Tilapäismuutto

Huhtikuun harjoittelupaikka muuttui eikä päästykään mökille asumaan, mutta nytpä ollaan! Viime viikolla oli viimeinen lähiopetusjakso koululla ja ajoin sieltä suoraan viimeiselle harjoittelupaikalleni. Saan asua perheen mökillä kilsan päässä tilasta. Täällä on aurinkopaneeli ja muutama lamppu sekä akku jolla mahdollista ladata autolaturilla puhelinta, muuten ei sähköjä. Jääkaappi ja hella toimii kaasulla, tosin ruuat olen laittanut täysin puuhellalla. Lämmitys tosiaan puuhellalla tai takalla, ja öisin kun on ollut liki pakkasen puolella, lämmittää on saanut. Siinä se kattila porisee samalla kätevästi hellan päällä.

Oli ihan hirveän vaikeaa pakata mukaan kaikki mitä tarvitaan. Koululle siistimmät vaatteet kirjallisen työn esitystä varten, vaihtovaatetta koska vikoina päivinä oli vaikka miten monta tilakäyntiä, ja sitten omat työvaatteet tänne harjoittelupaikkaan. Lähtiessäni tosiaan oli yöpakkasia ja päivisinkin korkeintaan kymmenen astetta, mutta toukokuun lopussa voisi olla hellettä. Oli hupaisaa mättää kassiin myös muutamat kesähousut ja yksi hellemekko. Sitten kisakamat, kuonokoppa osteopaatille, uimaleluja, riittävästi ruokaa... Täältä on kotiin reilu pari tuntia ajamista, ja muutenkin koska harjoitteluaika oli varsin lyhyt ja sen päätteeksi pitäisi suorittaa viimeinen näyttö, en paljoa ajatellut vapaita pidellä. Tänä viikonloppuna on Helsingin reissu ja ensi viikonloppuna kotopuolessa mudiyhdistyksen leiri. (Koska netissä ei kuulemma ole viisasta kertoa olevansa pitkään poissa kotona, tai joku menee ja murtautuu sinne, kerrottakoon että mies kyllä asuu siellä ihan normaalisti, joten ei kannata :P ...)

Kolmen koulupäivän päätteeksi tosiaan ajettiin viime viikon torstai-iltana vielä tänne. Koululla nuo olivat syyskuun ekasta kerrasta asti aina kuin kotonaan, ja niin ne teki täälläkin. Hirveällä tohinalla tutkimaan paikat ja sitten ihan selvästi totesivat, että täällä sitä nyt ollaan. Perjantaina kukonpierun aikaan ekaa töihin lähtöä tehdessäni ne oli molemmat vähän huolestuneita "siis meinaaksää tosiaan mennä ja jättää meidät tänne...?", niin heitin ne auton kyytiin. Oli niin kylmä että nakkasin töppöselle takinkin päälle. Muistaakseni otin ne vielä iltatöihin autoon istumaan, mutta sitten totesin, että nyt olette nähneet pari kertaa missä mä käyn ja todenneet että takaisin tänne aina tullaan, että tämä oli tässä. Ei mitään ongelmia yksin jäämisessä. Ei ne silloin ekallakaan kerralla varmasti olisi täällä mitään sekoilleet, mutta kyllä sen näkee jos ilmeet vähän "siis eikai...?!", niin turhaa stressiä välttääksemme siihen on helppo ratkaisu. Olen taas tajunnut arvostaa sitä, että kaikista kummankin kanssa olleista yksittäisistä ongelmista huolimatta mulla on erittäin järkevät koirat. Koti on siellä missä me ollaan, yhdessä. Miten hyvin ne reissaa ja mukisematta sopeutuu eri paikkoihin. Joskus luin vaellusryhmästä että on koiria jotka stressaa vaelluksellakin niin paljon, että ne heittäytyy täysin syömättömiksi. Sama koskee kai reissaamista muutenkin. Hyvin, hyvin vaikea kuvitella sellaista.

Ekat päivät oli masentavan kylmiä, harmaita ja sateisia.

Hiekkaranta ja huono keli tietää kuraa.

Yksi asia minkä unohdin pakata, oli riittävästi alusia. Nuo kaksi fleeceä oli onneksi kevythäkissä, ja yksi paksumpi peitto (äiti, pylpyrät!) mukana, niin tungin sen häkkiin ja levitin fleecet sohvan suojaksi.

Juuentule.

Jokasään Sieni.

Huonolla säällä pöne tyytyy katselemaan ikkunasta Sienen touhuja.

Mutta kyllä se siitä vähän parani ja ranta päästiin korkkaamaan.

Ekat päivät tuntui raskailta. Koulu itsessään on kaltaiselleni kotona möllöttäjälle rankka rupeama, ja nyt varsinkin kun käytiin pääasiassa niitä tilavierailuja, sosiaalisuuskiintiö oli aivan räjähtämäisillään. Siitä sitten suoraan paikkaan, jossa olin kerran käynyt tutustumassa ja jonka kyllä tiesin mukavaksi, mutta vieraitahan ne ihmiset oli. Hirveästi opettelemista, vähän huonosti nukuttuja öitä uudessa sängyssä jne. Koirat sai tyytyä touhuamaan pihalla ja minä otin aina kunnon päikkärit työvuorojen välissä.

Muutaman päivän jälkeen tuntui, että energiaa riittää muuhunkin, joten ruvettiin tutkimaan lenkkimaastoja. Vaikka mun haaveena oli, että remmejä ei tartteisi nähdä lainkaan, käytännössä en uskalla päästää pöneä suoraan vapaana yhtään mihinkään, vaan pidän kiinni 15-20min remmikävelystä lämmittelyn vuoksi. Nämä mökkitietkin on vähän hiinä ja hiinä uskaltaisiko sitä pitää vapaana, aamupissan ennen viittä olen antanut mennä koska pöne on niin aamuäreä että se ei todellakaan silloin juokse mihinkään, vaan tekee tarpeensa ja haluaa takaisin nukkumaan. Mutta muihin aikoihin täällä kai joku voisi tulla vastaan, mökkejä on aika paljon mutta toistaiseksi kyllä yhtään asuttua en ole nähnyt. Ehkä viikonloppuisin on enemmän mökkiläisiäkin, ainakin jos säät paranee.

Lämmittelyn jälkeen olen antanut niiden juosta pellolla. Nyt vaan alkaa peltojen ruiskutus joten pitää joka päivä varmistaa, mihin uskaltaa mennä.

Sitten tulin kipeäksi. Minä, joka en juurikaan sairasta. Minä, joka jätin normaalisti päivittäin käyttämäni D-vitamiinit ja sinkit kotiin, koska en muka tartte niitä täällä. En ymmärrä mikä aivopieru se oli. Tilan isäntä oli flunssassa kun aloitin, mutta eihän muhun mikään tartu. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos olisin popsinut pillereitäni normaalisti, ei olisikaan, ja tämän on pakko johtua siitä että viikossa vastustuskyky huononi. Sain ihan helvetinmoisen kuumetaudin ja yhden illan ja yhden aamun sinnittelin töissä, kunnes oli pakko nöyrtyä ja todeta ettei pysty. Nyt olen ollut 1,5 vuorokautta poissa, tänään kävin katsomassa kun ell kävi iltapäivästä ja tulin takaisin sairastamaan. Huomisaamu lienee ainakin vielä syytä pitää lepoa. Paikalla ollessa olo alkaa olla siedettävä, mutta vain puita sisään hakiessa tuntuu että taju lähtee justiinsa. Eilen koirat sai käydä vain ovesta pissalla, tänään oli tosi lämmin ja istuin iltapäivällä vähän aikaa laiturilla auringossa ja heittelin nameja etsittäväksi. Pöne on ihan ok, mutta Sieni on aina nukkuessani kantanut kaikki toiveensa mun sängyn viereen: Apina, kuppi, fleksi, mun kenkä... no, jospa tämä tästä pikkuhiljaa. Tänään tein myös vähän nosea pitkästä aikaa, leiri on jo reilun viikon päästä, joten ensi viikolle tiukkaa treeniä luvassa.