Marraskuuta

Random kuvaoksennus vain. Ei oo Jämin jälkeen tehty mitään. Vika viikko saikkua oltiin vielä mökillä ja sitten paluu arkeen. Olo on sellainen että voisipa kömpiä talviunille ja herätä vaikka huhtikuussa.

Parikymmentä senttiä lunta ja sieltä ne sissit vaan paljastui kun se suli

Harmaakin on kaunista mutta pimeä vie voimat.

Mietin vaan että voi kun se olisi 'silmäkylpy'

Lakilla on lauantaina nosen kakkosen sisäetsintäkoe. Ei oo treenattu mutta kaikki sen parhaat koesuoritukset on tulleet just niin 😄 Joulukuussa olis oman kylän rallykokeet jos kävisi sitä vikaa avon tulosta tavoittelemassa, mutta muuten ei oo ajatusta suunnitellakaan loppuvuodelle mitään menoja. Jos jaksaisi edes lenkit niin se riittää tähän hetkeen.

Jämimudit

Vähän kuin "jämämudit".

Keskiviikkona silmälääkärin ja noseyksärin jälkeen ajettiin vielä Jämille. Lunta oli tullut koko keskiviikon aivan hulluna, ja tulisi vielä ainakin vuorokauden lisää. Oli kuulemma erittäin huono ajokeli ja radiosta tuli koko ajan lisää onnettomuuksia. No olihan se joo, paikoin oli sen verta uraa ja/tai lumitöyssyjä että pudotin hieman nopeutta, mutta suurimman osan ajasta ajoin ihan normaalia kahdeksaakymppiä. Lunta välillä vähän sateli ja välillä ei. Ihan tavallinen talvikeli minusta. Ainoastaan sellainen ongelma että p-paikkoja ei kukaan ollut ehtinyt auraamaan enkä päässyt puskapissille. Parkanossa kävin kaupassa ja syömässä ja ajelin perille. Juuri ennen kuin pääsin pihaan passattikin päätti koristautua.

Mukava viedä junalla nää kamat kotiin, jos auto kuolee 

Voi vittu taas mikä sä oot mee pois

Meillä piti olla jälkileiri mutta sitä lunta on ainakin polveen saakka.

Majoituin, saunoin, etsin auton ohjekirjan ja googlasin symbolin ja mitä kaikkea se voisi tarkoittaa, ja kävin ajoissa nukkumaan. Aamulla menin ekana sörkkimään autoa ja toivoin että se varoitus olisi mystisesti yön aikana kadonnut. No ei ollut. Soittelin pariin lähimpään korjaamoon jos pääsisi johonkin vikakoodin lukuun, laittelin sisälle nosehajuja ilmaisutreeniä varten, söin aamiaista. Kukaan ei vastannut. No sehän on keltainen ja on sitä keltaisilla ennenkin ajettu... kaipa sitten vaan ajan sunnuntaina kotiin ja toivon parasta.

Mun paikka taisi mennä

Juuri ennen kuin aloin ottaa nosehajuja, soitin vielä uudelleen toiseen korjaamoon ja sain ihmisen puhelimen päähän. Hänelle sopi parhaiten heti joten jätin koirat ja hajut ja ampaisin matkaan. Selvisi, että todennäköisesti pelkkä sähkövika sään takia, hän nollasi sen. Jos palaa, niin käytävä kotona sitten uudelleen. Jos palaisikin ja pysyy keltaisena ja auto kulkee normaalisti ettei ala nykiä tms, niin voi ajaa. Joku kaasuläppä se oli.

Tein nosetreenit, kävin lenkillä ja makasin sohvalla odottamassa muita. Oli tosiaan tarkoitus jäljestää mutta nyt meni vähän suunnitelmat uusiksi. Treenattiin ilta nosea mökillä. Ykkösen sokkoja ajan kanssa.

Perjantaina aloitettiin aamu kovan alustan jäljellä, ja siihen saatiin aika monta tuntia menemään. Lakki teki kaksi jälkeä ja oli vallan kiva, tosin jälkimmäisellä huomasi että sitä vähän ärsytti että keppejä tuli koko ajan. Pöne ja Paju sai kanssa lyhyet jäljet. Tehtiin myös tottis-/tokotreenit niin että jokainen teki omiaan. Lakki teki ensin pelkkiä aloituksia ja oli tosi kiva. Sitten paikkista vähän aikaa alustalla, oli rento. Paju sai härvätä vähän kaikkea.

"Ihan ku oltais Alpeilla"

Illalla taas nosea mökillä. Tehtiin kaksi kolmosluokan etsintää, molemmissa kaksi erillistä aluetta, eli piiloja max 3+3 tai toinen alue voisi olla tyhjä. Tämä oli kamalaa. Siis on se vaan vaikeaa. Ekasta löydettiin 1/4 ja tokasta 1/2. Ekassa tosin pari hajua oli sellaisia ettei niitä kukaan muukaan saanut, eli huonosti levisi, ja yksi sellainen mikä jäi saunan lamppuun ja minkä osasin sanoakin että sinne jäi joku. Näissä treeneissä kannattaisi ehkä käyttää nollakoiraa ja varmistaa että piilot on löydettävissä, muuten näistä menee pointti ja tulee vain olo että ollaanpa me paskoja.

Vippaa ihan viimeistä päivää 

Maailman pienin jälkikeppi, se hajosi Lakin tuodessa sitä mulle 🥰

Paappa

Illalla tehtiin myös ajoneuvot ja "tuolijumppaa" eli tuolissa yksi piilo ja sitä käännettiin joka toiston välissä. Sää muuttui plussan puolelle.

Lauantaina aamulla ekana esineruutua. Sataa tihuutti vettä, ja koko yön oli ollut ainakin pari astetta plussaa, niin lumet oli aika hyvin vetäytyneet ja saappaan varsi riitti. Lakki oli normihyvä ja Paju sai etsiä kanssa pari toistoa kanipallolla.

Pöne sai aina välillä mökissä ihan hullun kohtauksen ja huusi suoraa huutoa. Se saattoi istua mun sängyllä ja huutaa seinälle. Sen laukaisi välillä se että hain huoneesta jonkun tavaran tai toisen koiran, välillä taas pysyi hiljaa vaikka kävin siellä. Käytin sitä ekana ulkona jos sillä on äkillinen ribali mutta ei ollut. Mikään komentaminen ei tietenkään auttanut ja se oli aika kauheaa. Luulen että se oli dementoituneen aivon purkaus siitä että vituttaa ettei pääse itse ja missä ihmeessä me edes ollaan ja ja ja... Autossa se odottaa rauhassa ja menee sinne edelleen mielellään, mutta eihän sitä nyt viitsi viittä päivää autossa säilöä.

Lounaan jälkeen vesisadetta paossa sisällä ja toko/tottis/rallytekniikkaa olkkarin matolla. Lakki teki seisomaan nousuja sivulla ja oikean puolen perusasentoa. Paju paikkiksen alkua ja kaukoja. Ei oikein aivot olleet mukana ja tämä oli enemmän sellainen että tulipa tehtyä mutta en tiedä menikö mikään eteenpäin.

Illalla vielä ensin nosea, tein muille ykkösen sokkoja ja etsin ne itse kanssa. Pöne sai etsiä kolikkoa matolta.

Lakki-piilo! Tajuutko?

Piilo oli lakin alla 🤭🍄

Ihan paskaa nää mudileirit tyhmät mudit vaan treenaa

Lopuksi pimeän jäljet. Lakille tien ylitys ja lopuksi jälki meni aamuisen esineruudun poikki. Lakki oli sikahyvä, hieno nosto lumesta oikeaan suuntaan, hyvä tien ylitys ja esineruudun harhat ei häirinneet. Eipä se pimeä koiralle mitään meinaa, mutta olipas hauskaa ekaa kertaa ikinä jäljestä otsalampun kanssa.

Sunnuntaina kinokset oli lähes tiessään ja oli +7 astetta. Ei olisi millään jaksanut herätä, kolme päivää siis vielä menee, mutta neljäs pitäisi olla lepoa, että menisi sitten taas se viides 😄 Siivottiin mökki ja Kristina lähti jo kotimatkalle. Me muut mentiin taas Jämikeskukseen ja tehtiin kolmelle koiralla hiekka/asvaltti /sohjo/lumijäljet. Tehtiin myös nosealueet ulos. Mökki piti luovuttaa klo 14 ja haluttiin ehtiä sinne vielä syömään lounas, joten tottikset jäi tekemättä vaikka oli tarkoitus. Lakki jäljesti taas varsin hienosti, olipahan alustan vaihdoksia. Paju ja Pöne sai etsiä kolme aluetta laakeria.

Alpit suli

Lopuksi vielä Paju pääsi pikkutyttöjen kanssa vähän kävelylle. Karmalla (ruskea) oli ollut ikävä irtokoiratilanne ja sille haluttiin positiivinen kokemus vieraan koiran kanssa. Paju on tällaisiin niin hyvä. Manan (musta) kanssa se on aiemminkin leikkinyt.

(Ei, tietenkään ei menty tuonne uimarannalle mitä kyltti koski.)

350km ja noin viisi tuntia myöhemmin oon takas mökillä. Ei pala autossa mitään valoja, joten lienee selvää että se oli valeilmaisu. Huh. Joku tollanen random moottorivian merkki onkin tosi kiva. Jämille mennään niiden huikeiden metsien takia ja tää meni nyt vähän hukkaan, vasta sunnuntaina olisi ollut metsää näkyvissä. Hirveän huono tuuri että marraskuun ekoina päivinä on noin paljon lunta. Kyllähän me keksittiin muutakin tekemistä että ei sillä, mutta jäi silti sellainen olo että tuli nyt säädettyä vähän kaikkea ja oli kivaa, mutta mitään varsinaista koiran kouluttamista ei kyllä ehkä tapahtunut. No ensi kerralla uudelleen! Meillä oli 8 mudia ja kaksi syrjähyppyä mukana.

Nosevalmennus

Silmälääkärin jälkeen siirryttiin Motivaatiolle Ellin noseyksärille. Olin ilmoittanut että haluan ensisijaisesti katsoa Pajun sekoilua, ja Lakin kanssa tehdä jotain kolmosiin tähtäävää. Oikeastaan asetin melkoiset paineet toivomalla että saa minut innostumaan kolmosluokasta kun en ole sitä yhtään. 😄

Paju aloitti ykkösluokan alueesta, jossa 3min. Se jäi vähän kiinni lattialla olevaan koiran pörröpetiin ja tuolilla olleisiin noutokapuloihin. Tällaisten imppaamisesta voi heti sanoa että ei kuulu etsintään, jatkapas. Nyt ainakin kesti sen hyvin. En paljoa ohjannut ja aika ehti loppua ennen kuin piilo löytyi, se oli lipaston nurkassa noutokapulatuolin vieressä. Minuutin olisi kuulemma voinut antaa koiran pyöriä ja sitten alkaa jo ohjata. Meiltä jäi sen nurkan lisäksi ainakin ruokapöydän alunen ja huoneen nurkka jossa oli pahvilaatikoita ym. Koira siis kävi niissäkin mutta olisi voinut huolellisemmin tarkastaa lattialistat ym.

Sitten laatikot, näillä tosi hyvää työtä, ei mitään huomautettavaa.

