Käyttäydytty... hyvin

Huh huh UH HUH.

Lakin tottistreenit kulki keväällä hyvin, ja jotenkin tuli vain sellainen olo, että nyt tai ei koskaan. Katselin paria vaihtoehtoa ja Lappeenrannan koe sattui aikatauluihin hyvin. Siellä oli myös naistuomari, minkä uskon sirun luvussa olevan Lakille vähemmän vaikea kuin mies. Kenttäkin oli sama missä töppöinen teki aikoinaan 95p.

Vieraskirjasta löytyi

Olin kauhuissani monta kertaa ja olin ihan viittä vaille perumassakin monta kertaa. Paikalla olo voisi olla vielä varmempi - Lakki saatiin treeneissä pari kertaa nousemaan. Varsinkin avustaja joka  ilman  omaa koiraa heittelee lelua ja hihkuu kuin hullu, oli aina vaikea; Lakin mielestä on tosi kurjaa jos jonkun tarttee leikkiä yksin ja hän kyllä mieluusti meni kaveriksi siihen. :D Jossain vaiheessa se alkoi olla siellä paikallaan sitten vähän turhan rauhallinen ja vaipua ajatuksiinsa, ja kerran se nousi kaverin luoksetulokutsulla pöllämystyneenä ja näytti heti itsekin ihan siltä että oho ei se ollutkaan mulle mutta enpäs keskittynyt yhtään. Tehtiin sitten muutama treeni niin että vapautin koiran mun luokse leluun, jotta saatiin vähän virettä ylemmäs. Paikalla olo tuntui silti aina vähän epävarmalta; ei siksi että se karkaisi kenenkään luokse vaan siksi että se saattaa unohtaa mitä oli tekemässä ja ruveta vaikka nuolemaan muniaan siellä ja sitten harhautua haistelemaan ja nousemaan... se voisi myös alkaa turhautua ja vinkua ja venkoilla, mutta sellaista ei kyllä ole pitkään aikaan tapahtunut, varoin etten aja sitä treeneissä sellaiseen tilanteeseen koska pentuna sille oli tosi vaikeaa olla aloillaan ja se vinkuna alkoi heti.

Myös henkilöryhmää voisi tehdä enemmän. Kestoa pitkään palkattomaan suoritukseen enemmän. Vierasta kenttää ja aloituksia enemmän. Blaa blaa... toisaalta sitten aina mietin että jos nyt jänistän ja ajattelen että menen vaikka syksyllä, onko se sitten kuitenkaan oleellisesti sen helpompaa kuin vaan mennä nyt. Ei se paikkiksesta kenenkään kimppuun lähde. Yritin myös ajatella niin että kyse on vain käyttäytymiskokeesta ja Lakki on ehdottomasti hallinnassa kaikissa tilanteissa ja se vaikka kuolisi mun puolesta. Se tekee taatusti parhaansa. Ei muutama henkilöryhmätreeni enemmän sitä miksikään oleellisesti tästä muuttaisi.

Nyt tai ei koskaan saatana.

Mutta kyllä mua oksetti kun koekirje tuli ja monta kertaa oli sellainen hirveä olo.

Koiria oli kokeessa kuusi. Olin paikalla varttia vaille. Sirun luku tehtiin ilmoittautumisen jälkeen ja se meni vallan jees. Tulivat parkkiksen puolelle lukemaan ja sanoivat että yksi koira kerrallaan autosta ulos. Jättäydyin viimeiseksi. Lakki meni reippaana edellä, otin sen istumaan ja pidin kuonosta kuten oon treeneissä tehnyt, ja näytin että löytyy alhaalta lapojen välistä ja se piippasikin heti. Vapautin koiran ja se hyppäsi mua vasten ja oli aivan jees. Turhaan mä tätäkin pelkäsin niin kauheasti... eihän se siitä tykkää ja ilme on mulkoilua mutta se on muutaman sekunnin juttu niin joutuu nyt vaan sietämään sen hetken epämukavuuden. Ehkä ikä ja kokemus tuo varmuutta ajastaan.

Sitten arvottiin numerot, juoksuinen narttu sai automaattisesti kutosen ja minä vedin itselleni kolmosen. Nollakoira suorittaisi sekä juoksuisen ja vitosen parina ja me muut oltiin 1&2 ja 3&4. Lakki siis menisi ensin liikkeisiin, mikä oli ehkä kuitenkin se mitä toivoin mieluummin. Mieluiten olisin ollut kyllä vaikka ihan ykkönen.

Nelonen oli tosi mukava ohjaaja ja juteltiin siinä odotellessa, ja annettiin koirien katsella kauempaa toisiaan että tollanen. Hänellä oli bortsunarttu. Lakki oli tosi rento ja kivan tuntuinen ja mun kanat maistui tosi hyvältä. Kenttä on tuolla ylempänä kuin parkkis ja parkista ei näe sinne, eikä koirien kanssa saanut mennä ennen kuin edelliset on tulleet pois. Siinä siis piti odottaa valmiina varmaan jonkun viisi minuuttia. Lakki könysi mun jaloissa.

Ylös kun lähdettiin niin jätin palkat kauemmas parini esimerkkiä seuraten, en olisi muistanut tätäkään koska sekä nosessa että rallyssa ne saa julkisesti olla taskussa, pk:ssa ei. En siinä nyt kauheasti koiraa viritellyt, tuntui ettei ehkä tartte. Lakki tuli kivasti ilmoon, mutta ei oo koskaan harjoiteltu niin pitkää odotusta mitä parilla kesti mennä paikalla oloon. Se listalle. Seuruun lähtö silti vallan jees ja jotenkin me se pitkä pitkä kaavio tepsuteltiin. Henkilöryhmässä ehkä pikkasen jätättämistä, samoin vapaana seuruussa minusta alkoi tuntua siltä että loppuis nyt jo. Jäävät tein pysähtyen ja istumisessa sanon "odota" koska mun koira istuu automaattisesti kun pysähdyn ja se nyt vaan on mun tapa, tiesin että siitä tulee sanomista ja niin tuli :D "En kuullut ollenkaan istu-käskyä", ja halusi että jatkossa tiedostan tämän, mutta kun mun "istu" VOI olla "odota" eikä se kuulu hittojakaan kellekään kun siinä on yksi sana sallittu sanoa ja se voi olla vaikka siansaksaa jos se on  mun käsky. Maahan menossa meni ehkä vähän jotenkin vinoon, luoksetulo kivan kovaa loppuun asti, silti korrekti eteentulo ja hyvä sivulle siirtymä, muistin jaksottaa tämän. Seuraamisessa en oikein voi koska jos sanon sivu mutta en lähde heti, se kerkiää sekoilla siinä kaikkea, yleensä tarjoaa maahan menoa. Tämä on yksi asia mikä pitäisi kanssa korjata, sillä saa niin paljon tyylipisteitä. Jossain kohtaa seuruuta, ehkä vapaana ja jäävissä, se paikoin painoi vähän, mitä ei koskaan oo tehnyt, mutta se on tiedossa että jännitys saa sen yliyrittämään niin tämä menee varmaan sen piikkiin.

Paikkikseen kävi vähän vinoon, kerran vilkaisin olan yli kun pari teki jääviä niin makasi siellä ihan liiskana pää maassa, palatessani näytti että se oli jotenkin mutkalla tai vinossa, sivulle nousi ihan hyvin. Tuomarin kulmaan vinous ei varmaan sitten näkynyt.

Lakille kaikesta arvosana erinomainen, "koira on aktiivinen ohjaajaa kohtaan ja suorittaa todella tasaisesti ja harmonisesti alusta loppuun saakka". Minusta se kyllä rehellisesti tuntui enemmän ööö niinku sievältä kuin voimakkaalta, mikä olisi mun toiveeni, mutta videota ei ole enkä älynnyt kysyä keneltäkään miten esim sen häntä oli. Haluaisin että häntä on kunnon kaarella eikä riipu alhaalla. Ymmärtääkseni arvosteluohje muuttuikin tuossa joitakin vuosia sitten ja nykyään siellä lukee jotain että iloinen, rento, harmoninen tms eikä enää niin että enemmän on automaattisesti parempi.

Kehuin aika tunteella sekä liikkeiden että paikkiksen jälkeen, hyppi mua vasten ja varsinkin paikkiksesta arvosteluun tullessa olis hamunnut remmin suuhunsa, mitä ei tietenkään saa tehdä niin hillitsin vähän. Oman arvostelun ajan hän makasi nätisti mutta parin vuorolla hän oli pääosin katollaan. Ei se ainakaan kovin paljoa painetta ottanut koska onnellistui, ja onnistuin välittämään hänelle tunteen olla hyvin tyytyväinen itseensä 💙

Kaupunkiosuus oli Taipalsaaren kirkonkylällä jossa ei ollut yhtään mitään. Puolet pääsi sinne ja puolet lähti kotiin tottisten jälkeen. Minä olin ensimmäinen kaupunkiosuuden suorittava. Ilmoittautuminen, henkilöryhmään tulo, auton luo meneminen, ohitus, lenkkeilijät, pyöräilijät, tolppaan ja ohitus. Otin Lakin sivulle kaikissa juttelutilanteissa ja se istui eikä korvaansa lotkauttanut. Lenkkeilijöiden ja pyöräilijän mennessä en tehnyt mitään, tai se oli reunassa ja toistin että reunaan ja se meni pitkällä remmillä mun etuviistossa nuohoamassa puskia eikä kiinnostunut kenestäkään. Vain koira meinasi jännittää; ohittavana oli rotikkanarttu ja iso musta koira on Lakista jännä kuten arvelinkin. Ohituksessa se nosti villat kevyesti pystyyn ja sanoi tuf! tuffff! ja olisi mennyt sitä kohti, mutta siinä vaiheessa otin sen hallintaan ja se oli sitten ihan ok. Seinässä ne oli kävelleet sen koiran kanssa vissiin useamman kerran siitä ohi, en kuullut mitään ääniä mutta loppuarvostelussa sain arvioin että muuten mun koiraa ei kiinnosta mikään mitä tässä on tehty mutta vieras koira sitä vähän häiritsee, mutta koska se ei ole aggressiivinen, ei se mitään.

Lakille siis tänään hyväksytty BH ja menolippu kohti Oikeita Kokeita!

Kuva (c) Lappeenrannan palveluskoirayhdistys