Minun koiristani varsin töppösen mielestä kaikki nenähommat on aivan äärimmäisen tärkeitä ja koiran hyvinvointia lisääviä. Joskus mietin, tykkääkö se niistä siksi, että se on niissä niin hyvä, vai onko se hyvä siksi, että se tykkää niistä (ja niitä on siksi tehty paljon).
Varsinaisen purkkiradan kanssahan me ei oikein päästy koskaan "valmiiksi" asti. Luovutin, koska koiran mielentila oli aivan liian sähellystä. Nyt minulla on aivan erilaisia keinoja siihenkin, ja vähän olen miettinyt josko sitä vielä yrittäisi. Ottaisin siihen ehdottomasti mukaan koiralle jonkun kohteen, maton tai häkin, missä se odottaisi välit ja lisäksi saisi halutessaan mennä itsekin tauolle. Tästä oli operantit koiraharrastajat -fb-ryhmässä juttua liittyen tilanteesta poistumiseen (=valinnan mahdollisuus, jota käsittelin vähän aiemmin omana juttunaan blogissa), ja eräs minun tuttu kirjoitti siellä, että käyttää vaikeissa tehtävissä mattoa. Alusta on lähellä ja koira saa milloin vaan siirtyä sinne "kesken kaikenkin". Tämä on heillä vähentänyt ääntelyä aivan oleellisesti.
Kotona tehtävistä hommista hajuerottelun myötä jäi kuitenkin yksi ihan helppo harjoitus. Annetaan lähtöhaju, ollaan piilotettu vastaava haju, koira saa etsiä ja ilmaista. Käytän lähtöhajuina ihan mitä tahansa, viimeeksi otin balsamiviinietikkaa, sitä ennen tiettyä shampoota, tuoremehua, jotain yrttimaustetta... ihan mitä vaan mitä kotona ei leijaile ihan valtoimenaan, jotta hajun lähde olisi selkeä. Vihjeellä "haju" koira laittaa kuonon korkeaan lasiin ja imppaa siellä olevaa hajua, joskus saatan palkata sen pari kertaa siitä, tai sitten vaan lähetän suoraan "etsi". Eri ihmisten hajuilla tehdessä tuntui, että pitäähän sen nyt haistella kunnolla, ja siksi palkkasin tosi monta kertaa sisään hengittämisestä kuono lasissa. Jonkun etikan nyt haistaa itsekin, joten koira varmaan tietää mitä se etsii jo ennen kun kuono on purkissa lainkaan. Lisäksi en tiedä, onko etikkahuurujen haistelu kauhean kivaa, niin en vaadi mitään kovin pitkiä hönkäilyjä. Jotta homma ei mene ihan hirveäksi ryntäilyksi, etsimään saa kuitenkin ampaista vasta luvalla. "Etsi!"
Löytö on ollut pienessä avarassa kipossa tai samanlaisessa juomalasissa kuin lähtöhajukin. Pönellä on suuri tarve päästä tökkäämään kuono sinne ennen ilmaisua, joka sillä on maahan meno. On ollut hauskaa tehdä sellaisia piiloja, joihin ei pääse käsiksi, esimerkiksi lipaston raollaan olevassa laatikossa tai sen verran korkealla, ettei koira yllä.
Rehellisesti en ole aivan varma, ymmärtääkö koira lähtöhajun merkityksen, vai etsiikö se vaan jotain "erilaista". Jos siis laittaisin tarjolle etikan lisäksi niitä mausteita, shampoota ja muita mitkä joskus on olleet kuumia ja mitä meillä ei missään piiloissa normaalisti ole, ilmaisisiko se ne yhtä sujuvasti kaikki. Luultavasti! Tämähän olisi tietysti helppo kokeillakin. Hajuerotteluradalla ongelma oli juuri se, että erottelu näytti välillä sujuvan tosi hyvin ja välillä koiran toimissa ei ollut mitään järkeä, vaan se ilmaisi ihan mitä sattuu. Niin tai näin, koira on kauhean onnellinen ja ihan muutama etsintäkin tuottaa sille hyvän mielen ja hieman tekemisentarpeen tyydytystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti