Kaavoihin kangistuma

Olin pitkään haaveillut joustavasta ns. bungee-karvalelusta. Suomessa niitä myy esim. Ke-Hu, ja ne maksaa liki pari kymppiä. Koska mulla on jo auto täynnä koiran palkkausleluja, en kerta kaikkiaan raaskinut ostaa sellaista. En, vaikka pidän noita ei-niin-taistelutahtoisille koirille tosi kivoina, jäykkiä normileluja leikkiin houkuttelevampina (kah mikä sanahirviö). Olin varma, että Sieni varsinkin riemastuu kovin, ja pönen selkäongelmien jälkeen on tehnyt mieli kääriä sekin pumpuliin kaikessa missä voin. Se siis tarvitsee joustavan lelun joka on normaalia patukkaa ergonomisempi.

Pitkällinen googlettelu vei minut lopulta tänne. Piti ihan tehdä tili Paypaliin ja sellainen viidenkympin lähetys tuli sitten tilattua. Valmiin lelun lisäksi tilasin myös pelkä kahvan koska tykkään räpeltää itse kaikkea koska sitten saa mitä haluaa mitä sattuu tulemaan, ja oli noi Sienen lemppari-J&W-pallotkin tuolla aiiika paljon kotimaamme hintatasoa edullisempia. Tästä voidaan olla montaa mieltä, ja "suosi suomalaista käsityötä" on kaunis ajatus, mutta pienituloisena urpona valitettavasti minun valintojani ohjaa hyvin pitkälti silkka raha.

En ole koskaan aiemmin tilannut ulkomailta itse. Epäilytti melkoisesti, mutta tilaus tuli tosi nopeasti ja sisälsi kaiken mitä pitikin :) Lelun koekäyttö oli riemukas ja nyt siitä on tullut meidän kaikkien suosikki. Hemmetti, jos joku mun paikallinen kaveri innostuu tilaamaan tuolta, niin mä otan pari lisää noita, ilmoita please!

Uuden lelun myötä viimeisimmässä rallykoulutuksessa ilmoille heitetty "radan pitäisi olla seikkailu" sai myös uuden merkityksen. Olen ruvennut taas lelupalkkaamaan Sientä. Toimii. Tämä on vaan käyty ennenkin läpi. En tiedä, miksi aina pikku hiljaa vaivun sen kanssa lähes täysin pelkkään ruokaan, kunnes herään siihen, että en leiki sen kanssa enää koskaan. Vinkupallot toimii kanssa, mutta koiran juostessa pallonsa kanssa keskenään viretila ja tunne-ehdollistuma on väistämättä erilainen kuin sen leikkiessä ohjaajan kanssa yhdessä. Sieni taistelee ihan kivasti, ei se mikään käyttömali ole ja sen saa helposti täysin lopettamaankin jos vaikka itse on pahalla tuulella tms (no, sillehän saa helposti ihan kaikissa tilanteissa sen "ai, emmä sit, anteeksi että olen täällä" -asenteen jos niin tahtoo...). Normaalioloissa se kuitenkin leikkii vallan jees ja nyt aion taas panostaa siihen. Leikkiminen usein hiipuu varmaan siksi, että olen kokenut irroituksen jälkeisen ajan olevan ongelma. Koira ei jää juurikaan "kuplimaan" ja odottamaan että lelu tulee uudestaan, ja jos en anna sille mitään tehtävää, se helposti näyttää vähän sellaiselta lässähdykseltä. Minusta on kivaa leikkiä sen kanssa erikseen, jolloin homma pelittää vaan irti - saa ottaa -toistoilla. Se taskuun tunkeminen on se hetki johon en ole tyytyväinen. Mutta nytpä taas treenataan ja saahan sen nyt toimimaan kun vaan kerron sille mitä haluan! En voi sanoa "jää himoitsemaan tätä lelua", mutta voin antaa sen purra uudestaan tai voin antaa sille vaikka "sivu"-vihjeen, jotta päästään jatkamaan. Se pystyy hyvin tulemaan sivulle samalla kun tungen lelua taskuun, joten tällä tavalla mitään kuolleita hetkiä ei edes tule, ellen itse tee niitä.

Meidän rally-tokon ratatreenit sisältää nyt sitten jatkossa seikkailun elementteinä vähintään yhden taisteluleikin kesken radan :)