Nosea

Rupesin nyt sitten kuitenkin tositarkoituksella kouluttamaan Sienelle kanssa eukalyptusta. Muutaman kokeilun perusteella koira oli aika jähmeä eikä näyttänyt siltä, että sillä on lainkaan kivaa. Siis kyllähän se tekee kaikkea mitä ehdotetaan, mutta se ei ole lainkaan sillä tavalla innostunut ja tohkeissaan etsimisestä kuin töppöinen on. Sieni ei ole koskaan tykännyt etsiä mitään; ei esineitä, ei leluja, ei jäljestää. Vain haku on ollut lähellä sen sydäntä, mutta uskon että iloiset ihmiset, täysin huomio ja ruokapalkka yhdessä on niin voimakas vahviste, että niiden eteen kannattaa ponnistella. Kuolleet esineet on itsessään tyhmiä ja jälkeäkään sille ei koskaan ole osattu opettaa maalihenkilöiden avulla, tai ei ole ollut käytettävissä ihmisiä. Lisäksi olen miettinyt paljon nyt sitä, mikä rooli on Sienen nuoruusvuosien aikaisella koulutuksella ja omalla osaamattomuudellani. Sitä on niin paljon niin ihmeellisillä tavoilla yritetty pakottaa silloin kun luultavasti se ei ole vain vielä ymmärtänyt mitä siltä odotetaan. Sieni on sellainen oppija, että aluksi usein tuntuu ettei missään ole mitään järkeä ja pohjia pitää tehdä huolella, mutta kun ei murehdi ja antaa sille aikaa, asiat sitten loksahtaa kohdilleen ja yhtäkkiä se onkin valmis. Tässä vaiheessa kun sille on sitten sanottu että nyt perkele, on menty ojaan niin että rytisee. :(

Yksi vaikuttava tekijä oli töppösen hajutestissä pari viikkoa sitten ollut pitkäkarvaholskun ohjaaja, jolle sanoin jo aluksi että haluan sitten jutella sun kanssa kokeen jälkeen, ennen omaa vuoroa ei pysty. Harmi etten nähnyt heidän suoritustaan kun olivat viimeisinä meidän jälkeen, eikä sinne ahtaisiin tiloihin toivottu yleisöä muutenkaan. Puhuttiin sitten kuitenkin ennen kotiin lähtöä. Kiinnosti kauheasti millainen temperamentti sillä koiralla on muuten ja miltä se näyttää etsiessään. Omistaja kertoi, että aluksi oli juuri saman kuuloista kuin meillä, että koira ei oikein tajua ja kun se ei tajua, se on sellaista vähän jähmeää ja vastentahtoista. Tai ei nyt vastentahtoista, en osaa kuvailla sitä, mutta vastaavan koiran omistajat varmaan ymmärtää. Toiset kun ei tajua, ne säätää ja kiihtyy, ja toiset hidastuu ja ihmettelee. Pitkikset on näitä hidastujia. Sieni ei esimerkiksi koskaan tee mitään hommia korkealla hännällä, eikä liioin heiluta häntää mennessään. Ja kun se keskittyy, häntä laskee entisestään. On varmasti aika yksipuolista tulkita koiran mielialaa vain hännän perusteella, mutta se vaan niin helposti näyttää juuri siltä, että ihan sama vaikken olisi täällä ja että tämä ei ole millään parasta maailmassa -top viisi -listalla. Siinä missä mudi painelee häntä pystyssä menemään ja viuhtoo sillä ihan hulluna mitä lähemmäs piiloa tullaan.

Joka tapauksessa hänen kanssaan puhuttuaan tulin siihen tulokseen, että kokeillaan nyt vielä. Hän oli aluksi ottanut kanssa tosi hyvät palkat käyttöön, ja kun koira pääsi jyvälle siitä mitä tässä pitäisi tehdä, se oli saanut vauhtia ja "ulkonäköä" eli oli alkanut näyttääkin siltä että sillä on kivaa. Sienellä on kyllä ihan tarpeeksi tekemistä tanssissakin, eikä se välttämättä tarvitse mitään muuta aktivointia, mutta ennen kaikkea tämä tuntuu mielenkiintoiselta itseni kannalta. Kiinnostaa, saanko sille uudella hajulla paremman etsinnän rakennettua ja että onkohan se sittenkään vain synnynnäistä, ettei se koe etsimistä itsessään palkitsevaksi.

Siispä aloitin nyt alusta tämän homman. Olen tehnyt kotona juomalaseilla ja hallilla tokon paksuilla merkeillä. Aluksi pitkään vaan yhdellä pelkkää haistelua, sitten otin toisen ja tein erottelua. Tein myös vähän ilmaisua (maahan), mutta aloin sitten kuitenkin pohtia olisi joku muu hauskempi. Sienikin ilmaisee jälkiesineet maahan menemällä ja se olisi siksi luonteva, mutta olisi mukavaa kouluttaa jokin eri ilmaisu. Jätin sen siis nyt välistä ja olen palkannut vain haistelusta.

Olen pitänyt huolen, että vahvisteet on kunnossa ja yrittänyt tietoisesti ladata eukalyptukselle arvoa. Ei mitään yhtä namia per nuuhkaisu, vaan kourallinen. Sieni on nyt muutaman kerran tehnyt etsintää niin, että jätän sen istumaan ja käyn sen nähden piilottamassa jotakin hyvin pienelle alueelle, ja sitten se saa etsiä. Kotona se on saanut tästä kissan märkäruokaa purkista, tänään ulkotreeneissä oli sian läskiä.

Tänään se ehkä ekan kerran tuntui siltä, että se tiesi mitä se tekee ja sillä oli ihan kivaakin. :)

****

Töppöinen taas opetteli 2lk hajun, lihakeiton eli laakerinlehden, muutamalla alkeistreenillä. Taisin tehdä sille ekassa setissä 1-2 purkilla, toisessa samoin ja sen lopuksi piilotin hajun huoneeseen. Luulen, että ne on "perushajultaan" kovin samanlaiset koska tämä kävi näin helposti. Sen jälkeen se on tehnyt sujuvasti etsintää joissa on joko pelkkää eukaa, pelkkää laakeria tai molempia eri piiloissa. Sekoitettua piiloa en ole vielä tehnyt.

Töppöselle olen yrittänyt suunnitella treenejä teemalla "ei edestakaisin juoksemista" ja että löytäminen olisi parempaa kuin ilmaisu. Yhden kerran olen ainakin estänyt jatkamasta kun reagoi hajuun muttei olisi kerinnyt ilmaista. Olen myös yrittänyt panostaa palkkoihin, ja olen kokeillut sellaistakin että ekasta ilmaisusta saa paremmat eväät kuin seuraavista, varsinkin jos eka löytyy tosi nopeasti.

Töppöselle on tehty myös pari yläpiiloa, kotona niin että rahille hyppäämällä ylsi nenällä hajun lähteeseen, hallillakin venytti itseään niin että ylsi uunin päälle. Seuraavaksi laitan niin ylös, ettei yllä ihan. Selkä on kestänyt oikein hyvin, mutta ei näitä kauheasti uskalla tehdä, tosin sehän kyllä nousee välillä takajaloilleen tarkistamaan jotakin vaikka haju ei ylhäällä olisikaan.

Tänään oli tosi kova tuuli ja töppönen oli ekan kierroksen viimeinen koira. Tarrat oli liimattu suoraan seiniin. Tiedän kyllä että haju valuu ajan kanssa tarrasta läpi, mutta näin meillä on välillä sisälläkin tehty ilman välissä olevia metallipurkkeja eikä ole ollut mitään ongelmia. Nyt koira yllättäen ilmaisi omien kahden piilonsa lisäksi kaikki aiemmilla koirilla käytössä olleet piilot! Onneksi oli ylimääräisiä nameja taskussa varsinaisten palkkapurkkien lisäksi, eihän sitä voinut palkatta jättää, kun ihan täsmälleen oikeat kohdat otti. En tiedä reagoiko se huopatassun liiman hajuun vai vaikuttiko sääolosuhteet nyt jotenkin niin, että vanhoihin piiloihin jäi haju vaikka sisällä ei ole jäänyt. Tähän on jatkossa kiinnitettävä huomiota.