Mulla on ollut koiria 18 vuotta (😮!!!) ja oon kouluttanut jos jonkinlaisia temppuja. Silti aivan mahdottomalta tuntui tuijotusilmaisu ja oikeastaan nyt myös tämä Hymnin jälkiesineen ilmaisu. Tein sille tähän sitä tuijotusta jonkin aikaa, kun kesällä kävin yksärillä hakemassa ohjeet että miten. Lopulta sitten kuitenkin alkoi tuntua siltä, että se on vähän överi tai vääränlainen pellolle. Hienohan se olisi, hieno kuin mikä, mutta tuijotukseen tartteisi ihan hirveästi kestoa että ohjaaja ehtii 10m liinan päästä koiran luokse. Lisäksi kun sellaista ei vaadita, mutta sen sijaan se asennon suoruus ja oikea paikka on arvostelukriteeri, niin ehkä pitäisi panostaa kuitenkin siihen.
Toinen asia mitä en näiden kaikkien vuosienkaan jälkeen ymmärrä on siis se, että miten se suoruus sitten pysyy tai pidetään. Ei hyväksytä (=palkata) vinoja, joo, mutta jos se koira menee vinoon, niin mitä siellä pellolla sitten tehdään? Siirretään esinettä metri ja annetaan uusi mahis, mutta jos se edelleen menee vinoon? Miten autetaan se suoraksi niin että se tajuaa siitä mitään? Monihan, minäkin, opettaa tähän sen että ohjaaja seisoo koiran päällä palkkaamassa. Jos koira on vinossa, ohjaaja voi pyytää sen jalkojen väliin ja menemään siitä maahan, jotta se olisi niin kuin olisi pitänyt olla, mutta en usko että eläin ymmärtää tästä yhtään mitään.
On myös mahdollista, että mun ajattelua värittää töppöisen ajat. Sehän ilmaisi maahan menemällä, ja sai mennä sinne ihan miten halusi, eli pääosin kääntyi aina samasta suunnasta mua kohti. Päätyi maahan "kello kolmeen". Sitten kun päätin käydä sen kanssa FH1, tein yhden kesän sulkeisia että pitää mennä suoraan. No ei siitä tullut mitään, siis joskus saattoi onnistua ja kokeessa ei kyllä ainakaan onnistunut, vaan heittäytyi vinoksi. Ehkä se on eri asia, kun se on nyt Hymnille alusta asti ihan eri tavalla rakennettu?
Tämä näyttää nyt tällaiselta:
Kyllä on työstetty pitkään ja hartaasti. Hymnillä nyt toki paitsi oli jo historiaa esineiden tuomisesta, ylipäätään hirveä himo ottaa asioita suuhun, ja tuntui että mä alitajuisesti pelkäsin sitä tosi paljon ja etenin siksi tarpeettoman hitaasti. Toistojenhan ei tartte eikä oikeastaan edes kannata onnistua 100% vaan vaan sen 80%. Jotenkin jäin jumiin siihen että mun pitää saada virheetöntä oppimista eikä se saa koskaan ehtiä ottaa sitä suuhun, ja paljon meni aikaa ja energiaa siihen että estelin sitä tapahtumasta. Pyh, jos ehtii ottaa niin esine pois koiralta, ei palkkaa ja uusi mahis, eihän siinä mitään sen kummempaa tapahdu. Ihan sama kuin jos menee vinoon tai jää tosi kauas niin ei palkkaa ja uusi yritys. Hymnikin joutui aluksi työstämään sitä että tätä ei kuulu ottaa ja sillä oli välillä aivan sikahauskoja "no take" -hetkiä.
Luulen että tähän olisi hyvä olla vielä muutama erillinen taito:
-osata käskystä kääntyä perse kohti ohjaajaa seisomaan, tämä on koiratanssissa paljon käytetty temppu
-osata käskystä mennä lähemmäs. Hymni ehkä ymmärtää tämän, oon käyttänyt sitä jos jää liian kauas
-osata luopua palkasta niin, että se voisi aika usein olla siellä pellossa parin askeleen päässä esineestä, ja luvalla saisi ilmaisun jälkeen ottaa sen sieltä. Vain silloin palkan suunta olisi aidosti edessä. Vaikka ohjaaja heittää sen koiran yli sen eteen, se kuitenkin tulee takaa, ja se taas ylläpitää kiusausta kääntyä katsomaan koska se tulee
Mutta en silti ymmärrä miksi se ei alkaisi vinoutua ja jos kun alkaa niin mitä sitten teen.
Talven aikana tähän pitäisi varmasti vielä vaihtaa myös lelu. Ei tule varmasti ruoka riittämään jäljellä missä sitä ruokaa on muutenkin.
Ja sitten näin videon missä eteisessä oli namivana joka johti esineelle. Koira söi namit ja ilmaisi esineen. Kokeilin tätä Hymnille mutta se meni tosi kiusaantuneeksi. Pitää opettaa sille ensin erikseen se namivana ja että saa ottaa. Tällähän sitä voi sitten treenata tositilannetta vastaavaksi ja talven kun hinkkaa niin keväällä voi sitten mennä suoraan pellolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti