihin pitää ottaa oikea palveluskoira eikä tällaista wannabe sinttiä. Ja Lakki on kuitenkin sen 52cm; ei Sieni ollut kuin pari senttiä korkeampi. Mutkun ei se korkeus itsessään, ja tottakai on selvää että mitä enemmän ollaan äärirajoilla, sen suurempi riski loukkaantua. Mutta en mä tiedä olisiko se minusta vähemmän pelottava jos mulla olisi 60cm koira. Ei se välttämättä ole lainkaan koosta kiinni, päin vastoin isommat muuttuu äkkiä myös raskaammiksi mikä ei ainakaan ole etu.

Eniten hämmentää, ahdistaa ja vituttaa että miten enemmistö ajattelee näin. 🤷 Mulle ei vieläkään ole selvinnyt miten se on rotikoiden tai sakemannien jalostuksesta pois jos pienemmät olisi saaneet hypätä vaikka sen 80cm. Tai jos se olisi kaikille vaikka sen 80cm - miten yksi kaksikymmentä senttiä voi olla niin kriittinen koiran rohkeuden ja toimintakyvyn testaamisen kannalta? Eikö sitä näe missään muualla? 🙄Se on toinen yleinen perustelu miksi metri on pyhä ja jos koiras ei pääse siitä yli, vaihda lajia. Ettänii.

***

Tänään kuitenkin korkattiin tottikset omalla kentällä. Lakki ei ollut ihan parhaassa iskussa, samalla tavalla hieman nuupea kuin eilenkin kokeessa.

Tarkennus hyppyyn vielä. Töppöisen aikana se opetettiin vaan lisäämällä lauta kerrallaan ja jos koira kiersi, sanottiin ei ja laitettiin se uudelleen. Ihan hyvä siitä tuli, tai kyllä se joskus kokeessa saattoi paluun kiertää mutta ei se estänyt sitä käyttövalioitumasta.

Sieni tehtiin hyppytekniikkaharjoitteilla ja siitä tuli tosi hyvä. (linkki vanhaan blogiin)

Lakki aloitti samoilla perustaidoilla mutta hyvin pian huomasin että mikään ei sujunut ollenkaan kuten Sienen kanssa. Sillä on puutteita mun silmään monessa taidossa, ja sille oli pitkään vaikeaa ihan pelkkä perussarja. Jalat menee, aivot ei mene ainakaan samassa kyydissä, kolistelee, pahastuu osumista, kiertää. Nykyään suurin ongelma on se että se ei osaa tehdä painonsiirtoa, ei tuota riittävästi voimaa takaosalla ja hyppää enemmän eteen kuin ylös. Ja sitten kun on vaikeaa, mielellään alkaa kiertää. On tehty harjoitetta jos jonkinlaista mutta mun taidot loppuu tähän. Koskaan en ole sille sanonut että ei ja pakottanut sitä kuten pönelle tehtiin, mutta kun on selvää että se ei osaa käyttää kroppaa oikein niin mitä hyötyä siitä olisi. Hetkeäkään en epäile etteikö se fyysisesti pääsisi sen esteen yli.

Lakki on myös tosi erilainen kuin pöne sikäli että kapulan heittely kuumottaa sitä ihan eri tavalla, ja jos joskus saisin sen menemään metrin niin epäilen että koko homma leviää uudelleen kun otan kapulan mukaan. Että siinä sitä olisi työtä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti