"Tavoitteet? Ehkä ekaa kertaa ikinä ei tee mieli listata mitään tuloksia, mitä veren maku suussa pitäisi yrittää tavoitella. Sieni jatkaa rallya eli käy voittajaluokan kokeissa kunnes vika tulos napsahtaa, ja alkaa siinä ohessa opetella mes-liikkeitä. Se saa jatkaa myös tokoa ja jos tarpeeksi valmiilta tuntuu, mennään kokeeseen kokeilemaan. Pk-puolen osalta se tekee sitä mikä hyvältä tuntuu. Tällä hetkellä haku on edelleen sellainen huonosti rupeutunut haava mun mielessä, ja tekee mieli antaa sen olla, keskittyä peltojälkeen. Ehkäpä sitä ei koskaan oltu tarkoitettu pk-koiraksi, ja mikä pakko mun on ainakaan viedä sitä kokeeseen, kun se ei niihin itse halua.
Töppönen käy muutamassa rallykokeessa kokeilemassa mestariluokkaa ennen kuin lyön pillit pussiin lopullisesti. Luulen, että keskityn sen kanssa lajeihin, joissa ei ole muita koiria: peltojäljen rotumestiksiin osallistutaan joko uudestaan ykkös- tai rohkeasti kakkosluokkaan, ja sitten olen vähän miettinyt jos kuitenkin yrittäisi sitä koiratanssia. Ongelma on musiikin valinta, "ei tästä tule mitään" -turhauma on niin iso etten saa aikaiseksi edes yrittää etsiä jotain sopivaa.
Sitten tietenkin toivotaan terveyttä, onnellisia päiviä, huippuhetkiä niin arjessa kuin treeneissäkin, ja remmin yläpäälle edelleen jatkuvaa kehitystä ohjaajana. Toivon, että opin yhä paremmin nauttimaan matkasta ja unohtamaan määränpäähän kiirehtimisen. :)"
Viimeisestä on helpoin aloittaa, olen kehittynyt hirveästi. Syksyllä töppösen sairastumisen ja muun elämän surujen takia harrastuksesta tuli henkireikä, keino paeta ikäviä ajatuksia edes hetkeksi, ja opin olemaan hirveän kiitollinen siitä, että voin treenata ja että voin käydä Sienen kanssa kokeissa. Tulokset lakkasi olemasta vielä vähemmän tärkeitä ja ekaa kertaa ikinä ehkä onnistuin kokeessakin olemaan tippa linssissä vain siksi, miten hienoa oli olla juuri sen koiran kanssa juuri siellä. Elämä on todellakin tässä ja nyt.
Töppönen ei kisannut rallyssa. Se kävi vain kahdessa koiratanssikokeessa, 14.4. Tampereelta ylivireinen FS ALO 167,33 KUMA ja pari viikkoa ennen selän nyrjähtämistä, 4.8. Janakkalasta vielä ylivireisempi FS AVO 160,67 -. Peltojäljen rotumestaruuskoetta ei järjestetty, treenit sujui vaihtelevasti eli apujen kanssa ne kulmat näytti välillä aika kivoiltakin mutta tekniikka ei tod kantanut palkattomalle, pitkälle, kokeenomaiselle jäljelle. Toisaalta kaikista kulmasekoiluista huolimatta se kyllä aina nostaa jäljen uudelleen ja ajaa loppuun vaikka mikä olisi. Olisin mennyt kakkosluokkaan kokeilemaan, jos koe olisi pidetty. Elokuun lopussa selkä sitten nyrjähti ja siitä alkoi pitkä kuntoutus, johon paloi kaikkinensa rahaa yli tonni ja henkistä jaksamista mittaamaton määrä. Muistan yhä elävästi ajatelleeni, ja julkisestikin kirjoittaneeni, silloin kun näytti että koira saattaa alkaa kuntoutua, että lupaan olla kiitollinen jos joskus vielä voin viedä sen metsään. Se lupaus on pitänyt, joka kerta kun lasken sen vapaaksi, muistan olla onnellinen siitä että se elää vielä.
Sieni lopetti taas kerran tokon. Hakua se ei juurikaan tehnyt, homma oli sellaista on-off-tyylistä roikkumista. Mulle jäi paha mieli siitä, miten pilasin hienon hakukoiran, ja edelleen jossain mieleni sopukoissa haaveilen joskus vielä korjaavani sen. Sieni täyttää keväällä 7v ja C/D-lonkkiensa takia tuleva kesä on viimeinen, kun voisin edes kuvitella laittavani sen metriselle, joten keväällä on tiedettävä vieläkö sitä avointa luokkaa yrittää mennä kokeilemaan. Panostaminen muihin lajeihin on kertonut selvää kieltä ja ehkä se pitäisi vaan hyväksyä, että kaikista ei ole kaikkiin lajeihin. Ei sillä loppujen lopuksi edes ole väliä miksi pk-tottis on koirastani ahdistavaa, se vain on. Koira on tosi erilainen esim. rallykokeessa. Peltojälkeä se treenasi paljon ja edistyikin ihan mielettömästi, mutta en silti rehellisesti tiedä onko sekään laji, missä se itse haluaisi kokeeseen mennä.
Rallya se kisasi 6.1. puuttuvan VOIHYV:n ja RTK3. Mestarissa startattiin vasta marraskuussa aika lyhyellä intensiivisellä treenaamisella. Tuloksena ekasta yrityksestä hylätty sarjahypyille karkaamisen takia ja 2x MESHYV, jälkimmäisellä myös rotumestaruus. Pisteet ei vielä päätä huimaa, muutama liike on kesken (käytösruudun seisominen, poispäin peruutus, oikealla peruutus, merkille löytäminen) ja sitten kokonaisuuden hallinta vaatii panostamista. Olen treenannut tosi paljon pelkkää tekniikkaa ja max jotain 5-10 kyltin radanpätkiä, ja itselleni täysmittainen rata tuntuu kovin erilaiselta. En niinkään pelkää että koiran motivaatio laskee kun palkkaa ei tulekaan, se ei ainakaan toistaiseksi ole ollut lainkaan ongelma, mutta jotenkin vaan kylttejä on niin paljon ja kokonaisuus tuntuu niin työläältä hallita :)
Bonuksena sitten VEPEn hyväksytty soveltuvuuskoe 8.7. erittäin rennoissa tunnelmissa Luumäellä ja koiratanssin freestylen korkkaaminen 4.8. Janakkalassa huikealla luokkavoitolla ja KUMAlla (170,33p)! Sieni on tiettävästi rotunsa (muunnoksensa) ensimmäinen kaikissa näissä saavutuksissa: rallyn ekojen mestaruuskisojen eka (mestariluokan) mestari ja eka mestarista hyväksytyn tuloksen tehnyt, ainoa VEPEn SOVEn suorittanut ja ainoa koiratanssissa kisannut. Luulen, että Sieni on jopa rotuisekseen varsin erikoislaatuinen koira: siltä puuttuu kaikki se mitä muunnosristeytyspitkiksillä on, se ei myöskään porskuta taistelutahdolla niin kuin ne muutamat muut harrastaneet "perinteiset" pitkikset, silti se on kaukana niistä joita ei kiinnosta oikein mikään. Niin tai näin, ainakin sillä on jumalaton lista erilaisia tuloksia ja kuten kaverini kirjoitti, luultavasti saadaan odottaa pitkään että kukaan pistää paremmaksi, jos sellaista koskaan tapahtuu. Sieni on myös hyvin erikoislaatuinen koira mitä tulee meidän keskinäiseen suhteeseen. Sitä ei voi enää mitenkään sanoin kuvailla.
Bonuksena sitten VEPEn hyväksytty soveltuvuuskoe 8.7. erittäin rennoissa tunnelmissa Luumäellä ja koiratanssin freestylen korkkaaminen 4.8. Janakkalassa huikealla luokkavoitolla ja KUMAlla (170,33p)! Sieni on tiettävästi rotunsa (muunnoksensa) ensimmäinen kaikissa näissä saavutuksissa: rallyn ekojen mestaruuskisojen eka (mestariluokan) mestari ja eka mestarista hyväksytyn tuloksen tehnyt, ainoa VEPEn SOVEn suorittanut ja ainoa koiratanssissa kisannut. Luulen, että Sieni on jopa rotuisekseen varsin erikoislaatuinen koira: siltä puuttuu kaikki se mitä muunnosristeytyspitkiksillä on, se ei myöskään porskuta taistelutahdolla niin kuin ne muutamat muut harrastaneet "perinteiset" pitkikset, silti se on kaukana niistä joita ei kiinnosta oikein mikään. Niin tai näin, ainakin sillä on jumalaton lista erilaisia tuloksia ja kuten kaverini kirjoitti, luultavasti saadaan odottaa pitkään että kukaan pistää paremmaksi, jos sellaista koskaan tapahtuu. Sieni on myös hyvin erikoislaatuinen koira mitä tulee meidän keskinäiseen suhteeseen. Sitä ei voi enää mitenkään sanoin kuvailla.
Ensi kauden tavoitteet? En toivo mitään muuta kuin että kaikki pysyy hengissä ja kunnossa ja paskin syksy ikinä jää taakse, ja kevät olisi valoisampi. Harrastetaan ja kisataan kunkin voinnin mukaan se mikä viitsitään. SPKL:n lisenssiä en ole vielä hankkinut, mielestäni tiedostus oli niin ala-arvoista, että tekee mieli äänestää jaloillaan. Mulle on kyllä tullut lehti, joten sinänsä rahallisesti on aivan sama muuttaa se lisenssiksi. Töppönen kisasi 2 kertaa ja Sieni 6, joista VEPE ei kuulu lisenssin alle meneviin lajeihin, eli yhteensä 7 starttia. 40e/7= vajaa 6e lisää hintaa per koe. Ei se nyt kovin paljoa ole. Miksiköhän muuten näyttelyitäkin ei laitettu lisenssin alle...? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti