YEK2S

Lauantaina ajeltiin Multamäen leirikeskukseen Laukaaseen, jossa oli meidän toinen NW sisäetsinnän kakkosluokan koe. Aamulla lähtiessä pakkasta oli -16, ja otin koirille lämpöalustat ja takit autoon. Töppöinen pääsi mukaan; se on aina niin selkeästi pahoillaan, kun sillä ei enää koe- ja kisareissuja ole, mutta pakkaamisen se kyllä edelleen ymmärtää. Se myös tuntuu menevän pitkästä autossa kököttämisestä jumiin, joten en mielelläni säilö sitä siellä koko päivää. Nyt tein kuitenkin tällaisen valinnan. Sittiäinen jätettiin kotiin, mikä oli myös hänestä kauheaa. Otti kyllä kongin mutta jäi sen kanssa eteiseen seisomaan uimalakki-ilmeessä. Mies nukkui alakerrassa yövuorojen jäljiltä ja heräisi myöhemmin viihdyttämään sitä. Näitä pitäisi harjoitella vähän enemmän, kun kaikkien mielestä se ainoana reissusta jääminen on kamalaa...

Päivällä aurinko porotti ja lämpötila nousi vähän plussalle. Käytin töppöistä vähän kävelemässä koepaikalla. Lämppähajut oli valitettavasti vain just ennen alueille menoja ja niihin pääsi silloin ennen omaa vuoroa, niin en voinut sitä niille viedä. En kyllä tiedä olisiko se ollut sen mielestä kivaa vai vaan vielä kauheampaa kiusaamista, niin lähellä mutta niin kaukana... 

Lakki oli arvottu numerolle 11, osallistujia oli 15. Etsinnät tehtiin 2+1+1 (tavallisin on 2+2, mutta sääntö sallii kaikki variaatiot; yleensä koepaikan tilat määräävät mikä valitaan. Henkilökunnan siirtymisiin menee eniten aikaa, joten jos alueet on kaukana toisistaan, ne kannattaa tehdä erikseen, ettei tuomari ja sihteeri-ajanottaja joudu jokaisen kanssa kävelemään ykköseltä kakkoselle ja seuraavaa osallistujaa varten takaisin ykköselle jne.). Huomasin vasta kotimatkalla että Lakin kanssa nosessa kisaaminen alkaa olla niin tuttua ja helppoa, että en kyllä suonut ajatustakaan sille, jaksaako se kolmannen kierroksen. Ja ihan samanlainen se olikin kun sitä autosta otin, mutta "jaksaako" ja "Lakki" ei ehkä muutenkaan ihan kuulu samaan lauseeseen, jos nyt asiaa ajattelee...

1. ja 2. alue tehtiin putkeen. Ykkösenä oli olohuone, jossa aikaa 3:00 ja yksi piilo.

Lakki lähti vasemmalle, jossa sohvan ja seinän välissä oli noin metrin leveä kolo, ja seinällä ikkuna. Se nousi pystyyn ja tarkisti ikkunan saumaa ja saranoita, mutta tuli alas ja pyörähti siinä. Sitten se nousi uudelleen, ja neni tiensi sälekaihtimien säätöosaan, sellainen valkoinen nuppi joka roikkuu langan varassa ja mistä ne kaihtimet nostetaan ylös. Sen se sitten ilmaisi ja taisin vielä kysyä ooksää varma, oli hän.

Toisena heti viereinen ruokailuhuone, jossa yksi piilo, aikaa 2:00.

Lakki meni lähdöstä ikkunalle ja pyöri takaseinällä, kunnes valui pöytien keskeltä etualalle ja kiinnostui tuon senkin laatikosta/kaapista. Se aika pitkään tutki sitä ja mietin jo että onkohan siellä saavuttamaton syvä piilo, mutta sitten nenä siirtyi syöttötuolin ja senkin väliseen saumaan (tms - mä voisin kisata kahdella koiralla kun ehdin heti ekan jälkeen unohtaa minkä kohdan se ilmaisi....) ja sen hän valitsi. Varmistin taas. Mun ensi kokeen tavoite on lopettaa se varmistelu.  Lakki on ollut hätäinen ja se on ollut perusteltua, mutta nyt se on jäänyt, niin on tosi ikävää aina epäillä ja laittaa se uudelleen näyttämään. Se syö pitemmän päälle koiran omaakin uskoa itseensä, jos ikinä ei ekalla uskota.

Sitten otettiin vielä kolmas alue ennen taukoa. Se oli joku rakennus kauempana rannassa, ja matkalle tehtiin kolme odottelupistettä. Tulipahan sitäkin taas harrastettua, ja ihme kyllä se on itsestään jotenkin kehittynyt helpommaksi. Lakki mielellään hyppää mua vasten ja yrittää sillä tavalla kysyä että eikö voitais jo mennä. Se on tosi herttaista. Aika usein siihen kyllä sitten liittyy vieno kitinä joka on äärimmäisen epäherttaista, mutta ottaen huomioon miten vaikeaa odottelu oli vielä vuosi sitten, edistys on kuitenkin huikeaa. Nyt se ei ala turhautua.

"miks me ei mennä jo?"