Lakki pääsi aloittamaan 3lk laatikoista, joita ehkä joku 30kpl, jotakin laukkuja ja kannellisia ämpäreitä. Aikaa 3min. Ei meinannut löytyä mitään, lopulta yksi löytö ja sitten unohdin sanoa valmis. Toinen jäi salkkuun, haisteltiin sitä kyllä mutta olisi pitänyt osata haistella saumaa. Lakilta puuttuu taito ämpäreiden ja kassien kanssa, se voisi itse ymmärtää haistella ne joka puolelta. Tähän lisää kokemusta.

Sitten mentiin yläkertaan, jossa kaksi erillistä aluetta. Kolmosissa piilojen määrät on tosi sekavat. Sisällä erillisiä alueita voi olla max 5, tyhjiä niistä max 1, ja piiloja per alue max 3, yhteensä max 7. Eli nyt kun oli kaksi tilaa, piiloja per huone voi olla 0-3, mutta molemmat ei voi olla tyhjiä. Aikaa saatiin muistaakseni 6min. Lakki teki hyvää työtä ja löydettiin molemmista 2, ja nyt muistin sanoa valmis ennen kuin aika oli loppumassa. Suurin osa kolmosen kisaajista käyttää kelloa, mutta Elli ei, ja mäkin luulen että en pysty koiran lisäksi seuraamaan kelloa. Pitää siis mieluummin opetella laskemaan noin 20sek jolloin 30sek jäljellä -ilmoituksen jälkeen ottaa päässään aikaa ja ilmoittaa sitten valmis. Löydettiin kaikki 🤩 Eikä se nyt mitenkään mahdottomalta tuntunut. Ehkä kolmosissa se pointti ei olekaan että piilot muuttuu överivaikeiksi, vaan haaste on että koko alue tulee annetussa ajassa kattavasti tarkastettua.

Toinen alue oli varasto alhaalla, siellä koirien kevythäkkejä, retkituoleja ym, toisella pitkällä seinällä puisia hyllyjä. Täältä löytyi kolme, mutta meni vähän ilmaisutreeniksi; Lakki ei osannut ilmaista kevythäkin reunassa ollutta piiloa kun ei mielestään saanut nenää kiinni vaikka se oli siis ihan saavutettava. Tässä siis ajanotto katkesi, mutta ne kolme oli kaikki mitä siellä oli.

Saatiin aika paljon palautetta.

Ilmaisu on tosiaan hajonnut, joskus se menee maahan ja joskus otan pelkän katseen jne. Lakin kaltainen kiltti poika luultavasti hyötyisi siitä, että kriteeri on selkeä ja koira tietää että aina tehdään sama kuvio. Mulla on muka kokeissa niin kiire että oon alkanut ottaa pelkän niiaamisen ja sitten vasta kun näen että se tarkentaa jne. Korkeilla se maahan meno tuntuu hankalalta kun matka on niin pitkä. Töppöinen otti korkeisiin itse istumisen ja sillä se pelitti. Lakille pitää nyt miettiä pitääkö sen maahan menon tai pelkän katseen ja sitten jumpata vähän erilaisilla piiloilla, ja pitää siitä kiinni myös kokeissa.

Toinen juttu oli lämppähaju. Palkkaan siinä "noniin hyvä, lähdetään sitten etsimään". Lämppä on koiran ensimmäinen kosketus hydrolaattiin koeympäristössä, ja kannattaisi hyödyntää ehdollistuma vähän paremmin... Siis kunnon palkkaa siitäkin, ei se ole yhtään vähempiarvoinen kuin etsityt piilot!

Samaan liittyen sain noottia mun välipalkasta alueella. Se "noniin hyvä, jatketaan" on aivan liian huono. Vaikka Lakilla toistaiseksi on hyvä motivaatio ja se jaksaa etsiä, vuosien kolmosissa kisaamisen jälkeen tilanne tuskin pysyy samana. Mikä virka sellaisilla piiloilla edes on, josta saa "ihan kiva"? Mitä se tuottaa koiralle? Jokaisen piilon pitäisi opettaa jotakin tai muutenhan se on turha.

Nosessa voi ihan hyvin palkaksi temputtaa koiraa tai vaikka haukuttaa, ja koska Lakki tykkää hyppiä päin, siitä voisi jalostaa jotakin. Sitten selkeä uudelleen lähetys, nyt se tosiaan vähän sotkee. Jos esim ekan löydön jälkeen oon juossut toiseen tilaan, se ei meinaa lähteä uudelleen etsimään kun on luullut että juostaan palkalle. Kolmosissa etsinnät harvoin päättyy löytöön, vaan koira etsii kun aika on loppumassa ja sanot valmis, ja sitten mennään pois ja saa palkan. Koiralle siis välipalkan (sosiaalinen) ja loppupalkan (alueelta pois ja välineellinen palkka) sanojen pitäisi olla selkeät ja ehdottomasti erit. Sisäetsinnässä voi olla se 7 piiloa ja jotta koira jaksaa tehdä sellaista palkatta, näihin asioihin kannattaa panostaa nyt. Kokeessakaan harvoin on oikeasti niin kiire, etteikö joka löydöstä ehtisi antaa sitä sosiaalista palkkaa. Siinä menee ehkä 5 sekuntia ja siihen investoiminen maksaa kyllä itsensä takaisin. Sitten joskus jos oikeasti aika on kortilla niin voi käyttää sen "hyvä jatketaan" -välipalkan.

Lakki kävi vielä palauttelevana etsimässä ykkösen laatikot, ne samat mitkä Paju oli tehnyt, se oli parin sekunnin löytö ja suorapalkka siitä.

Paju pääsi lopuksi kolmosen alueelle, valitsin sen yläkerran missä kaksi eri huonetta ja missä Lakki oli käynyt eli minä tiesin piilot. Korkean se otti hyvin ja nostaminen onnistui hienosti! Toki tiesin missä piilot on, mutta ihan tarkkoja kohtia en muistanut. Kaapissa ollut saavuttamaton tehtiin niin, että koiran haistellessa kaapin reunoja kehut että keskeyttää etsinnän, avasin kaapin oven ja sai ottaa tarkan kohdan sieltä. Pajulla ja oikeastaan Lakillakin jäi keskellä toista huonetta ollut tuoli -pöytäryhmä hieman huonolle tarkastamiselle, muuta vallan jees. Lakki voisi treenata myös saavuttamattomia koska sillä oli hieman vaikeuksia kaapin kanssa. Näinhän minä että hajulla on mutta aikaa palaa tyyliin minuutti kun se vaan yrittää lähemmäs vaikkei pääse. Koira siis saisi tehdä hieman aiemmin päätöksen että sinne ei pääse, ilmaisen tähän. Saavuttamattomia kun tekee paljon, ilmaisu alkaa kärsiä ja koira lakkaa yrittämästä tarkentaa, mutta sitten pitää taas tehdä vaikka heti perään "melkein saavuttamattomia" mihin kuitenkin pääsee kun yrittää.

Oli kivaa, ja vaikka Pajun sekoilua ei nyt saatu ollenkaan esille, siihen muutama ajatus. Kiihkeän koiran kanssa jo alueelle tulo pitäisi miettiä ja pakottaa koira keskittymään. Esim ihan vaikka pyytää temppuja tai istumisia matkalla ja niin kauan kun ei kerkiä tai pysty, ei liikuta yhtään lähemmäs. Luopumiset namikädestä voi toimia. Nyt me jouduttiin odottamaan ehkä joku 30sek lähtöviivalla kun Elli kävi muuttamassa sitä kaappipiiloa niin että oven avaamalla se oli tyrkyllä, ja se teki Pajulle tosi hyvää. Pidin sitä vaan valjaista kiinni enkä palkannut tms. Se otti siinä jo hajun ekasta piilosta ja meni sitten suoraan sinne. Jos näkee että koira ei keskity, sen voi kokeessakin pysäyttää, ottaa valjaista ja tehdä "uuden aloituksen" kesken etsinnän. Ja jos näkee että se syystä tai toisesta touhuaa omiaan, sille voi kyllä heti sanoa että tuo ei kuulu asiaan ja ohjata sen etsimään jostain läheltä. Pajulle se pitää tehdä tosi nätisti ettei se vedä poroja nokkaan, mutta nyt se ainakin pelitti oikein kivasti.

Pajun ilmaisuun voisi rakentaa hieman kestoa, nyt se oli aika hätäinen. Makuasia haluaako että koira pysyy kaikki puhumiset siihen saakka että itse vapauttaa sen vai saako se esim löytö-sanasta lopettaa. Toisaalta kun Paju koskee niin mitä pitempään se on siellä, sen suurempi riski että se kerkiää nuolaista. Sillä ei kyllä ole sitä ongelmaa ollut enkä todellakaan haluakaan.

Meillä ei ole meidän kylällä ollenkaan nosekoulutusta niin tuli mieleen, että voisi sitä ajaa tuonne toisenkin kerran. Onhan se kallista mutta koin että sain kyllä rahalle vastinettakin. Ainoa vaan että yksäriajat on arkipäivien aamupäiviä ja normaalisti oon aina töissä. Sormen saikulla ehtii kaikenlaista. 🤗

Silmäkontrolli

Eilen käytiin Jyväskylässä silmäkontrollissa ja uusimassa resepti. Kaihi on edennyt, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Koira näkee toisella silmällä vielä vähän, mikä on vaikea tajuta, koska ei siitä arjessa huomaa että se on melkein sokea. Pimeällä se kyllä menee tosi epävarmaksi ja jos se jää mun taakse haistelemaan, ja sojotan otsalampulla eteenpäin, se osaa kyllä suunnistaa valon suuntaan mutta ei näe minua ja törmää mun jalkoihin. Pieni liike auttaa ettei niin tapahdu.

Se mikä oli sitten ylläri ja järkytys, on se, että oikean linssin kiinnitykset on liki irronneet ja linssi on kallellaan iriksen takana. Jos linssi siirtyy iriksen etupuolelle etukammioon, tilanne on todella kivulias, koko silmä menee harmaaksi ja se vaatisi päivystyksellisen silmän poiston. Jos linssi siirtyy iriksen taakse lasiaisen sekaan, siellä se mahtuu olemaan aiheuttamatta ongelmia.

15v koiralle ei ruveta silmän poistoja tekemään. Ell sanoi, että kontrolli puolen vuoden päästä, eli ei ole oletettavaa että se tapahtuu heti ensi viikolla. Jäi silti sellainen olo että tartteeko sitä jäädä odottamaan koska se tapahtuu vai pitäisikö todeta että se kaipaamani viimeinen sysäys olisi nyt tässä. Toisaalta vaikka se irtoaa, on kaiketi 50/50 mahdollisuus että se siirtyy sinne taakse mikä "ei haittaa". Mutta jos ei, niin näen sieluni silmin kuinka se sitten joku lauantai-ilta tapahtuu ja kärrään helvetin kipeän koiran harmaan silmänsä kanssa lopetettavaksi. Tartteeko sitä tosiaan jäädä odottamaan? Pitäiskö ainakin käydä omalta ellältä pyytämässä joku tuju kipulääke että jos niin tapahtuu, saa koiralta lääkittyä tajun kankaalle lopetukseen pääsyä odotellessa?

Jotenkin... kornia että luulin aina että se kuolee koska selkä, ja sitten se kuolee koska silmä. En ymmärrä silmäsairauksista mitään, ei ole koskaan ollut kellään sellaisia. Tai siis kellään ennen kuin nyt. En ole edes tiennyt että silmä voi tuolla tavalla vanhuuttaan "hajota". 😔

Noin muuten koira oli heistä erittäin virkeä ikäisekseen. Siinä oli silmiin erikoistuva lääkäri kanssa katsomassa koiran silmiä.