(Olisi mennyt ohi kaikessa tässä talon ostamiseen ja muuttamiseen liittyvässä hässäkässä, ellei Lakin veljen omistaja olisi alkuviikosta sivunnut asiaa omassa somessaan. Meinasi tulla huonoäiti-olo koska en koskaan unohda.)
Lakki siis tänään 4v. 🥳
Ajattelin ensin ottaa tuoreen synttärikuvan, sitten ajattelin että etsin jonkun mun vanhan lemppari-Lakki-kuvan, ja sitten muistin että on yksi juttu mistä hänet tunnetaan. 🤭
Mies: Lakki onnellistui
Minä: ai miten
Mies: se meni katolleen
Siitä lähtien sitä on sanottu onnellistumiseksi. 💝
Lakin syntymä ja Sienen kuolema liittyy ikuisesti yhteen, koska niillä oli vain viikon väli. Jos Sieni ei olisi niin äkisti kuollut, Lakkia ei olisi - tai olisi toki mutta jollain muulla, jonkun muun nimisenä, jossain toisessa elämässä. Tämä on ensimmäinen vuosi kun toisen syntymän ja toisen kuoleman vuosipäivä oli mennä minulta ohi kaiken talon ostoon ja muuttoon liittyvän hässäkän takia. Ensimmäinen vuosi kuin voin ajatella Lakin tuloa ilman että luulen että kuolen siihen kipuun mitä menetys aiheutti. Ensimmäinen vuosi, kun alkaa tuntua siltä, että siitä voi selvitä.
Sanoin hänelle, että talossa on sitten synttärilahjaa loppuiäksi ja mitään muuta on turhaa enää koskaan odottaa. 🛖 En usko että hän valittaa. Ja ehkä, ehkä mun pihalla kasvaa jokin kaunis omenapuu tai muu jonka alle vihdoin voin vapauttaa Sienen tuhkat ja antaa hänen lopullisesti mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti