Lisää kanakuvia

Syksyn aurinko ja yöllä ollut pikkupakkanen tekee ihanat värit! Tytöt ulkoilee edelleen viidestään, Sinikka ja appenzelleri ei tule tarhaankaan. Sinikka kyllä kävi tarhassa Koistisen kanssa, ehkä hänestä se ei ole turvallista ilman miesseuraa. Samalla kun muut ulkoilee, olen jaellut heille herkkuja sisällä. Sinikka ei ota kädestä mutta ei se muuten mitenkään aran oloinen ole, toisin kuin appenzelleri. En kyllä ole mitenkään houkutellutkaan kun ihan vaan suoraan ruvennut heittelemään heille niitä nameja.

Tällaisista hapsuverhoista he kulkee nyt hyvin, mutta vain yksinkertaisista. Jos laittaa sisälle toiset, kulku tyssää.

Huomaa, että kaikki vihreä kelpaa nyt ihan eri tavalla kuin kesällä. Ehkä he tietää että vähiin käy ennen kuin loppuu kokonaan?

Kylli on vähän kuin joku halloween-kana... mutta harja on ruvennut kasvamaan takaisin

Sinikka syö lihapullat luukulta, mutta ei tule ulos

"Kesämekossa alkaa olla kylmä". Keijunmekko oli jäätynyt yöllä, nyt jo sulaa.

Kyllikki lähti yhtäkkiä sisälle - varma munahätä

He ruskeat

Munittuaan hän miettii mis kaikki on

"Täällähän me rypäleen alla"

Vähän ahdistaa jättää heidät yksin pihalle, mutta en minä jaksa siellä koko päivää pööpöillä vahtimassa. Vaara uhkaa paitsi ilmatilan lisäksi maasta; yksi ilta yllätin ketun nuolemasta koiran kuppia mun kuistilla. Ei siinä mitään mutta meillä on aidattu piha, tai ilmeisen "aidattu" siis. Nahka ja Hymni antoi sille lähdöt ja oikein usutin ne sen perään. Onneksi ne myös palasi sieltä eli kettu meni aidan läpi mutta koirat muisti pysyä pihalla. Tuolla on yksi nurkka vielä missä on pelkkää lammasverkkoa, veikkaan että tulee siitä läpi. Pitäisi hoidella se loppuun, viime vuonnahan lisäsin pienisilmäistä ja korkeampaa verkkoa kun Hymni meni aidoista. Verkkoa meni kaksi 25m rullaa ja vielä jäi joku 10m pätkä tekemättä.

Ei kai se kettu nyt keskellä päivää tule... (eipä.)

Mutta en laittanut viisinumeroista summaa tähän jotta voin pitää kanoja pienessä tarhassa. Haluan että ne voi ulkoilla vapaana kun ne siitä niin kovasti nauttii, ja on se nyt vaan sanoinkuvaamattoman ihanaa kun menet pihalle ja jostain vaappuu kanalauma kysymään herkkuja. Vapaana pidossa on riskinsä. Niin on koirienkin kanssa ja olen päättänyt sen tietoisen riskin ottaa.