Kirjoitetaanpa vielä koko kertomus muistiin. Saatiin tosiaan koepaikka 19.10. kokeisiin hotelli Salpaan. Ilmossa oli sotkuja, koska NWF:n sivuilta oli pudonnut pois jäsenten ennakkoilmoaika. Itsekin löysin tiedon järjestäjän FB-sivuilta pari päivää myöhemmin ja laitoin perään viestiä, että anteeksi, olen yrittänyt ilmoittautua väärään aikaan koska en tiennyt. He olivat kuitenkin päättäneet, että koska virallisessa koeilmoituksessa tämä tieto puuttui, otetaan ilmot järjestykssä oli ihminen sitten jäsen tai ei. NWF sotki myös meidän koeilmoituksessa hinnat, mutta koska sen kanssa on ollut niin paljon ongelmia, tiesin varautua ja syynäsin koeilmoituksen heti läpi. Piti myös tarkistaa mitä olen sinne itse kirjoittanut, ja kyllä oli niin että hinnat oli matkalla muuttuneet erilaisiksi kuin mitä ilmoitin. Laitoin sitten heti viestin perään ja vaadin pikimmiten oikaisemaan ne. Vapaaehtoistyönähän kaikki näitä yhdistyshommia tekee, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tässä yhdistyksessä mikään ei koskaan onnistu kerralla ja virheitä tulee paljon enemmän kuin muilla yhteensä... järjestäjälle kiitos asian ratkaisemisesta suuren yleisön eduksi.
Koe alkoi klo 8, joten lähdettiin siinä kuuden maissa ajelemaan aivan jäätävän sakeaan sumuun. Älä tule hirvi kanssani samalle reitille. Koepaikalle päästiin onneksi hyvin ja kävin ekana ilmoittautumassa. Töppönen oli arvottu siruntarkastukseen ja kisanumeroksi saatiin 6/20, mikä oli oikein hyvä paikka. Sirut katsottiin ulkona ja pyysin että luen sen itse. Takin kaulus oli ensin vähän edessä ja siinä tuli säätöä sen kanssa, sitten sirunlukija sammui, mutta onneksi tässä lajissa saa itse touhuta niin ei pönellä mitään hätää ollut vaikka toimitus venyi kovasti.
Järjestys oli kerrankin vähän erilainen eikä aina ulkoalueella alkava: sisä + laatikot (sisällä) ja tauon jälkeen autot + ulko. Siirtymät oli aika pitkät, mutta järjestäjiä oli todella reilusti ja sisäänheitot toimi tosi hyvin.
Sisäalue oli erillään olevassa "palvelusväen" talossa oleva pieni hotellihuone, aikaa 2min:
Laatikot oli saman talon toisessa päässä hyvin ahtaassa huoneessa, aikaa 1,5min (osa jää syvennykseen oikealle, niitä oli 13kpl):
Parkkipaikka oli pitkä ja kapeahko ja sitä väkeä oli siinä aika paljon, 20 osallistujan lisäksi varmaan kymmenen talkoolaista ja hotellin normaalit asiakkaat. Pissalla käytettäessä joku mies tuli kysymään pönen ikää, ja siitäkös se pultit veti. Ei siis aikonutkaan koskea koiraa, vaan minua puhutteli, mutta poliisin mielestä sekään ei nyt ollut sallittua. Sitten se sai kauempaa silmäkulmaansa mustan kelpien, joka oli ehdottomasti vaarallinen, ja alkoi ärjyä sille. Päästiin parkkikselta ison tien yli hiekkatielle, ja meidän edellä 20m päässä meni labbis omistajineen. Ne poikkesi tieltä ihan umpimetsään, en todella tiedä miksi, ehkä juoksuttaakseen koiraa irti tai jotain? No joka tapauksessa sekin oli pönestä aivan törkeä vääryys ja niin ei saa tehdä. Siinä vaiheessa olin yrittänyt ymmärtää koiraani ja nätisti hillitä sitä kun sillä nyt selkeästi on sellainen eniten-vituttaa-kaikki-päivä, mutta nyt saatoin ärjäistä itsekin aika volyymillä että jumalauta nyt pää kiinni ja keskity omiin hommiisi kun et saa tuolleen käyttäytyä kotonakaan. Se ei siis murissut vaan ihan niinkuin tempoi hihnansa päässä ja ärjyi.
Parkkiksella sitten otin lelun ja meinasin vähän seurauttaa ja lelupalkata sitä, kun nyt näitä kierroksia riittää. Se ei oikein olisi halunnut seurata eikä leikkiä, kun tiesi kyllä, että ollaan menossa tekemään ihan eri hommia. Ihan hirveästi en uskaltanut huonosti lämmitetyillä lihaksilla revitellä, mutta sain sen kuitenkin mukaan ja se sai purkaa kierroksia leluun. Ehdin vielä laittaa koiran hetkeksi autoon ennen kuin alkoi olla meidän vuoro.
Meitä edeltävä koirakko pyysi, että pidän hyvin pitkät välimatkat heihin. Annoin hänen sitten kadota näkyvistä aina ennen kuin siirryin eteenpäin. Hyvin siinä ehti silti, minä en tartte kuin pari nuuhkaisua pönelle lähtöhajusta ja sitten mitä vähemmän pitää odotella, sen parempi. Tiputtelin sille nytkin kaikki odotusajat nameja pusikkoon, ja se sai etsiä.
Sisätilaan noustiin portaat ja terassilta käännyttiin sisään. Siellä istui tuomari ja yksi toimihenkilö kapealla käytävällä. Muistaakseni yritin viedä koiran hallinnassa, mutta sillä oli taas niin kauhea kiire että se oli siellä tasanteella paljon ennen minua, näki ihmiset ja alkoi karjua. (Hallinnassa tulo olisi ehkä vähän auttanut...) Tässä vaiheessa yritin taas olla korrekti ja ymmärtää ja nätisti kehoittaa, että kyllä sä tuossa iässä tiedät että maailmassa on muitakin ja koetahan nyt selvitä. Ahdisti aika lailla, mieleen meinasi koko ajan päästä se, että nyt se vaan taas huutaa eikä ehdi kunnolla etsiä. Koska oikeasti asioilla on taipumus painottua siihen mitä ajattelee, päätin, että nyt en mieti sitä mitä en halua. Mietin sitä, mitä haluan. Me tehdään hyvä etsintä, sinä olet keskittynyt asiaan, sinä osaat. Tuomari tuli meidän perässä seisomaan huoneen ovelle, ja koira veti siitä kerran ohi ihan hänen jaloistaan reagoimatta häneen mitenkään. Haju oli kaapin ovien välisessä saumassa muistaakseni ylimmän laatikon yläosassa, tai sitten sen alaosassa. Pönelle 19s, joka oli yli puolet nopeampi kuin seuraavan 38s. Tuomari sanoi lopuksi, että halusi laittaa hajun heti lähtöön, koska se tulee olemaan kakkosluokassa vaadittava taito. Nenä käyntiin heti eikä vaan juosta alueelle ja piilojen ohi. Kaikki taisi tyriä :D Pönekin kerkesi pyörähtää sänkyjen välissä, patterin luona, nuuhkaista roskista ym. Että sinänsä failed, mekin kun ollaan näitä "hajuun reagoidaan heti eikä ensin juosta yli tutkimaan muuta tilaa" kyllä harjoiteltu... toisaalta kaikki pisteet koiralle siitä, että se kyllä todella etsi ja unohti sen pelottavan tuomarin.
Siirryttiin laatikoille ja tässä imutin ja yritin väistellä tuomaria niin, että hän ei ihan lähelle tulisi meidän ohi mennessään. Hän meni laatikkohuoneeseen tuonne syvennökseen istumaan, siinä taisi olla sohva tai ainakin tuoli. Jalat oli taas melkein reunimmaisissa laatikoissa kiinni. Pöne keskittyi kivasti etsintään, oikea laatikko oli ovelta katsottuna jossain kello 13 kohdilla, ja pöne kyllä ehti suurimman osan yli vetäistä. Tarkensi suht pitkään ja annoin sen kunnolla tarkentaa, vaikka siinä aikaa paloi. Aika 9,1s, jolla sijalle kaksi. Kolmosella oli 9,5 ja nelosella 9,8, että aika tiukkaa oli.
Laatikoilta palkkaamisen jälkeen tuomari vielä kirjoitti arvostelua, ja siinä koira sitten alkoi taas karjua hälytyshaukkua. Käskin sen istua ja sitten se pystyi olemaan ihan cool ja hiljaa. Mä en oikeasti edelleenkään ihan tiedä mikä juttu tämä on. Epävarmuudesta se kumpuaa, se on fakta, mutta pitäisikö sitä aina vaan ymmärtää ja yrittää nätisti, vai kerta kaikkiaan sanoa rumasti että turpa kiinni. Tämän koiran kanssa peli nyt on pelattu ja toivottavasti en koskaan enää saa samanlaista yksilöä, mutta jos saan, en todellakaan tiedä mille linjalle lähtisin. Kun siinä minusta kuitenkin ON sellainen pieni dominointi, suuri oma tahto ja "käyttäydyn tahallani just niin huonosti kuin annetaan" -aspekti, mihin mun mielestä on aivan hyvä ratkaisu sanoa vain että tuollainen ei ole sallittua. Tällaiselta koiralta en minä ole millään vastaehdollistamisella tms saanut pois sitä sen omaa mielipidettä, että se inhoaa vieraita ihmisiä, ahtaita tiloja ja että se kokee ne uhkana ja mieluiten purisi kaikkea mihin yltää.
Sitten tuli tosi pitkä tauko. Ensimmäisenä söin aamiaista. Tuntikausia vietin välillä autossa kun tihkusumu yltyi sateeksi, oli kirjakin mukana. Selkeämmällä hetkellä kävin Sienen kanssa vähän kävelyllä. Pöne sai olla autossa. Kylmä ei onneksi ollut missään vaiheessa kellään. Lopulta ekat osiot oli tehty ja tuomari meni lounaalle, ja alettiin odottaa seuraaviin alueisiin tutustumista.
Autot, aikaa 2min: (alueelle tultiin kuvasta katsottuna vasemmasta ylänurkasta ja siellä oli myös lähtö)
Ulkoalue, aikaa 2,5min. Vasemmalla ja oikealla näkyy keinut, jotka ei kuuluneet. Vain nuotiopiste, kolme penkkiä, pöytä-penkkiryhmä ja edessä olevat kaksi kolmion mallista härpäkettä (vasemmassa oli halkopino ja oikea taisi olla umpinainen edestä).
Nyt otin pönen vasta aika viime tipassa ja yllättäen sillä olikin uusi kakkahätä! Kerkesin vielä käydä hävittämässä pussinkin mutta sitten meitä jo huudettiin joten yhtään odotusta ei jäänyt. Nyt koira oli kaikkinensa paljon rennompi eikä sen enää tarvinnut rääkyä kellekään.
Autoilla se halusi aloittaa harmaasta, mutta koiran mentyä harmaan auton edestä apukuskin puolelle huomasin, että tuomari ei oikein seuraa lainkaan perässä. Oman vuoron jälkeen loppujen suorituksia pääsi katsomaan tuosta hotellin terassilta mistä nämä kuvatkin on otettu, ja aivan saman huomasi kaikkien muidenkin vuorolla. Tällainen on mielestäni törkeää, koska tuomari omalla käytöksellään paljastaa että siellä se ei ainakaan ole. Eri asia kuka sitä kerkiää ahdistuneena omalla vuorollaan tiedostaa, mutta minä kerkesin ja käänsin koiran ympäri. Siitä se sitten siirtyi punaisen auton kuskin puoleiselle sivulle, haju oli jossain keskellä autoa. 31s, jolla päivän nopein aika. Seuraavalla oli 32s ja sitten mentiin jo minuutin tienoille. Muita katsoessa autoilla näkyi tosi paljon sitä, että koirat ei pysy ajoneuvoilla vaan yrittää haikailla muualle, ja niihin pistoihin menee sekä aikaa että piilo saattaa jäädä siihen väliin mistä koira lähti ja mihin ohjaaja palautti sen. Pönekin oli aika lennokas, noottia ohjaajalle suunnitelman puutoksesta, olisin voinut ohjata määrätietoisemmin. Nyt annoin sen valita itse.
Ulkoalueella juostiin penkkien välistä ristiin rastiin eikä oikein reaktiota mihinkään. Palautin koiran lähtöä kohti ja olisin ohjannut sen uudelleen halkopinolle minkä se ekalla kerralla ohitti mielestäni aika nopeasti, mutta se otti tuosta etummaisesta penkistä hajun, tarkensi sitä lähdön puolella, ryömi penkin ali ja ilmaisi grillin puolella. Aika 0.42, jolla kolmas sija, eka oli 10s nopeampi. Ulkoalueella tapahtui paljon sitä, että koira jostain syystä kiinnostui pöytäryhmästä kuvasta katsottuna vasemmalta puolelta ja sen jälkeen ohjaajat jämähti siihen ja alkoi painostaa koiraa. Eihän siihen tartte kuin yhden koiran kuonon jälki niin muutkin haistelee sitä, ja ohjaajat ei selkeästi oikein erota koska koira haistelee vain jotakin ja koska se on oikeasti hajulla. "Se haistelee -> jumitun tähän" toistui monen kohdalla ja sitten joko ilmoitettiin löytö tai aika loppui. Tuomari sanoi lopuksi, että koska välillä satoi ja kaikki oli läpimärkää kosteudesta, eihän tarra edes pysy liukkaassa puupinnassa, eikä sitä varsinkaan voi laittaa niin että vesi pääsee siihen kastelemaan sen. Siksi se oli penkin jalan ja istuinosan välissä suojassa säältä. Mä en ehkä haluaisi että mun pitää sään perusteella spekuloida mihin hajun voi laittaa ja mihin ei, haluaisin että mun koira tekee vaan kattavan etsinnän annetulle alueelle. Nyt se teki ja sehän riitti :) Tuomari siinä sitten heti onnitteli ja kysyi onko se uros vai narttu. Sanoi, että koira on aivan valmis kakkosiin, johon kommentoin, että menen kyllä jos vain aika riittää, kun vanhan koiran kanssa ei voi koskaan tietää. Hän sitten vielä jäi miettimään mitä kirjoittaisi meille paperiin, ja näemmä siihen on laitettu "arvokas vanha herra" :)
Kokonaistuloksissa pönelle 1.41, seuraavalla on 3.14. Vain kahdella ekalla on 100p, ja toiseksi tulleella myös yksi virhepiste, joten pöne oli aivan kiistaton ykkönen. Hieman hävetti rohmuta joka osiosta palkinto, täällä palkittiin kolme parasta, ja sitten vielä kokonaiskisan voitto. En ole koskaan aiemmin tähän mennessä vielä saanut viittä palkintoa yhdestä kokeesta! Mun mielestä tämä oli todella loistava muistutus niistä negatiivista ajatuksista - sillä ON ihan valtava merkitys, mitä itse ajattelee ja siirtää sen myötä koiralleen. Ikinä ei saisi jäädä jumiin siihen mitä pelkää tapahtuvan, vaan pitäisi vaan uskoa siihen, mitä haluaa tapahtuvan.
Laitoin noseharrastajien ryhmään pönen luokkanousuilmoituksen saatesanoilla "ei ole häpee olla vanha", ja se sai yli 400 tykkäystä. Mun mikään postaus missään ei ole ikinä yltänyt läheskään sellaiseen :D Koepaikallakin oli taas oikein mukavaa, juttuseuraa riitti aina kun pullahdin autostani ulos.
Koepaikalta ajettiin hampurilaisille (pöne söi kyllä nugetit) ja sitten oli kaverin kanssa tunti halliaikaa, ja sieltä ajeltiin heille asuntovaunuun yöpymään. Nukkumalaveri oli niin korkealla että kielsin pöneä tulemasta sinne, jolloin se tyytyi koiran paikkaan:
Sieni oli mun kanssa hyllyllä:
Sunnuntaina koulutin nosea Kouvolassa ja pöne pääsi kanssa treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti