Peruutus, osa kaksi

Jatkoa aiemmalle peruutuspostaukselle. Tämä juttu olisi varmasti ollut muutamassa päivässä valmis, jos olisi jaksanut treenata. Mutta minä pelkään kriteerin nostoa, tykkään jumittaa mukavuusalueella ja varmistella aivan liian pitkään, että koira ymmärtää mitä haetaan... sitten jossain vaiheessa tulee inspiraatio vähän kokeilla, ja sitten mennäänkin taas aika vauhdilla eteenpäin. Alkuviikosta oli se hetki ja tätä on nyt pari iltaa työstetty eteenpäin.

Aiemman postauksen jälkeen seuraava vaihe oli vihjeen ("pakki") liittäminen. Normaalistihan vihje liitetään sanomalla haluttu sana naksun/jes-sanan tilalla kun koira tekee juuri sitä mitä halutaan ja se ollaan palkkaamassa. Peruutuksessa naksu on tullut koiran päätyessä alustalle. Hetkellä, jolloin koira on maalissa ja liike päättyy - mutta sananhan pitäisi liittyä nimenomaan peruuttamisliikkeeseen (ja niin kyllä oikeastaan naksunkin, koska pointtina on peruuttaa alustalle, ei vain kääntyä ja kävellä sinne). Sanoin vihjeen siis aluksi askelta ennen maalia, jolloin koira otti "pakki"-sanan jälkeen vielä askeleen ja sai sitten naksun. Sitten aloin sanoa sitä yhä aiemmin. Seuraava vaihe oli pyytää koira odottamaan ja vasta "pakki"-vihjeellä sai lähteä peruuttamaan. Tämä oli yllättävän vaikeaa, se on pitkään saanut tarjota peruuttamista. Jos koira ei odota odota-vihjeellä, tehokkainta olisi ollut napata koroke pois jolloin palkkion mahdollisuus poistuisi, mutta asetelma oli sellainen etten ehtinyt. Siispä tein muutaman toiston niin, että odota-vihjeen kanssa samaan aikaan naksautin ja palkkasin heti ennen kuin koira kerkesi edes varastaa peruuttamaan. Näin sain sen odottamaan.

Sen jälkeen oli sitten vuorossa oman sijainnin muuttaminen koiran edestä koiran vierelle. Aluksi asetin koiran ihan yhden askeleen päähän korokkeesta, pyysin odottamaan, menin sen viereen ensin kyljittäin ja parin toiston jälkeen seuraamisasetelmaan ja siitä sitten pyysin "pakki". Naks kun otti sen yhden askeleen taakse saavuttaen alustan. Pikaisen kokeilun perusteella etäisyyttä oli helpompaa lisätä niin, että liikuin koiran mukana, jos pysyin paikallani, tuppasi kääntymään vähän vinoon mun taakse. Tähän voisin tarvita avustajaa, jotta saan suoruuden koulutettua oikeasti myös koiran tietoisuuteen. Näen isoja riskejä siinä, että luotan tuuriin. Jos se peruuttaa kokeessa mun alle ja tallon sen, se taatusti pahastuu. Luulen, että ongelma on nimenomaan kontaktin pito, vierellä katsekontakti on niin syvään juurrutettu että se peruuttaessaankin killittää minua. Hienosäätö siis jatkuu, lisäksi toinen puoli on vielä tekemättä.

Tässä videolla vähän hapuilevaa peruutusta. No ainakaan se ei yritä istua joka välissä :D ! Yleistämistä ja alustan häivytys niin kyllä tällä yhden voittajaluokan rallykokeen kolmen askeleen peruutuksen pitäis suorittaa!