Jämimudit

Vähän kuin "jämämudit".

Keskiviikkona silmälääkärin ja noseyksärin jälkeen ajettiin vielä Jämille. Lunta oli tullut koko keskiviikon aivan hulluna, ja tulisi vielä ainakin vuorokauden lisää. Oli kuulemma erittäin huono ajokeli ja radiosta tuli koko ajan lisää onnettomuuksia. No olihan se joo, paikoin oli sen verta uraa ja/tai lumitöyssyjä että pudotin hieman nopeutta, mutta suurimman osan ajasta ajoin ihan normaalia kahdeksaakymppiä. Lunta välillä vähän sateli ja välillä ei. Ihan tavallinen talvikeli minusta. Ainoastaan sellainen ongelma että p-paikkoja ei kukaan ollut ehtinyt auraamaan enkä päässyt puskapissille. Parkanossa kävin kaupassa ja syömässä ja ajelin perille. Juuri ennen kuin pääsin pihaan passattikin päätti koristautua.

Mukava viedä junalla nää kamat kotiin, jos auto kuolee 

Voi vittu taas mikä sä oot mee pois

Meillä piti olla jälkileiri mutta sitä lunta on ainakin polveen saakka.

Majoituin, saunoin, etsin auton ohjekirjan ja googlasin symbolin ja mitä kaikkea se voisi tarkoittaa, ja kävin ajoissa nukkumaan. Aamulla menin ekana sörkkimään autoa ja toivoin että se varoitus olisi mystisesti yön aikana kadonnut. No ei ollut. Soittelin pariin lähimpään korjaamoon jos pääsisi johonkin vikakoodin lukuun, laittelin sisälle nosehajuja ilmaisutreeniä varten, söin aamiaista. Kukaan ei vastannut. No sehän on keltainen ja on sitä keltaisilla ennenkin ajettu... kaipa sitten vaan ajan sunnuntaina kotiin ja toivon parasta.

Mun paikka taisi mennä

Juuri ennen kuin aloin ottaa nosehajuja, soitin vielä uudelleen toiseen korjaamoon ja sain ihmisen puhelimen päähän. Hänelle sopi parhaiten heti joten jätin koirat ja hajut ja ampaisin matkaan. Selvisi, että todennäköisesti pelkkä sähkövika sään takia, hän nollasi sen. Jos palaa, niin käytävä kotona sitten uudelleen. Jos palaisikin ja pysyy keltaisena ja auto kulkee normaalisti ettei ala nykiä tms, niin voi ajaa. Joku kaasuläppä se oli.

Tein nosetreenit, kävin lenkillä ja makasin sohvalla odottamassa muita. Oli tosiaan tarkoitus jäljestää mutta nyt meni vähän suunnitelmat uusiksi. Treenattiin ilta nosea mökillä. Ykkösen sokkoja ajan kanssa.

Perjantaina aloitettiin aamu kovan alustan jäljellä, ja siihen saatiin aika monta tuntia menemään. Lakki teki kaksi jälkeä ja oli vallan kiva, tosin jälkimmäisellä huomasi että sitä vähän ärsytti että keppejä tuli koko ajan. Pöne ja Paju sai kanssa lyhyet jäljet. Tehtiin myös tottis-/tokotreenit niin että jokainen teki omiaan. Lakki teki ensin pelkkiä aloituksia ja oli tosi kiva. Sitten paikkista vähän aikaa alustalla, oli rento. Paju sai härvätä vähän kaikkea.

"Ihan ku oltais Alpeilla"

Illalla taas nosea mökillä. Tehtiin kaksi kolmosluokan etsintää, molemmissa kaksi erillistä aluetta, eli piiloja max 3+3 tai toinen alue voisi olla tyhjä. Tämä oli kamalaa. Siis on se vaan vaikeaa. Ekasta löydettiin 1/4 ja tokasta 1/2. Ekassa tosin pari hajua oli sellaisia ettei niitä kukaan muukaan saanut, eli huonosti levisi, ja yksi sellainen mikä jäi saunan lamppuun ja minkä osasin sanoakin että sinne jäi joku. Näissä treeneissä kannattaisi ehkä käyttää nollakoiraa ja varmistaa että piilot on löydettävissä, muuten näistä menee pointti ja tulee vain olo että ollaanpa me paskoja.

Vippaa ihan viimeistä päivää 

Maailman pienin jälkikeppi, se hajosi Lakin tuodessa sitä mulle 🥰

Paappa

Illalla tehtiin myös ajoneuvot ja "tuolijumppaa" eli tuolissa yksi piilo ja sitä käännettiin joka toiston välissä. Sää muuttui plussan puolelle.

Lauantaina aamulla ekana esineruutua. Sataa tihuutti vettä, ja koko yön oli ollut ainakin pari astetta plussaa, niin lumet oli aika hyvin vetäytyneet ja saappaan varsi riitti. Lakki oli normihyvä ja Paju sai etsiä kanssa pari toistoa kanipallolla.

Pöne sai aina välillä mökissä ihan hullun kohtauksen ja huusi suoraa huutoa. Se saattoi istua mun sängyllä ja huutaa seinälle. Sen laukaisi välillä se että hain huoneesta jonkun tavaran tai toisen koiran, välillä taas pysyi hiljaa vaikka kävin siellä. Käytin sitä ekana ulkona jos sillä on äkillinen ribali mutta ei ollut. Mikään komentaminen ei tietenkään auttanut ja se oli aika kauheaa. Luulen että se oli dementoituneen aivon purkaus siitä että vituttaa ettei pääse itse ja missä ihmeessä me edes ollaan ja ja ja... Autossa se odottaa rauhassa ja menee sinne edelleen mielellään, mutta eihän sitä nyt viitsi viittä päivää autossa säilöä.

Lounaan jälkeen vesisadetta paossa sisällä ja toko/tottis/rallytekniikkaa olkkarin matolla. Lakki teki seisomaan nousuja sivulla ja oikean puolen perusasentoa. Paju paikkiksen alkua ja kaukoja. Ei oikein aivot olleet mukana ja tämä oli enemmän sellainen että tulipa tehtyä mutta en tiedä menikö mikään eteenpäin.

Illalla vielä ensin nosea, tein muille ykkösen sokkoja ja etsin ne itse kanssa. Pöne sai etsiä kolikkoa matolta.

Lakki-piilo! Tajuutko?

Piilo oli lakin alla 🤭🍄

Ihan paskaa nää mudileirit tyhmät mudit vaan treenaa

Lopuksi pimeän jäljet. Lakille tien ylitys ja lopuksi jälki meni aamuisen esineruudun poikki. Lakki oli sikahyvä, hieno nosto lumesta oikeaan suuntaan, hyvä tien ylitys ja esineruudun harhat ei häirinneet. Eipä se pimeä koiralle mitään meinaa, mutta olipas hauskaa ekaa kertaa ikinä jäljestä otsalampun kanssa.

Sunnuntaina kinokset oli lähes tiessään ja oli +7 astetta. Ei olisi millään jaksanut herätä, kolme päivää siis vielä menee, mutta neljäs pitäisi olla lepoa, että menisi sitten taas se viides 😄 Siivottiin mökki ja Kristina lähti jo kotimatkalle. Me muut mentiin taas Jämikeskukseen ja tehtiin kolmelle koiralla hiekka/asvaltti /sohjo/lumijäljet. Tehtiin myös nosealueet ulos. Mökki piti luovuttaa klo 14 ja haluttiin ehtiä sinne vielä syömään lounas, joten tottikset jäi tekemättä vaikka oli tarkoitus. Lakki jäljesti taas varsin hienosti, olipahan alustan vaihdoksia. Paju ja Pöne sai etsiä kolme aluetta laakeria.

Alpit suli

Lopuksi vielä Paju pääsi pikkutyttöjen kanssa vähän kävelylle. Karmalla (ruskea) oli ollut ikävä irtokoiratilanne ja sille haluttiin positiivinen kokemus vieraan koiran kanssa. Paju on tällaisiin niin hyvä. Manan (musta) kanssa se on aiemminkin leikkinyt.

(Ei, tietenkään ei menty tuonne uimarannalle mitä kyltti koski.)

350km ja noin viisi tuntia myöhemmin oon takas mökillä. Ei pala autossa mitään valoja, joten lienee selvää että se oli valeilmaisu. Huh. Joku tollanen random moottorivian merkki onkin tosi kiva. Jämille mennään niiden huikeiden metsien takia ja tää meni nyt vähän hukkaan, vasta sunnuntaina olisi ollut metsää näkyvissä. Hirveän huono tuuri että marraskuun ekoina päivinä on noin paljon lunta. Kyllähän me keksittiin muutakin tekemistä että ei sillä, mutta jäi silti sellainen olo että tuli nyt säädettyä vähän kaikkea ja oli kivaa, mutta mitään varsinaista koiran kouluttamista ei kyllä ehkä tapahtunut. No ensi kerralla uudelleen! Meillä oli 8 mudia ja kaksi syrjähyppyä mukana.