Kolmannella alueella oli vähän kaikkea, kaksi piiloa, aikaa 3:00. Tämän sai etsiä koira irti ja tein niin. Tässä vaiheessa myös alkoi jännittää kun oltiin edelleen tuloksessa kiinni.

oik.takanurkasta aukesi vielä keittiö

Lakki ampaisi ensin vasempaan takanurkkaan, mutta valui sieltä alueen oikeaa reunaa alkuun. Eka löytö nopeasti puukorin (nyt en muista oliko se noi siniset kaljalaatikot, kyllä kai, kun ei kuvasta muuta näe :D) alaosasta. Sitten se palasi aina sinne vasempaan takanurkkaan, ja kiipesi keittiötason reunan. Syvemmälle keittiöön mennessä huomasin että tuomari ei tule mun perässä, joten en käyttänyt aikaa sinne sen enempää. Tämä on tosi kurjaa, tässä vaiheessa itse on jo niin kokenut että siihen kiinnittää aina huomiota ja tietää mihin ei tartte aikaa tuhlata :p Vein koiran katsomaan kerrossänkyä ja hyppyytin sen alapedille mistä yritin sohia tutkimaan yläpedin pohjaa, mutta ei se halunnut. Hyppyytin sen sohvalle, tarkistutin sohvan vuodevaatelaatikon ja nostatin sitä monelle seinälle, mutta ei. Hoputin sitä moneen kertaan että äkkiä nyt, aika loppuu, mistä jäi paha mieli jälkikäteen, koska se oli huonoa ohjaamista. Mulla oli sellainen olo että siitä vasemmasta takanurkasta se oli kiinnostunut, mutta kyllä se olisi sieltä korkean jo ottanut jos siellä sellainen olisi. No ei ollut, kun matala, pehmustetun tuolin istuinosan alapuolen ja jalan saumassa, ja jostain syystä se valui sieltä tuolin taakse seinälle ja ylös. Tämä osoittautui tän kokeen ratkaisevaksi tekijäksi eikä oltu todellakaan ainoat joilla aika loppui sitä tarkentaessa. Taisi noin puolilta jäädä löytymättä ja kaikki koirat oli tosiaan työstäneet sitä ylös.

Sitten oli ruokatauko.

tää on mun nosekoenäkymä

Viimeisen etsinnän sai myös tehdä vapaana ja tännekin oli se pari odotuspistettä, niin tuli sitäkin vielä harjoiteltua. Kuva on otettu alueen takaa, missä oli parin metrin vyöhyke biljardipöytineen ym, ja se ei kuulunut alueeseen. Oikeasti en ehkä olisi päästänyt koiraa irti, vaan olisin halunnut pitää sen kiinni ja tutkia tän järjestyksessä, mutta nyt kun ei oltu enää satasessa kiinni niin otin sen vain treeninä. Se itsenäisyys on ollut haaste, itse asiassa juuri sama tuomari syksyn kokeessa sanoi, että sen pitäisi vähän oppia vastustamaan ohjausta jos se on hajulla. Nyt otin sen kuitenkin vain treeninä ja päätin antaa mennä vapaana, ja yrittää vielä jättäytyä kauemmas että se menisi itse. Kaksi piiloa, aikaa 3:30.

kohteiden päällä odottelu on helpompaa

tämä kuvattu alueen takaa, eli lähtö keskellä edessä olevassa oviaukossa

Lakki lähti ovesta oikealle ja kiinnostui pelikoneesta, ja nopeasti sen lyhyeen sivuun kädensijaan (syvennys mistä laitetta kannetaan) ilmaisu, jonka taas varmistin kun se tuli niin äkkiä. Sitten se lähti jatkamiskäskyllä jatkamaan ja juoksi tuonne alueen taakse suunnilleen siihen mistä tää kuva on, ja kutsuin sen takaisin kun se olisi mennyt yli. Se tuli alkuun ja pyöräytin sen vasemmalle, jolloin se kiinnostui pianon ja seinän välistä ja laski nenän pianon polkimille, johon taas ilmaisu. Kysyin että ei voi olla totta, sehän on aivan liian nopeasti ja aivan liian lähellä sekä alkua että toista piiloa, mutta kyllä hän oli sitä mieltä. Tää säätö maksoi meille tämän alueen nopeimman ajan ja palkinnot siitä, mutta oltiin sitten toiseksi nopeimpia :D Hän oli hyvin tyytyväinen itseensä ja halusi pitkään pelata pallolla ulkona.

Kaikki tuntui helpolta ja vaivattomalta, ja kokonaisuutena nämä kyllä oli helpot kakkosen kokeet koska satasia tuli peräti 7/15. Lakki oli ekana ei-satasen saaneista. Ei mua haittaa ollenkaan ettei me saatu, sillä on jo siitä ekasta kakkosen sisäetsintäkokeesta satanen ja mua kyllä vähän hirvittää että sinne kolmosiin en todellakaan halua joutua. Toista satasta odotellessa voi vielä sinänsä rauhassa kisailla, mutta sitten kun se pärähtää kisakirjaan, pitää tosissaan alkaa pelkäämään kolmatta ja luokkanousua  :D Mulla on kuitenkin sellainen visio kun se on vielä nuori ja monessa asiassa kokematon tai melko vähän kokenut koira, että pari vuotta voitais hyvin pyöriä kakkosissa. (Nyt varmaan käy niin että sitä vikaa sitten oikeasti metsästetään kymmenen vuotta tai ei saada ikinä....).

Olipas kivaa kun oli valoisaa mennessä ja valoisaa tullessa. Mies oli käynyt nahkiaisen kanssa pitkällä kävelyllä ja hänkin oli sitten kuitenkin ollut ihan tyytyväinen kotona. Jos mun koirilta kysytään niin ne kaikki epäilemättä valitsee mukaan pääsyn, vaikka se tarkoittaisi lähinnä autossa möllöttämistä. Aina ei voi päästä ja jotenkin monesti itsellä on sellainen olo, että vain yhden koiran kanssa reissaaminen on hirveän helppoa, niin sitäkin tekee mieli harrastaa. Lisäksi noiden junnujen kanssa pitäisi oikeasti miettiä sitäkin, että pöne ei tässä ikuisuutta ole, ja sitten kun ne jää kahdestaan, on osattava jäädä yksinyksin kotiin, ettei molempia tartte aina ottaa mukaan.