2022

Aika perinteisen vuosikatsauksen - näitä on niin hauskaa lukea myöhemmin. Viime vuoden kirjoitus on täällä. En asettanut kauheasti tavoitteita; pöne oli elossa mutta lääkitty ja sen osalta kaikki kokeet jäi. Paju lakkasi kusemasta sisälle ja eteni nosessa mutta muuten se ei vieläkään osaa mitään, eikä minusta opi "normaalisti". Lakki eteni paljon sekä nosessa että pk-lajeissaan.

Tammikuussa ei ole tehty mitään tähdellistä. Oon mökkeillyt enemmän kuin koskaan ja surrut kuollutta mummoa ja Sientä. Lakki täytti 2v.

Helmikuussa käytiin nosemölleissä joissa kaikki sai tehdä jotakin. Ajettiin Helsinkiin jossa Lakilla oli käsittely-yksäri ja kaikki pääsi uimalaan uimaan. Töppöinen runteli Pajua useaan otteeseen ja ihan melkein varasin sille lopetuksen, mutta sitten lääkitys tehosi (?) ja tilanne rauhoittui. Epäselväksi jäi johtuiko se edes kivuista vai laittoiko se vaan aikuistuvaa russelia ruotuun. Niillä ei ole mitkään hyvät välit, kaikki Pajussa ärsyttää töppöistä.

Maaliskuussa Lakki starttasi uudelleen noseuransa tauon jälkeen ja satasten ilotulitus alkoi. Ekana sisäetsintä jonka se voitti, myöhemmin eka KEKin satanen. Tuskailin Pajun sisäsiisteyden kanssa kun se edelleen 11kk iässä säännöllisen epäsäännöllisesti pissi lattialle.

Huhtikuussa Paju täytti vuoden. Tein toisen ja viimeisen nosen vkt-harjoittelun. Lakille kaksi satasta lisää ja se nousi kaikkien osioiden etsinnöissä kakkosiin. Korkattiin maastokausi ja olin aivan lääpälläni Lakin "vauhtia enemmän kuin järkeä" -meininkiin.

Toukokuussa Sieni olisi täyttänyt 11v ja katkeruus ja suru on edelleen joka päiväistä. Kuun alussa käytiin pelkän Pajun kanssa parin päivän yhdistetty telttailu-hotellireissu, mudit oli porukoilla mökillä. Paju korkkasi nosekoeuransa kaikkien osioiden kokeessa, josta 75p ja ulkoalueen nopein. Oli melko kutkuttavaa ja toisaalta hirveän vaikeaa aloittaa taas koeura uuden koiran kanssa; ei mitään tietoa miten hänet pitäisi valmistella suoritukseen. Loppukuusta vatsatauti saavutti meidät ja käytin yli 500e russelin ripulin hoitoon, samalla peruuntui helatorstaiviikonlopun vaellus. Lakkikin sairastui mutta tokeni ilman lääkärissä käyntiä, pappa säästyi taudilta.

Kesäkuussa korkkasin mun vkt-urani ihanan NWS:n porukan yökokeessa. Lakki pääsi nollakoiraksi (ykkösen koe) ja muistan ikuisesti kun tuomari kommentoi sen nopeita aikoja "no sehän on kakkosen koira". Mulle se oli edelleen se pentu joka vasta aloitti koeuransa, ja yhtäkkiä siitä alkoi tulla vakavasti otettava kisakoira. Treenattiin paljon maastoja, siis jälkeä ja esineitä, haku jäi meiltä yhdistyksen politiikan takia tällä kaudella kokonaan ohjelmistosta.

Heinäkuussa oli koko vuoden odotettu Muotkan vaellus, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen ja oli puolesta vuorokaudesta kiinni etten itse ottanut mediheli-kyytiä. Ensi kesälle ei ole suunniteltu yhtään mitään, ja rehellisesti en tiedä uskallanko enää ikinä lähteä mihinkään. Onhan sitä naurettu että kun kaikille muille on tapahtunut kaikkea niin jäljellä oli enää minä ja Lakki, ja nyt kun se osui mulle, niin ensi kesänä varmaan sitten tappaisin Lakin...

Elokuun alun makasin sairaalassa ja mies yritti pitää koirat järjissään, ihmeen hyvällä menestyksellä. Lakki korkkasi puolikuntoisen ohjaajan kanssa 2lk KEK:n ja vetäisi heti satasen sieltäkin. Loppukuusta Lakki kävi MH:ssa tekemässä itsensä näköisen suorituksen, vähän kyllä harmittaa se käsittely. Tavallaan se ykkönen "väistää tai murisee" on totta; niinhän se ensin teki. Testi ei vaan kerro sitä että parin osion jälkeen kun odotettiin että siviilit poistuu alueelta, Lakki päätti että testinjohtaja on riittävän tuttu ja meni könyämään hänen syliinsä. Onhan noi aina sellaisia että pakko vetää mutkat suoriksi, mutta osoitti taas itselle että samaan arvosanaan mahtuu kuitenkin hyvin erilaisia reaktioita ja yksilöitä, eikä pelkkä testitulosten tuijottaminen kerro sitten kuitenkaan kauheasti mitään. Töppöinen täytti 14v ja on syönyt gabapentiiniä jonkun aikaa, ja voi olosuhteisiin nähden oikein hyvin. Mietin silti paljon sitä koska vanha koira pitäisi päästää pois.

Syyskuussa tein lyhyen ja litimärän keski-Suomen vaelluksen junnujen kanssa. Lakki kävi muutamat kakkosen kokeet joissa sataset oli tosi pienestä kiinni. Kisasin yhden ykkösen KEKin myös Inkun kanssa ja se oli sikahauskaa! Pajulla alkoi joskus kesällä ihme lamaantuminen kesken etsintöjen; se yritti alkukesällä nostaa koipea alueelle ja karjaisin sille että mitä vittua, ja se lähti siitä. Pidin paljon taukoa kun en ymmärtänyt sitä enkä osannut auttaa sitä. Russeli jos päättää että ohjaajani on väkivaltainen hullu (oli se sitten totta tai ei) niin se ei sitten tee enää mitään vaikka miten lepertelet, käsket ja tsemppaat.

Lokakuussa muutettiin ja oli vielä yksi KEK2, josta jäi paska fiilis ja päätin että nyt on taas tauon paikka. Maastoja treenattiin edelleen aika paljon, Lakki olisi hyvinkin valmis ainakin avo, jos ei voi-jäljelle. Vain se tottis kusee... treenimotivaatiota syö se että se sirun luku on ongelma. Jossain vaiheessa tormistauduin ja aloin vaan treenata sitä, ja koin että se eteni paljon. Tottis on silti ihan lapsenkengissä ja mitään kokeenomaista tms se ei ole tehnyt yhtään, palasia on kyllä joka juttuun paljonkin. No mihinkän sitä olisi kiire valmiissa maailmassa. Tehtiin joitakin treenejä myös kovan alustan jälkeä ja se oli tosi hauskaa.

Marraskuussa jäi hyvä mieli käsittelystä sekä hieronnassa että silmälääkärissä; Lakki oli tosi nätisti ja molemmissa homma hoitui hyvässä yhteistyössä. Loi uskoa että kyllä se sirukin saadaan sujumaan. Treenit hiipui joka lajissa. Paju tuntui välillä paremmalta ja ahdistukset alkoi jäädä vähemmälle. Papparainen porskuttaa edelleen ja aina kun mietin että olisiko aika, se suorastaan säteilee elämäniloa ihan kuin osoittaakseen että älä sä ämmä mieti sellaisia.

Joulukuussa ilmoitin sitten kuitenkin Lakin vielä ykkösen sisäetsintään vaikka ei pitänyt tänä vuonna enää kisata, ja sehän veti homman kotiin ja nousi sielläkin kakkosiin. Lakki kävi vuoden aikana  yhteensä 9 nosekoetta, joista kuusi kertaa luokkanousutulos (satanen). Ei hullumpaa, ei. Paju on ollut treeneissä niin kiva että melkein tekisi mieli katsoa sillekin joku koe. Hirveän helppo se on ollut muutenkin yksittäisiä murkkuiän piikkiin meneviä tempauksia lukuunottamatta. Muutettiin uudelleen ja nyt riitti sekin toivottavasti vuosiksi taas.

Toiveita ensi vuodelle? No pappa yrittää pysyä hengissä että pääsisi keväällä nauttimaan pihastaan, ja kulkee treeneissä mukana koska rakastaa edelleen ihan kaikkea mitä hän saa tehdä. Paju käy jonkun nosekokeen ja ehkä terveystarkeissa, ainakin polvet ja selkä mua kiinnostaa kun se pompottaa toista takajalkaa aika paljon. Samalla nukutuksella pitää harkita jos kajotaan sen palleihin sitten kanssa. MH kiinnostaisi myös. Lakki jatkaa nosessa kisaamista ja jos vaan löydän motivaation treenata sitä tottista ja sirua niin ei se mitenkään epärealistinen ajatus olisi että se starttaisi pk-puolen uransa. Mutta katsotaan nyt, se on rakennettu niin rauhassa ja paineetta että en halua nytkään alkaa kiirehtiä ja edetä enemmän kuin hyvältä tuntuu. Ja sitten... oon joka vuosi kirjoittanut itselleni yhden ainoan tavoitteen, ja edelleen ryssinyt sen. Avaa tuhkat ja anna hänen mennä. Siitä tulee jo kolme vuotta. 💔

200

Koska tilastot on hauskoja, listasin mun kaikki koekäynnit kaikkien koirieni kanssa. Tämä on nyt kolmas versio kun aina tuli mieleen jotakin lisättävää. Viralliset on helppo poimia koiranetistä mutta oon aloittanut sekä rallyn että nosen ennen kuin niistä tuli Kennelliiton lajeja. Samoin AD-koe ei näy tietokannassa mutta laitoin sen pk-riville silti.

Ainakin tästä hahmottaa helposti mun (töppöisen) menestyksen salaisuuden; panosta eri lajeihin eri elämänvaiheessa. Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa.

Eniten lajeja vuonna 2013. Eniten koiria (kaikki) oon käyttänyt Smartdogissa, useimman kanssa kisannut nosessa. Eniten koekäyntejä aksassa, tai jos sitä ei lasketa kun se nyt on ainoa laji missä voi vetää kolme kisaa päivässä, yllättäen rallyssa. Ei noi luvut kuitenkaan tunnu mitenkään suurilta.

Musta on tuntunut että mun harrastus hiipuu vuosi vuodelta ja mietin välillä voinko kutsua itseäni miksikään aktiivikisaajaksi enää lainkaan, mutta tämän valossa sehän on kuitenkin taas nousussa. 😂 Eikä oikeastaan taulukko vastaa tuntumaa, olisin väittänyt että 2014-2016 oli ne vuodet kun mulla saattoi olla useana iltana viikossa kahdet treenit peräkkäin, ja melkein joka viikonloppu jotkut kinkerit milloin Sienen, milloin töppöisen kanssa. 💔

Tänä vuonna tuli tasan 200 koekäyntiä täyteen ja jos laskee että yksi maksaa keskimäärin 30e, se tekee 6000e koirakisoihin...

Nähtäväksi jää mitä tulee ensi vuoden sarakkeelle. Totesin myös että 3v töppöinen oli tokossa evl:ssa ja sillä oli eka valiotulos, se oli tehnyt BH ja JK1, aksassa se kirmasi kakkosissa. Lakki kohta kolmevee ei ole lähelläkään mitään noista. 😁 No mihinkäs sitä kiire valmiissa maailmassa, muistan kyllä edelleen kun töppöisestä tuli TVA neljävuotiaana ja KVA kuusivuotiaana, ja mietin sen koko loppuvuoden että tässäkö tää oli ja mitä mä nyt tekisin kun koira on parhaassa kisaiässä ja kaikki tavoitteet on saavutettu. Se tuntui hölmöltä. Tulihan sitä sitten noita uusia lajeja, mutta opin kyllä kerrasta että turha hötkyillä nuoren koiran kanssa mihinkään.

YEK2S

Heti perään sitten kuitenkin kakkosen sisäetsintäkoe, mutta ei osallistujana, vaan alkuperäisen äkillisen estymisen vuoksi tuuraamaan hälytettynä vkt:na. Kyllä kun kello soi vapaapäivänä 5:15 ja lähdin lenkittämään koiria, kirosin ääneen että kaikkeen sitä suostuu. Loppujen lopuksi oli kiva päivä kuten nosessa aina. Mies oli töissä joten mun piti ottaa kaikki koirat mukaan, kun ajamiseen meni kuitenkin 1h 45min per suunta ja päivän pituutta ei ole kiva stressata. Sain auton piuhaan niin heillä oli oikein hyvät olot siellä.

Nollakoira kävi aamulla, mutta tuomari halusi vielä Lakin tarkistamaan 3. ja 4. alueet, joten ne tein sokkona. Kokeen jälkeen mun kaikki koirat kävi etsimässä koealueet, paitsi että junnu ja sennu jätti korkeat väliin.

1. Alue aula, kaksi piiloa, 3:00. Toinen postilaatikossa ja toinen heti lähdössä noin viides sauma, ihan alhaalla lattialistassa:

Tämä oli helppo sekä osallistujille että kaikille mun koirille. Tuomari hyväksyi postilaatikon ilmaisun eri puolilta ja Pajukin ylsi sen alareunaan/pohjaan.

2. Alue keittiö/ruokailutila, kaksi piiloa, 3:30.

Tässä jäi paljon toinen piilo löytymättä ja oli tämän kokeen vaikein. Pöydät oli koealueella eri järjestyksessä, mun kuva on otettu jälkeen päin, mutta se tila oli tyhjä ja molemmat piilot oli perällä keittiössä, toinen tiskialtaan luona pystysaumassa noin Lakin nenän korkeudella ja toinen saavuttamaton syvä alakaapissa tiskin puolella. Saavuttamattoman löysi kaikki kokeen koirat mutta se toinen jäi monelta. Kuulemma osasta koiria näki että ne ymmärsi ekan tilan tyhjäksi ja nämä pääasiassa pysyi keittiössä ja löysi molemmat. Lukuisat ohjaajat päätti että kun eka löytyi niin toinen on eri tilassa ja tuhlasi ajan loppuun siellä. Lakin päästin irti ja se paineli suoraan keittiöön, ja oikeasti olisin voinut itsekin tuupata sen ekan löydön jälkeen toiseen tilaan, nyt kun tiesin tilanteen niin en tehnyt mitään ja annoin sen touhuta niin se otti nopeasti toisenkin. Pöne haistoi sen kaapissa olevan baaritiskin toiselta puolelta ja kiersi heti toiselle puolelle nenänsä perässä!

3. Alue iso sali, kaksi piiloa, aikaa 3:15. 

Tämän siis Lakki teki sokkona, ja käytiin järjestyksessä myötäpäivään ja se otti molemmat hajut heti kerralla; hymynaaman alta peilin saumasta ja oikeasta reunasta lattialistan kolosta. Pajun kanssa treenasin tässä irtoamista ja jäin tosi kauas ja se oli ihan sikahyvä! Osallistujia katsoessa huomasi että moni oli päättänyt että tuolla ikkunaseinustalla on syvä tai korkea ja ohjaajat käytti siellä paljon aikaa. Koiran kuin koiran saa painostettua kiinnostumaan jostakin, valeita sinne ei tullut mutta aikaa meni hirveästi. Peilin piilo jäi jos nenä meni liian alhaalta, ja tosi moni myös skippasi sen täysin eikä etsityttänyt sitä lainkaan. Koirat sai ohi mennessä hajun tai ei saaneet, ihan tuurissaan oli. Ei pitäisi olettaa mitään.....

4. Alue oli näyttämölava josta ei kuvaa. Hirveästi roinaa ja korkeiden ja saavuttamattomien paikkoja, vain yksi ja aikaa 4min. Ei mikään kauhean iso tila, tai isompi lava josta rajattu varsin pieni alue. Tämänkin Lakki teki sokkona ja kokeessa oisin kyllä hätäpäissäni jo ilmoittanut saavuttamattoman jonkun roinakasan taakse, Lakki jumitti siinä mutta ei kyllä ilmaissut mitään. Piilo oli melko korkealla ihan metrin päässä siitä, joten haju ehkä levisi sinne. Vähän se on tuollaisia (kuviteltuja) saavuttamattomia tehnyt niin ei ehkä nyt oikein ymmärtänyt mistä on kyse. Hyvin se sen otti heti kun tuomarin kehotuksesta "ei se ole siellä" ohjasin sitä jatkamaan. Muut mun koirat ei käyneet siellä, se oli niin ylhäällä että Lakki just ylsi kun venytti itseään takajaloillaan.

Kokonaisuutena ei se mitenkään mahdottomalta tuntunut! Lakki oli pätevä, pappa ihan onnesta soikeana ja Pajukin hoiti homman kotiin niin nohevasti että alkoi taas tehdä mieli katsoa sillekin joku koe. Alan kyllä olla niin sokerista että mua ei huvita enää pakkasilla kisata missään missä ei pääse sisälle odottamaan. Katsotaanpa siis nyt vielä, ei se ole talvella-autossa-odottelun kestävä koira nahkakaan.

goooood boi

Olipas kivaa ja katsomalla oppii yleensä vielä enemmän kuin itse tekemällä. 👀

YEK1S

Viime kakkosen kokeen jälkeen ajattelin että nyt en tänä vuonna enää jaksa kisata. Omalle seuralle on tulossa kakkosen sisäetsintäkoe tammikuun lopulle, ja Lakilta puuttuu ykkösistä yksi satanen. En sitten voinut vastustaa kiusausta on poppareilla oli sellainen tarjolla. Vähän rehvakkaasti ajattelin että kyllä kakkosen koiralle ykkösen koe on tosi helppo ja me haetaan se tulos sieltä. Hetken kyllä harkitsin myös että jos vaihtaisin Pajun ja se pääsisi, mutta pitäydyin kuitenkin Lakissa.

