KEK2

Lakilla oli sunnuntaina meidän 16. nosekoe. Viime hetken tuomarimuutoksen takia se siirrettiin alkavaksi klo 16 ja siitäkin oltiin liki 45min myöhässä. Oli tosi kova tuuli ja epäiltiin että nollakoiran jälkeen tuomari vielä muutti jotakin. Niin saa toki tehdä, mutta aikaahan siihen menee ja kokeen alku viivästyy. Vastoin sitä mitä ihmiset yleensä luulee, nollakoira ei ole vain ajan määrittämistä varten, vaan tuomarilla on yleensä kyllä joku aika jo mielessä ja nollakoira tarkastaa että alue "toimii". Nollakoiran perusteella aikaa voi toki myös säätää mutta esim joskus kun töppöinen oli ykkösen nollana ja se meni suoraan piiloille niin että aika oli joka alueella 15sek, ei sellaisia tietenkään voi laittaa. Koirilla on niin erilaisia temperamenttejä, tapoja etsiä ja sattumakin vaikuttaa niin tuomarin ammattitaitoon kuuluu määritellä koeluokkaan ja kyseiseen alueeseen sopiva maksimiaika riippumatta nollakoiran tekemisistä.

Koirakoita oli 16 ja Lakki oli arvottu toiseksi viimeiseksi.

Etukäteen mietin etten halua edes onnistua ja saada satasta, koska syyskuussa on tulossa Suomen ekat nosen SM-kisat jossa olen vkt enkä voisi osallistua koiran kanssa. Lokakuussa on tulossa Suomen ekat nosen rotumestikset jossa on vaan 1lk ja 2lk ja Lakin pitäisi olla vielä kakkosissa että voisin osallistua sinne kun itse ne olen järjestänytkin. 🤷 Mitä ihmettä kukaan sitten menee kokeeseen jahtaamaan sitä vikaa luokkanousutulosta?

Kotona katselin karttaa ja huomasin että matkalla on Sienijärvi.

Päätin ottaa kaikki mukaan ja lähteä pari tuntia etuajassa. Katsoin kartasta sopivan kääntöpaikan josta oli pieni matka metsän läpi rantaan. Piti olla puolipilvistä ja koirat voisi uida Sienijärvessä ja sitten vaan hengailisin mättäällä.

Suunnitelma päättyi siihen että tiellä oli puomi. Olisin voinut kävellä siitä, jos siinä olisi ollut tilaa jättää auto. Siirryin bussipysäkille etsimään puhelimen kartoista toista vaihtoehtoa, mutta kaikilla teillä oli joko liikaa taloja tai puomi. Kartassa näkyi kyllä myös tuo puomi mihin matkani tyssäsi, en vain ollut huomannut sitä, kun ei tullut mieleenkään tarkastaa asiaa.

Päätin sitten lähteä kohti koepaikkaa ja katsoin siitä matkalta pari vaihtoehtoa, päättyvä tie missä ei ole taloja. Ajan auton johonkin ja käyn vähän lenkillä, kun koirat ei olleet vielä käyneet. Paras oli joku kuppainen metsäautotie mitä ehdin ajaa ehkä 50m kunnes puomi! Eikä ollut yhtään tilaa kääntää joten peruutin sieltä pois.

Mitä ihmettä täällä on kun kaikilla on tiet lukossa?!

Vittuunnuin niin että ajoin Hankasalmen Jari-Pekan (huoltoasema ken ei tiedä) pihaan ja istuin sen kaksi tuntia autossa odottamassa. Hain subin ja ajoin loput 10min koepaikalle ja mietin että voisin ajaa suoraan kotiin. Paska päivä. Turha päivä. Argh.

Miten voi yksi puomi pilata koko päivän?!

Paska päivä

Saavuttaa meidät

No siellä sitä oltiin joten ei auta kuin aloittaa. Uimasää alkoi uhkaavasti näyttää siltä että kohta tulee vettä enemmänkin.

Ensin oli sisä+ajoneuvo ja sitten laatikot (sisällä) + ulko (katettu terassi, paikka oli tanssilava ja sisätilakin kylmä).

Kerta se on ensimmäinenkin kun mun sairaus haittaa koetta. 🙄Juuri ennen mun vuoroa verensokerit romahti ja vaikka mätin sokeria naamaan, siitä seuraa huono olo ja kestää hetken että nielty ruoka imeytyy verenkiertoon ja auttaa. Mietin jo että käyn kysymässä voiko se viimeinen koirakko tulla ennen minua että saan hetken aikaa toipua, mutta en sitten jostain syystä tehnyt niin. Alhainen verensokeri aiheuttaa aivosumua ja päätöksen teon vaikeutta joten se osaltaan kuuluu oireisiin. Tuntui että jalat ei kanna ja ajatus ei pysy kasassa mutta sitten se oli meidän vuoro ja ei muuta kuin menoksi .

Sisäalueella oli kaksi piiloa, aikaa 5:00 ja sai etsiä vapaana. Etukäteen mietin että se on joko hihnassa järjestyksessä tai vapaana poukkoillen, mikä olisi toki koirasta hauskempaa, ja tässä tajunnan tilassa oli selvää että päästin vaan koiran irti ja yritin pysyä perässä. Sai aloittaa mistä vaan etulinjalta ja vein Lakin keskelle, mistä se paineli oikealle ja sieltä kierrettiin vastapäivään. Parissa kohtaa se oli kiinnostunut ja jumitti pitkään, varmaan liian pitkään jos olisin tajunnut liikuttaa eteenpäin. Eka löytö vasemmalla seinällä keskimmäisen pöytäryhmän seinän puoleisen pöydän jalan alta, sinne piti vähän survoutua. Sitten ei mitään, aika loppui. Toinen jäi vasemmalle ihan lähtöön baaripöydän jalan alle, Lakki oli katsonut siinä vain korkeaa.

Hienoa aina kun tyrii heti ekan ja se meni siinä 😄 No ei pelkoa luokkanoususta siis. Ajoneuvoilla, yksi piilo ja 2:30, ehdittiin tehdä koko kierros ilman mitään ja sitten sanoin taas ääneen että voi nyt helvetti. Uudella kierroksella eri suuntaan vaisu reaktio ja tarkennus, haju ei ehkä tullut kovin hyvin? Meidän vuorolla oli sitten kovan tuulen lisäksi alkanut myös sataa. Ja mulla ei ollut edes sadetakkia mukana.

Lakki oli hyvin onnellinen pallosta. Poikkeuksellisen onnellinen.

Nosekuula goes paskainen

Odotellessa koin hyvin vahvan ahaa-elämyksen siitä että minä olen meidät tänne ilmoittanut ja ajanut ja on minun vastuulla että koiralla on kivaa.

Tauon jälkeen jonotettiin uudelleen sisälle ja hän kieri lattialla ja halusi sitten liiskautua mun rintaa vasten kun istuin portailla. Itketti.

Laatikoista ei ole kuvaa mutta siellä oli ämpäreitä, laukkuja ja laatikoita, yksi piilo ja 2:15. Lakki lähti taas oikealle ja vastapäivään ja kohdalle tullessa ilmaisi laukun, työnsi oikein pään sen taskuun.

Ulkoalueella kaksi piiloa ja muistaakseni 4:30. Lakki lähti vasenta reunaa ylös ja tutki hirveän kauan seinällä olevaa postilaatikkoa ja sitten oikeaa takanurkkaa ja kiipesi siellä pystyyn toistuvasti. Ei kuitenkaan mitään ja meillä oli oikea-keskietuala vielä katsomatta, ja heti kun vein sitä sinne, se otti rampin luiskan alta hajun. Sitten palattiin ensin postilaatikolle mutta kun ei niin ei, maltoin pitää pään kylmänä. Lakki kävi kerran hyppimässä mua vasten ja sanoin sille että mä en osaa sua auttaa. Takaseinälle palattiin ja se nousi nyt pystyyn vähän eri kohdassa ja sai hajusta kiinni puunvärisen seinällä olevan hyllykön sisäpuolelta.

Oli kiva juosta heittelemään palloa sen jälkeen.

Lakille siis 85p. Satasia tuli kuusi ja kaveri nousi kolmosiin. Koirakoiden taso on noussut hirveästi, koska nykyään ei ole mitenkään tavatonta että satasia tulee näin paljon. Joskus pari vuotta sitten oli normaalia ettei niitä tullut välttämättä läheskään joka kokeessa yhtään.

Saa nähdä maltanko olla lokakuuhun asti kisaamatta, kun on se kuitenkin niin koukuttavaa. Eikä nyt sillä että se eka piilo olisi muutenkaan tietenkään välttämättä löytynyt 😄 mutta harmitti että eka kierros meni piloille oman olon takia. Kerrankin oli ihanan iso alue ja sai etsiä koko rahan edestä! Koe loppui vähän vaille 21 ja kotona olin 22.30. Maanantaina soi kello 5.15.... ensi kerralla muistan sitten myös että tällaiset iltakokeet ei sovi mulle ja perun ja otan rahat takaisin kiitos. Sinänsä kiva että saivat toisen tuomarin koska muutenhan koko koe olisi pitänyt perua. Muistan myös että ehkä ei kannata suunnitella kokeen yhteyteen muuta koska epäonnistuminen jurppii niin kovin ja pilaa kokeenkin.