Mökillä

Perjantaina mentiin kuitenkin mökille, vaikka ei ensin oikein ollut fiilistä palata ongelmien alkujuurille. Sohva eristettiin kompostikehikoilla, yöksi koiralle oli häkki, ettei mitään varmasti satu kun ei olla näkemässä. Eniten ne portaat ahdisti jo mennessä. Koiraakin ensin ahdisti, selvästi muisti että noissa rapuissa ei hyvä heilu. Pyysin sen tulemaan, ja vissiin se itsekin sitten huomasi että enää ei satu. Ehkä se vähän normaalia vähemmän ramppaa niissä, eli pönöttää terassin sijaan pihan nurmikolla. Pihalla sai varsinkin tullessa hillitä kovin, olisivat ihan väkisin riehaantuneet leikkimään keskenään. Myös kaikki lelut piti ottaa pois, tuli ihan hulluksi niistä. Se ei oikein ymmärrä että voisi pitää lelua, mutta ei saa ravistaa eikä vetää kenenkään kanssa, ei ihmisen eikä Sienen.

Lauantaiaamulla osa oli kaupassa, osa ulkona, minä tiskasin ja pöne nukkui tuvan lattialla. Tiedostin, että sohva jäi ilman kompostikehikoita, mutta ei kai se nyt sinne mene. Oli ihan hiljaista, joten kuulisin kyllä jos koira nousee. Hetken päästä vilkaisin ja kas ihmettä, siellähän hää oli rullalla sohvalla... :O Sen jälkeen sohva oli ilman esteitä, ihan vauhdilla normaalilla tyylillä se sinne meni.

Iltapäivällä käytiin vähän metsässä, kun pihahommat oli saatu tehtyä. Pöne sai olla osan aikaa keskellä lenkkiä vapaana. Vähän piti taas hillitä ottamasta isoja keppejä tai muuten kovin riehaantumasta. Iltaa kohti se oli mielestäni epänormaalin väsynyt, eikä illalla halunnut enää mennä sohvallekaan, kävi siinä vieressä katsomassa muttei yrittänyt hypätä ja rupesi lattialle nukkumaan. Luulen, että kolmen viikon hissuttelun jälkeen päivä pihahommissa ja se tunnin metsälenkki oli aika rankka suoritus. Yritettiin laittaa se iltapäivällä vähäksi aikaa sisälle, mutta eihän se siellä halunnut olla, eikä ollut sydäntä erottaa sitä pois joukosta kun se nyt vastoin kaikkien uskomuksia vielä palasi mökillekin.

Yön vietti varmuuden vuoksi häkissä. Aamulla oli kerran tai kaksi sohvalla, mutta teki vähän samaa kuin eilen illalla, että meni siihen lähelle muttei yrittänytkään hypätä sinne. Oltiin kuitenkin usean tunnin metsälenkillä pääasiassa tietä ja hyvin helppoa mäntykangasta pitkin, ja siellä se kyllä oli erittäin virkeä eikä missään liikkeessä ollut mitään ongelmaa. Muutamat hepulit piti pysäyttää heti alkuunsa. Ojassa kävi juomassa ja pääsi sieltä ihan normaalisti poiskin. Pihalle tullessa se oli taas sitten vähän outo, putsattiin sieniä grillikatoksessa ja sitten kaikki muut lähti sisälle, niin pöne jäi nukkumaan yksin grillille. Samoin aamulla kun pakattiin eväät metsään, pönehän ei normaalisti meinaa kestää nahoissaan lainkaan, niin nyt se makasi siellä sohvalla eikä hievahtanutkaan. Se on sellainen s**tanan säätäjä normaalisti, että kun se käyttäytyy kuin normaali koira eikä sekoile koko ajan menemään, tuntuu että siinä on jotain vikaa... no ehkäpä ne hermokipulääkkeet sitä sen verran väsyttää tai turruttaa, ettei se jaksa säätää. Mitenkään kipeän oloinen se ei muuten kyllä ole. Sunnuntai-illan kahden auton pakkailut ja kotiin lähdöt sai sen kyllä vinkumaan kuten yleensäkin, ja laitoin sen sitten autoon jo vaikka muut vielä saunoikin. Auto on ainoa paikka missä se rauhoittuu lähtöstressistä, onpahan varmistanut olevansa kyydissä. Mutsi kun meni sitten vielä sanomaan heipat mun autoon pönelle, pöne se mulkoili että ei tartte tulla koskemaan, ettei vaan ole joku juoni ja yritetä huijata muria pois kuormasta!

Sieni se oli onnellinen päästessään saunaan. Ja ylipäänsä mökille, kun pönen härkkiminen kiellettiin niin sehän juoksi itsekseen pallo suussa noin sata kierrosta pitkin pihaa. Sieni se haluaisi juoksukaverin.

Luin yhden entisen treenikaverin blogista tokokoekertomuksen ja katsoin videon. Tuli sellainen olo, että Sieni ei kyllä olisi noista jutuista nauttinut. En tiedä, nauttiiko se rally-tokostakaan, pitäisi varmaan taas videoida muutamat treenit. Tämän sairastumisen aikana oma motivaatio treenata mitään kisajuttuja on pudonnut taas pykälän alemmas. Jos tässä jotain pentua alkaa miettiä, niin en tiedä voinko edes hyvällä omatunnolla kasvattajalle sanoa mitkä lajit mua eniten kiinnostaa ja missä ne tavoitteet olisi - mitä jos se motivaatio ei sitten tulekaan? Mökiltä kotiin ajaessani mietin viime kesää ja Sienen vepe- ja koiratanssitulosta. Tuntui hassulta, eikä koiratanssikokeestakaan ole kuin reilu kuukausi. Se on silti kuin eri maailma. Rallyn osalta tökkii se poispäin peruutus niin kovasti, että ei huvita kouluttaa mitään muitakaan puuttuvia osasia.