Mentiin M:n kanssa kimppakyydillä eikä mun tarttenut kuin istua kyydissä. Ulkona oli -5 ja autossa odottelu on jo tosi inhottavaa. Koepaikalla alueisiin tutustumisessa totesin että nyt ei olekaan mikään läpihuutojuttu mistä satanen vain haettaisiin. Lakki starttasi numerolla 7(/15). Koepaikka oli vanha työväentalo ja sisältä lämmin. Autossa oli kylmä odottaa kaikista toppavaatteista huolimatta.

Odotellessa Lakki kieri ja sotki itsensä lumeen. Se myös odotti selällään kun ovi potkaistiin auki ja meidän vuoro oli. Melko lentävän lähdön otti.

1. Alue keittiö, aikaa 2:00

Lakki kävi vähän moikkaamassa tuomaria ja toimihenkilöä ja teki kyllä tosi kivaa etsintää mutta 30s jäljellä tuli kauhean pian. Yritin olla aluksi ohjaamatta ja annoin sen touhuta itse. Kun aikaa kului, aloin nostattaa sitä ylös. Ekalla kierroksella haju jäi juuri sellaiseen kohtaan kun pyysin ylös, taas 😬 Mutta Lakki ehti ottaa sen itse ihan viime tipassa, jossain uunin luona ihan alhaalla pystysaumassa oli. Aika 1:46.

2. Alue pöytiä ym, aikaa 4:30.

Kuvassa selän takana "baaritiski"

Tässä sai päästää koiran irti ja tein niin. Se liikkui ihan hyvin eli ei jäänyt kyselemään mihin mennään, mutta muuten tuntui että oon koko ajan sen tiellä ja kun pyörin, se pyöri mukana. Se on tosi herkkä rintamasuunnalle. Alueen takana puhalsi ilmalämpöpumppu ja koira nuohosi hirveästi yhtä pöydän/penkin nurkkaa. Katselin jo että mistä se puhallin tuo siihen siirtymähajun mutta ei. Piilo oli baaritiskin seinällä, ekalla kertaa Lakki oli käynyt sen alempaa ja nyt se meni sinne itse ja nousi ylös, ja otti hajun taas tosi hienosti takajaloilla steppaillen. Pyysin varmistamaan oikean sauman vielä ennen kuin ilmoitin löydön, Lakki kun on tällaisissa helposti vähän sinnepäin suurpiirteinen. Aika 2:11.

Tauon jälkeen loput:

3. Alue eteinen, aikaa 3:00

Alemmassa kuvassa ihminen nojailee tiskiin jonka alla oli hirveästi hyllyjä ja laatikoita ym.

Lakki meni kivasti edellä, nuohosi ensin just väärällä puolella aluetta ja pyörähti sitten ikkunalaudalle. Ilmaisi vähän silleen "täs on sulle" joten pyysin uudelleen, ja sitten se näytti noin 5cm eri kohtaa! Kysyin vielä kerran että siis niinku missä ja sitten ilmoitin löydön. Tuomari nauroi mulle että samaa kohtaa se koira näytti koko ajan ja olisi ilmeisesti hyväksynyt sen ekankin. No hällä väliä, aikaa siihen vain paloi. Aika 1:06.

4. Alue sali, aikaa 4:00

Lakki lähti suoraan seinustalle ja sieltä oikeaan, pyörittiin siellä aika pitkään, varsinkin ikkunan alustaa ison metallisen veikeä takan kohdalla se nuohosi hartaasti. Lähti sitten itse tutkimaan keskellä olevia pöytiä ja vasempaan reunaan, josta varsin pian ilmaisu pianon kannen alapinnalle. Taisin pyytää tässäkin tarkennuksen koska pelotti että tyritään viimeinen. Siitä mulla on vähän paha mieli, ohjaajan pitäisi luottaa koiraan. Toisaalta kun tiedän että sillä ON taipumus olla hätäinen niin sehän on vaan ohjaajan pelisilmää että tuntee koiransa. Aika 0:57.

Satasia tuli vain viisi, Lakille 3. sija ja luokkanousu kakkosiin. Onneksi en ilmonnut Pajua koska alueet oli hirveän isot ja minusta myös aika vaikeat ykkösiin. Kovasti on ainakin taso muuttunut siitä kun aloitin pönen kanssa ykkösissä. Oli niissä reilusti aikaakin, mutta uskon puute olisi voinut iskeä Pajuun silti tai juuri siksi.