perjantai 12. tammikuuta 2024

Lenkkeilyn dilemma

Olen viime aikoina enenevissä määrin miettinyt lenkkeilyä. Äkkiä luulisi että ota koirat ja mene lenkille. Todellisuudessa eihän se ole niin yksinkertaista. Tai se sisältää niin paljon enemmän kuin että no nyt ollaan lenkillä. Jokainen tietää miten ärsyttävää on juosta harppovan miehen perässä tai olla kävelyllä kaverin kanssa ja yrittää sovittaa askeleet hänen mateluunsa. Miksi voisi olettaa että remmissä olevalla koiralla olisi sen kummempaa? Lähtökohtaisesti koira ei takuulla ymmärrä että olisi tarkoitus kävellä yhdessä, ihmisen vauhtia, vetämättä narussa. Sellaisen nyt vielä kouluttaa mutta turhauma epäsopivasta vauhdista ja etenemisestä on siellä varmaan joka lenkillä.

Saati kun niitä on kolme.

Ne ei vaan mene samaan tahtiin eikä ole kiinnostuneista samoista hajuista.

Yritän remmilenkillä katsoa, että joku ei ole aina se jota vain hoputetaan, ja että kaikki joutuu myös vuorollaan odottamaan. En tiedä ymmärtääkö koirat tällaisesta "tasa-arvosta" mitään, mutta mulle tulee parempi mieli. Pääasiassa kyllä töppöinen on se jota odotellaan, se haluaa haistella hajuja pitempään kuin muut. Ehkä se ei enää haista niin hyvin? Oon myös miettinyt että onko tässä joku arvoasetelma sikäli, että useasti junnut menee ohi mutta töppöinen pysähtyy, ja sitten ne molemmat palaa sen luokse haistelemaan samaa länttiä kuin se. Ton mielestä se oli kiinnostavaa niin täytyyhän sitä mennä katsomaan? Missään muussa asetelmassa tätä ei koskaan tapahdu.

Tämäkin on ollut hyväluminen talvi ja ollaan lumikenkäilty paljon. Nyt kun oli viikon -25C pakkaset niin voisi ehkä alkaa uskaltaa jäälle. Lumessa mietin joka kerta sitä, että onhan tuo nahkiainen vähän pieni meidän harrastuksiin. Se kyllä osaa tulla mun taakse ja kävellä lumikenkien jättämällä uralla, jolloin sitä ei upota ollenkaan. Joskus myös sattuu sellainen keli että päällä on vähän lunta ja sitten sellainen välikerros, joka kantaa russelia, mutta ei mudia. Sekös Lakkia jurppii ihan helvetisti kun toinen vaan juoksee ja itse saa rypeä 😂 Välillä niin päin!

Tässä random lenkkikuvia ja videoita itselleni talteen.

Lumikengillä hetken kainalossa kannossa

Joku ihme valoilmiö

Töppöinen ei todellakaan lumikenkäile joten oon yrittänyt käyttää sitä niinä päivinä edes lyhyesti omalla

Onhan sillä vähän vähänlaisesti kinttuja:



Pöne jaksaa vielä lenkkeillä, tässä reilu 4km / tunnin kierroksen ihan viimeiset parisataa metriä menossa. Kun se ravaa, en meinaa kävellen pysyä mukana itse, ja ihan saa tosissaan laittaa tossua toisen eteen.



Sitten tuli pakkaset ja vaikka koirien pukeminen on ihan hemmetin ärsyttävää, onhan ne nyt söpöjä. Varsinkin töppöset on mun suosikit. Töppöset jalassa jää silti anturan jäljet lumeen. Mulla oli tässä viikko lomaakin ja se oli juuri se kun oli pahimmillaan -31C. Eipä paljoa tullut ulkoilusta nautittua, makasin sohvalla katsomassa netflixiä. Koirat kyllä pärjäsi kaikki noin puolen tunnin lenkit hyvin kun niillä oli tossut ja kaksi takkia /  takki ja haalari. Ne kyllä pärjäsi hyvin myös siellä sohvalla.







Hiki jo pelkästä ajatuksesta

Ihoteippi auttaa kovasti russelin tossuissa, sillä on muuten niin liukkaat kintut että tossut lentelee

nnnöööyyyyyy

No oli kivaa sittenkin


olispa kesä

Tilasin Pajulle tossupuvun, jossa tossut on siis kiinteästi haalarissa kiinni. Niitähän tekee esim sellainen kuin Ompelimo Satu Singeri, mutta ne maksaa aivan kauheasti. (Ei nyt sillä etteikö suomalainen käsityö saisi maksaa, varsinkin jos sillä elättää itsensä. Enemmän sillä että minä olen köyhä.) Löysin yhden harrastelijan joka käyttää vain kierrätysmatskuja ja joka otti työstä huikeat 30e+pk:t, melkein hävetti... Mutta puku tuli tänään ja mittari näyttääkin taas -21C niin päästään testailemaan.


koiraki näyttää onnelliselta uudessa puvussaan


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti