Valintoja

Pohjolan luennosta inspiroituneena olen testaillut koirieni omia valintoja. Luennon esimerkkivideossa oli kämmenen kokoiset paperilaput, missä oli toisessa muistaakseni kolmio ja toisessa pitkä ja leveä viiva ja toinen edusti siis ruokaa, toinen lelua. Kuulemma koira erottaa pienet kuviot toisistaan. Itse en ihan vakuuttunut siitä, eihän niillä nimenomaan pitäisi olla kovin hyvä näkö mitä yksityiskohtiin tulee? Jäin miettimään joitakin muita symboleja ja oikaisin kokeilemalla suoraan konkreettisilla leluilla. Lelut oli maassa ja vapautin koiran vaan "ole hyvä" (yleinen vapautus meillä). Sanoisin, että tunnen koirani, koska molemmat valitsi juuri sen lelun mitä olen kummankin lempparina pitänyt. Pöne otti joka toistolla purutyynyn. Sieni otti ensin ihan ekalla otoksella vinkuvan karvapatukan, mutta kaikilla lopuilla jalallisen cuzin (jalatonta ei ollut). Niissä on myös selkeä ero mitä ne haluaa palkan saatuaan tehdä: pöne tulee samaa vauhtia kohti ja odottaa taistelua, Sieni jää paikoilleen tai valuu kauemmas ja haluaa lussuttaa palloa yksin.

Lopuksi kokeilin Sienellä vielä punaista jalallista cuzia ja sinistä jalatonta keskenään. Jalattomat on vähän löysempiä ja niitä saa vielä enemmän pumpattua leukojen välissä. Sieni kokeili molempia mutta päätyi jalattomaan. Tiesin että se tykkää niistä enemmän. Tiedän myös että vinku on sille oleellinen, mutta voisi huvikseen antaa sen valita vinkuvan ja vinkumattoman välillä ja katsoa olenko oikeassa.

Tänään kokeilin ex tempore muuten samaa lelujen suoraa, mutta lisäsin lelujen joukkoon ruokakupin, jossa oli yksi nami. Näytin koiralle että laitan kuppiin namin ennen kuin laskin sen lelujen kanssa riviin. Testasin tätä vain pönellä, ja pöne teki joka toistolla saman: rynnisti suoraan kupille, imaisi namin lennosta, rynnisti samalla vauhdilla purutyynylle ja toi sen mulle. En tiedä miksi en testannut Sientä. Se olisi ihan varmasti ensin kanssa käynyt kupilla, mutta sitä en osaa arvella olisiko se jäänyt tökkimään sitä saadakseen lisää vai olisiko se sitten siirtynyt pallolle. Se olisi hyvin myös voinut tuoda sen kupin mulle saadakseen lisää, niin se kerjää kotonakin. Pitää kokeilla.

Kiinnostaisi myös kokeilla eri nameja keskenään, mutta luulen että kumpikin koirani etenisi vain järjestyksessä ja söisi kaiken ehtimättä valita sen kummemmin. Vaikea kuvitella että kumpikaan ainakaan ohittaisi yhtään namia ja etenisi seuraavalle :D Niille pitäisi kanssa opettaa jotkut symbolit, jotta voisi kysyä saako herrasväelle olla juustoa vai kinkkua.

Äärimmäisen mielenkiintoisia nämä kokeet on olleet! Ekan kerran jutuista on puhelimessa videoitakin, mutta en jaksa siirtää niitä tänne, jos joku tuttu (joka ei ole jo nähnyt niitä) on kiinnostunut niin whatsappilla saa.

***

Tänään tajusin, että nyt on todella jonkinlainen vallan vaihto tapahtunut. Treenasin rallya ja pöne oli vuorossa. Lämppäsin siinä vähän kaikkea ja sitten yritin tehdä puolenvaihtoa edestä. Muistan, että mun koirilla on siinä vähän erilaiset käsimerkit, mutta en kuollaksenikaan saanut päähäni millainen pönen oli! Sienen vihjeellä se ei pelittänyt, eikä pelkällä sanallisella käskylläkään, minkä muistan myös olevan sama "vaihda". Kyllä se nyt vaan on niin, että Sieni on mun pääasiallinen rallykisakoira ja pöne on syrjäytetty. Sieni on muutenkin varmaan oikeasti jo rallyssa taitavampi kuin pöne. Se on aika hassu tunne se, pitkään vepen vienti oli ainoa asia, minkä Sieni osasi mutta pöne ei.

***

Lauantaina oltiin uimassa. Ahdisti, hirveästi. Mitä jos jotain sattuu siinä rytäkässä ja selkä menee ja sitten voi vaan syyttää itseään, että jonkin niin "turhan" takia... toisaalta osteopaatin sanat "ei sitä olisi voinut estää millään, eikä siitä kannata syyttää ketään, yrittäkää elää normaalia elämää jatkossakin" soi mun mielessä, ja lopulta konsultoituani useampaa kaveria päätin että ei auta kuin kokeilla. Onhan se nyt tuolla lumihangessakin ihan hyvin "uinut", vaikka alkaa olla aukeilla paikoilla niin korkeat nietokset että en kohta enää uskalla viedä sitä metsään. Se hyppii itse ja menee sohvalle, mutta silti mulla on kauhea kammo kaikenlaista takajaloille nousemista kohtaan. Uittajan tehtävä oli saatella koira altaaseen niin ettei se hyppää, vaan kävelee ramppia mahdollisimman pitkälle. Silti joku äkkiliikekin voisi olla kohtalokas, se kun ei ui mitenkään kauhean hillitysti vaan on vedessäkin varsin nopea liikkeissään. No, kaikki meni hyvin :) Ei sitä ihan täysin voi estää ponnistamasta, ei se suostu kävelemään uimasille asti vaan haluaa väkisin ottaa sen pienen ponnun. Rauhallisemmin meni kun tajuttiin hoitaa ensin koira vesille ja vasta sitten lentää lelu. Puolen tunnin uinnin lopussa se alkoi olla aika väsynyt ja puuskutti, ja annoin sen välillä juosta lelunsa kanssa vähän kauemmas pitämään taukoa. Sieni ei ollut lainkaan hengästynyt ja se olisi kyllä vielä jatkanut pommilla pallonsa perään hyppäämistä... illan oli kyllä kotona aivan ihanan hiljaista ja pöne oli vielä sunnuntaiaamunakin hyvin raukea, herättyäni se ei tullut lainkaan vastaan ja löysin sen koirasohvalta, mistä se vähän raotti toista silmää ja mulkaisi että ai, sinä. :D Lupasin laittaa uittajalle kuulumisia tuliko jotain ongelmia, ja pistin sitten että ei mitään jäykkyyksiä ole ilmennyt. Mahtavaa!

***

Sunnuntaina tehtiin H:n kanssa esineruutu lumiselle kentälle. Kokoa sillä oli ehkä etureunasta 20m ja taka 15m x 50-60m . Lumisella, isolla, tyhjällä kentällä on hemmetin vaikea a) kulkea suoraan b) arvioida matkaa. Valkoisia esineitä oli kolme, takakulmissa ja suht keskellä-keskellä. Ei osattu yhtään arvioida onko tämä tosi helppo, tosi vaikea vai jotain siltä väliltä. Sieni toi keskiesineen varsin nopeasti ja sai palkkansa siitä. Pönellä hirtti kaasu kiinni jo autolla, se teki tosi kummallisen ratkaisun kun ei pystynyt olemaan niin rynnisti penkkaan haistelemaan eikä meinannut tulla pois sieltä! Jotenkin se oli niin täysin sellainen tilanteen väistäminen kun tiedän etten saa karata ruutuun mutten pysty kävelemään nätistikään. Lähtöön kun päästiin niin kyllä se siellä aluksi juoksi kuin pillastunut pupu ennen kuin vauhti selkeästi laski ja nenä aukesi. Tokan esineen jälkeen se meni myös jotenkin kovin suoraan viimeiseksi jääneelle vasemmalle takakulmalle, ihan kuin olisi tiennyt että siellä se on mutta aiemmin ei kerinnyt pysähtyä... H:n koirilla ei myöskään kauaa nokka tuhissut joten ilmeisesti alusta ja olosuhteet oli kovin helpot. Hauskan erilainen treeni.