Koiratanssi, tuo helpoista lajeista helpoin...

Jos rally-toko on naurettavan helpon pilipalilajin maineessa, koiratanssi on vielä pahemmin. Sitä ei tee kuin pikkutytöt, ja kehässä hypellään edestakaisin miten sattuu toivoen että koira hyppii about samaan suuntaan. Jos rallyssa saa ohjata koiraa käsimerkein ja toistaa käskyjä eikä sille tartte opettaa siis mitään, koiratanssissa ei edes yritetä tehdä mitään liikkeitä, hypellään vain.

Todellisuudessa vietikkäästi vasemmalla seuraavalle koiralle on ollut hirveän työlästä opettaa mitään muita kiemuroita kuin vietikkäästi vasemmalla seuraamista. Käsimerkit, joilla sen pitäisi vaihtaa puolta, on sen mielestä vain jotain häiriötekijöitä. Häiriötreenit aiheuttaa painetta mikä nostaa virettä entisestään, jolloin koira liimaantuu entistä tiukemmin vasempaan pohkeeseen, ja askeltaa entistä korkeammalle jolloin perse viistää maata. Ziljoona virhepistettä ylimääräisistä istumisista, kontrollivirheitä painamisesta ja kaikki ne väärin suoritetut tehtävät, mitkä jäi tekemättä, koska hänestä ne kaikki lukuisat käsimerkkini olivat vain häiriötä. Älä huido!

Rallyn jälkeen koiratanssi on ollut ihan silkka itsemurha. Päätin pari viikkoa sitten ruveta töppösen kanssa kuitenkin koiratanssiin. Sen jälkeen olen jo noin parikymmentä kertaa lopettanut. Koska ei tästä tule mitään! Olen niin ahdasmielinen urpo että mulla pitää olla laji, jossa on paksu sääntökirja, jossa määritellään tarkasti mitä pitää tehdä ja miten. Nyt kun saa tehdä mitä vaan, mullahan niitä toinen toistaan suuruudenhullumpia ideoita riittää. Kunnes yritän kouluttaa koiraa ja menetän hermoni täysin. Me ollaan töppösen kanssa ihan samanlaisia juntturoita: uuden oppiminen ei ole kivaa, on paljon kivempaa jumittaa siinä mitä jo osaa. Hassua, että vasta nyt tajusin, miten paljon nopeammin Sieni oppii. Onhan sille tosi paljon enemmän naksuteltukin ja se on "opetettu oppimaan". Mudia ei ole. Mudin vahvuus harrastuskoirana on jossain ihan muualla kuin uusien juttujen oppimisessa. Tässä on nyt useampi ilta jumpattu niinkin yksinkertaista juttua kuin kumartaminen. Mudin mielestä me varmaan edelleen tehdään tokon seiso-maahan-seiso -vaihtoja, palkka vaan tulee tosi kummallisesti... tai sitten kun sen pitäisi tuoda mulle esine ja tehdä sen kanssa itsensä ympäri kiepsahdus. Sen aivoihin mahtuu joko tuonti, tai kieppi. Ei molempia. Sitten kun minunkin pitäisi siinä samalla tehdä pyörähdys, koiralla jää sekä kieppi että tuonti ja se tollottaa silmät suurina mitäsäjustteit noudossaseistäänpaikoillaan!!
Toisekseen pelkkä ajatuskin siitä, että esityksessä myös minun tekemisiä arvioidaan ihan eri tavalla kuin muissa lajeissa, aiheuttaa jonkinlaista kiusaantunutta häpeäntunnetta. Mä olen maailman epämusikaalisin ja epätanssillisin ihminen enkä kuuna kullan valkeana esiintyisi missään sellaisessa jutussa ilman koiraa. Siksi mä olen varma, että tämä tekee koejännityksen hallinnalle ja henkiselle valmentautumiselle tosi hyvää. Jos nyt ei vedetä ranteita auki jo ennen kun on läheskään koevalmista. :D

Toissapäivänä opetin koiraa nuolaisemaan mun naamaa vihjeestä. Sehän tekee sitä hirveästi ilman vihjettä, silleen aika söpösti ja nätisti. Nyt kun Meillä Oli Treenit, intensiivisyys oli hieman eri luokkaa. Totesin tarvitsevani piilarit ennen kuin kannattaa jatkaa. Eilen oli ohjelmistossa sitten käsistä tekemäni renkaan läpi hyppääminen. Mudi ei oikein tajunnut, niin kannustin vähän. Sitten lähti. Sekä koira, että mun nenä. Totesin, että emme voi ottaa tällaistakaan temppua. Koiran selän takia en voi pitää "rengasta" kovin korkealla ja jos olen kyykyssä, saan turpaani. Seuraavaksi siirryin tassutemppuihin, ja vaihteeksi jotain onnistuikin eli vilkutus tuli nopeasti. Kumartamisen suhteen luovutin, siitä ei tosiaankaan tule mitään. Koira ei tajua, ei vaikka olen houkutellut namilla, estänyt kädellä mahan alta maahan asti vajoamisen jne. Kosketuskepillä en saa oikeaa liikerataa ja vaikka se on paljon saanut palkkaa oikeasta asennosta (kun olen ensin jotenkin vahingossa saanut sen ohjattua siihen), se ei vieläkään ole ymmärtänyt syytä. Kokeilin Sienellä. Ohjasin sen kaksi kertaa tyhjällä kädellä oikeaan asentoon, kättä siis seisovan koiran etujalkojen väliin maata kohti vieden. Koiran kumartuessa seuraamaan kättä naksautin ennen kuin takaosa ehti hievahtaakaan. Kolmannen se teki itse, ja sen jälkeen on tarjonnut sitä aina kun menin samaan paikkaan samaan asentoon. Tänään tein sitä myös toisella matolla, suorilta ei onnistunut mutta otin vauhtia alkumatolta ja siirryin toiselle, niin sitten meni. Sitten aloin jo liittää vihjettä "kum". "Kumarra" meni selvästi "maahan"-sanan kanssa vähän sekaisin, joten poistin kriittisen "ma" -tavun. Sitten olen opettanut kummallekin jalasta tehdyn "silmukan" läpi hyppäämistä. Jostain syystä varsinkin Sienestä nämä jutut on kauhean hauskoja, joten heräsi ajatus, pitäisikö senkin kanssa ruveta koiratanssimaan. Ihan kun sillä ei olisi lajeja ihan riittämiin jo! Juttu on vaan niin, että lajit joissa arvostellaan nopeutta, intensiivisyyttä jne (pk, toko), aiheuttaa mulle edelleen riittämättömyyden tunnetta Sienen kanssa. Lajit joissa sillä ei ole niin väliä ja motivaatio ja yhteistyö voi ilmetä muillakin tavoin, on mulle ihan erilaisia. Siksi rally viehättää, ja samoin uskon että koiratanssi voisi sopia meille tosi hyvin. Laji pitäisi viime kädessä valita koiran mukaan. Sieni haluaa lajin, jossa minä ihailen sitä, se on sille tosi tärkeää. Sienen esityksessä olisi tietenkin sieniä ja kori ja metsää ja ja ja...

Mutta ei suotta sanota, että koiratanssi on lajeista vaikein, ja että voittajaluokan esitys saattaa hyvin sisältää sata erilaista käskyä, jotka koiran pitää ensinnäkin osata erottaa toisistaan ja toisekseen suorittaa kaukanakin ohjaajasta, itsenäisesti, ohjaajan vastakkaisesta liikkeestä tms häiriintymättä. Jos joku on vielä sitä mieltä, että sitä nyt tekee kuka vaan, ole hyvä ja kokeile :)